Tietoa mainostajalle ›

7.3.2016

Vihdoin: Bloggaajien kirjahaaste

Anteeksi, että kesti.



Sain jo tammikuussa Satulta kirjahaasteen, mutta en kehdannut ottaa sitä virallisesti vastaan.  Ihan siksi, että en ollenkaan tiennyt, milloin minulla olisi seuraavan kerran joku kirja kesken!

Nyt on, kiitos loman.

Ehdin arkena lukea aivan liian vähän, edelleen. Vaikka olen nopea lukija, kaipaan lukemiseen selkeää aikaikkunaa. Vartti bussissa ei riitä (ärsyttää jos pitää väkisin lopettaa jännässä kohdassa tai vaihtoehtoisesti ajaa totaalisesti kirjaan uppoutuneena pysäkistä ohi) ja illalla aika menee usein bloggaamiseen.

Lisäksi puuttuu inspiraatiota. Mitä lukisin? Kaipaan elämääni kirjakonsulttia, jolle voisin pirauttaa hädän hetkellä. Eli kun seisoskelen kirjastossa tai kirjakaupassa hoo moilasena pohtien ajankäytön uhkia ja mahdollisuuksia.

Asiaan!

1. Kirja, jota luet parhaillaan? Paula Hawkins - Nainen junassa

Sain itse asiassa tämän juuri loppuun, mutta laskettakoon kesken olevaksi. Jollain kierolla tavalla pidän siitä, että jotkut kirjat laittavat lukijan vastakkain oman persoonansa kanssa - minun ristinäni on kärsimättömyys. Huonolle viihteelle ei ole aikaa, joten jos en hyvin nopeasti hurmaannu, kirja jää yöpöydälle ikuisiksi ajoiksi.

Tämän kirjan alku oli pitkästyttävä ja vihasin kaikkia päähenkilöitä, mutta hyvät suosittelijat pelastivat. Ja olihan se sitten oikein hyvä! Vähän nolottaa, että meinasin jättää kesken.

2. Kirja, josta tykkäsit lapsena? Anni Polva - Tiina-kirjat.

Oli pakko soittaa pikkuveljelle. Luettiinko meille kun olimme lapsia? Miksi en muista yhtä ainutta lapsuuden kirjaa? Hanhiemon satukirjan muistan kyllä nähneeni, mutta lukutuokioita vanhempien kanssa. Ei muistikuvia.

Lähdenkin siitä, että kirjallinen elämäni alkoi vasta kun opin itse lukemaan ekan luokan keväällä. Mikä oli ketsuppipulloefekti. Ahmin saman tien koulun kirjastosta kaiken mitä hyllyissä oli - Tammen kultaisista kirjoista aloitin. Sama jatkui kotona. Kaikki kävi. Luin Mummon ja Papan kirjahyllystä kaikki klassikot (ja olen edelleen sitä mieltä, että 7 veljestä on todella keskinkertainen teos) ja lainasin kavereilta lisää.

Kun sitten jossain vaiheessa menossa oli jo Zoo-tietosanakirjat, Mutsi heräsi ja alkoi ostaa minulle nuorten kirjoja. Näistä ensimmäisenä kahlasin läpi Tiina-kirjat - siksi vahvin muisto on juuri tästä sarjasta. Sitten tulivat Lindgrenin klassikot (Ronjaa rakastan edelleen), Viisikot, Vompelit, LOTR, Akkarit, Christien koko tuotanto, Tuulen viemää jne. Muumit on oikeastaan ainoa brändi, joka ei koskaan käteen osunut.

Kyllä me joskus tykkäämme  samoistakin kirjoista.

3. Kirja, joka jäi kesken: Jari Tervo - Myyrä.

On aika kuvaavaa, että tämä on Koti-insinöörin lempikirja ja toisaalta tämä vastaus on sama kuin Satulla! Kuten jo totesin, olen aika lyhytjännitteinen viihteen kuluttaja niin kirjojen, leffojen kuin tv-sarjojenkin osalta. Esimerkiksi monien suosikkisarja Narcos oli minulle liian löysä.

