Koti kaupan

Tuttu kiinteistövälittäjä soitti viime sunnuntaina. "Olisi se asunto vielä myynnissä."

Emme olleet etsimässä asuntoa, mutta olin viime talvena soittanut eräästä harvoin myyntiin tulevasta asunnosta. Silloin tyydyin vain ihailemaan pohjapiirustusta ja nielaisemaan hinnan kohdalla. Nyt tilanne oli muuttunut.

Sunnuntaista puhelinkeskustelua seurasi hektinen tapahtumasarja (anteeksi viime viikon blogihiljaisuus), jonka lopputuloksena oli hyväksytty tarjous. Nyt sitten pitäisi laatia myynti-ilmoitus tästä kodista.

Mitähän tästä sanoisi.

Tapiolassa on yleensä tapana kehua suunnittelua. Tiedätte: asunnon on suunnitellut arkkitehti se ja se, jonka kättenjälkeä tullaan ihailemaan Japanista asti.

Anteeksi nyt, mutta tämän asunnon vahvuudet ovat jossain aivan muualla kuin arkkitehti Veikko Malmion käsityksessä nelihenkisen perheen arjesta 60-luvulla.

Päinvastoin. Olisin todennäköisesti ollut tyytyväisempi rouva Malmion näkemykseen. Olemme joutuneet päivittämään asuntoa modernin lapsiperheen tarpeisiin muutamalla isolla remontilla.

Joskus remontti aloitetaan aivan, aivan alusta.

Listasin 10 syytä, miksi oikeasti kannattaa asua juuri tässä kämpässä.
  
1. Äänieristys. Teimme eräänä isänpäivänä reikää seinään iskuporakoneella. Kun pyysin naapureilta aiheuttamaamme meteliä anteeksi, ihmetys oli aitoa: eivät he olleet mitään kuulleet. Tuplatiili asuntojen välissä blokkaa ihan kaiken, toisin kuin se kaksioni kananpaska, jonka läpi kuului jopa naapurin henkareiden kilinä eteisessä. Huom. Myös väliseinät ovat tiiltä. Pitää olla kunnon poranterät, jos meinaa kiinnittää seiniin jotain.

2. Naapurit. Sen lisäksi, että he eivät tunnusta kuulleensa melua, he haravoivat myös sinun edustasi, jos huomaavat, että olet talkoopäivänä yksin jumissa kotona yhden nelivuotiaan ja yhden vauvan kanssa. Tyypit myös tervehtivät ja juttelevat, sekä sinulle että lapsillesi.

3. Sähköt. Sähkömies kävi juuri tarkistamassa tilanteen ja fiksaamassa viat.

4. Alue. Muutan 200 metrin päähän, koska tämä lähimetsien, viher- ja niittyalueiden ympäröimä pläntti on aika hemmetin kiva. Kesällä voi nukkua ikkuna auki. Ja seuraa riittää, etenkin jos tykkää satakielestä, punarinnasta, käpytikasta, ketusta ja lumikosta (no okei ja lehtokotiloista). Leikkipuistoja on kilometrin säteellä joku viisi ja Stockan Herkkua voi käyttää lähikauppana, jos viereinen K-kauppias alkaa ottaa päähän. (Hän on muuten vihdoin alkanut punalaputtaa vanhenevia tuotteita!)

5. Piha. Onneksi en yrittänyt myydä tätä viime kesänä. Mustikkasadon odotukset ovat huomattavasti viimevuotista (2 kpl) korkeammalla ja köynnöskin on toipunut. Voin jättää kaupantekijäisiksi ruukun, jossa kasvaa koivu. Lsäksi naapuri huomautti kuukausi sitten, että kukkapenkkissä kukoistaa harvinainen keltavuokko. Kai nyt, kun minä en ole sitä istuttanut. Sama pätee pihalla rehottavaan mansikkaan.

