Tietoa mainostajalle ›

20.3.2016

Entä jos hammaslääkärillä ei pelottaisi?

Yhteistyössä Pepsodentin kanssa

On yksi asia, jossa satavarmasti tässä perheessä tytöstä polvi paranee. Hampaidenhoito.


Skidi on rampannut nyt keväällä hammaslääkärissä oikomisen takia. Kaikki ylähampaat eivät mahdu tulemaan, joten tilaa on tehtävä kuminauhojen ja muottien avulla. Oikomishoidon aikana hampaita täytyy hoitaa entistäkin huolellisemmin.

Vastaanotolla lääkäri kehui Skidin hyväkuntoisia hampaita ja arveli likan käyttävän sähköhammasharjaa. Ipana harjaa leegonsa ihan tavallisella pehmeällä hammasharjalla, mutta pitää tiukasti kiinni rutiinista: kaksi kertaa päivässä, kaksi minuuttia kerrallaan.

Tajusin siinä toimenpidehuoneessa desinfiointiaineen käryssä ja hoitolaitteiden karvoja nostattavassa äänimaailmassa, että tämä paikka ei pelota Skidiä lainkaan. Miksi pelottaisi? Hänen ei tarvitse täällä vältellä, valehdella, pelätä ja kärsiä. Hän hoitaa hampaitaan hyvin.

Köh. Toisin kuin minä. Hampaidenhoidon laiminlyöntihistoriani on kattava ja monipuolinen. Olen täydellinen varoittava esimerkki.



Välillä ihmettelen, miksi minulla on ylipäätään hampaita suussa.

Olen kasvanut lapsena kaakaolla, pillimehuilla ja sokerihuurretuilla muroilla, teininä irtiksillä ja kokiksella. Purkkana ei todellakaan ollut xylitoli-valmisteita vaan HubbaBubbaa ja JuicyFruitia - kolme levyä suuhun yhtä aikaa. Mutsi kyllä muistutti, että hampaat menevät pilalle karkista, mutta ei meillä aamuharjauksesta eikä piilosokerista ollut puhetta.

Nuorena aikuisena jatkoin kiilteen liuottamista makeaan siideriin, naposteluun ja hyvin epäsäännölliseen ruokailurytmiin.

Missä kohtaa meni pieleen? En voi syyttää yhteiskuntaa vaan ihan itseäni. En kertakaikkiaan ottanut hampaidenhoitoa tosissani. Omaan piikkiin menee myös se, että iltavirkun aamuista on aina budjetoitu jokainen minuutti nukkumisen maksimointiin. Aamuharjausta on hyvin vaikea opetella jälkikäteen.

Onneksi ajat ovat muuttuneet, eikö niin?

No ei. Lasten hampaiden reikiintymisen väheneminen on pysähtynyt ja reikiintyminen on jopa hieman lisääntynyt. Vähän yllätyksekseni kuulin, että lasten hampaiden harjaamiseen panostetaan edelleen huomattavasti alle hammaslääkäreiden suositusten. Suomalaislasten hampaat ovatkin tutkimusten mukaan Pohjoismaiden heikoimmassa kunnossa.



Juttelin hammashoidon historiasta Hannu Hausenin kanssa. Hausen on ehkäisevän hammaslääketieteen asiantuntija, jonka tutkimustyö on painottunut lasten ja nuorten suun terveyden edistämiseen paitsi lääketieteen niin myös käyttäytymis- ja sosiaalitieteen näkökulmasta.

Hausen kertoi, että Suomessa herättiin 60-luvulla suunterveyden surkeaan jamaan ja aloitettiin kansallinen terveysneuvonta. Tilanne alkoi parantua. Hiljalleen valistuskampanja kuitenkin hiipui ja 80-luvulla katsottiin, että hampaiden reikiintyminen korjataan parhaiten säännönmukaisten hammaslääkärikäyntien yhteydessä. Muistan hyvin alakouluajoilta vaaleanpunaisen ajanvarauslapun ja banaaninmakuisen fluorilakan.