Aloin lukea Myyrää Thaimaassa vuonna 2003. Noin 20 sivun jälkeen tilasin pina coladan ja laskin aurinkotuolin selkänojan ala-asentoon. 1) Epäselvää. 2) Hohhoijaata.

Kesken jääneitä on muitakin, mutta tämän lopettaminen ei ole missään vaiheessa jäänyt harmittamaan.

4. Kirja, joka teki vaikutuksen: Khaled Hosseini - Tuhat loistavaa aurinkoa

Jokainen kirja, jonka lukee loppuun asti, aiheuttaa jotain ajatuksia, mutta sitten on niitä, jotka jättävät aivot savuamaan. Valkkasin tämän, koska harvemmin intoudun kirjoittamaan lukemastani kirjasta postauksen. Läkähdyttävä teos.

Rehellisyyden nimissä on sanottava, että vaikuttavia kirjoja on oikeastaan monia - johtuneeko ehkä harvasta lukutahdista - ja niitä on hirveän vaikea laittaa järjestykseen.

Joistain kirjoista saa lukuviihteen lisäksi valtavasti tietoa (Risto Isomäen Saraswatin hiekkaa), joissain käytetään kaunista kieltä (Umayya Abu-Hannan Nurinkurin) ja joissain taas on koskettavia ajankuvia (Maria Jotunin Huojuva talo, Itkosen Anna minun rakastaa enemmän ja monet klassikot).

Jotkut kirjat taas on saatu merkitykselliseltä ihmiseltä (kuten eräs lastenkirja naapurin mummolta ja runokirja ala-asteen luokanopettajaltani). Ne ovat itsessän muistoja.

Tämän kirjan sain naapurin mummolta, jonka ruokakssin kannoin kotiin kun hän vaikutti väsyneeltä.

Ja jotkut sitten vain osuvat omaan elämäntilanteeseen kuten eräänä kummallisena kesänä luettu Kafkan Oikeusjuttu. 

5. Kirja, johon palaat uudelleen? N/A

Olen ehkä friikki, mutta sellaista kirjaa ei ole, jonka lukisin uudelleen. En tiedä miksi. En osaa suoralta kädeltä nimeltä yhtään teosta, jonka haluaisin ottaa käsittelyyn uudelleen. Miksi ihmeessä niin edes pitäisi tehdä? Ellei ole kolmevuotias ja koukussa Pupen edesottamuksiin.

Mutta nyt on tiedän vuoronne: vastatkaapa kysymyksiin tähän alle tai blogiinne. Jospa saisin sitä kirjakonsultointia tätä kautta.


26 kommenttia:

  1. 1. Kirja, jota luet parhaillaan?

    Stephen King - Auringonlaskun jälkeen. Novellikokoelma, osasta pidän enemmän, osasta vähemmän. Juuri nyt ei lukuaika riitä pitkäjänteisemmille tarinoille joten novellit <3

    2. Kirja, josta tykkäsit lapsena?

    ...kaikki kirjat... ei oikein nouse mitään yhtä suosikkia, olin mallia ahmija suunnnilleen siitä lähtien kun opin itse lukemaan. Neiti etsivä-sarja? Nummelan ponitalli-sarja?

    3. Kirja, joka jäi kesken

    Häpeäkseni joudun myöntämään että täällä pohjan tähden alla on edelleen lukematta loppuun. Yritetty on useampi kerta, mutta se tarina ei vaan vie mukanaan. Sinänsä hämmentävää, koska yleensä en vaan osaa jättää mitään kirjaa kesken koska jaksan jotenkin uskoa että kyllä se siitä vielä lähtee. Vaikka ei kyllä todellakaan aina lähde...

