Halki, poikki ja pinoon

Mökkitontilta kaadettiin talvella puu. Nyt se piti laittaa paloiksi.

Tuli mieleen siinä kirveen kanssa heiluessa, että halkosavotasta voi löytää yhden jos toisenkin elämänviisauden.

Et ikinä tiedä, miten käy. Uuden pöllin kimpuun pitää käydä ennakkoluulottomasti, yli- tai aliarvioimatta. Paksukin pölli saattaa haljeta helposti kun taas pienestä mutta oksaisesta pätkästä lentää vain säleitä silmiin ja lopuksi joudut hakemaan sahan.

Kokemus on voimaa tärkeämpää. Tärkeintä operaatiossa ei ole raaka voima vaan tukeva jalansija, syvät vatsalihakset, kunnon vipuvarsi ja hyvä halkosilmä.

Sinnikyys kannattaa. Se puun juuren ensimmäinen pätkä vaikuttaa täysin mahdottomalta. Kun kymmeneskään isku ei tuota tulosta, on valmis siirtymään tikanheiton pariin. Ja sitten se halkeaa sillä 11. kerralla. Tuosta noin vain.

Yksin et onnistu. Yhtään halkoa et saa tehtyä ilman kunnon kirvestä. Kiila ja pikkumoukari jeesaavat vaikeissa tapauksissa.

Lepää välillä. Väsyneenä ote lipsuu. Tuijota pilviä taivaalla, kuuntele lintujen viserrystä ja haistele kostean puun tuoksua. Ja jos hermo meinaa mennä, kannattaa nukkua yön yli. Seuraavana päivänä onkin nimittäin lihakset niin kipeät, että on pakko antaa vuoro seuraavalle.

Huomenna haravointijoukkoihin.

Entä jos hammaslääkärillä ei pelottaisi?

Yhteistyössä Pepsodentin kanssa

On yksi asia, jossa satavarmasti tässä perheessä tytöstä polvi paranee. Hampaidenhoito.

Skidi on rampannut nyt keväällä hammaslääkärissä oikomisen takia. Kaikki ylähampaat eivät mahdu tulemaan, joten tilaa on tehtävä kuminauhojen ja muottien avulla. Oikomishoidon aikana hampaita täytyy hoitaa entistäkin huolellisemmin.

Vastaanotolla lääkäri kehui Skidin hyväkuntoisia hampaita ja arveli likan käyttävän sähköhammasharjaa. Ipana harjaa leegonsa ihan tavallisella pehmeällä hammasharjalla, mutta pitää tiukasti kiinni rutiinista: kaksi kertaa päivässä, kaksi minuuttia kerrallaan.

Tajusin siinä toimenpidehuoneessa desinfiointiaineen käryssä ja hoitolaitteiden karvoja nostattavassa äänimaailmassa, että tämä paikka ei pelota Skidiä lainkaan. Miksi pelottaisi? Hänen ei tarvitse täällä vältellä, valehdella, pelätä ja kärsiä. Hän hoitaa hampaitaan hyvin.

Köh. Toisin kuin minä. Hampaidenhoidon laiminlyöntihistoriani on kattava ja monipuolinen. Olen täydellinen varoittava esimerkki.

Välillä ihmettelen, miksi minulla on ylipäätään hampaita suussa.

Olen kasvanut lapsena kaakaolla, pillimehuilla ja sokerihuurretuilla muroilla, teininä irtiksillä ja kokiksella. Purkkana ei todellakaan ollut xylitoli-valmisteita vaan HubbaBubbaa ja JuicyFruitia - kolme levyä suuhun yhtä aikaa. Mutsi kyllä muistutti, että hampaat menevät pilalle karkista, mutta ei meillä aamuharjauksesta eikä piilosokerista ollut puhetta.

Nuorena aikuisena jatkoin kiilteen liuottamista makeaan siideriin, naposteluun ja hyvin epäsäännölliseen ruokailurytmiin.

Missä kohtaa meni pieleen? En voi syyttää yhteiskuntaa vaan ihan itseäni. En kertakaikkiaan ottanut hampaidenhoitoa tosissani. Omaan piikkiin menee myös se, että iltavirkun aamuista on aina budjetoitu jokainen minuutti nukkumisen maksimointiin. Aamuharjausta on hyvin vaikea opetella jälkikäteen.

Onneksi ajat ovat muuttuneet, eikö niin?

