Tietoa mainostajalle ›

19.9.2017

Äidit, jotka vastustavat isyysvapaita


Huh, tämä THL:n tutkimus isyysvapaista oli kohtuullisen surullista luettavaa.

Tutkimuksessa kysyttiin perhevapaiden uudistamisesta tuhansilta vanhemmilta. Havaittiin, että isät haluaisivat lisätä isien vapaata varsin yksimielisesti riippumatta koulutustasosta, ammattiasemasta tai perheen tulotasosta, mutta äideistä tähän oli valmis vain joka viides. Isän osallistumista vastustivat erityisesti pienituloiset ja kouluttamattomat naiset.

Olen tiennyt jo jonkin aikaa, että vaikka kotihoidontuki ja kuntalisät poistettaisiin, mikään ei muuttuisi: lapsia ei päätyisi päivähoitoon eikä naisia työelämään juuri yhtään enempää. Tätä on selitetty arvovalinnalla. Mutta yksi iso tekijä onkin työelämässä: monella ei ole työtä mihin palata.

Tämä kuulostaa oudolta. Olen ollut itse ihan samassa tilanteessa. Juuri kun minun piti palata hoitovapaalta töihin, sain kenkää. Koko setti piti laittaa viikossa uusiksi. Mutta ei minulle tullut mieleenkään jatkaa hoitovapaata: uskoin työllistymiseeni, laitoin lapsen päivähoitoon ja aloin etsiä duunia. Siinä samalla perustin firman, joka on pystyssä vieläkin. Halusin töihin, sillä viihdyn työelämässä.

Siinä missä me unelmaduunarit emme malta päästä takaisin töihin, on äitejä, joille työelämä ei tarjoa mitään. Jos työtä ei ole, työ on raskasta tai työnantaja mulkku, voi kotiäitiys näyttäytyä ainoana mielekkäänä vaihtoehtona. Tähän samaan ilmiöön voi liittyä myös se naisille tuttu ulkokehäkokemuksen aiheuttama huono työmotivaatio. Silloin on helppoa turvautua hyväksyttyyn perusteluun eli vedota äitien tekemään tärkeään työhön ja lapsen parhaaseen - ja jäädä kotiin.

Onko tästä naisten työmarkkinasemasta jotenkin vaikea puhua? Perhevapaiden tasa-arvoisen jakamisen vastustajat nimittäin esiintyvät perheiden valinnanvapauden kannattajina, vaikka argumentit eivät kestä lähempää tarkastelua. Miksi "valinnanvapaus" koskee vain naisia? Ja jos äidillä ei ole työtä eivätkä työllistymismahdollisuudet ole hyvät, kotiin jääminen on pakko, ei valinta. Perhe on riippuvainen yhteiskunnan rahoituksesta eikä roolien vaihto kävisi päinsä, vaikka isä niin haluaisikin. Ei sellainen tilanne ole valinnanvapautta nähnytkään.

Tämähän ei tietenkään tarkoita sitä, että kaikki työttömät äidit olisivat kotona vain olosuhteiden pakosta, osa voi hyvinkin kokea hommaan kutsumusta. Ja mikäs siinä, hyvää varhaiskasvatusta voi saada sekä kotona että päivähoidossa. Mutta on monella tapaa vaarallista käyttää isyysvapaiden vastustamista ja pitkää kotihoidontukea oman työelämän ongelmien peittelyyn. Duunit pitää kohdata ennemmin tai myöhemmin, vaikka sitten 10 vuoden päästä.

Valinnanvapaudesta puhumiseen on tullut muutenkin vähän kitkerä maku.

Kukaan tuskin valitsee olla työmarkkinoilla heikossa asemassa, vailla koulutusta ja työkokemusta. Sellaiseen tilanteeseen ajaudutaan, ja syitä on monia. Lisäksi perheen huono taloustilanne on ongelma, joka vaikuttaa lasten hyvinvointiin. Mutta ei lapsiperheköyhyyttä poisteta tuuttaamalla rahaa mahdollisimman pitkään kotihoitoon. Päivähoito auttaisi nimenomaan katkaisemaan huono-osaisuuden kierteen.

Valinnanvapaudesta ei kannata puhua senkään takia, että perheet saavat edelleenkin valita ihan kaiken itse, lapsilukumääränsä, asuinpaikkansa ja hoitomuotonsa. Näin on ollut aina ja on jatkossakin. Ei ole kiellettyä ryhtyä kotirouvaksi. Mutta verorahoituksella tällaista valintaa ei tietenkään kannata tukea, vaan suunnata yhteiset rahat sinne, missä ne edistävät yhteiskunnan toimintaa.

Vaikkapa sinne naisten työelämään: työelämän segregoitumisen torjuntaan, naisten kouluttautumisen ja työllistymisen esteiden purkamiseen, osapäivätyön tukemiseen ja vanhempainvapaiden jakamiseen.

101 kommenttia:

  1. Mielenkiintoista luettavaa, mutta totean vain tähän oman tilanteeni eli olen korkeasti koulutettu, pidän todella paljon omasta työstäni ja minulla on kaksi lasta. Esikoinen meni pvkotiin ollessaan reilu 1,5-vuotias. Nyt olen kotona kummankin lapsen kanssa (esikoinen kerhossa, ei enää pvkodissa), kunnes kuopus täyttää kolme, mikä tuntuu aivan ihanalta! Tuntuisi kamalalta olla erossa heistä työpäivän ajan! Tänään näin kuopukseni riemun, kun hän oppi kävelemään - mieletön hetki. <3 Tietenkin on ärsyttäviä hetkiä ja päiviä, mutta silti joka päivä olen kiitollinen, kun saan hoitaa lapsia näin pitkään kotona. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pakko kysyä hyvin kirjoitettuun tekstiisi jatkoa, oletteko keskustelleet mitä lasten isä ajattelee? Siis että onko hänestä kamalaa olla lapsista erossa koko työpäivänsä ajan? Minä olen itse sitä äitilajia, joka kyllä ikävöi 1,5- ja 4-vuotiaita lapsiaan työpäivän aikana, mutten halua silti kotiäitinäkään olla. Mieheni on heidän kanssaan kotona, ja tiedän että paluu töihin tulee olemaan hänelle hyvin vaikeaa ja vastenmielistä. Jotenkin tuntuu, että miesten näkökulma jää näissä pohdinnoissa usein niin vähälle. (mitä eivätkö ne luekaan mama-sanan sisältäviä blogeja ja käy kommentoimassa:D )

      Poista
    2. Saahan sitä tykätä kotiäitinä olemisesta, mutta nyt oli oikeastaan kyse siitä, miksi naiset vastustavat vanhempainvapaiden jakamista - vastustaisitko siis isälle korvamerkattua osuutta siksi että itse vain tykkäät kovasti olla kotona?

      Ja mitä anonyymin kommenttiin tulee niin isien näkökulmaa ei tosiaan pidetä minään, koska lapsijututhan kuuluvat hei äideille. :/

      Poista
    3. Juu, toki olemme jutelleet mieheni kanssa asiasta, ja tämä malli sopii meidän perheellemme, että minä olen lasten kanssa kotona ennen päiväkoti-taivalta. :) Mielipiteeni on, että paras ratkaisu olisi edelleen, että perheet saisivat jatkossa itse päättää, miten vanhempainvapaat hoitavat.

      Poista
    4. Ja saavathan ne. Ovat aina saaneet. :) Mutta yhteiskunnan ei kannata sitä tukea.

      Poista
    5. Okei, olen eri mieltä.

      Miten muuten itse järjestitte lastenhoidon tyttöjen ollessa vielä kotihoidossa?

      Poista
    6. Saat olla. :) Skidin kanssa olin poissa vuoden ja Koti-insinööri (huom. yrittäjä) melkein puoli vuotta, perhepäivähoitoon 1,5 vuotiaana. Snadin kanssa piti ottaa sama setti mutta työttömyys tuli väliin kuten tuolla yllä jo avasin.

      Poista
  2. Määräaikainen työsuhteeni päättyi samoihin aikoihin kun äitiysvapaani alkoi. Kun äitiysvapaa muuttui vanhempainvapaaksi aloin aktiivisesti etsiä töitä. Ja sain työpaikan. Olimme miehen kanssa puhuneet valmiiksi, että jos näin käy, hän jää kotiin. Kiitos miehen työnantajan kaikki saatiin järjestymään todella nopeasti ja minä pääsin töihin. Mies oli kotona 10 kuukautta ja nautti joka hetkestä. Ja minä nautin, kun pääsin töihin. Win-win tilanne siis kaikille. Mies myös huolehti päiväkotiin tutustumiset vapaan loppuessa ja hänen palatessa töihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ah, nämä ihanat äitiyslomaan päättyvät määräaikaisuudet. <3 Mutta hyvä että saitte järjestymään. Työpaikkojen ilmapiiri muuttuu esimerkin kautta, joten propsit sun miehelle!