    4. Kirja, joka teki vaikutuksen

    Näitä on useampiakin, viimeisimpinä Stephen Kingin 22.11.63, Kazuo Ishiguron Ole luonani aina ja Alastair Reynoldsin Jäänpuskijat. Useimiten se vaikutuksen tekeminen liittyy siihen että kirja on osunut oikeaan aikaan elämääni, jotkut kirjat jotka joskus ravistelivat kovastikin eivät enää tee samanlaista vaikutusta.

    5. Kirja, johon palaat uudelleen?

    Melkein kaikki mielestäni hyvät kirjat lukuunottamatta dekkareita, ja niissäkin on joitakin poikkeuksia jotka vahvistavat säännön. Miksi ihmeessä? No minulle lukeminen on eräänlainen miniloma, ja vaikka uusien paikkojen/kirjojen tutkiminen on tietenkin kiehtovaa, ei aina viitsi riskeerata etenkin jos aikaa lukemiseen on rajallisesti. Ja monet lempikirjoistani ovat mallia järkäle, joten niistä tarinoista saattaa saada jopa enemmän irti seuraavalla lukukerralla kun hahmot, miljööt ja perustarina on jo tutumpi.

    Jos et ole jo lukenut niin voisin suositella Kathryn Stockettin Piiat-kirjaa, tarina jolkottelee menemään mukavaa tahtia ilman turhia suvantovaiheita ja suomenoskin on onnistunut. Toinen yleisluontoisempi suositus olisi vilkaista Nick Hornbyn tuotantoa, hittikirja poikaa en ole lukenut mutta muuten lähikirjaston tarjoamat upposivat hyvin.

    Muutenkin jos lukujänne on lyhyensorttinen niin novellikokoelmat ovat loistava keksintö, Leena Lehtolaiselta on tullut ainakin kaksi hyvää, Stephen Kingiltä useampiakin (Jos ei ole niin kauhufani kannattaa keskittyä uudempiin..) ja Johanna Sinisalo ei koskaan petä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvät perustelut tuohon uudelleen lukemiseen!

      Poista
    2. Mulla olis samat perustelut samojen kirjojen lukemiselle. Tosiaan kun aikaa viihdekirjallisuudelle on vain muutama tunti viikossa (hyvällä viikolla), tartun varmuuden vuoksi johonkin tuttuun kirjaan ja tyytyväisyys on taattu! Toki voisin lukea uusiakin kirjoja, mutta en saa oikein mistään kiinni näin vähällä lukuajalla... Ehkä taas muutaman vuoden päästä :)

      Poista
  2. Laitetaas tikku ristiin :)
    1. Kirja jota luen parhaillaan
    Matthew Thomas:We Are Not Ourselves. Kertoo New Yorkilaisen naisen elämäntarinan (50-luvulta tähän päivään, suunnilleen). Potentiaalisesti tylsä, koska siinä ei tapahdu pitkään aikaan kauheasti mitään - ihan tavallisten ihmisten tavallista elämää, mutta kun on hyvin kirjoitettu niin kirja koukuttaa. Mä oon aina tykännyt tällaisesta kirjallisuudesta, jossa kerrotaan joidenkin ihmisten tarina ja annetaan aihetta ajatteluun. Onkohan tällä lajilla joku nimikin...? :D Toki dekkareitakin on tullut luettua, mutta vähemmän. Ja niiden dekkareiden pitää olla tosi hyviä. Mä en ole ihan vielä päättänyt onko tää nykyinen kirja sitä parhaimpaa aatelistoa, sillä olen vasta vähän yli puolenvälin ja kirja on tosi paksu, mutta kesken ei ole tullut mieleen jättää. En tykkää päähenkilöstä kauheasti, mutta ymmärrän häntä, ja jollain tasolla sympatiseeraan.