No ei. Lasten hampaiden reikiintymisen väheneminen on pysähtynyt ja reikiintyminen on jopa hieman lisääntynyt. Vähän yllätyksekseni kuulin, että lasten hampaiden harjaamiseen panostetaan edelleen huomattavasti alle hammaslääkäreiden suositusten. Suomalaislasten hampaat ovatkin tutkimusten mukaan Pohjoismaiden heikoimmassa kunnossa.

Juttelin hammashoidon historiasta Hannu Hausenin kanssa. Hausen on ehkäisevän hammaslääketieteen asiantuntija, jonka tutkimustyö on painottunut lasten ja nuorten suun terveyden edistämiseen paitsi lääketieteen niin myös käyttäytymis- ja sosiaalitieteen näkökulmasta.

Hausen kertoi, että Suomessa herättiin 60-luvulla suunterveyden surkeaan jamaan ja aloitettiin kansallinen terveysneuvonta. Tilanne alkoi parantua. Hiljalleen valistuskampanja kuitenkin hiipui ja 80-luvulla katsottiin, että hampaiden reikiintyminen korjataan parhaiten säännönmukaisten hammaslääkärikäyntien yhteydessä. Muistan hyvin alakouluajoilta vaaleanpunaisen ajanvarauslapun ja banaaninmakuisen fluorilakan.

Kun myönteinen kehitys pysähtyi, tajuttiin, että asiaa pitäisi edistää myös kodeissa. Maitohampaat kun voivat reikiintyä jo parissa kuukaudessa.

Työ alkaa jo ennen kahden vuoden ikää: jos lapsen suuhun ehtii muodostua normaali mikrofloora, karies-bakteerit joutuvat kilpailemaan elintilasta. Tällöin ne eivät voi mellastaa suussa miten tahtovat. Sen jälkeen karies pidetään ahtaalla ihan perusjutuilla. Vanhempiin yritetäänkin iskostaa avainsanat terveellisestä ruokavaliosta, ateriarytmistä, harjausrutiinista, fluorihammastahnasta ja ksylitoli-tuotteista.

Ja sitten on vielä se esimerkin näyttäminen. Sen kaksi x kaksi minuuttia -rutiinin oppii helpoiten vanhemmilta. Hausen kertoi, että sukupuolten välillä löytyy eroja: miehistä puolet harjaa hampaansa aamuin illoin, naisista kaksi kolmasosaa. Ero alkaa näkyä myös pojissa, jo 11-vuotiaista lähtien. Isien malli olisikin olennainen keino saada pojat huolehtimaan hampaistaan.

Minäkin ryhdistäydyin, viimein, ja otan nykyään hoitorutiinin tosissani, käytän hammaslankaa ja suuvettä ja käyn tarkastuksessa parin vuoden välein.

Suurin syy ryhtiliikkeeseen oli tieto suun terveyden liittymisestä yleisterveyteen. Minulla on jo muutenkin perinnöllinen alttius sydän- ja verisuonitauteihin, joihin suun terveydellä on selvä yhteys. Tuuria ei kannata testata.

Naula arkkuun tuli juurihoidosta. Sen ansiosta kypsyi ajatus jättää irtokarkit kokonaan. Something's got to give. Salmiakkiufofirma saisi kyllä maksaa tekarini.

Onneksi pikkusisko näyttää katsovan ennemmin mallia isosiskostaan kuin minusta. Minun roolikseni jää tehdä hampaidenpesusta hauskaa. Bravuurini on rikki menevä hampaidenpesukone, joka yleensä hoitaa iltaharjauksen viimeisen kierroksen. Kone nimittäin alkaa hetken harjattuaan nikotella, yskiä ja harjata täysin epärytmissä omituisesti poskia, huulia ja lopuksi tuikkaa tahnaa nenänpäähän.

Maailman suunhoidon päivän kunniaksi pukkaa arvontaa: Sekä Instagramissa että Facebook-sivullani on postauskuva, josta tykänneiden kesken arvotaan kaksi pakettia:
a) Linnamäki-rannekkeet (5 kpl) ja
b) vuoden suunhoidon tuotteet koko perheelle.
Käykäähän osallistumassa, vaikka molemmissa - mukaan ehtii ma 21.3. klo 12 asti!

Virpojien kilpailukyky huolettaa - allekirjoita paikallinen sopimus!

Vuoden tax-free oravannahkakauppojen päätapahtuma, palmusunnuntai, lähestyy.

