Outo, oudompi, työpaikkailmoitus

Vuosi 2015 tuo tullessaan yhden varman jutun: määräaikainen työsuhteeni on katkolla elokuussa. Koska Pasilan toimistolla oli juuri kohtuullisen raskaat yt:t, on lähes satavarmaa, että pesti ei jatku. Pitää siis alkaa katsella työpaikkailmoituksia.

Olen määrätietoinen ja kekseliäs arjen ammattilainen.

Mutta kun en kestä niitä!

Media-alan sekatyöläiselle on periaatteessa aika paljon vaihtoehtoja auki, mutta aika hyvällä itsetunnolla saa ihminen olla varustettu, että kehtaa yhtäkään paikkaa hakea. Pätevyyskriteerit ovat järjestään aikamoiset.

"Edellytämme valittavalta henkilöltä laajaa kokemusta ja näyttöä yhteiskunnallisesta vaikuttamistyöstä ja työmarkkinatoimijoista."

Hyvänen aika. En ole ollut presidenttinä. Onko bloggaaminen riittävä näyttö yhteiskunnallisesta vaikuttamistyöstä? Mitä hemmetin laajaa kokemusta voi olla "työmarkkinatoimijoista"? Elämäni tärkein työmarkkinatoimija on päiväkoti. Ilman sitä työtilanteeni näyttäisi heikolta.

"Arvostamme hyviä esimiestaitoja."

Haluaisin tietää, miten esimiestaitoja mitataan? Kokemusta kyllä on, mutta en valitettavasti tiedä, olenko hyvä. Ylipäätään omien johtamistaitojen subjektiivinen analyysi menee kategoriaan nollatieto. Vahvin referenssini on se, että kaksi pikkukakaraa tottelevat aina kun eivät uhmaa. Puutteeksi voidaan katsoa, etten ole 10 vuoden sitkeästä yrittämisestä huolimatta saanut Koti-insinööriä täyttämään astianpesukonetta niin että astiat oikeasti puhdistuisivat.

"Katsomme eduksi kokemuksen laajojen kokonaisuuksien johtamisesta sekä asiantuntemuksen työn ja perheen yhteensovittamisen kysymyksissä. "

Jos laajojen kokonaisuuksien johtamiseksi käy nelihenkisen perheen muutto ja remontti yhtäaikaa koulun aloituksen kanssa niin kertokaa vain milloin aloitan. Siinä joutui nimittäin vähän sovittelemaan työtä ja perhettäkin yhteen. (Kiitos vaan työnantajalle ymmärryksestä.)

"Tehtävä edellyttää tietoteknisiä valmiuksia ja kokemusta tietojärjestelmistä."

Ookoo. "Tietoteknisillä valmiuksilla" varmaankin haetaan sitä, että olen suorittanut ATK-ajokortin vuonna 1999. Mitä tulee kokemuksiin tietojärjestelmistä, voisin kertoa vaikka siitä kun yritin kerran ostaa netistä junalippua.

Lisäksi löysin yhden ilmoituksen, jossa pääasiallisten työtehtävien listassa oli 22 ranskalaista viivaa. Nähdäkseni tämä uusi tyyppi joutuisi tekemään kaikki firman duunit.

Kuka hemmetti näitä laatii? Ilmoitukset ovat liian jyrkkiä, prioriteetit epäselviä ja/tai niistä on vaikea tulkita millainen henkilö riittää. Pieni inhimillisyys ei olisi pahitteeksi kun kuitenkin ihmistä haetaan.

Suutu, sisko

Kasvattaminen on välillä haastavaa puuhaa. Erityisen haastavaa se on kun perheessä kasvaa kaksi aivan erilaista tyttöä.

Isosisko on tunnollinen, harkitseva ja rauhallinen, pikkusisko villi, impulsiivinen ja fyysinen. Syntymäjärjestys korostaa vielä entisestään asetelmaa. Neljän vuoden ikäerosta huolimatta nämä kaksi tulevat yleensä erinomaisen hyvin toimeen keskenään, mutta välillä leikki keskeytyy siihen, että nuoremmalla menee hermo. Ja se purkautuu yleensä lyöntinä.

Skidi ei lyö takaisin. Hän loukkaantuu ja lähtee pois.

Suuttuminen jää meille vanhemmille. Vaikka pikkulapsen iskut eivät satu, ne on karsittava pois. Kolmevuotias ei ole enää ihan tunteidensa vietävänä oleva barbaari ja hän tietää säännöt jo varsin hyvin. Ja perheen tärkein sääntö on, että kehenkään ei käydä käsiksi - ei läpsitä, potkita, purra eikä millään muullakaan tavalla kajota.