    2. Kirja, josta tykkäsin lapsena
    Uijui, näitä on paljon. Mun lukuhistoria on Katja ihan samanlainen kun sulla. Itse kyllä muistan isän lukeneen mulle paljon pienenä, ja isä muutenkin vaikutti aika paljon lukemisiini nuorena (klassikot), mutta heti opittuani lukemaan ahmin melkein mitä vaan. Lapsuuden kirjaston hyllyjärjestyksen ja missä mikäkin kirja oli, muistan vieläkin kuin eilisen. Rakastin Viisikkoja, Salaisuus-sarjaa, Neiti Etsiviä, Tiina-sarjaa, Mongomerya ja Alcottia jne jne. Astrid Lindgrenitkin tuli totta kai kulutettua, ja nyt olen lapsilleni lukenut Peppiä, Katto Kassista ja nyt viimeksi luettiin Ronja Ryövärintytär (ja lapsilla oli hauskaa kun siinä oli niin paljon kirosanoja, heh). Lempikirjaa en todellakaan pysty nimeämään.

    3. Kirja, joka jäi kesken
    Jari Tervon Myyrä :D - ja tämä totta. 15 sivua ja sitten krooh ja hyllyyn jäi. Siellä se välillä mua ilkkuu, mutta en ota siitä mitään stressiä.
    Toinen kesken jäänyt on 50 Shades of Greyn toinen osa, ja kolmatta en siis edes aloittanut. Ekakin oli työn ja tuskan takana, mutta ajattelin että pitäähän tämä lukea kun siitä niin kohistaan. Muutenkaan en ole suuri chick litin ystävä.

    4. Kirja, joka teki vaikutuksen
    Näitäkin on monta, mutta niinkin kliseinen vastaus kuin Jussi Valtosen He eivät tiedä mitä tekevät. Luin sen joululomalla 2014 ja sen jälkeen jäi pitkäksi aikaa jotenkin epätodellinen tunne, että en tiennyt mikä on totta ja mikä ei. Ihan friikki olo, ja muutenkin siitä jäi paljon muhimaan.

    5. Kirja, johon palaan uudelleen
    Lapsena luin kirjoja pariinkin kertaan, mutta en ole sitä tehnyt varmaan 20 vuoteen. Sitten on niitä, joita luin ensin joskus teininä ja aikuisena siihen palattuani kirja onkin ihan erilainen kuin olin luullut - Kärpästen herra on yksi sellainen, kuten myös Saatana saapuu Moskovaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Unohdin näköjään listaltani nuo klassikot, Pikku Naisia, vihervaaran Annat ja Runotytöt!

      Apua, onkohan Myyrä eniten kesken jätetty kirja ikinä??? :) Sille joku Jaxy-Finlandia!

      Poista
  3. Luen jatkuvasti. En edes yritä hifistellä sillä, että lukisin "laadukasta" ja "suositeltavaa", vaan ennemmin olen massakuluttaja. Määrä ennen laatua. En voisi elää päivääkään ilman kirjaa. Jos jotain ei ole kesken, tavaan vaikka Aku Ankkaa. Toisaalta voisin jättää TV-veron maksamatta, koska olen viimeksi avannut moisen olkkarin koristeen ehkä 2013 keväällä.