Ala on aivan liian pitkään saanut rehottaa ilman sääntelyä. Nyt jos koskaan tarvitaan tuottavuusloikka, joka saadaan milläpä muulla kuin paikallisella sopimisella!

Jos sallitte, kauppakorkeakoulusta sivuaineen suorittanut humanisti kertoo nyt, millä reunaehdoilla kauppakello soi.

1. Ajoitus kuntoon. Ei ovikellon rimputtelua ennen kymmentä ilman erillissopimista.

2. Valitse paikka oikein. Nukkumalähiö on tuottavuusloikan nimissä paras valinta. Taksi sinne on investointi. Jos kuitenkin riskeeraat virpomalla opiskelijakampuksella niin palkkana saattaa olla tyhjiä pulloja. Ei huono sekään.

3. "Vitsa sulle, palkka mulle." Hei kukkuu, karkkia saa vain vitsaa vastaan. Pelkkä runonlausunta ei riitä.

4. Kohtuus. 10 hengen virpomisjengi ja 1 vitsa? Get real. Saatte sitten jakaa yhden Kinderin kristillisesti. Järkevämpää on muodostaa max kolmen hengen kerjuujengejä, jolloin säilyy ostajan ja myyjän balanssi. Eikä mitään naaman näyttöä siitä, että sitä nihkeetä vitsaa vastaan jokainen ei saa jättimegapussia mässyä. Pyytäkää faijalta lisää, jos ei riitä.

5. Panosta vitsaan. Se risu pitää koristella kunnolla. Hikipajameiningin pitää näkyä. Vessapaperi, sämpyläpussin sulkimet ja jesari ei käy.

6. Älä ole Elsa. Pukeutukaa nyt herran tähden kunnolla, teemana on noidat, velhot ja trullit ei tädit, prinsessat tai Salama McQueen. Hameet, viitat, essut, hatut, huivit, pisamat, luudat, pannut - myös kissan asu käy. Perinteet, eiks jeh?

7. Yksityiskohdat kuntoon. Palkat kerätään punottuun paju- tai pärekoriin, kahvipannuun tai mustaan nahkalaukkuun, ei Alepan muovariin. Ei oo mun ongelma, jos ei mahdu. Käykää himassa tyhjennyksellä.

8. Opettele se loru. "Öö.. pirjon varvon öö tuoreeks hirveks eiku..." Se on lyhyempi kuin uskontunnustus, että kyllä sen oppii jos motivaatio on kohdillaan.

9. Houkutuslintujen käytön ehdot. Söpöjen pikkulasten käyttö itse virpomiseen teinien värjötellessä nurkan takana on sallittua vain jos kaikki saavat sosiaalisesti oikeudenmukaisen siivun tuloista.



10. Asiakas on aina oikeassa. Oikeastihan se menis niin että palkka haetaan vasta viikon päästä, että kandee olla ihan iloinen aina, jos jengi ei leiki kuollutta kolkuttaessa. Fist bump!

Onko ok? Nimi alle, tulppa irti paatista ja päkyt omaan koriin!

Ps. Jos et allekirjoita sopparia, saat virpomispalkaksi 100 grammaa parsakaalia ja nelipolvisen trokeen. Kjäh.

Mitä tänään puettaisiin?

Kun olin au pairina Lontoossa, ihmettelin, miksi lapsiperheen eteisessä ei ollut isoa vaatekaappia, vaan pelkkä säälittävä pystynaulakko. Missä hemmetissä ulkovaatteita säilytettiin? Perheen äiti katsoi minua kuin mielipuolista. Kyllähän nyt yhdellä poplarilla ja villaulsterilla ulkona pärjää.

Noh, sinä talvena elohopea painui tasan kerran nollan alle. Ja silloin oli kansallinen hätätila ja jengi hamstrasi öljyä, lääkkeitä ja elintarvikkeita.

Tästä näkökulmasta suomalaisen lapsiperheen joka-aamuinen eteisarvonta, mitä tänään päälle puettaisiin, saattaa olla vieras ilmiö. Teinkin vertaistueksi yleishyödyllisen listauksen, josta näkee, mitä eri kuukaudet näillä leveysasteilla pukemisstrategisesti oikein tarkoittavat.

Aluspaita, leggarit, lämpöhousut, pitkähihainen, paksumpi villapuku, fleece ja toppahaalari. Silti aivan jäässä.