      Poista
  3. Myös yhteiskunnan olisi hyvä kannustaa isejä käyttämään perhevapaita. Oma muksuni on kohta viisi, eli tapauksesta on vähän aikaa, mutta tuskin asenteet ovat kohinalla muuttuneet.
    Raskausaikana emme olleet varmoja, miten jaamme vanhempainvapaan. Kun kysyin neuvolasta, miten hakeminen tapahtuu, kun emme vielä tiedä, niin terveydenhoitaja sanoi, että se menee niin, että äiti hakee heti kaiken ja sitten myöhemmin voi muuttaa, jos siltä tuntuu. Lisäksi jossain vaiheessa sain kelasta postia: ilmoituksen isäkuukauden (tuolloin oli käytössä vielä isäkuukausi) käytöstä. Minä? Minähän olen äiti. Miksei sitä lähetetty isälle? Minusta pitäisi vähintään vaatia, että jokainen isä täyttää ja allekirjoittaa lomakkeen, jossa ilmoittaa, että ei halua osallistua lapsensa hoitoon vanhempainvapaan muodossa. Joutuisi ja saisi ainakin tehdä sen päätöksen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei se auta vaikka olisi ennalta sovittu, että vaihto tapahtuu kesken vanhempainvapaan ja äiti hakee vain siihen asti kunnes palaa töihin. Meillä ainakin kela ystävällisesti tulkitsi, että haluan pitää koko vapaan ja teki päätöksen koko vapaasta minulle! Tästäkin on jo neljä vuotta aikaa, mutta tuskin käytäntö on muuttunut.

      Poista
    2. Meillä esikoinen kohta neljän, ja meille kela myönsi kyllä vapaat ihan hakemustemme mukaan. Ja niissä hakemuksissa siis oli isälläkin vanhempainvapaita, minä palasin töihin vauvan ollessa 8 kk.

      Poista
    3. Toi byrokratia on muuten todella epäselvä! En musita enää tarkkaan miten meni, mutta jotain korjauslappuja piti täytellä vaikka meillä oli jako selvillä jo etukäteen.

      Poista
    4. Mulla on sama kokemus muin ekalla anonyymilla (5,5 vuotta sitten). Hain vain osan vanhempainvapaasta (koska suunnitelma oli että mies pitää loput), Kela myönsi mulla koko vanhempainvapaan. Tosi nopeaan päätös korjattiin, mutta on mun mielestä aika erikoista että Kela myöntää etuuden ajalle jota ei ole haettu?? Joo ja siskon kokemus keväällä 2017 syntyneiden skidien kanssa sama, Kela myönsi koko vanhempainvapaakauden rahat äidille, vaikkei tämä hakenut kuin osan. Mur!

      Poista
  4. itse toivoisin hallitukselta rohkeutta pistää perhevapaamalli uusiksi mutta taidetaan saada odotella vielä seuraavien vaalien yli.

    Ja hienoa, että nostit tuon segregaatiopuolen esiin. Tässä keskustelussa aktiivisinta ääntä tuntuu käyttävän me siistiä sisätyötä tekevät asiantuntijat, joilta helpolti unohtuu ne matalapalkkaisilla palvelu- ja sosiaalialoilla työtä epäsosiaalisina kellonaikoina paiskovat sisaret. Kummasti se kotiinjäänti voi tuntua mielekkäämmältä kun saa myös elää yhteiskunnan rytmissä ilman vuorotyötä, joka on kuormittavaa jo ilman mahdollisia vauvavuoden univelkoja. Tässä teemassa on paljon ulottuvuuksia, jotka tulisi huomioida. Pelkällä uudelle lailla perhevapaista ei vielä korjata asenteita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, tässäkin keskustelussa tosiaan ovat äänessä ne, joilla oikeasti on varaa valita, jolloin keskustelua dominoi tuo valinnanvapaus. Mutta ehkä tämä tästä pikkuhiljaa maaliin menee, kunhan vain keskusteluun otetaan näitä muitakin näkökulmia.

      Poista
    2. Täälä tämä äiti palasi työhön, jossa työvuoroja oli 7 päivänä viikossa välillä 5.30-21.15. Ja toimistoaikoja tekevä isä kotiin. Ja taloudellisestikin oli ihan järjetöntä.
      Näin on tapahtunut kaikkien neljän lapsen kohdalla. Satoa korjataan nyt kun lapset vanhempia. Äiti ja isä ovat tasavertaisia kasvattajia, molemmat osaa laittaa ruokaa, käydä vaateostoksilla, hammaslääkärissä ym. Plussana vielä että parisuhteemme on tasa-arvoinen. Meillä on aina rahat olleet yhteisiä joten jos rahaa on vähän sitä on molemmilla vähän ja päinvastoin.
      Toivottavasti vielä päätöksemme kantaa hedelmää jatkossakin, onhan meillä kolme poijaa ja yksi tyttö. He ovat saaneet mallin että perhe on yksikkö johon vaikuttavat kaikki ja kaikkien mielipiteillä on vaikutusta.

      Poista
  5. Perheverotus ois yks tapa mahdollistaa kotirouvailu sitä haluaville. En oikein tiedä, miksi siitä Suomessa luovuttiin, koska siitä on niin aikaa. Täällä Saksassahan se on edelleenkin, hyvin voimissaan. Perheessä saadaan itse päättää, että kuka minkäkin veroluokan mukaan kortensa yhteiseen kekoon kantaa. Jos on yhtä suuret palkat, sitten tietty puolisot samaan veroluokkaan. Toimii tosi hyvin pikkulapsivuodet, kun monet haluaa tehdä osa-aikaista, mutta sen jälkeen ehkäpä huonommin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikäli Suomessa mennään perheverotukseen - joka sinänsä on ihan varteenotettava vaihtoehto - tulee kyllä samalla poistaa lapsilisät. En näe syytä tukea lapsiperheitä kahdella erillisellä etuudella. Siksi kai aikoinaan Suomessakin perheverotuksesta luovuttiin, kun lapsilisästä tehtiin ensisijainen tukimuoto tasaamaan lapsista koituvia kuluja koko yhteiskunnan harteille.

      Poista
    2. Mitenkäs tämä perheverotus toimii? Onko se vuosittain päätettävä malli vai onko siihen sitouduttava pitemmäksi aikaa? Eikö tämä malli toimisi siis erityisen hyvin tilanteessa, jossa hyvätuloinen mies haluaa elättää tyhjätaskua naista? Jolloin taas ollaan aika kummallisen verovaroin tuetun kannustimen äärellä työelämän näkökulmasta. Vai olenko ymmärtänyt jotain väärin?

      Poista
    3. Aikasemminhan se ei ollut valittavissa... näin olen ymmärtänyt. jos olit naimisissa niin sitten tulot oli yhteisiä ja verot sen mukaan. Tälläinen käsitys mulla on, omakohtaista kokemusta ei ole, mutta äiti joskus vuosia sitten puhui asiasta...

      Poista
    4. Perheet isompien saa aikaan, että hyvätuloisten puolison ei kanbata mennä töihin. Omasta pienestä palkasta nappaa verottaja puolison veroprosentin mukaan.

      Ihan tasa-arvosta tästä on luovuttu.

      Poista
    5. Meidän (täys)imetetty esikoinen parkiin täyttä kurkkua, jos häntä joku vieras hoiti. Isä kuitenkin kelpasi siinä missä äitikin. Paitsi jos piti imettåä.

      Näin ollen minun töihinpaluuni ei ollut mikään ongelma, kun imetysvälit olivat tarpeeksi pitkiä (lapsi n. 8 kk). Pari kuukautta myöhemmin lapsi aloitti päiväkodissa puoliksi olosuhteiden pakosta.

      Tästä on kohta 11 vuotta ja no, vaikea enää muistaa, miten sitä raaski.

      Poista
    6. Saksassa sen verotusmuodon voi vaihtaa kerran vuodessa. Suuren tulomuutoksen sattuessa (esim. työttömyys, vanhempainloma, töihin paluu em. jälkeen) sallitaan toinenkin muutos vuodessa. Verotusmuodon tarkoituksena on siis tasata tilannetta jossa toisella puolisolla on syystä tai toisesta olemattomat tulot. Tottahan toki tuo mahdollistaa pitkään jatkuvan kotiäitiyden - tai koti-isyyden - tai osa-aikatöiden tekemisen lasten ollessa pieniä mikä täällä onkin yleistä kun koulupäivät ovat lyhyitä eikä kouluruokailua yleensä ole. Mutta minusta tuo verotuksen kohtuullistaminen tilanteessa jossa puolison tulot romahtavat syystä tai toisesta olisi kyllä hyvä ottaa käyttöön Suomessakin.