Mutta kun ei meinaa mennä perille millään. Minun suuttumiseni ei tehoa.

Oikeasti tekisi mieli sanoa isosiskolle, että suutu sinä. Suutu kerrankin niin, että riiviö tajuaa ylittäneensä soveliaan käytöksen rajan. Huuda edes! Mutta hitto vie, jos on onnistunut saamaan aikaan lempeän ja kärsivällisen ihmisen, on pakko vain arvostaa että noitakin on. Ei väkisin voi suuttua.

Monet koulukiusatut sanovat, että kiusaaminen loppui siihen kun antoi samalla mitalla takaisin. Snadille tulee vääjäämättä hetki, jolloin hänen on opittava hillitsemään itsensä, mutta pitääkö myös suuttumaan opetella? Tuleeko tilanne, jolloin pitäisi osata antaa vihan nousta? Ja miten sellaista opetellaan?

Toisaalta kun pikkusisko tulee pyytämään anteeksi, Skidi halaa ja jatkaa leikkiä siitä mihin jäätiin. Asia on käsitelty ja sillä hyvä, annetaan menneiden olla. Siinä tulee sellainen fiilis, että eipä minulla tuolle lapselle mitään opetettavaa ole. Päinvastoin.

Äiti, sä näytät pojalta

Kun leikkasin tukkani lyhyeksi puolisen vuotta sitten, lapset olivat aluksi järkyttyneitä. "Äiti, sä näytät ihan pojalta!"

No juu, kieltämättä huomasin itsekin kuinka paljon muistutan isääni.

Kärsin alkuun muutenkin kulttuurishokista. Koko hiustenhoitorutiinini meni uusiksi: piti oppia käyttämään ihan pikkutilkka shampoota, hiusharja ja hiuslenksut jäivät tarpeettomaksi, mutta hiusmuotoilu sen sijaan muuttui äärimmäisen tarpeelliseksi.

Odottelin imetyksen jälkeen vuoden verran, että hormonitoiminnan palautuminen palauttaisi myös kuontalon ennalleen. Mutta ei. Ennen tuuhea ponnarini oli muuttunut surkean ohueksi suikaleeksi, pysyvästi. Paluuta pitkään ei ole eikä tule.

Alkuvuodesta aloin kuitenkin kaivata vaihtelua. Halusin erilaisen lyhyen. Ongelma oli siinä, että en löytänyt hyvää referenssiä millainen tukan pitäisi olla. Tästä lasimaisesta höyhenestä ei ihmeitä tehdä. Eikä minusta saa Claire Underwoodia vaikka kuinka toivoisin. 

Annoinkin tänään kampaajalle vapaat kädet.

Noh, tällä kertaa Snadi ihasteli ja Skidi tyytyi toteamaan, että edelleen näyttää pojalta, mutta ei enää Anton Siiliseltä.

Ok. Kehityssuunta on oikea. Jos pitää näyttää pojalta, on parempi näyttää ihmispojalta kuin salaperäisiä mysteerejä ratkovalta siililtä.

Elämää migreenin kanssa

Muistan lapsuudestani erityisen hyvin yhden tunnelman: Mutsin migreenikohtauksen.

Talo muuttui huopatossutehtaaksi. Mutsi makasi pari päivää pilkkopimeässä makuuhuoneessa sängyn pohjalla eikä puhunut kenellekään mitään. Eikä kukaan muukaan saanut puhua kenellekään mitään. Myös ruoanlaitto oli kiellettyä, ettei mikään haju pahentaisi tilannetta.

Skidillä on ihan pienestä pitäen ollut taipumus reagoida esim. nousevaan kuumeeseen päänsäryllä. Kestikin vähän aikaa ennen kuin tajusin, että Skidillä aina silloin tällöin esiintyvät päänsärkykohtaukset voivat myös olla migreeniä. Kaikki sopi: pahoinvointi, tarve olla pimeässä, väsymys.

Vaikka kummallakaan vanhemmalla ei tätä vaivaa ole, molemmilla isoäideillä on. Ilmeisesti taipumus voi hypätä yhden sukupolven yli.

Lasten päänsärkykohtaukset ovat aina jännä paikka, vaikka lasten migreeni ei ole erityisen harvinaista. Diagnoosin löytäminen kuitenkin helpotti elämää: aloimme pitää kirjaa siitä, millaiset tekijät kohtauksen laukaisevat. Iltajuhlat, pitkät rantapäivät, helle. Eli myöhään valvominen, liian pitkään nukkuminen, kirkas valo ja nestehukka. Ja ehkä lakritsi.