1. Tammikuu

Se tyyppi, joka väittää, että lapsille riittää kolme kerrosta, ei takuulla asu Berliiniä pohjoisempana. Tai sitten hän pitää ääreisverenkiertoa turhakkeena. Vaikka pukisit ipanalle päälle kaiken mitä kaapista löytyy, vähintään silmämunat jäätyvät kuoppiinsa ja räkä nenään. Lisäksi michelin-kersa on yli 20 cm hangessa kohtuullisen liikuntakyvytön. Nobel sille, joka kehittää toppahanskojen peukaloon sähkölämmityksen.

2. Helmikuu

Katso tammikuu. Helmikuu on tilastollisesti vuoden kylmin kuukausi, mutta tässä kuussa iskee kirottu sosiaalinen paine tervehenkiseen ulkoiluun, kiitos laskiaisen ja hiihtoloman. Tämän kuun tärkein hankinta onkin liput muutama tuhat kilometriä etelämmäs. Myös erilaiset huovat, lämpöpullot ja puhaltimet, joilla elvytetään kevättalven pakastamia ruumiinosia, ovat tarpeen.

3. Maaliskuu

Kyseessä on ensimmäinen kevätkuukausi, mutta jostain syystä valkoista paskaa sataa taivaalta enemmän kuin koskaan. Koska aurinko kuitenkin lämmittää, lätäköitä, loskaa ja puroja on joka puolella - ja sula vesi vaikuttaa alle 150 senttisiin ihmisiin magneetin lailla. Tässä kuussa lapsi pitää pukea kuin tammikuussa, mutta päällystää kumilla, muovilla ja neopreenilla lätäkköuintikisoja varten. Tätä kuuta varten on myös kehitetty talvikumisaappaat.

Kuva otettu huhtikuun alussa. Ulkona pärjäsi hupparissa.

4. Huhtikuu

Kevät etenee, mutta vuorokauden lämpötilojen vaihtelu voi olla 30 astetta ja tilanne voi vaihtua yhden pilven ansiosta vartissa suuntaan tai toiseen. Vettä voi sataa missä olomuodossa tahansa, voi tuulla suoraan pohjoisnavalta - tai olla täydellinen keskikesän helle. Ei voi tietää. Tässä kuussa olet tuomittu epäonnistumaan, teit mitä tahansa. Lapsellasi on aina kylmä tai hiki, parhaimmassa tapauksessa molemmat yhtä aikaa. Jos sataa lunta ja sen jälkeen paistaa, kersat sokeutuvat ilman kunnon aurinkolaseja.

5. Toukokuu

Varaudu edelleen pahimpaan. Lumet ovat sulaneet ja aurinko paistaa korkealta, mutta se ei tarkoita, että talvi olisi väistynyt. Kypärämyssystä voi luopua, mutta välikausihaalari ja ohuempi kerrasto kannattaa pitää naulakossa, ettei puiston penkillä istuskellessa iske virtsatietulehdus. Voit mahdollisesti vaihtaa tumput sormikkaisiin, vuorilliset kurahanskat vuorettomiin ja talvikumisaappaat tavallisiin. Ei kannata lopettaa d-vitamiinia.

Kuva otettu juhannuksena. Hanskoja ei laitettu joten näpit olivat aivan jäässä.

6. Kesäkuu

Kyseessä on "kesä" vain teoriamielessä - leggingsien päälle vedetään edelleen ulkohousut. Suomen neljä vuodenaikaa tarkoittaakin sitä, että yhdessä kuukaudessa voit kokea ne kaikki ja se on yleensä kesäkuu. Joskus onkin vaikea erottaa joulun säätä juhannuksesta. Onneksi päivälämpötila sentään pysyttelee enimmäkseen nollan yläpuolella, joten pelkällä välikausihaalarilla pärjää. In Finland we have this thing called kesäpipo ja kevyttoppatakki.

7. Heinäkuu

Heinäkuussa alkaa 60 päivän ajanjakso, jolloin vuorettomille vaatteille, shortseille, hellehatuille ja lippiksille, lyhyille hameille ja mekoille sekä hihattomille paidoille saattaa olla käyttöä. Muista kuitenkin aurinkorasva, sheidit, hyttysmyrkky ja laastarit. Lapsesi iho on aistinut aurinkoa ja ulkoilmaa viimeksi 300 päivää sitten.