      Poista
  6. WORD!
    Kukin perhe tekee, miten tahtoo, mutta kyllä aina jaksaa hämmästyttää, kun niin usein olen törmännyt toisten äitien päivittelyyn, miten ihmeessä olen raaskinut palata töihin esim lapseni ollessa vajaan vuoden tms ja kuinka eivät itse ehkä pystyisi olemaan erossa lapsistaan.
    Että päivittelevätkö he samalla ihmetyksellä joka päivä, kun puoliso tekee lähtöä töihin..että miten sää raaskit olla erossa tästä meijän lapsesta, nämä kaikki päivät?
    Miten raaskit olla pois joka päivä sen vauva-ajan jne.

    Niin peräänkuuluttaisin isän oikeutta vapaisiin ja lapsen oikeutta viettää ko. vapaita myös isän kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No just tämä! Luulis niillä isillä olevan ihan yhtä vaikeeta olla siitä lapsestaan päivät erossa.

      Poista
    2. Heh, nää raaskimisargumentit on mulle niin vieraita että en niihin yleensä puutu, mutta kiinnostava ajatus että kukaan ei paheksu isien töihin menoa tai työmatkailua. Ps. Mitä nää äidit sit tekee kun koulu alkaa? Vai voiko silloin jo olla erossa? Vai kuis tää menee?

      Poista
    3. Pakko vielä lisätä, että on eri asia olla vauvasta erossa kuin koululaisesta eli esim. en raaskisi jättää vauvaa päiväkotiin, mutta koululaisen raaskin kouluun jättää. ;) Ymmärrätkö Katja tätä?
      T. Sama Sara kuin tuolla ekana kirjoitteli... :)

      Poista
    4. En varsinaisesti, vauvaahan ei edes päiväkotiin viedä vaan ollaan siellä vanhempainavapailla. Isälleen voi toki vauvankin jättää ihan huoletta. :)

      Poista
    5. Kyllähän vauvoja voi viedä pvkotiin. Eikö raja ole 9 kk...? Mutta meitä on monenlaista äitiä ja isää - jokainen omalla tyylillään! :)

      Vauvojakin erilaisia, esikoinen itki/karjui naama punaisena vauvana, jos minä poistuin paikalta. Ei ollut oikein mielekästä siis kenellekään osapuolelle, että minä olin poissa vauvan luota. :)

      Poista
    6. Voi, mutta ei tarvitse. Isän hoitovastuu muuten saattaisi vähentää tuota äitisidonnaisuutta. ;) Toisaalta meillä on ollut monia muitakin hoitajia vauvasta asti.

      Poista
    7. Musta normaalia, että vauva haluaa olla äidin ja maidon lähellä. Äiti on vauvalle kuitenkin se tärkein useimmin.

      Esikoiseni itki kaikille muille paitsi minulle, kuopus antoi taas kaikkien hoitaa itkemättä. Isä yhtä paljon läsnä molemmille. Eli kuten sanoin, vauvat ovat erilaisia.

      Poista
  7. Omituisin argumentti on kyllä se että miten isän työpaikalla ei vaan selvittäisi jos se mie poistuu sieltä esim. kuudeksi kuukaudeksi tai vuodeksi. Ihan hyvin saadaan aina naistenkin äitiyslomat sumplittua ja ihan samoja hommia ne naisetkin yrityksissä tekevät kuin miehetkin. Mulla tää on vähän verenpainetta nostattava asia. Kuuntelin aiheesta just juttua YLE Puheella. Siellä taas nousi jonkun toimesta esiin miten pitää mahdollista täysimetys. Ei kai missään mallissa alle puolivuotiaan ole "pakko" siirtyä isän hoidettavaksi. Jos on vaikka 6+6+6 malli niin siinähän voi äiti olla vuoden kotona (ja jos ansiosidonnaisella tuo koko aika niin parannusta nykytilaan jossa kotihoidontuki alkaa aiemmin) ja sitten voi isä jäädä kotiin ansiosidonnaisella TAI äiti sillä samalla kotihoidontuella kuin nytkin. Ihan vapaasti saavat perheet päättää ovatko perheen tulot isän ansiosidonnainen vanhempainvapaa JA naisen palkka tai työttömyyskorvaus VAI isän palkka JA äidin kotihoidontuki. Veikkaanpa että suurimmalla osalla tuo eka vaihtoehto tuottaa suuremman lopputuloksen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, tämäkään väite ei kestä päivänvaloa. Yrittäjänaisetkin saavat lapsia.

      Poista
    2. Tähän on lisättävä, että vaikeampihan se on järkätä niitä isien lyhyitä muutaman viikon poissaoloja, siinä työkaverit sitten vain venyy ja tekee hommat omiensa lisäksi. Kivempi siis olisi työnantajallekin, jos isät järjestään olisivat kerralla vähän pitempään poissa ja työt voitaisiin kunnolla organisoida uudelleen isyysvapaan ajaksi. Hankalin oli meidän suht pienessä asiantuntijaorganisaatiossa mieskollega, joka pitkällä ajanjaksolla oli poissa aina muutaman viikon silloin tällöin. Olisi nyt ollut sen 4 tai 6 kk edes niin oltaisiin otettu harjoittelija tai jotain (ja hei, työllistävä vaikutus tälläkin jipii!)

      Poista
  8. Tää on juuri se asia, mistä ei riittävästi keskustella. Jos naisella ei ole työtä odottamassa, työllistymisnäkymät muutenkin huonot, on matalasti koulutettu, tai ei koulutettu ollenkaan, ei työelämään siirtyminen olekaan sama juttu kuin sellaisilla, jotka vain palaavat takaisin heitä odottavaan työhön. Lisäksi esim. opintojen pariin palaaminen ei aina myöskään ole kovin helppoa. Itse olen kokenut yliopistolla tiettyjen (mies)opettajien puolesta kovin ymmärtämätöntä ja joustamatonta suhtautumista kun olen pyytänyt esim. enemmän aikaa esseen kirjoittamiseen sillä perusteella että olen käyttänyt paljon aikaa lapseni sairaalakäynteihin ynnä muihin. Lisäksi kun nyt monissa kunnissa työttömien lasten päivähoitoa on rajattu, laitetaan nämä "työelämään" palaavat naiset tilanteeseen, jossa heidän on vaikeaa työllistyä, mutta he eivät voi saada lapselleen kokopäiväistä päivähoitoa. Mielestäni kysymys onkin, miten työmarkkinoilla heikossa asemassa olevien äitien tilannetta edistetään heidän palatessaan äitiysvapailta? Entä miten tuetaan opiskelevia äitejä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä! Ja ylipäätään tämä työelämän pitkän tähtäimen ajattelua pitäisi tukea ihan opinto-ohjaajista lähtien. Myös lisä-/täydennys-/uudelleenkoulutuksen tarve pitäisi kuulua säännölliseen pohdintaan elämässä. Jonkinlainen työelämäneuvola ehkä?