Kun myönteinen kehitys pysähtyi, tajuttiin, että asiaa pitäisi edistää myös kodeissa. Maitohampaat kun voivat reikiintyä jo parissa kuukaudessa.



Työ alkaa jo ennen kahden vuoden ikää: jos lapsen suuhun ehtii muodostua normaali mikrofloora, karies-bakteerit joutuvat kilpailemaan elintilasta. Tällöin ne eivät voi mellastaa suussa miten tahtovat. Sen jälkeen karies pidetään ahtaalla ihan perusjutuilla. Vanhempiin yritetäänkin iskostaa avainsanat terveellisestä ruokavaliosta, ateriarytmistä, harjausrutiinista, fluorihammastahnasta ja ksylitoli-tuotteista.

Ja sitten on vielä se esimerkin näyttäminen. Sen kaksi x kaksi minuuttia -rutiinin oppii helpoiten vanhemmilta. Hausen kertoi, että sukupuolten välillä löytyy eroja: miehistä puolet harjaa hampaansa aamuin illoin, naisista kaksi kolmasosaa. Ero alkaa näkyä myös pojissa, jo 11-vuotiaista lähtien. Isien malli olisikin olennainen keino saada pojat huolehtimaan hampaistaan.



Minäkin ryhdistäydyin, viimein, ja otan nykyään hoitorutiinin tosissani, käytän hammaslankaa ja suuvettä ja käyn tarkastuksessa parin vuoden välein.

Suurin syy ryhtiliikkeeseen oli tieto suun terveyden liittymisestä yleisterveyteen. Minulla on jo muutenkin perinnöllinen alttius sydän- ja verisuonitauteihin, joihin suun terveydellä on selvä yhteys. Tuuria ei kannata testata.

Naula arkkuun tuli juurihoidosta. Sen ansiosta kypsyi ajatus jättää irtokarkit kokonaan. Something's got to give. Salmiakkiufofirma saisi kyllä maksaa tekarini.



Onneksi pikkusisko näyttää katsovan ennemmin mallia isosiskostaan kuin minusta. Minun roolikseni jää tehdä hampaidenpesusta hauskaa. Bravuurini on rikki menevä hampaidenpesukone, joka yleensä hoitaa iltaharjauksen viimeisen kierroksen. Kone nimittäin alkaa hetken harjattuaan nikotella, yskiä ja harjata täysin epärytmissä omituisesti poskia, huulia ja lopuksi tuikkaa tahnaa nenänpäähän.

Maailman suunhoidon päivän kunniaksi pukkaa arvontaa: Sekä Instagramissa että Facebook-sivullani on postauskuva, josta tykänneiden kesken arvotaan kaksi pakettia:
a) Linnamäki-rannekkeet (5 kpl) ja
b) vuoden suunhoidon tuotteet koko perheelle.
Käykäähän osallistumassa, vaikka molemmissa - mukaan ehtii ma 21.3. klo 12 asti!

8 kommenttia:

  1. Olin pojan kanssa 5vee-hammastarkastuksessa ja löysin itseni samasta tilanteesta: ihmettelemästä, miten poikaa ei pelota?! Häneltä otettiin ensimmäistä kertaa värjäymää pois, ensin sillä jurnuttavalla pyyhekuminomaisella laitteella ja kun sillä ei kaikki lähtenyt, niin vaihdettiin vielä toiseen, jonka ääni oli sarjassamme haarukalla lautasta pitkin.. itse kärvistelin ko. äänimaailmassa itku kurkussa, mutta poika piti reippaasti suuta auki ja tokaisi vielä pukiessamme ulkovaatteita päälle, että "hammaslääkäri oli kiva mulle".

    Siinä ei voinut kuin todeta, että "niin oli", koska täytyy todella antaa pisteet hammashoitajalle! Hän selitti kaikki tekemisensä lapselle ensin, näytti kaikkia välineitä, ja "operoi" lyhyitä aikoja kerrallaan, että lapsi sai nieleskellä usein. Hän oli todella ystävällinen ja kannustava. Siinä kohtaa havahduin miettimään, miten iso arvo tällä kohtaamisella oli sen suhteen, millaiseksi lapsen odotukset hammaslääkärikäynneistä myöhemmällä iällä muodostuvat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on kyllä totta: hamamslääkärit ovat alkaneet puhua. Myös aikuisille. Lapsille vielä näytetään niitä laitteita etukäteen. On ihan kaikkien etu, että vastaanotolla ei pelota.