8. Elokuu 

Tässä kuussa pukeutumista määrittävä tunnetila on hankintapaniikki. Elokuussa pitäisi siirtyä normiarkeen kesän rötväyksen jälkeen, mutta kersojen vaatteille on tapahtunut jotain. Lapset ovat mystisesti kasvaneet 10 senttiä niin että sisätossut ratkeilevat saumoista ja farkut ovat muuttuneet capreiksi. Kouluun mennään elastaania sisältävissä verkkareissa. Kannattaa myös ennakoida ja tarkistaa kumisaapas-, kuravaate- ja villapukutilanne.

Kuva otettu marraskuun puolivälissä. Aivan liikaa päällä.

9. Syyskuu

Tässä kuussa tulee se päivä, jolloin huomaat olevasi jumissa kesässä: jätät päiväkodin pihalle sen ainoan lapsen, jolla ei ole bränikkä välikausihaalari ja sormikkaat päällä. Ohuessa farkkutakissa ja balleriinoissa hypotermia iskee taaperoon vartissa ja saat ystävällisen palautteen päiväkodin henkilökunnalta. Nyt on myös aika ruveta metsästämään seuraavan koon toppavaatetta.

10. Lokakuu

Säätyyppi vastaa huhtikuuta. Se, että katsot aamulla lämpömittaria, sadetutkaa ja tuulensuntaa, ei auta. Ainoa järkevä valinta on pakata mukaan ihan kaikki varusteet päiväkotirepun räjähtämisen uhalla. Tässä kuussa toivot kiihkeästi, että lapsi kasvaisi pian aikuiseksi ja vastaisi ihan itse vaatevalinnoistaan.

11. Marraskuu

Loppusyksystä maailma muuttuu hiljalleen nestemäiseksi: löysäksi mudaksi, maatuvien lehtien suljunmuljuksi ja kuravelliksi. Eteisessä on enemmän hiekkaa kuin Kalaharissa paitsi jos vahingossa tulee metri lunta. Tässä kuussa haastavinta on päättää, kuinka monta kertaa kehtaat olla pesemättä välikausihaalarin, jotta goretex-pinta ei liikaa kuluisi. Muista kuorruttaa lapsi erilaisilla heijastintuotteilla.

Uutena vuotena pari vuotta sitten tarkeni välikausihaalarissa ja ohuissa lapasissa.

12. Joulukuu

Eteläisen Suomen joulukuu saa ihmettelemään, miksi me persjalkaiset emme ole kehittäneet bioluminenssia samaan tapaan kuin syvänmeren kalat. Vaihda viimeistään nyt paksumpaan haalariin, jonka vesipilariarvo on tapissa. Ei siksi, että sitä vielä lämpötilojen puolesta tarvittaisiin, mutta hiekkalaatikolla noin kuukaudessa paskaksi kieritty välikausihaalari alkaa vedellä viimeisiään.

Ja näin on eteisen kaappi taas elänyt yhden vuoden kierron. Eläköön kaikki lastenvaateprojektipäälliköt!

Kääk, mitä muistoja!

Yhteistyössä Aku Ankan kanssa.

Akkari. Tartuin lapsuudesta tuttuun aviisiin tämän yhteistyön myötä reilun kahdenkymmenen vuoden tauon jälkeen. Posti toi viisi lehteä ja Lataamo-tunnarit. Miten Ankkalinnan asukkaiden toilailut maistuvat keskiäkäiselle ja nykynuorelle? Onko klassikko vuosien mittaan uudistunut: onko Hessulla älypuhelin ja Aku päässyt anger management -kurssille? Ja mitä sovellus tarjoaa?

Sarjakuvat kuuluivat olennaisena osana lapsuuteni lukemistoon. Ne täyttivät eri kulttuurinnälän lokeroa kuin kaunokirjallisuus, jota ahmin ennakkoluulottomasti kaikista genreistä. Sarjiksia tilattiin taloon useita ja niitä lojui ruokapöydällä, sängyn vieressä ja vessassa. Heppalehdet sain lukea ihan itsekseni, mutta keskiviikkoisin autossa matkalla kotiin riideltiin, kuka saisi lukea Akkarin ensimmäisenä.

Lehteä kiihkeämmin suhtauduin Aku Ankan taskukirjoihin. Nopeana lukijana pidin pitkistä ja polveilevista tarinoista - ja Skidi on täysin samoilla linjoilla. Manguinkin taskareita vanhemmilta, lainasin niitä kavereilta ja eka oma ostokseni oli kirpparilta löytynyt taskukirja. Parhaimmillaan kirjahyllystäni meni taskukirjoihin kaksi pitkää hyllyä.