      Poista
  9. Hoitovapaa-aika on sinänsä lyhyt aika, joten en näe taas mitään syytä, miksi perheet eivät saisi itse päättää, kenen on se aika oltava ja missä osoitteessa. En siis vastusta isyysvapaata, vastustan sitä, että perheet eivät saisi itse siitä päättää. Esimerkiksi kauhulla muitelen omaa äitiysvapaa aikaa, kun tuli voimaan isäkuukausi: ei siinä mitään jos kyseistä isää kiinnostaa perheen hoitaminen, lasten kanssa puuhailu jne. Sitten on näitä (lue: ensisiä)miehiä, joita ei kiinnosta se pätkääkään vaan ensimmäinen aivopieru kelanpäätöksien jälkeen kuului "adios, mä lähen golfaamaan, nyt on kerrankin 6 vkoa lomaa töistä" , sen jälkeen tuli tennistunnit, golgkerrat ( siis 7-8x/vkossa), sulkis, uinnin tekniikkakurssit, espanjan tunnit, kissan ristiäiset, hän nukkui pitkään ja hartaasti koska äidinhän se vaiva on hoidettava. Tällä haluan vain kertoa, että kaikki isät eivät ole niitä koti-insinöörejä, eivät lähde joka lauantai aamu 9 puistoon että äiti saisi hieman omaa aikaa. Jotkut isät kuuluvat siihen porukkaan, joka on patriarkka kasvattanut sienen alla ja jotka eivät ole koti-ihmisiä. Toimitukselle huom. kyseinen isä pelaa edelleen golfia, kotiutusosoite on vain eri kuin muun perheen. Eli on erilaisia perheitä ja perhetilanteita, älkää antako ohjeeksi, että miksi annoit noin tapahtua. En antanutkaan, siksi eri osoitteet nykyään..ja nimet. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmh, eli et soisi muille isille omaa korvamerkattua vapaataan, koska sinun miehesi oli epäkiinnostunut perheestään? Kuulostaa vähän erikoiselta. Onneksi tosiaan perheet saavat itse edelleen päättää, ei isälle korvamerkattu osuus ole pakollinen tuomio. :)

      Poista
    2. kolmekymmpiseltä työkaveriltani juuri eilen kyseltiin (työkaverin toimesta) että "Et kai ala lapsia heti tekemään" Siinä on yksi ja erittäin painava syy miksi molempien olisi hyvä pitää vanhempainvapaita (tai siis olis hyvä että "pakotettaisiin" myös miehet). Loppuisi nämä kyselyt kun riski töistä poisjääntiin olisi ihan sama sukupuolesta riippumatta.

      Poista
  10. Hyvää keskustelua!
    Mietin omalta kantiltani asiaa, ja kyllä: minä halusin jäädä lasten kanssa kotiin imetysajan jälkeenkin. A. Koska viihdyn heidän kanssaan ja halusin itse hoitaa heitä B. Lasten isä ei ollut kiinnostunut mahdollisuudesta jäädä hoitamaan lapsia koti-isänä C. Työelämässä minulla oli töitä, mutta en kokenut niiden tuovan niin paljon lisäarvoa elämääni kuin lapsien kanssa vietetty aika.

    Kituutimme taloudellisesti, mutta kumpikaan meistä vanhemmista ei ole katunut minun "ylimääräistä" kotiäitivuottani ja minulle riittää edelleen töitä. Luulen, että omalla kohdallani olisin katunut aikaisempaa töihin paluuta, mutta arvostan myös muiden vanhempien erilaisia päätöksiä. Kukin tavallaan, kunhan molempien vanhempien mielipide on otettu huomioon. Tärkeintä on hyvinvoiva perhe kokonaisuudessaan. Tätä ei saada syyllistämällä niitä, jotka haluavat töihin aikaisemmin tai niitä perheitä, joissa äidillä on halu ja puolison siunaus jäädä kotiin lapsen ensimmäisiksi vuosiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eihän kai missään nyt esillä olevassa mallissa isän ole pakko sinne kotiin jäädä. Siihen tulee vain parempi taloudellinen kannustin. Perheet voivat edelleen päättää itse jääkö se isä kotiin vai ei. Jos ei jää, niin sitten perheen tulot todennäköisesti tippuvat kun äiti on kotihoidontuella eikä isä ansiotasoon sidotulla vanhempainvapaalla. Ja sen ratkaisun jokainen perhe saa tehdä. Eihän nytkään vanhempainvapaata ole pakko käyttää. Kyllä sinne töihin saa aiemminkin mennä jos siltä tuntuu.

      Poista
    2. Ei. Mutta pontti on se, että jos korvamerkitään esim. 6+6+6 ja isä ei haua osuuttaan käyttään niin sitä ei voi silloin äitikään käyttää. Voihan se äiti ilman rahaa kotiin jäädä, mutta se taas eriarvoistaa lapsia... Olettaen että jokaisen lapsen paras ei ole mennä päiväkotiin varhain. Itse kannatan, että poistetaan korvamerkit kokonaan ja annetaan mahdollisuus alusta asti perheen valita kumpi käyttää ja kuinka paljon. Olisi vain ansiosidonnainen osuus ja hoitoraha. Mutta toki näin utopistisesti ajattelen, että muut rakenteet silloin sallivat todellisen valinnan sen mukaan mitä kumpikin elämältään haluaa ja että vanhemmat osaavat keskenään ratkaista perheen siaäiset asiat ;) Ne asiat ei korjannu tukijärjestelmää ukkaamalla. Itse olen työtön korkeakoulutettu kotiäiti, mutta töitä on löytynyt heti kun on halunnut. Mies taas oikeasti kokee lapsiarjen raskaaksi, on käyttäny osansa, mutta käytännössä silloin olemme olleet molemmat kotona. Tässä blogissa oli pointti: minä en halua töihin koska saan enemmän ollessani kotona. En rahaa,vaan miellekkyyttä. On se ihme homma kun uranaiset kokee uhkaksi naiset, joille elämä ei ole iso palkkakuitti. Mitä jos puhuttaisiin sukupuolineutraalisti myös palkkatuloista, ei olisi mitään väliä onko naisen euro pienempi vaan voitaisiin vertailla onko jonkun alan euro pienempi ;)

      Poista
    3. Ajattele se porkkanana isille: joko käytät tai jätät käyttämättä. Jokainen saa päättää itse. Samalla tavalla eriarvoistava on nykyinen systeemi: jää hoitovapaalle tai mene töihin. Voit päättää itse.

      Poista
    4. Ymmärrän kyllä henkilökohtaiselta kannalta tämän, viihdyin myös itse äitiyslomalla erittäin hyvin.

      Mutta eikö ole aika karua väittää että tukijärjestelmä eriarvoistaisi lapsia, jos pääsyy pienempiin tuloihin tai aikaisempaan hoitoonvientii on se, että toinen vanhemmista ei halua/ole kiinnostunut olemaan lapsensa kanssa. Henkilökohtaiset mieltymykset ymmärrän, mutta ei kai yhteiskunnalta voi odottaa tukea tälle välinpitämättömyydelle?

      Poista
    5. Juuri kuten anonyymi tuossa yllä sanoi. Ei yhteiskuntaa voi huutaa apuun jos isä ei halua pitää omaa hoitojaksoaan. Tämä palkan mukaan subventoitu 1,5 vuoden vapaa on iso taloudellinen satsaus yhteiskunnalta ja sillä tähdätään työelämän tasa-arvoistumiseen kun lasten hoito ei kasaannu vain äideille.

      Poista
    6. Tarkoitan anonyymia, joka kirjoitti 13.05. :)

      Poista
    7. Ei aina ole kyse vain välinpitämättömyydestä, vaan myös siitä ettei sijaista ole välttämättä helppo löytää korkeasti koulutetun tilalle. Eivät kaikki äiditkään pidä vanhempainvapaataan, vaan palaavat työtehtäviin, koska korvaavaa sijaista on hankala löytää. Tätä on tietysti hankala ymmärtää, jos oma aviomies on alalla, jonne sijaisia on tarjolla pilvin pimein.

      Mielenkiintoista minusta on, että tätä keskustelua kommentoivat ainoastaan äidit. Olisi mukava kuulla myös miesten mielipiteitä. Heitähän tämä asia myös ilmeisesti jollain tavalla koskee. :)

      Poista
    8. Miesten mielipiteitähän oli juuri tuossa tutkimuksessa selvitetty. Harvemmin he mammablogeissa pyörivät kommentoimassa. ;)

      Poista
  11. Isille korvamerkittyä vapaata pitää ehdottomasti pidentää ja kannustaa käyttämään. Perusteeksi sitä vastaan ei riitä että äiti haluaa olla kotona tai isää ei kiinnosta olla kotona. Lapset ovat yhteinen projekti. Isän ja lasten välinen suhde kehittyy ihan eri tavalla kun isä ottaa kokonaisvaltaisen hoitovastuun edes muutamaksi viikoksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikista isistä ei vain ole siihen, kokemusta löytyy ja näin tasa-arvon kautena sitä on osan vaikea ymmärtää. Itse mietin, että 70 -luvulla syntyneenä ja ihan normaali isäsuhteen saaneena, että mistä olen jäänyt muka paitsi, kun isäni ei hoitanut minua kuten äitini. Tai siis miksi isän ja äidin roolit nähdään samanlaisena suoritteena? Sukupuoliroolit elävät tiukkaan mutta en näe myöskään siinä mitään pahaa. Lisäksi karsastan keskustelua, jossa lähdetään siitä oletuksesta, että äitoys- tai hoitovapaalla ollaan, koska ei haluta olla töissä? Kuka näin on sanonut? Se on niin lyhyt aika ja minulle äitinä sellaista aikaa, jonka koen olevan minun perustehtäväni silloin. Luontoäiti on niin sen ajatellut, että siitä lapsesta pitää pitää jotain huolta ennen kuin "se" oppii tulemaan toimeen omillaan. Varsinkin matalapalkka-aloilla se äitiysvapaa aikainen toimeentulo laskee siitä 2000 e/kk tulosta siihen 1100 e/kk tuloihin, joten se ei välttämättä ole se motivaatio että töissä ei ole kiva. Varmasti jokainen ymmärtää, että sillä ei kauheasti eletä mutta jotenkin siitä ajasta selviää, kun ei sitä pertti-kaisaa voi jättää 8 kk iässä päiväkotiin, siis ei halua eikä sydän anna myöden, että joku muu hoitaisi pienintä rakkaintasi, jotta itse menisci töihin. Siinä ehkä ollaan ihan oikeailla jäljillä, että kyllä minusta on mukavampi olla perheeni kanssa kuin työpaikalla mutta en mina sen takia jää kotiin, että siellä olisi kiva vaan valitsen sen työn, että siellä kotona olisi kivaa.