6. Eteinen. Rempan jälkeen eteinen ei ole enää läpitunkematon pyöräilykypärä-kurahaalari-päiväkotikassi-kumisaapasviidakko. Ja siellä on jopa automaattivalo: kun roudaat karjuvaa kaksivuotiasta, kahta päiväkotikassia ja omaa läppärilaukkua aamulla päiväkotiin, ei tarvitse yrittää osua valokatkaisijaan! Tämä on nähdäkseni merkittävä myyntivaltti.

7. Kuivauskaappi. En halua enää elää ilman. Kuivausrumpuun ei voi laittaa kaikia vaatteita ja toisaalta näillä leveyksillä on helvetisti kuukausia, jolloin koko ajan pitää kuivata jotain. Eikä ikinä tarvitse katsella pyykkitelinettä, joka on ehkä maailman rumin asia.

8. Yläkerran vino katto. Koska vino katto on vain niin siisti (pinna tästä Malmiolle). Lamppu on kyllä pirun vaikea ostaa, mutta saapahan hyvän syyn kohnata sisustusblogeja.

9. Taloyhtiö. Hallituksessa on täyspäisiä ihmisiä ja syyskuussa 2014 on kaikki isot remontit tehty. Katto ja putket ovat uusinta uutta. Saat istahtaa käyttämättömälle pöntölle lukemaan aamuhesaria tai pelaamaan HayDayta!

Kelatkaa: asunnossa on myös vasenkätiselle optimoitu vauvanpepun pesupiste!

10. Elämänsietokyky. Tämä asunto venyy. Me muutimme tänne 10 vuotta sitten lapsettomana pariskuntana, jonka elämä koostui lähinnä ystävien kanssa hengailusta ja matkustelusta. Pois muuttaa neljä uutta henkilöä.

Seinät ovat todistaneet hulvattomia bileitä, vastaanottaneet kiljuntaa ja huutoa niin hampaan lähtemisestä, lukemaan oppimisesta kuin kaatuneesta viinilasista vaippakilareihin, pysyneet paikoillaan silloinkin kun ne ovat tuntuneet kaatuvan päälle (kuten öisten kanniskelumaratonien aikana) ja heijastaneet tietokoneen valoa kirjaprojektien kiireisimpien kuukausien aikana.

Laita sinä niihin uudet maalit.

Jos ostaja on kiva, voin jättää nämä keittiön screen-verhot paikoilleen.

Ps. Ai niin. Olohuoneen laminaattilattian alla on tammiparketti. Säästimme sitä siiheksi, kun kukaan ei jyrää brion leikkirattailla ja pikkuautoilla pitkin kämppää. Vähän hoopoa. Ota sinä se käyttöön.

Pps. Ikkunat on pesty kaksi viikkoa sitten. Ekaa kertaa asumisaikanamme. Elämän ironiaa.

Pps. Kerron kyllä neliöt ja huoneluvunkin jos olet kiinnostunut. Laita meiliä.

Koululaisen kesäloma ja muita yhtälöitä

Kouluvuoden aloitukseen liittyy vanhemman näkökulmasta pientä jännitystä. Yksi koskee lomia. Jo eskarilaisen elokuun ensimmäisistä viikoista piti käydä kriisikokous.

Koulut ovat kesällä kiinni 10 viikkoa. Vaikka molemmat vanhemmat pitäisivät vuosilomansa täysin peräjälkeen (olettaen, että lomien ajankohdan saa päättää), saadaan summaksi vasta kahdeksan viikkoa. Parhaimmassa tapauksessakin kaksi viikkoa puuttuu. 

Puhumattakaan siitä, että mitä hiton perhe-elämää se on, että hienoin aika vuodesta, jolloin olisi aikaa ja mahdollisuuksia tehdä jotain kivaa yhdessä, vietetään erillään. 

Lisäksi kouluvuodessa on vielä syys- ja hiihtolomatkin. Nähdäkseni työnantaja suostuu antamaan palkallisena vain toisen.