Sarjakuvahahmot ovat karrikatyyrejä ja juoniasetelmat mustavalkoisempia kuin kaunokirjallisuudessa. Tällöin lukijassa herää voimakkaita tunteita empatiasta närkästykseen.

Tykkäämme Skidin kanssa Mikistä ja Roopesta. Pahiksista Milla Magia on paras, Mustakaapu pelottavin ja Karhukoplan hömelöt lähinnä hassuja. Tykkäsin myös harvinaisista henkilöhahmoista kuten Eka Vekarasta ja Touho-serkusta. Parhaita juttuja olivat ne, joissa matkustettiin Roope-sedän päähänpistojen perässä maailmalla/avaruudessa Kroisos Pennosen ja Kulta-Into Piin rampatessa kannoilla.

En voi edelleenkään sietää äksyilevää Iinestä ja Skidi puolestaan totesi vähän nyrpeänä, että lehden nimi pitäisi vaihtaa veljenpojiksi. Tykkejä naishahmoja kaipasin minäkin. Nokkelia sisarentyttöjä oli liian vähän, samoin neuvokasta Mummo Ankkaa.

Yksi Aku-rakkauteni syy oli kielessä, suomennoksiin panostamisessa. Osa lukemisen hauskuudesta piili kääntäjän sanavalinnoissa. On tutkittu juttu, että kirjoja lukeneiden ja lukemattomien lasten välillä on isot erot juuri sanavarastossa, ja väitän että Aku Ankkaa lukeneet voidaan rinnastaa kirjoja lukeneisiin.

Rikkaasta kieliasusta ei tingitä edelleenkään ja näinä kökköjen Google translator -käännösten aikana satsausta arvostaa entistä enemmän. Lisäksi tajusin, että Akkari-kielestä on jäänyt vaikutteita koko kansakunnan aktiiviseen sanavarastoon.

• Keskuudessamme elää kitupiikkejä, hannuhanhia ja pellepelottomia. Ja kaikki tietävät, millaisia he ovat. 
• Voin käyttää sanoja sihijuoma, fantastiljoona ja hyrysysy ja tulla ymmärretyksi. 
• Aku Ankka -sadattelut taas on pitänyt ottaa käyttöön perheellistymisen myötä. Jukranpujut, senkin ruoja! 
• Erilaiset julkkisten nimiväännökset olivat suosikkejani. Viittaan edelleen erääseen edesmenneeseen artistiin Möykkäel Jaksosena.

No, oliko mikään muuttunut?

Kaupunki oli ennallaan. Kepulikonsteja käyttävä Hanhivaara häviää edelleen mittelöissä. Veljenpojilla välähtää, Hessulla ei. Mikki jeesaa Simo Sisua ja Hannu Hanhi luottaa tuuriinsa.

Suurin uutinen olikin se, että Aku Ankan digipalvelussa Lataamossa* ovat kaikki akkarit ja taskukirjat luettavissa digimuodossa. Siis kaikki taskukirjat 70-luvulta lähtien. Jukopliut!

Koska taskarikokoelmastani on jäljellä enää kaksi vaivaista nidettä, tämä paikkaus tuli tarpeeseen. Ihan ensimmäiseksi aion lukea terrierini tuhoaman Ympäri mennään ja yhteen tullaan -läpyskän, jossa pikkuruiset minoxilaiset tulevat miniufolla ostamaan Maasta viljaa.

Lopuksi ARVONTA! Kuka Ankkalinnan asukkaista oli suosikkihahmosi, kuka inhokkisi? Laitan arpoen kaikkien kommentoineiden kesken muikean lukupaketin! Palkintopaketti sisältää seuraavat Aku Ankka -kirjat:
- Ankat maailman ympäri 3
- Barksin parhaat sarjat 5
- Kadonneen Kirjaston vartijat, juhla-edition.

Keskiviikkoiltaan klo 21 asti saa analysoida. Muistathan myös jättää sähköpostiosoitteesi, jotta saan ilmoitettua voitosta!

*Lataamo toimii sekä mobiilisovelluksena että tietokoneella. Tarjolla on kaksi tilausvaihtoehtoa ja palvelun voi rekisteröidä yhteensä viidelle laitteelle. Sitä voi talouskohtaisella tunnuksella käyttää kolme henkilöä yhtä aikaa = ei enää riitelyä siitä, kuka lukee ensin!