    1. Kirja jota luen parhaillaan:
    Itseasiassa kolme kappaletta tietokirjoja aiheesta merikotka. Johtuu puhtaasti suuresta kiinnostuksesta, joka kumpusi keväällä 2015 kun bongasin Latvialaisen pesän, jossa kasvoi ilokseni lentämään oppiva poikanen ja jonka elämää seurasin. Katso itse: pontu.eenet.ee
    Varsinaisesta luettavasta kesken on hiljattain lahjaksi saatu Lars Keplerin Playground.
    2. Kirja josta tykkäsin lapsena:
    Opin lukemaan 3-vuotiaana ja olen lukenut siitä lähtien. Suurin osa onkin jo lueteltu: Tiinat, Neiti Etsivät, Viisikot ja muut Enid Blytonin nimissä kirjoitetut lasten "dekkarit", Lotta-sarja, Ponitallit ja muut Mervi + Marvi Jalon heppasarjat... näitähän riittää.
    3. Kirja joka jäi kesken:
    50 shades of Grey. En muista hetkeen yhtä huonoa Kallen ja Nyyrikin sekoitusta. Luin sitä pakosta lentokoneessa 11 tunnin lennolla ja jätin jonnekin sivulle 50 ja katsoin mielummin sekä huonoa elokuvaa että unia.
    4. Vaikutuksen tehnyt:
    Saraswatin hiekka ja pari muutakin Isomäen kirjaa. Vaikuttavat todellisilta. Myös nämä nyt lukemani Kotka-kirjat ovat äärettömän mielenkiintoisia. Surullista, että vielä vähän aikaa sitten niin kaunista eläintä jahdattiin luvalla.
    5. Kirja johon palaan uudelleen:
    Lähes kaikki. Luen koko ajan, kotoa löytyy hyllymetreittäin kirjoja ja jos en ehdi kirjastoon (mikä aikataulusyistä on nykyään jatkuvaa), luen omasta hyllystä. Mitä tahansa dekkareista ihanaan naiselliseen hömppään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, ihanaa että joku myöntää määrän olevan pääasia! :D

      Poista
  4. Hei aion tarttua tähän blogissani! :) Kiitos, rakastan kirjoja ja kirjahaasteita :D
    Tuhat loistavaa aurinkoa oli kyllä ihana <3 Samoin Leijapoika. Harmi kun lasten saaminen vaikutti lukemiseeni niin, että enää en kestä lukea mitään, missä lapsille sattuu jotain kurjaa. Tai eläimille. Tai missä ylipäätään on jotain kurjaa ja murheellista. Aloitin tässä joskus Hosseinin Ja vuoret kaikuivat kirjan -mutta jouduin lopettamaan heti muutaman sivun jälkeen, kun tiesin, että en vaan pysty lukemaan. Ehkä vielä joskus.
    PS. Oothan lukenut Kjell Westön kirjoja (erityisesti Missä kuljimme kerran)? Niissä on samaa kaihoa ja kovin elävää eletyn elämän ja kuljettujen katujen tuntua kuin noissakin Hosseinin kirjoissa. Rakastan <3

    VastaaPoista
  5. Tilaa Helmetin sivulta kirjaston uutuksien rss-syötteet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sen voisi kyllä tehdä! Mutta en tiedä auttaako se kun pitäisi saada suosituksia. :)

      Poista
    2. Onko tämä jo tuttu: http://suosittelija.fi/

      Poista
    3. http://www.helmet.fi/fi-FI/Kirjastot_ja_palvelut/Kallion_kirjasto/Kallion_omat/Kirjaston_Lukuvalmentaja(39515)

      Poista
    4. Vahvat suosittelut lukuvalmentajalle!

      Poista
  6. Siis mulla on toi Nainen junassa kans kesken (kuuntelen sitä lenkeillä äänikirjana). Oon päässytä melkein puoliväliin, ja vasta NYT se alkaa kiinnostaa. Jos olisin lukenut sitä kirjana olisin varmasti jättänyt kesken...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eih, me siis ollaan myös lukusamixet!

      Poista
  7. Jee, kirjoista keskusteleminen on parasta!

    1. Kirja jota luen parhaillaan
    Jhumpa Lahirin Tulvaniitty, ostin tänään! Lahirin edellinen, intialaisen siirtolaisperheen elämästä Yhdysvalloissa kertova Kaima oli niin mukava ja ajatuksia herättävä mutta silti joutuisa lukuromaani, että hyvillä mielen kulutin kirjakaupan etusetelin toiseenkin Lahirin teokseen. Hyvältä vaikuttaa.