Koska joudun tämän lomayhtälön ensi vuonna jotenkin ratkaisemaan, olen tänä vuonna seurannut erityisen tarkasti kouluikäisiä lapsia sisältävien tuttavaperheiden kesäleirisinkoilua. Otantani saattaa olla epätasainen, mutta ei näytä kovin helpolta. Kuvioon liittyy ilmoittautumisajankohtien muistamista, viemisiä, hakemisia, pakkaamista ja yleistä hötkyilyä.

Eivätkä leiritkään välttämättä kata koko aikaa vaan tarvitaan aikamoista aikatauluttamista ja tuttavaperheiden välistä yhteistyötä, jotta homman saa sujumaan. Mitä tekevät ne perheet, joilla ei ole isovanhempia tai naapureita apunaan? Tai vähävaraiset? (Oletan, että leirit maksavat jotain.) Tai ne, joiden työpaikalle ei voi tulla piirtelemään tai katsomaan Areenasta lastenohjelmia? 

Lapsiperhe-elämään liittyy toki muitakin matemaattisia yhtälöitä, joiden ratkaisusta ei ole etukäteen mitään käsitystä. Kuten synnytys. Etukäteenhän (ja oikeastaan vielä näin jälkikäteenkin) koko alatiesynnytyksen konsepti ei kuulosta kovin realistiselta. Mutta jotenkin se vain onnistuu.

Valaiskaa minua. En ole koskaan ollut päivähoidossa, eskarissa tai kesäleirillä. Mitä leireistä pitäisi tietää? Onko toiminnalle olemassa jotain standardeja? Jos paikoista on pulaa ja leiribisneksessä on myyjän markkinat, mikä on hinta-laatu -suhde? 

Vai onko systeemissä vain virhe, josta ei puhuta?

Kaupunkiloma Suomessa

Juhlistamme hääpäivää aina pienellä kaupunkilomalla. Yleensä kohteena on ollut joku eurooppalainen kaupunki, mutta tänä vuonna päätimme -- lähinnä aikarajoitteiden takia -- valita eurooppalaisen kaupungin Suomesta.

Kaupungiksi valikoitui Turku. Siitä mökkimatkan varrelta.

Olin tietenkin käynyt Turussa monta kertaa festareilla (juu, kymmenisen vuotta sitten), ruokaostoksilla torilla ja kauppahallissa ja viimeksi polttareissa, mutta vasta nyt koen tehneeni kaupungin kanssa sinunkaupat.

Innostuinkin taas kotimaan matkailusta. Kun kallisarvoista aikaa ei tarvitse käyttää matkustusmuodollisuuksiin, ehtii kohteessa luuhata maksimiajan. Ja koska tasavaltamme kaupungit ovat pääsääntöisesti pieniä, kaksi lomapäivää riittää mainiosti.

Ja jos keli onkin sysipaska ja perillä huomaa, että takki (!) on unohtunut kotiin, hotellin wifi on yleensä sen verran vakaa, että Netflixistä voi katsoa sarjaa, jota ei kotona ehdi.

Kesäloma alkaa jo tässä kuussa ja lomasuunnitelmia raapustetaan kovaa vauhtia kalentereihin. Vinkkaan kainosti, että jos kotimaisen tuotannon tukeminen on sydäntä lähellä, voi rahansa ohjata suomalaisiin matkailupalveluihin. Kotimaan matkailuvinkkejä voi myös jakaa kommenttiboksissa!

Sähkötreffit: kun purukumi ei enää riitä

Yhteistyössä Suomen Blogimedian ja STULin kanssa.

Ovikello soisi, jos se toimisi. Koska joku jyrsijä on oletettavasti käynyt lounastamassa johdon, sähkömies tyytyy koputtamaan. Minulla on treffit. Sähkötreffit.

Treffeille ajallaan ja ilmeisen selvin päin saapunut sähköasentaja Tuukka Nevalainen ei pääse eteistä pidemmälle, kun jo selostan ongelmia suu vaahdossa: pimeän eteisen valaisimesta palavat polttimot koko ajan ja toinen valaisin itse asiassa värisee. Ehkä samasta syystä kuin ovikello ei toimi.

"Olisko sulla sähköpiirustukset?"