      Poista
    2. Ei ole syy jättää uudistusta tekemättä vain siksi etteivät kaikki voi sitä käyttää. Eiväthän kaikki äidit voi käyttää hoitovapaataan - pitäisikö se siis poistaa?

      Poista
    3. Mitä isät tekee työajan ulkopuolella? Meillä ainakin leikkii lasten kanssa ja osallistuu muutenkin kodin töihin. Ei ne lapset vaille isää jää vaikka isä ei haluaisi olla kokoaikaisesti koti-isä. Keltä se on silloin pois, jos äiti haluaa? Tai mites nuo päiväkodissa olevat lapset, eivät hekään jää vaille sen enempää isää tai äitiä vaikka ovat vanhempien työajan hoidossa kodin ulkopuolella.

      Poista
    4. Sama pätee äitiin. Perhehän saa tehdä juuri niin kuin haluaa, mutta yhteiskunnan ei kannata vain äidin mielihaluja tukea vaan kannustaa tasa-arvoon.

      Poista
    5. Miten niin tukea vain äidin mielihaluja? Isätkö eivät sinun mukaasi nyt voi jäädä kotiin?

      Poista
    6. Tilastojen mukaan eivät jää. Muista Pohjoismaista on sen sijaan selvää näyttöä, että miehet alkavat käyttää vapaita kun osuus on isille korvamerkattu ja tulotason mukaan kompensoitu. Tällä hetkellä valinta on lähinnä hyvätuloisten.

      Poista
  12. Isät voivat jäädä kotiin hoitamaan lapsia nykymallissakin, jos vain haluavat. En usko, että kukaan isä on niin tossun alla, ettei saisi suutaan auki, jos hän kotiin haluaa jäädä. Ei kaikkien perheiden tarvitse elää samalla tavalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitähän tässä juuri yritetään muuttaa ettei kaikkien tarvitsisi elää samalla tavalla...

      Poista
  13. Isät voivat jäädä nykymallissakin hoitamaan lapsia kotiin, jos vain haluavat. Sinun mukaasi kaikkien isien pitäisi jäädä pakolla kotiin halusivat he sitä tai eivät. Eli jos isä ei halua jäädä kotiin, on vanhempien laitettava lapsensa päiväkotiin, sillä äidin on tällöin pakko palata töihin. Sitähän tämä tarkoittaa. Mitä valinnanvapautta tässä on?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä isille korvamerkattu osuus on samalla tavalla palkan mukaan kompensoitua kuin äitiysvapaa (kotihoidontukihan on vain muutamia satasia), joten se on mahdollista pitää ilman että perheen toimeentulo romahtaa. Lisäksi isien on havaittu käyttävän nimenomaan heille osoitettuja vapaita, koska asenteet.

      Poista
    2. Mielenkiintoista. Minä olen ollut jokseenkin tätä mallia vastaan nimenomaan sen vuoksi, että luulin että isä jäisi kotiin kotihoidontuen suuruisella rahalla. Esimerkiksi meidän perheessä se ei olisi taloudellisesti mitenkään mahdollista, koska minulla ei ole työpaikkaa enkä saisi käsittääkseni mitään tukia (opinkot kesken, opintotuki käytetty). Jos isä kuitenkin saisi jotain inhimillisen suuruista rahaa, niin tottakai siinä tapauksessa hän saisi minun puolestani jäädä kotiin koko korvamerkityksi ajaksi.

      Meillä ei kumpikaan ole innokas kotiin jääjä, mutta uskomme sen olevan lasten parhaaksi ainakin n. 3-vuotiaaksi asti (perustuen mm. Liisa Keltikangas-Järvisen kirjoihin). Taloudellisesti ainoa kannattava ratkaisu on tällä hetkellä minun jäädä. Pystyisin kyllä olemaan omasta puolestani lapsista erossa. :D

      Poista
    3. Juuri näin. Tuo kompensaatio on yhteiskunnalta iso satsaus vanhemmuuden kulujen jakamiseen. Siksi on niin äärettömän noloa, että naiset vaativat sitäkin itselleen.

      Mutta ei tuosta kotonaolosta tarvitse stressata jos ei erityisesti innosta. Päiväkodin sopivuus on ihan päiväkodista ja lapsesta kiinni ja vaihtoehtojakin on.

      Poista
  14. Olen itse saamassa pian ensimmäisen lapseni ja taloudessamme se, joka suurimman osan perhevapaista käyttää. Minulle tämä sopii, mutta suoraan sanottuna toivoisin, että mieskin ottaisi tässä asiassa enemmän vastuuta. Meillä mies on yrittäjä sekä yksi osakkaista pienessä yrityksessä ja häneltä töistä pois oleminen kieltämättä vaatisi enemmän järjestelyjä kuin minulta opettajana. Olemme keskustelleet (vääntäneet) asiasta vuosikausia ja olen lopulta antanut periksi, sillä minusta tuntuu kuitenkin kivalta ajatukselta olla kotona pidempään lapsen kanssa. Ajattelen kuitenkin, että sellainen malli, jossa isälle olisi korvamerkitty isompi osa perhevapaakuukausista, olisi tosi tervetullut. Uskon, että tämä vaikuttaisi myös oman mieheni ajattelutapaan, eikä minun tarvitsisi "taistella" yksin kotona tästä asiasta. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pidempään = pitkään (nyt kuulosti siltä, että minulle olisi tärkeätä olla kotona pidempään kuin mieheni, tätä en tarkoittanut).

      Poista
    2. Kyllä se tosiaan vaatii yrittäjältä motivaatiota sopia kaikki etukäteen. Mutta se on ihan tutkittu juttu, että korvamerkkaus ja esimerkki vaikuttaa ja ollaan tässä asiassa mun mielestä jo mentykin paljon eteenpäin 10 vuoden takaisesta asennemaailmasta. Itse olen miesvaltaisella työpaikalla, jossa kaikki pitävät hoitovapaata ja osaavat hoitaa täipesut.

      Poista
  15. Tää aihe menee aina jankkaamiseks, ja yleensä yritän pysyä erossa :) Nyt oli kuitenkin pakko vielä lisätä tähän, että ärsyttää, kun keskustellaan pääosin siitä, mikä on taloudellisesti paras.
    Entä ne lapset, onko niiden kannalta paras vaihtoehto se, että on mahdollisimman paljon rahaa käytettävissä, vai se, että isätkin SAA olla kotona ja tehdä sen oman puolikkaansa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin meneekin, aika harva kommentoija on sanonut mitään tuosta näkökulmasta mutta eipä siinä, menee tämä näinkin. Kyllä mä näen että tuo perheen talous tärkeä asia välillisesti sen lapsenkin näkökulmasta, ja siksi tuo isän palkan mukaan subventoitu vapaa on ainoa oikea tapa saada isät käyttämään vapaansa. Ja samaan hengenvetoon sanon että kukaan ei tietenkään estä säästämästä rahaa lapsen tuloon jo etukäteen, jos mahdollista.

      Poista
    2. Jep, aika moni talous pystyisi sukanvarteen sen pari tonnia säästämään, minkä ne "menettää" jos se "parempipalkkainen" isäihminen jäisi kuudeksi kuukaudeksi ansiotasoon sidotulle vanhempainvapaalle. Mua vähän epäilyttää että iso osa jengistä ei ole edes vaivautunut laskemaan mitä se ero käteen jäävissä tuloissa olisi. Veroprosenttikin kun heti pienenee kun tulot tippuu.