    2. Kirja, josta tykkäsin lapsena
    Lukemaan oppimisen jälkeen Anders Jacobssonin ja Sören Olssonin Lasse ja Bert-kirjat. Tuli kyllä luettua Tiinat ja Viisikotkin, mutta Bertit ja Lasset oli ysärilapsen suosikkeja. Ihan penskana yksi suosikkini oli Eläköön Retu! (alkuperäiseltä nimeltään Willy the Champ). Löysin yhden kappaleen joitakin vuosia sitten kirjaston poistomyynnistä. En muistanut, että kirjan pahishahmoissa oli niin paljon Tom of Finland -henkeä :D

    3. Kirja, joka jäi kesken
    Gabriel Carcía Marquezin Sadan vuoden yksinäisyys. Luin sitä kirjallisuuden opintoja tehdessäni yhteen seminaariin, ja se oli ihan hyväkin, mutta sitten selvisi, että en pääsekään seminaariin sillä kertaa, kun kyseistä romaania käsiteltiin, joten kesken jäi, kun oli jotain muutakin tekemistä. Yritin parin viikon päästä jatkaa, mutta olin jo unohtanut, kuka Buendía oli kukakin, kun kaikkien nimi oli Jose Arcadio tai Aureliano. Jäin tasan sivulle 200. Jonain kesänä vielä luen Sadan vuoden yksinäisyyden uudestaan.


    4. Kirja, joka teki vaikutuksen
    Jeffrey Eugenidesin Virgin Suicides. Ensimmäinen "oikea aikuisten" romaani, jonka luin kaiken maailman Sweet Valley High -höpinöiden jälkeen. Oli tajunnanräjäyttävä kokemus huomata, mihin kaikkeen kirjallisuus pystyy.


    5. Kirja, johon palaan uudelleen
    Mikael Niemen Populaarimusiikkia Vittulajänkältä, Johan Harstadin Ambulanssi, Turkka Hautalan Salo ja Jonathan Franzenin Muutoksia. Jokaisessa on pari suosikkikohtaa, joita luen säännöllisesti uudestaan. Ne on edelleen joka kerta yhtä vaikuttavia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi olis muuten hyvä kysymys toi ensimmäinen tajunnan räjäyttänyt kirja! Mä muistan yhden kirjan, jossa kerrottiin tsekkiläisen tytön tarina ja se oli jotenkin niin sairaan diippi silloin 16-vuotiaana että olin ihan tohkeissani. :)

      Poista
  8. 1. Anthony Hill: Kuolleiden lelujen kesä. Ok, mutta ei tempaa mukaansa. Alotin vaan siksi kun tapahtuvat sijoittuvat Barcelonaan.. eh.

    2.En muista mitään erityistä.

    3. Olen tainnut kaikki alottamani kahlata väkisinkin läpi.

    4. Gregory David Roberts: Shantaram. Mikä ihana-ihana kirja ja kirjailija.

    5. Voisin palata selailemaan Shantaramia ja sieltä alleviivattuja kauniita ajatuksia..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitän kohdasta neljä, maannut hyllyssä lukemattomana vuositolkulla ja parhaillani pähkäilen mitä ottaisi junamatkalle mukaan kun kirjastosta lainattu kirja ei ota tuulta alleen. Seuraavaksi siis Shantaram :)

      Poista
  9. 3. Sama Myyrä, tosin ilman Thaikkuja ja drinksuja. Eikä yhtään harmita.

    5. PUSSIKALJAROMAANI on ainoa kirja, jonka olen aloittanut heti alusta uudelleen, koska olin omaksunut sen mainion rytmin vasta lukemisen myötä ja halusin nähdä mitä olin alkuun missannut :)

    VastaaPoista
  10. Vastailin tähän haasteeseen facessa tammikuussa, niin kopsinpa tähän sieltä vastaukset. Minähän luen koko ajan ja kaikkialla. Kotikirjasto on melko iso, koska tykkään ostaa kirjat omaksi. Tilasin esim. jouluksi Adlibriksestä 8 kirjaa ja luin ne kaikki joululoman aikana.