Niin mitkä? Nolottaa. Asun 60-luvun alussa valmistuneessa rivitalossa. Asunnon käyttöaikana on tehty lukuisia pienremontteja, useassa aallossa. Sähkötyöt on tehty remonttien yhteydessä laastaripaikoilla, mitään pöytäkirjoja asentajista, asennuksista ja muutostöistä ei ole.

Nevalainen lohduttaa, että tämä on aika normitilanne. Aika harva asukas edes tietää, että sellainen paperi on edes olemassa.

Jatkamme eteenpäin. Keittiön seinässä oleva kytkin roikkuu kiinni yhden ruuvin varassa. Sivusaumasta näkyvät johdot ja se metalliosa. Nevalainen katsoo puolen metrin päässä olevaa vesihanaa ja toteaa, että tuosta aloitetaan. Edellinen sähkömies ei saanut sitä kiinni, koska seinään olisi pitänyt kaivaa isompi kolo, joten se sitten vain jäi.

Niin. Sähkötyöt jäävät rempalleen, sillä huonojen ratkaisujen kanssa voi elää. Jos vessa on tukossa, putkimies tulee seuraavana päivänä. Jos valaisin ei toimi, taskulampulla mennään jouluun asti. Jatkojohdolla voi vetää pistorasioita pitkin asuntoa. Jos paremmista ratkaisuista ei tiedä eikä turvallisuusriskejä tajua, korjausmotivaatio on heikko.

Hintakin voi pelottaa. Johtojen kunto ja reitit eivät näy ulospäin ja osaan antaa ongelmasta vain maallikon speksit. Sähkömiehen on hyvin vaikea antaa työstään hinta-arviota näkemättä, mitä oikeasti tarkoitan.

STUL päätti lähteä hakemaan ratkaisua näihin sähkötöiden ostamiseen liittyviin ongelmiin ja pisti pystyyn Sähkötreffit-palvelun.

Ei kuluttajan pidäkään ymmärtää, mikä johdoissa, maadoituksissa, jännitteissä ja kytkennöissä on vikana. On kuitenkin tärkeää ottaa kodin sähköjärjestelmän toimivuus vakavasti, jos haluaa välttää tulipalot ja sähköiskut. Ensin kannattaa jutella isännöitsijän kanssa ja selvittää vastuut. Sen jälkeen on aika kutsua paikalle ammattilaisasentaja.

Istuimme pöydän ääreen tekemään suunnitelmaa. Koska sähkötestissä ei ilmennyt mitään isompaa vikaa, pääsimme heti käytännön toimenpiteisiin. Jaottelimme toimenpiteet kolmeen eri kategoriaan.

1. Vaaralliset asennukset

• Suihkutilassa sijaitseva, avoin pistorasia on edellisen asukkaan viritys. Siirretään se pois ammeen yläpuolelta ja sijoitetaan kaappiin piiloon.
• Keittiön repsottavan pistorasian korjaaminen. Nyt pikakorjaus, perusteellisempi elokuun putkiremontin yhteydessä.

2. Asumismukavuuden parantaminen

• Parannetaan hallin valaistusta. Tällä hetkellä neliöitä jää käyttämättä, koska valaisimen teho ei riitä. Nevalainen lupasi tuoda seuraavalla kerralla esitteen tyylikkäistä seinävaloratkaisuista.
• Keittiön valaistusta modernisoidaan vaihtamalla vanha loisteputki uusiin kaapin alle sijoitettaviin led-valoihin. Tehdään tämä vasta elokuun putkiremontin yhteydessä.
• Jatkojohtorykelmistä pitäisi päästä eroon. Otetaan tämä työn alle kolmannessa aallossa.

3. Sähkölaskun pienennys

• Sähkölaskumme on verrattain pieni, mutta Nevalaisen mukaan 20 vuotta vanha jääkaappi on ihan mittaamatta suurin energiasyöppö. Se kannattaa vaihtaa putkiremontin yhteydessä.
• Asennetaan eteisen valaisimeen liiketunnistin. Huone on pimeä kesälläkin ja valot jäävät vahingossa päälle. Yllätyksekseni kyseessä oli nopea juttu!
• Ne aurinkopaneelit. Mutta kysytään nyt taloyhtiötä ensin.