      Ja mä ymmärrän että äidit haluaa olla kotona lasten kanssa. Niin mäkin halusin. Tykkäsin siitä ja olisin ollut varmaankin pari kuukautta pidempään jos miehen ei olisi ollut pakko aloittaa isäkuukauttaan koska se oli silloin tosi säädeltyä koska viimeistään se piti pitää. Lopulta olin reilun vuoden kotona (koska kesä, en halunnut mennä alkukesästä töihin) ja mies puoli vuotta. Mulle oli törkeätä että myös mies SAI olla kotona lasten kanssa. Koska ei nyt mitään uraohjuksia olla niin olihan se nyt kivaa saada pitää taukoa työelämästä ihan järkevän luvan kanssa. ;) Sittemmin vaihdoin työpaikkaa ja tästä saattaisikin olla hankalamman oloista jäädä pois. Koska aidosti tykkään siitä mitä teen.

      Poista
  16. Just jäämässä äitiyslomalle. Palaan töihin kun vauva on 1/2v oman halun, tasa-arvon ja reiluuden nimissä. Mies jää sen jälkeen kotiin. Tuntuu hurjalta edes ajatuksena että olisi kotona 3 vuotta. Tuo 6+6+6 systeemi olisi siitä kiva (jos sen oikein ymmärrän) että tällöin äiti olemalla esim. lapsen ensimmäiset 9kk kotona ei rohmuaisi kaikkia vanhempainvapaakuukausia, vaan isälle todella on korvamerkitty osa paremman rahan kuukausista. Ja eihän tuon 6+6+6 mallin käyttöön ottaminen periaatteessa heikentäisi niiden perheiden asemaa joissa äiti haluaa olla kotona pitkään nähden nykyiseen malliin (pidentäisi äidillekin mahdollisen vanhempainvapaan kuitenkin vuoteen nykyisestä n 10kk:sta). Kotihoidontukeahan saanee jatkaa tuossakin mallissa vanhempainvapaan jälkeen. Mutta toki eriarvoisuus voi syntyä nähden niihin perheisin joissa tuolloin isä jää kotiin käyttämään puolivuotisensa (niin sosiaalisesti isä-lapsi suhteen rakentumisen tai rakentumatta jäämisen myötä, kuin joissakin tilanteissa myös taloudellisesti riippuen toki osapuolten tuloista (jos perhe jää vaille yhtä +6vanhempainrahaa isän töiden vuoksi )).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tsemppiä lomailuun! Hienoa, että isälläkin on mahdollisuus osallistua vanhemmuuden vetovastuuseen. Tuo eriarvoisuus on vähän hassu argumentti, kun vaikutukset ovat juuri päinvastaiset naisten työelämän näkökulmasta. Jostain syystä kukaan ei pidä eriarvoistavana sitä, että kaikilla naisilla ei ole mahdollisuutta käyttää kotihoidontukea kolmea vuotta, vaikka rahaa olisi tarjolla. ;)

      Poista
  17. Kokemukseni mukaan lapsen voi ihan hyvin laittaa päiväkotiin 10-kuisena, joten kannattaisin tärkeänä kaneettina 6+6+6-malliin, että vapaita voisi käyttää Ruotsin mallin mukaan kouluikään asti. Kun se lapsenhoitovastuu ei lopu siihen, että lapsi aloittaa päiväkodin....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tämä joustavuus on hyvä pointti! Pitääkin kaivaa tuo Ruotsin malli esille ja tutkia sitä vähän tarkemmin.

      Poista
  18. Hmm. Nyt menee vähän puurot ja vellit sekaisin, kun käsittääkseni uudistus nimenomaan ei tulisi yhteiskunnalle halvemmaksi - puhumattakaan se, että lapset laitettaisiin päiväkotiin vs. hoidettaisiin kotona minipienellä tuella. Kotirouvia ei siis tulisi tukea mutta isiä kyllä? Myöskään työelämän ongelmat eivät välttämättä poistu mallin myötä, vaan saattavat jopa ajaa naiset osa-aikatöiden loukkuun (http://www.lansivayla.fi/blogi/515784-aidit-toihin-vaikka-valheen-voimalla). En missään nimessä vastusta isien vapauksia. Sen sijaan vastustan asennoitunutta ja asiaan perehtymätöntä argumentointia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin, toki alle vuodenikäisten lasten päivähoitotarve vähenisi. Mutta missä kohtaa oli asiaan perehtymätöntä argumentointia? Vanhempainvapaiden tasaaminen on jo useammassa tutkimuksessa todettu parhaimmaksi tavaksi parantaa naisten asemaa työmarkkinoilla. Kaikkia työelämän ongelmia ei tietenkään yhdellä mallilla taklata.

      Poista
    2. Osalla naisista on tuntuu olevan kova valtataistelu miestensä kanssa kotitöistä ja lasten hoidosta. Heillä miehet tietysti odottavat, että kotona oleva nainen tekee kotityöt ja hoitaa lapset yksin. Meillä mies osallistuu lastenhoitoon ja kotitöihin, eikä meillä ole mitään tarvetta taistella siitä, kumpi hoitaa lapsia. Nyt korvamerkityn vapaan kautta nämä naiset saisivat lain taakseen ja pakotettua miehensä kotiin. Tämä tulee yhteiskunnalle jopa kalliimmaksi kuin kotihoito nyt. Eikö kannattaisi jutella sen oman miehen kanssa kasvotusten. Teidän miehenne voivat jäädä kotiin vaikka heti lasta hoitamaan. Kuvaavaa myös on täällä keskustelua ja suurinta melua pitävät äidit. Isät loistavat poissaolollaan.

      Poista
  19. Tässä on jo parikin keskustelijaa yrittänyt sanoa, että kaikista miehistä ei vaan ole jäämään pienen lapsen kanssa kotiin. Tai ettei se suinkaan kaikissa tapauksissa ole lapsen etu että hän onkin kotona isän kanssa äidin sijaan. Kaikki kunnia lapsiaan hoitaville nykyisille, mutta väestötasolla on kuitenkin lapselle paras hoitaja todennäköisemmin äiti.

    Tällaisten perheiden kohdalla, jossa isä ei osaa tai halua hoitaa omia lapsiaan, olisi perhevapaauudistus tuplarangaistus lapselle, jolla on jo käynyt huono tuuri isän suhteen. (Toki on myös sellaisia isiä, jotka eivät pärjää pienen lapsen kanssa mutta ovat hyviä vanhempia hieman isommille lapsille.)

    Todellista yhteiskunnallista tasa-arvoa olisi se, että lopetettaisiin kaksijakoisen sukupuolinäkökulman tuijottaminen ja alettaisi pohtia mikä olisi tasapuolisin ja reiluin vaihtoehto huomioiden lasten hyvinkin erilaiset lähtökohdat. Ja nimenomaan lasten näkökulmasta, ei naisen tai miehen tai äidin tai isän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika rohkea väite että äiti on parempi hoitaja. Olisikohan tälle jotain tilastollista tukea? On ihan selvää että kaikista miehistä ei ole isäksi yhtä lailla kun kaikista naisista ei ole äideiksi. Miksi tämä estäisi naisten aseman parantamisen työmarkkinoilla kuten muissa Pohjoismaissa on jo tehty?

      Vanhempainvapaiden jakaminen ottaa nimenomaan huomioon erilaiset perheet. Nythän mennään yhdellä muotilla.

      Poista
    2. Mä oikeasti toivon, että joku tutkisi tätä näkökulmaa, missä mies ei halua jäädä hoitamaan lapsia kotiin. Monesti kun lukee näistä "täydellisistä" perheistä missä mies hoivaa ja jaksaa olla läsnä, niin tulee tosi paha olo itselle kun tietää miten erilainen oma tilanne on. Mies kyllä tykkää lapsistaan, mutta ei nauti heidän kanssaan olemisesta mitenkään erityisen paljon tai pitkiä aikoja kerrallaan. Lastenhoito on raskasta, oikeasti se voi olla todella raskasta jos ei ole tukiverkostoa ja jos vaikka sattuu lapsi, jolla hieman haastavampi luonne. On hienoa että pohditaan naisten aseman parantamista työmarkkinoilla, mutta on myös aika rohkeaa olettaa, että kaikki miehet haluaisivat jäädä kotiin puoleksi vuodeksi. Jos minä siis äitinä haluaisin että lapseni on kotihoidossa esim. 1,5-vuotiaaksi mutta mies ei suostuisi jäämään 1 vuoden kohdalla (6+6+6-mallissa) niin kyllä se oikeasti olisi perhekriisin paikka. Pakottaminen ei tunnu hyvältä, koska siinä voi turhautuminen kohdistua myös pahimmassa tapauksessa lapseen. Mutta olisi reilua että joku tutkisi näitä miesten mielenliikkeitä koska perheblogeissa tilanne vääristyy helposti siihen suuntaan, mikä on ideaali tilanne.