    1. päivä: kirja jota parhaillaan luet.
    Tammikuussa oli kesken Robert Galbraithin The Silkworm. Robert Galbraith on on J.K. Rowlingin pseudonyymi ja The Silkworm sarjan toinen osa, eka on The Cuckoo's Calling. Kirjat löysin Salamatkustajan Satun blogista. Nyt junassa työmatkalukemisena Ilkka Remeksen Pahan Perimä.

    2. päivä: kirja, jota rakastit lapsena. Luin niin paljon, että ei oikein ole yksittäistä kirjaa, mikä nousisi ihan ykköseksi. Meillä oli ala-asteella koulussa oma kirjasto, josta sai lainata kirjoja muistaakseni kolmannelta luokalta eteenpäin ja olin sen kolme vuotta kaikkina lukukausina lainauslistan eniten tai toiseksi eniten kirjoja lainannut. Ja myös luin ne kaikki.
    Jos pari kirjasarjaa tähän laittais, niin ykkösenä oli varmaan Enid Blytonin Viisikko-sarja ja toisena Carolyn Keenen Neiti Etsivä. Tykkäsin siis "dekkareista" jo silloin.
    "Klassikoista" Iiris rukka ja Veljeni Leijonamieli tulivat sitten myöhemmin samoin L.M. Montgomeryn Anna-sarja.

    3. kirja joka jäi kesken. Häpeäkseni tunnustan, että Waltarin Sinuhe Egyptiläinen. Ja on jääny kesken varmaan kolme tai neljä kertaa. En vaan pääse siihen sisään. Pitäiskö yrittää taas kerran vai luovuttaa sen suhteen suosiolla?

    4. kirja, joka teki syvän vaikutuksen. Ylivoimainen voittaja on Herman Hessen Lasihelmipeli. Tehtiin tästä kaverini kanssa joskus esitelmä koulussa ja tämä kirja jätti syvän muistijäljen.
    Tähän voisi kyllä laittaa myös kaikki Risto Isomäen kirjat. Sarasvatin hiekkaa oli todella silmät avaava, mutta kyllä ne kaikki muutkin ovat samaa luokkaa eli suosittelen niidenkin lukemista, jos tykkäsitte Sarasvatista.

    Kirjahaasteen 5. päivä: kirja, johon palaat aina.
    Taru Sormusten Herrasta! Ei voittajaa.
    Mutta oikeastaan mie oon lukenut lähes kaikki hyllyssäni olevat kirjat useampaan otteeseen. Siinä yksi syy, miksi tykkään ostaa kirjat omaksi. Helppo napata hyllystä sellainen kirja, johon haluaa palata tai aloittaa aina jonkun sarjan lukeminen alusta.

    VastaaPoista
  11. 1. kirja jota luen parhaillaan: poikkeuksellisesti kaksi kirjaa kesken. Toinen on Ken Folletin Maailma Vailla Loppua ja toinen tämä Konmari siivouskirja.

    2. Kirja, jota rakastin lapsena: Ai tää on paha, kun luin niin älyttömästi ! Ehkä kuitenkin Michael Enden Tarina Vailla Loppua. Tämän itse asiassa haluaisin lukea nyt aikuisena uudestaan, että vieläkö kolahtaa. Tästä leffaversiokin on ihan hyvä vaikka leffa onkin vain kirjan toisesta puolesta kertova.

    3. Kirja joka jäi kesken: no tuota se Konmari kirja on vieläkin kesken... Aika harva kirja on jäänyt kesken. Joskus tahmeaa alkua voi seurata huikea loppu, joten yritän antaa hitaasti käynnistyvillekin kirjoille mahdollisuuden.