Diagnoosi helpotti myös potilasta itseään ja omahoitoa. Kun päänsärky alkaa nousta, ei aikailla hetkeäkään: kipulääke naamaan, tyttö vaakatasoon, silmät kiinni ja kylmä kääre otsalle. Parin tunnin nukkumisen jälkeen tyyppi palautuu ennalleen.

Nyt kohtausta ei ole ollut pitkään aikaan. Ehkä hyvä patja on helpottanut nukahtamista, ehkä elämä on muutenkin tasaantunut. Mutta kiinnostaisi tietää, löytyykö lukijoista migreenilapsia? Miten tilanne on edennyt lapsen kasvaessa? Ja onko tämä erityisherkkien lasten juttu?

Mádara: tahdon sulle olla hyvin hellä

Kaupallinen yhteistyö Madaran kanssa

Saunaillat tarjoavat loistavan tilaisuuden kavereiden ihonhoitorutiinien kyttäämiseen. Ja koska yleensä unohdan oman kosmetiikkapussini kotiin, saan myös testata muiden tuotteita. Viimeksi lainasin kaverilta meikinpoistoainetta.

Tällä setillä mennään föhn-tuulia odotellessa.

Puhdistuksen jälkeen tuntui, että iholta oli lähtenyt paitsi meikki myös orvaskesi - edes kosteusvoide ei meinannut lopettaa kiristelyä. Muistin taas, miksi ne omalle iholle sopivat tuotteet ovat olennainen osa yleistä hyvää oloa.

Olen ollut Mádara-fani jo pitkään. Olen tykästynyt sarjan tasalaatuisuuteen, mutta saunaillassa tajusin, että taviskosmetiikkaan verrattuna luonnonkosmetiikka voi olla myös hellävaraisempaa. Ihoni ei ole tottunut siihen, että lika räjäytetään pois.

Vaikka minulla on käynyt ihon geeniarvonnassa kohtuullisen hyvä tuuri, iho on pintakuiva ja kutisee helposti. Neljäkymmentä vuotta yhteiseloa on opettanut, että tätä nahkaa ei todellakaan kannata rassata kovin voimakkailla tuotteilla, seerumeilla, kuorinnoilla ja naamioilla. Jos ihon läsnäolon huomaa, siinä on jotain vialla.

Filosofiani onkin yksinkertainen: less is enough. Ihon tehtävä ei ole näyttää heleältä. Ihon tehtävä on aistia, suojata sisäelimiä, säädellä lämpötilaa, poistaa hikeä ja tuottaa d-vitamiinia. Muun muassa. Käytän siis mahdollisimman mietoja ja hoitavia tuotteita, jotka eivät järkytä status quoa. Pesen kasvot illalla, jos olen meikannut, pyöräilyaamuina viheltelen menemään suihkun voimin.

Tähän filosofiaan luonnonkosmetiikka istuu mielestäni hyvin. Mitä lyhyempi sisällysluettelo purkissa on, sen parempi.

Sain Mádaran estenomilta filosofialleni synninpäästön, sillä ihonhoidossa ei kuulemma ole muita nyrkkisääntöjä kuin puhdistus-kasvovesi-kosteutus -rituaali. Kaikki on yksilöllistä.

Minun kosmetiikkapussistani löytyy puhdistusvaahtoa miedompi maitomainen putsari, joka kuitenkin poistaa helposti tavisripsarin (en ole toistaiseksi luonnonkosmetiikasta löytänyt yhtä hyvää). Pesun jälkeen pyyhkäisen kamomillaa sisältävällä pehmentävällä kasvovedellä loput puhdistusaineen jämät pois. Sain vasta pari vuotta sitten tietää, että kasvovedellä on ihan funktionaalinenkin rooli: se palauttaa ihon ph:n luontaiselle tasolle. Tällöin se kosteutuskin onnistuu paremmin.

Kesällä saatan jättää prosessin tähän. Talvella lisään kosteutta pihlajatuubista ja jos patterit hohkavat täysillä, käytän myös superkosteuttavaa kasvoöljyä, johon olen aivan rakastunut. Monipuolisesti hoitavat kasvipohjaiset öljyt voittavat mineraaliöljyt mennen tullen.

On toki hienoa, jos iho näyttää heleältä, mutta näillä aamuilla paras hehku tulee fillaroinnista (tai kuohuviinistä). Terve ja toimiva iho riittää.

Nyt on sinun vuorosi: kerro oma kasvojenhoitofilosofiasi! Kaikkien vastanneiden kesken arvotaan superkosteuttava ja kaikille ihotyypeille sopiva Mádaran SOS*-kosteusvoide. Aikaa on perjantaihin klo 12:een!


EDIT 7.3.: Kiitos kaikille osallistujille! Arvonnan voitti KAISLA - ota yhteyttä mun gmailiin niin laitan purkin postiin!