      Poista
    3. Omakaan mieheni ei ole mikään täydellinen lattepappa, mutta en silti halua viedä muilta perheiltä mahdollisuutta pitkään isyysvapaaseen.
      Lisäksi tässä 6+6+6 mallissa äiti voi jatkaa hoitovapaalla vuoden jälkeen, jos isää ei kiinnosta hoitaa lapsia. Tällä hetkellähän hoitovapaa alkaa jo 10kk kohdalla.

      Poista
    4. Voi apua, ei kai se niin ole että "parinvalinta on epäonnistunut" tai " miehestä ei ole isäksi" jos isä ei halua jäädä kotiin. Aika loukkaavana koen tuollaisen puheen, kun itse olen hyvin onnellisessa parisuhteessa, jossa mieheni ei varmasti ole hetkeäkään hoitovapaalla. Hyvä isä hän on silti. Nyt vähän väljyyttä niitten roolien määrittelyyn, myös tähän konservatiisempaan suuntaan.

      Oliver

      Poista
    5. Siis voi pliiiiiiis anonyymi klo 11.51, jos vielä luet tätä: vaikka olisit tehnyt lapsesi keskimääräistä huonomman iskämiehen kanssa, voit aivan hyvin EDELLEEN tässä uudessa mallissa jäädä ihan itse kotiin siihen asti kun se sun lapses on 3. Olisit ekan vuoden vanhempainvapaalla (2 kuukautta enemmän kuin nykyään!) ja sitten kotihoidontuella, hän on niin hyvä vaan. Ei aihetta perhekriisiin, ainakaan äiskän vapaiden riittämisen suhteen.

      Poista
  20. Siis minun matikkapäähän ei vaan mahdu, miten 6+6+6-malli jota itse todella todella toivon vie valinnanvapauden yhtään keneltäkään.

    Nyt vapaita on käytettävissä se 10kk jonka jälkeen tipahdetaan hoitorahalle. Tarkoitti meidän pienituloisella perheellä kuntalisättömässä kunnassa automaattisesti töihinpaluuta ja lasta päiväkotiin kymppikuisena. Meidän palkoilla - ei isän eikä äidin - kun ei vaan eletä vaikka miten laskettaisiin.

    6+6+6-mallissa olisimme voineet aidosti valita, että mieskin voisi käyttää sen puoli vuotta kotiaikaa JA lisäksi jos/kun olisin ollut ne kaksi ekaa pätkää, niin lapsi olisi ollut nuorimmillaankin vuoden ikäinen ennen päiväkotia. Ne kaksi kuukautta tuossa välissä on pitkät! Ja voisin vaikka vannoa että jos miehen kotiinjääminen (tai minun) vanhempainrahakauden jälkeen ei olisi ollut taloudellinen itsemurha niin niin olisimme tehneet. Nyt ei todellakaan ollut varaa valita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eihän se viekään, päinvastoin: isien valinnanvapaus lisääntyy ja subventoitu aika pitenee sekä absoluuttisesti että äidin osalta.

      Poista
  21. Vautsi vau. Pistääpä huulta pyöreäksi tämä keskustelu. Kyllä se nyt hitsi vie on kummaa miten isät ei muka haluaisi jäädä kotiin hoitamaan lapsiaan siinä missä äiditkin? Täällä Ruotsissa jaettavat vanhempainvapaat eivät ole mikään kumma asia ja isiä näkee leikkipuistoissa ja kahviloissa lastenvaunujen kanssa siinä missä äitejäkin. Tietenkin on olemassa yksittäisiä henkilöitä jotka eivät kertakaikkiaan koe lapsen kanssa kotona olemista yhtään mielekkäänä asiana mutta ei näitä yhteisiä pelisääntöjä voi sellaisten poikkeuksien ympärille rakentaa. Vai onko suomalaisten ja ruotsalaisten miesten välillä niin isoja biologisia ja geneettisiä eroja jotka selittäisivät nämä poikkeavuudet? Ja tietenkin tuet on hyvä rakentaa niin että täysimetys esimerkiksi on mahdollista, se oli minulle itsellekin tärkeää lasten ollessa pieni, symppaan kyllä kaikkia niitä ajatuksia mutta kyllä tasa-arvoisuus ja täysimetys voivat toteutua samaan aikaan. Itse olen ollut miehen kanssa vuorotellen kotona (molemmilla freelancertyöt) siihen saakka kun lapset täyttivät 2 ja 4 vuotta. Silloin asuimme Suomessa... Onnistui penniä venyttämällä :)! Että kyllä niitä omia valintoja voi tehdä ihan reippaasti mutta nyt täytyy vaan yhdessä päättää mihin saakka on reilua/järkevää/fiksua yhteisesti rahoittaa. Toivottavasti tähän tasa-arvoasiaan tulisi joku äkkiherätys Suomessa, jopa ihan hiukan tuskallista seurata tätä nykyistä keskustelua.

    Terkkuja Ruotsista

    VastaaPoista
  22. Nykyinen mallikin toki mahdollistaa pomppimisen työelämän ja kotona olon välillä, mutta tiukkaan säänneltynä 6+6+6 jaksoina tuntuu vähän haastavalta työnantajan ja sijaisenkin näkökulmasta. Mikäli äiti on kotona ekan 6kk, isä toisen 6kk ja äiti taas kolmannen 6kk työnantaja joutuu ensin rekrytoimaan sijaisen ensimmäisen puolen vuoden jaksolle ja työtehtävästä riippuen perehdytysjakso esim 1kk ennen äitiysloman alkua ja vaikkapa 2vkon perehdytys töihin paluun kohtaan. Näin siis sijainen saa 7,5kk määräaikaisen työn ja työnantaja maksaa 1,5kk ajalta palkan kahdelle. Äidin palattua töihin lapsen ollessa n. 5kk (äitiysloman alettua noin kuukausi ennen vauvan syntymää) sijainen jää työttömäksi. Sijainen saa onnekseen pian uuden pätkäduunin äitiyslomasijaisena, joka pakottaa työnantajan rekrytoimaan jälleen uuden henkilön seuraavaa 6kk vanhempainvapaajaksoa varten perehdytysaikoineen. Tämä malli ei mielestäni ole mielekäs työnantajalle, työntekijälle itselleen tai myöskään pätkätyöloukussa olevalle sijaiselle. Terkkuja yöimetykseltä toivottavasti näkökulman pointti selviää lukijalle vaikka tulikin vähän epäselvästi esitettynä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mutta voihan ne vapaat pitää niin, että ensin äiti on kotona vuoden ja sit mies puolivuotta, jos äidin osuudeks ajattelee sen vuoden.

      Poista
    2. Tämän lisäksi on töitä joihin poissaolevalle ei palkata sijaista. Silloin työelämässä on-off jaksotus voi olla jopa hyvä asia. Omalla kohdalla olin ensin pois töistä 9kk, sitten mies oli kotona 5kk ja minä vielä perään kotona 5kk (jolloin tein 1pv/vk kyllä töitä ja mies hoiti lasta). Tämä oli varmasti töiden sujumisen kannalta (mun tapauksessa) parempi kuin että jos olisi ollut tippumassa pois kehityksen kyydistä 14kk yhtä mittaa (omassa työssä on monia deadlineja jotka on sellaisia että jos ne missaa niin seuraava yritys sit vuoden päästä).

      Poista
  23. Meillä kotonaoloaika on ollut/tulee olemaan molemmilla lapsilla vähän alle 1,5 vuotta. Mies on ottanut vanhempainvapaasta kummallakin kerralla 6 kk. Ekalla kerralla menin töihin (niitä ei tosin löytynyt ihan heti), toinen kerta meni vähän "pieleen" sen suhteen, kun lähdimme remonttipakolaisiksi maaseudulle :D Tein sieltä käsin jonkin verran free-töitä kyllä =) Eli...3 kk mulle, seuraavat 6 kk isälle ja molempien kanssa olen sen jälkeen ollut hoitovapaalla niin, että se 1v 4kk tulee täyteen. Minulta ainakin taitaa puuttua se "vain äiti on lapselle oikea hoitaja" - geeni. Varhaiskasvatus on tainnut toimia sekä kotona että päiväkodissa - ihan täyspäisiltä nuo vaikuttavat! Puoliso osaa hoitaa vauvaa/taaperoa/leikki-ikäistä siinä missä minäkin =) Ei mullakaan ole nyt työtä, mihin vuodenvaihteessa palata, mutta josko sellainen hakemisen ja/tai kouluttautumisen kautta löytyisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elämä tarjoilee välillä ylläreitä, tsemppiä työn hakuun! Tuo hoitotaitoisuus on muuten asia, jonka luullaan ehkä syntyvän itsestään. Mutta kyllä kaikki taidot syntyvät oppimisprosessin kautta: harjoittelemalla, onnistumalla ja erehtymällä. Ensimmäisen vaipan kanssa ollaan aika pihalla. :D

      Poista
    2. Kiitoksia tsempistä =) Juuri näin, se eka vaippa :D Vähitellen hommat väkisinkin oppii, nimenomaan toiston kautta! Sukupuolemme eivät toistaiseksi ole muodostuneet esteeksi lastenhoidossa. Kiitos hyvästä tekstistä!