    4. Kirja joka teki syvän vaikutuksen: näitäkin on monta ! Viimeisimpien joukosaa on jonkun jo mainitsema Jussi Valtosen He eivät tiedä mitä tekevät. Tämän kirjan innoittamana aloin kiinnostua Finlandia-kirjoista :)

    5. Kirja, johon palaan aina: mullakin on yleensä niin, että luen kirjat vain kerran. Joskus saatan vahingossa lukea jonkun toiseenkin kertaan (outoa, tiedän!). Esim tuon Folletin Maailma Vailla Loppua tajusin lukeneeni jo joskus aiemmin vasta noin sadan sivun jälkeen O_o Mutta yleensä kerta riittää :)

    VastaaPoista
  12. Lukeminen jäänyt tässä elämäntilanteessa tosi vähälle ja se harmittaa. Kirjojen maailmaan pääsee uppoutumaan niin täysin ja ite ainakin saan paljon syvemmän kokemuksen kuin elokuvista. Vaikka elokuvissa bonusta on valmis kuva mutta siinä tarina etenee toisen määrittämää tahtia enkä voi jäädä mehustelemaan tiettyä kohtaa tai ajatusta. Tai voin mutta havahtuessani olen pudonnut kärryiltä.

    En myöskään palaa lukemiini kirjoihin. Ellei se ole aiemmin jäänyt kesken. Jos väliä on tullut liikaa, niin lukaisen mieluusti alusta lähtien että pysyn mukana. Mutta muuten ei kerran luettu kirja enää houkuta, koska siinä ei ole enää mitään jännittämistä. Vaikka unohdan pienet yksityiskohdat todella nopeasti, jää kirjasta ja juonesta joku mielikuva eikä se vaan jaksa oikein sykähdyttää uudelleen.

    Ajatus oli tulla vain vinkkaamaan sulle kirjaa mutta taas levähti. Yksi viime vuosien vaikutuksen tehneistä kirjoista on Chimamanda Ngozi Adichien Puolikas keltaista aurinkoa. Siinä on jotain erikoista afrikkalaista lämpöä ja toivoa kaiken sodankin alla.

    VastaaPoista
  13. Monocle24 nettiradiossa (on muuten tosi hyvä radiokanava ja tekijöiden joukossa myös miellyttävä suomalaisääni, Markus Hippi) esiteltiin semmonen joku aika sitten. Asiakkaalle tehdään ekaks kirjallisuushaastattelu, millaisista kirjoista tykkää, miksi, mahd. lempikirjailijat, inhokit etc. profilointia.

    Sen perusteella sitten ehdotetaan uutta luettavaa. Ehdottavat "tästä varmaan tykkäisit"- tyyppisiä sekä sellaisia, joiden ajattelevat voivan varovasti laajentaa lukukenttää.

    Kuvataiteen puolellahan tää on vanha juttu, asiantuntijat, jotka auttavat taidehankintojen tekemisessä.

    Itse olen kirjautunut Guardian- lehden kirjakerhoon ja sieltä tulee suosituksia, jotka aika usein osuu mun kirjamakuun.

    Tän alkuvuoden yllättävin lukukokemus on ollut Hilary Mantelin Cromwell- romaani. Yleensä en jaksa yhtään ns. historiallisia romaaneja ja epäillen tartuin tähänkin. "No, luetaan nyt sitten kun tästä Mantelista niin on kohkattu". Mutta se olikin todella hyvä.


    Belgian Lempi

    VastaaPoista
  14. Nyt meneillään Lasse Lehtisen v. 1980 julkaistu Johannes Virolainen-tasavallan isäntärenki. Perintönä saatu.
    Lapsena isoisä luki Kolme iloista rosvoa, sitä luen omille lapsillenikin.
    Kesken jäänyt on Sadan vuoden yksinäisyys.
    Anna Gavaldan Lohduttaja jäi mieleen, siihen ehkä joskus palaan. Muukin Gavaldan tuotanto on viihdyttävää. Ja aivan varmasti aina toisinaan palaan Linnan Tuntemattomaan sotilaaseen.

    Tarmotar

    VastaaPoista

Nyt olis sun vuoro.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...