Treffimme päättyvät hyvässä hengessä ja toiset tällit on jo sovittu.

Arvostan aina hyvää asiakaspalvelua. Sähkötreffeille on valittu reippaita asentajia, joilla on kommunikaatiotaitoja, näkemystä ja kansalaisrohkeutta esittää monenlaisia ratkaisuvaihtoehtoja. Tyytyväisin olen kuitenkin siitä, että pääsen vihdoin eroon projektista, josta en tajua mitään.

Tulitko kateelliseksi? Voit päästä treffeille!

Perustele kommenttiboksissa, miksi juuri sinä tarvitsisit kipeästi Sähkötreffit. Palkintona on 150 euron arvoinen Sähkötreffit-lahjakortti, jolla voittaja voi ostaa haluamiansa palveluja Sähkötreffit–sivuston hakupalvelusta valitsemaltaan sähköurakoitsijalta.

Arvonta suoritetaan ma 2.6.!

Project Maman suuri eurovaalitentti

Huomenna pitäisi tietää, kenet sitä haluaa itseään edustamaan eurooppalaisesta näkökulmasta. On välillä vaikea ymmärtää, mikä sellainen näkökulma edes on.

Syytän mediaa. Ensinnäkin EU:n päätöksistä saa hirveän harvoin ymmärrettävää tietoa - kurkkudirektiivi tuskin on meppien merkittävin ponnistus.

Toiseksi telkkarin eurovaalitenteissä toimittajat ja ehdokkaat puhuvat vain toistensa päälle ja ravi on niin hirmuinen, ettei mitään asiaa ehdi penkoa juurta jaksain. Jos siis kysymyksistä tajuaa jotain.  

Ratkaisu on Project Maman eurovaalitentti, jossa pureudutaan vähän keskeisimpiin kysymyksiin kuin borettavaan talousläppään. Ehdokkaaseen.

Pyysin seuraaviin kysymyksiin Vihreiden ehdokkailta vastauksia (muutkin saa osallistua).

1. Minulle hankalinta elämässä ja demokratiassa on se, että pitää kuunnella muitakin vaikka itse on oikeassa. Eikö sinun muka tee ikinä mieli hajottaa kokoushuoneen kaikki kalusteet, kun jengi ei ymmärrä omaa parastaan?

2. Äänestin itse EU:hun liittymistä vastaan silloin joskus enkä ole isojen hallintokoneistojen ystävä edelleenkään. Miten myisit mulle nyky-EU:n, jos olisit sitä kauppaamassa? (Ja tavallaan oletkin.)

3. Helsingin valtuuston kasvisruokakeskustelu sisältää legendaarista materiaalia. Mikä on EU:n ensi kauden "kasvisruokakeskustelu", jota varten kannattaisi varata poppareita ja kaljaa?

4. Olen kuntapolitiikassa huomannut, että itsekseen saa hirveän vähän aikaiseksi. Meppinäkin pitää verkostoitua, hioa taktiikoita ja editoida dokumenttien sanamuotoja. Kenet pyydät ekana fb-kaveriksi?

5. Osaatko sanoa sönkkäämättä "strategic suggestion"?

6. Oletko ollut joskus väärässä? Missä asiassa? Myönsitkö? (Mä en ikinä myönnä ja siitä tulee kieltämättä vähän riitaa.)

7. Ketä äänestäisit, jos et saisi äänestää itseäsi? Miksi?

8. Kumman kaa: Angela Merkel vai Francois Hollande?

9. Mikä on lempi-irtiksesi? Irtismaun perusteella voi näet päätellä ihmisestä paljon. Voit nimetä enemmän kuin yhden. Sekin kertoo ihmisestä paljon.

10. Jos et pääse läpi, niin mitä teet ekaksi?

Jos ei näistä kysymyksistä oma ehdokas selviä, niin ei mistään. Uurnilla tavataan!