      Poista
  24. Ihmisellä on hieno taito muodostaa mielipiteitä asioista, joihin ei ole edes jaksanut perehtyä. Ihana esim toi "mut entä kun mä joudun töihin lapsen ollessa 6kk, ja sitten pääsen taas kotiin vasta kun se on 12kk?" Entä sitten tuo "6kk äiti hoitaa, 6kk isä hoitaa ja 6kk on varmaan sitä kotihoidon tukea sitten" ja ikivihreä "en tunne kyllä ketään joka olis niin tossun alla ettei uskaltaisi mulle sanoa, että haluaa koti-isäksi! STANA! Tuuppa tossukka mulle sanomaan!"

    Ihailen Katja sun sitkeyttä! Teet tärkeää työtä myös näiden naisten puolesta, jotka "haluaa" olla kotona lasten kanssa. Ja etenkin niiden isien, jotka "ei halua" olla kotona, vaikka maksettais.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tää on sen verran tärkeä aihe, että jaksan kyllä vääntää rautalankaa. :) Ja onhan tämä vastaanotto nyt jo paljon asiallisempaa kuin muutama vuosi sitten. Suunta on oikea!

      Poista
  25. http://www.hs.fi/elama/art-2000005140783.html

    Katkera?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oletko siis katkera kotitöiden jakamisesta? Ota ihmeessä exceli käyttöön niin pääset katkeruudesta! Tekee hyvää parisuhteelle kun ei tarvitse vääntää sanoista asioista. ;)

      Poista
  26. Kannatan ehdottomasti 6+6+6 mallia.
    Olemme mieheni kanssa molemmat korkeakoulutettuja, mutta eri aloilla ja hänen palkkansa oli lasten ollessa pieniä yli tuplaten sen kuin omani. Hän piti isäkuukauden, mutta pidempään vaihto ei olisi onnistunut siis niin että minä olisin mennyt töihin ja hän jäänyt kotiin. Lapset ovat menneet hoitoon reilun vuoden ikäisinä. Meidän kohdalla isälle korvamerkitty tuloihin perustuva vapaa olisi ollut todella tervetullut.

    VastaaPoista
  27. Miten tämä malli vaikuttaa yksinhuoltajiin? Onko yksinhuoltajaisien tai -äitien mahdollista pitää vain se 6+6? Toki se on enemmän kuin nykyään, mutta eriarvoistaisi kyllä mielestäni tosi paljon.

    VastaaPoista
  28. Tämän keskustelun lukeminen on välillä niin turhauttavaa. Ah, hyvä Katja kun jaksat painaa!

    Heitän tähän oman kokemukseni; isäni hoiti minua yhtä paljon lapsena kuin äitini - ja se on vaikuttanut valtavasti siihen kuinka näen vanhemmuuden, kotityöt, uramahdollisuudet ja tasa-arvon! Muistan kavereiden naureskelleen lapsina kuinka isäni teki ruokaa (aamupalasta päivälliseen) kun äitini oli vuorotöissä ja enemmän urafokusoitunut kuin isäni. Isäni vei lääkäriin, vaateostoksille (tosin oli kyllä perhanan pihi!) ja harrastuksiin, oikeastaan enemmän kuin äitini. Isäni opetti tekemään rusetin kengännauhoihin ja harjasi hiuksia, vei uimaan, opetti siivoamaan, pesi pyykkiä jne siinä missä äitikin.

    Se mitä tästä olen oppinut on juurikin se, että yksin en halua vanhemmuuteen lähteä. Vaikka äitinä rooli on enemmän läsnä alkuaikoina (raskaus, imetys) - on miehen myös pakko haluta osallistua vanhemmuuteen samalla lailla täyspäiväisesti, eikä vain töiden jälkeen tai viikonloppuisin tai lomilla. Ja kuten joistain kommenteista huomaa - ei kaikki isät tätä halua ja tämän takia juurikin pieni korvamerkkaus ei olisi pahitteeksi. On se vihdoin ja viimein aika pistää jengin kaaliin että jos vanhemmaksi alkaa niin sit vanhemmaksi tulee opetella, vaikka se välillä on vaikeaa ja hankalaa. Vanhemmuus on vanhemmuutta, äidille ja isälle, ei pelkästään äidille.

    Nämä iänikuiset asenteet ei muutu muuten kuin kokemuksen ja pienien lakimuutosten kautta - meillä keskustelut on välillä aika hauskoja puolison kanssa kun verrataan lapsuutta (hänen isänsä uransa lakimiehenä tehnyt uraohjus - edelleen töissä ja 70v. Äitinsä taas kotirouva) ja minä taas isäni kasvattama vahvemmin kuin äitini, vaikka siis toki äitini on ollut yhtä läsnä ja on kasvattanut meitä ihan yhtälailla. Tätä ei yhtään auta se että asutaan Australiassa missä laillista äitiyslomaa on 4kk ja äideistä alle 2/3 tekee osapäivätöitä lastensa kouluiän.. Ihan järkyttävää hommaa, miten valtavan äitipainoitteista vanhemmuus on täällä. Päivähoito maksaa $100 per päivä joten nopeesti laskettuna monille on helpompaa yhden vanhemman (ja se on aina äiti, kun tasa-arvossa ja palkassa ollaan Suomesta aika jäljessä) jäädessä kotiin kuin että vuosipalkka menee suoraan päivähoitokuluihin jos on kaksi tai useampi lasta. Missä on subsidoitu päivähoito... :/

    VastaaPoista
  29. Silmiin tarttui tuo ajatuksesi, että rahat pitää laittaa sinne, mikä edistää yhteiskunnan toimintaa. Yhteiskunta muodostuu ihmisistä ja se on ihmisiä varten olemassa - ja mun mielestä kun tuetaan tervettä perhe- ja kotielämää, se on kaikkien etu. Me joudutaan kaikki tekemisiin niiden aikuiseksi kasvaneiden lasten kanssa, joilla ei ollut hyvät kotiolosuhteet... ja turvallisen ihmisen läsnäolo on kyllä yksi peruskivi lapsen hyvinvoinnissa. Suomessa luodaan selviytyjälapsia (paljon yksin kotona), ja kyllähän ne selviytyvät, lapset ovat tosi joustavia, mutta ei se ehkä ole paras malli luomaan hyvää yhteiskuntaa. Ja millään kotihoitomallilla ei saada välinpitämättömiä vanhempia välittämään, mutta aina sitä yritetään. En siis tiedä ollako puolesta tai vastaan, mutta meidän perhe porskuttaa omilla suunnitelmilla eteenpäin yhteiskunnasta huolimatta :)

    VastaaPoista
  30. Itse kannatan 6+6+6 mallia, ainakin parista syystä: ihan ensiksi, lapsihan olisi vähintään 12kk ennen hoitoon menoa, vaikka isä ei omaa osuuttaan käyttäisi (se on +2kk nykyiseen malliin verrattuna); toiseksi, uskon, että mallin myötä isien vapaat yleistyvät ja sitä myöten lisääntymisikäisten naisten työsuhde”riski” yleisellä tasolla pienenee, mikä tarkoittaa parempia uranäkymiä niille äideille, joille se on tärkeää; ja lisäksi, jos olen oikein ymmärtänyt, niin perhevapaiden ansiosidonnaisuus olisi 18kk nykyisen 11 kk sijaan, minkä pitäisi olla kaikille lapsiperheille positiivinen uutinen.

    Ja pakko lisätä vielä, että vetoaminen siihen, että isä ei voi jäädä kotiin, kun isompi palkka, on omakohtaisesti ihan absurdi, koska meidän perheessä äidillä on liki tuplapalkka, ja kas, kyllä tässä vanhempainvapaalla ollaan selvitty, vaikka minä olenkin se perhevapaalla olija.

    VastaaPoista

Nyt olis sun vuoro.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...