      Poista
    2. Juu, mä oon nyt aikuisiällä saanut aivan huikeaa palvelua Helsingin hammashoidolta, siis ihan siltä julkisen puolen palvelulta, hammashoitolasta, jonne ei kait kenenkään pitäisi edes päästä. On ollut nuorempaa ja vanhempaa lääkäriä, maahanmuuttajaa ja kantasuomalaista, kaikki ystävällisiä ja mukavia, niin hoitajat kuin lääkäritkin (kaikki muuten naisia).

      Viimeeksi (pari vuotta sitten) kun yhtä paikkaa piti korjata, tapaaminen päättyi siihen että sekä lääkäri että hoitaja kehui mun uutta olkalaukkua oikein kuorossa. Nyt on taas yksi vanha paikka irronnut/hammas lohjennut, ja sain ajan kuuden viikon päähän. Puhelinpalvelukin oli ystävällistä ja avuliasta.

      Poista
  2. Komppaan! Vanhempi poika tuli ekaluokkalaisena hammashoitajalta ja tuumi että "vitsi siellä oli kivaa!" Piti ihan varmistaa että siis hammashoitajallako... Itse olen myös nenänpää valkeana ollut käyttämässä lapsia hammaslääkärissä, jossa jo pelkkä haju ja välineiden äänet aiheuttaa pahoinvointia ja huimausta o.O Monet kerrat olen kengännauhoja solminut kun huone alkaa pyöriä, huh! Mutta joo, onneksi on ajat ja tavat muuttuneet :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, ystävällisyydellä on ihan kansanterveydellistä vaikutusta. :) Musta ne äänet on vaan niin karmivat että en varmaan pääse ikinä eroon niiden aiheuttamista kylmistä väreistä.

      Poista
  3. Puhut tärkeästä asiasta. Itse hammaslääkärikammoisena vaadin rauhoitusta/nukutusta/puudutusta ja muita "-tustia" jo odotushuoneessa. En koskaan käynyt lasten kanssa edes hygienistillä, etten tartuttaisi kammoani. Mies hoiti sen puolen. Ja muksujen suut kiittää.
    Asia, jota toisaalta en lakkaa hämmästelemästä (luin samat uutiset, että hampaiden hoitotaso on laskenut kuin lehmän häntä jo vuosia), on kuitenkin, että nykyään esim. meidän kersoja ei kutsuta enää käymään hygienistillä. Tämä valkeni vähän yllättäen, koska nuorin (15v) tuli kouluterkkarilta lapun kanssa, jossa äiti syyllistettiin hienosti siitä, etten ole varannut lapselle hammashoitaja-aikaa kahteen vuoteen. Olin hieman, että "häh?" koska edellisen kerran hän on siellä käynyt koululta ohjattuna. Tämä taas nyt säästöjen yms nimissä on karsittu yläkoululaisilta pois. Ja mitä sitä vanhemmille uutisoimaan....
    Milloin muuten mahdettiin lopettaa se joka toinen viikko koulussa tapahtuva purskuttelu? Väitän, että silläkin on asian kanssa jotain tekemistä. Tuli edes fluorattua joskus, jos kotihoito olikin vähän sinnepäin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, olen samaa mielt että on sekavasti kommunikoitu. Meille tuli koulun kautta yksi kutsu mutta sen jälkeen olisi pitänyt tajuta varata tarkastus itse. Mutta tämä on just sitä mitä Hausen kertoi että se valittu painopiste vaihtelee.

      Poista
  4. Helsingissä ala-asteella hammastarkatus on vain joka toinen vuosi. Poika oli siis ekalla ja seuraavan kerran ensi vuonna kolmosella!

    VastaaPoista

Nyt olis sun vuoro.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...