Takanaamaista menoa

Liipaten vähän tuota paljon kommentteja kerännyttä Valeäiti-postausta: Nyt on jaossa vuoden Trolli-Finlandia. Trollauksella siis tarkoitetaan muiden käyttäjien tahallista provosointia keskustelupalstoilla.

Ehdokkaat ovat kaikki ns. viihdyttäviä trolleja, joissa keskustelijat ovat kiitettävästi lähteneet mukaan juttuun.

Itse äänestän ehdottomasti Vauva.fin keskustelua "minkä ikäisenä olette kääntäneet lapsenne kasvot menosuuntaan?". Koko ketju on aivan helmi.

Kallis joulukalenteri

Hesari tiesi tänään kertoa, että Norjassa muodissa olevat 24-taskun joulukalenterit ovat haitaksi lapsille.

Norjalaisperheessä ei enää riitä, että keittiön seinälle ostetaan pahvinen joulukalenteri, jonka luukkujen takaa pilkistää hassun pupun tai kynttilän kuva. Jo vuosia ovat olleet muodissa 24 taskun viritelmät, ja jokaisessa taskussa jokaisena joulunaluspäivänä pitää olla lapselle pieni lahja. Ja taskut ovat jopa mummon esiliinan taskun kokoisia. 

Suuret ja kalliit joulunaluslahjat saavat lapsen mielen keskittymään tavaraan. Vaatimukset kasvavat ja lapsista uhkaa tulla yhä hemmotellumpia, professori varoittaa norjalaisen VGnett-lehden mukaan. -HS.fi

Jos ihan rehellisiä ollaan, haitaksi lapsille ovat vanhemmat eivätkä kalenterit. Kuka käskee tunkea joulukalenteriin koko lelukatalogin tarjontaa?

Joulu on kaupallinen juhla länsimaisen ihmisen kaupallisessa elämässä niin lapselle kuin aikuiselle. Pukille esitetään toiveita ja lahjoilla kiristetään käytöstapoja. Meilläkin. Näen tässä kuitenkin myös hyviä puolia. Parhaassa tapauksessa lapsen kanssa voi keskustella kuluttamisesta: mitä eroa on toivelistalla ja tilauksella (aina ei voi saada kaikkea), millaisen lelun kanssa jaksaa leikkiä (klassikot vs vihaamani zhuzhu-petsit) ja mistä omasta lelusta voisi ehkä jo luopua pienempien lasten hyväksi (tavaraa kannattaa kierrättää).

Kannattaa myös muistaa, mikä merkitys on kontrastilla: kyllä joulun odotuksen pilaa eniten se, jos vuoden jokaiseen tapahtumaan, juhlaan ja pahaan mieleen ostetaan jotain. Varsinkin kun vielä nelivuotiaallekin on kiharainen pakettinaru vähintään yhtä kiinnostava asia kuin lahja itse.

Tänään me kaivamme mummin duunaaman ja professorin tuomitseman taskukalenterin esiin. Laitan sinne joka aamuksi tarran ja suklaamantelin (ja purkan!). Tarroista tehdään aattoaamuna joulumaisema kun odotellaan Lumiukkoa alkavaksi. Luokittelen sen siis haitattomaksi suklaakalenteriksi.

Kotiseutupostaus vol. 1: EMMA

Koska statistiikan mukaan teissä lukijoissa on paljon porukkaa pääkaupunkiseudulta, pieni kotiseutumainonta lienee paikallaan! Liikun paljon vaunujen kanssa Tapiolan ympäristössä ja olen ilokseni löytänyt muutaman hauskan paikan, johon voi tehdä vaikka päiväretken, jos puistossa on mälsää.

Museo ei ehkä äkkiseltään kuulosta miltään viihdekeskukselta, mutta suosittelen kokeilemaan Espoon modernin taiteen museoa: yläkerrassa on lelumuseo (oi nostalgiaa!), putkiliukumäki ja perheille järjestetään kaikenlaista oheistoimintaa. Kannattaa kokeilla ihan oikeaa taidenäyttelyäkin. Moderni taide onnistuu nimittäin yleensä puhuttelemaan Skidiä enemmän kuin minua.

Visiittiin on toinenkin puoltava tekijä. Museon yhteyteen avattiin elokuussa Kalevankadulta tutun Sis. Deli -kahvilan haarakonttori! Mesta tarjoilee lämmintä lounasta ja salaattiannoksia väljissä, vaununmentävissä tiloissa, viikonloppuisin myös erinomaista luomubrunssia. Aulassa, kahvilan vieressä on kohtuullisen iso legopiste, johon isommat lapset voi parkkeerata. Skidi tosin mieluummin esittää jonkinlaista performanssia Eero Aarnion design-koirilla.

Ps. Kahvilan yhteydessä on myös pieni kauppa, josta saa mm. lempimysliäni. Koska sose-elämä on taas täällä, kiinnitin huomioni hyllystä löytyneeseen hauskaan vauvanruokasarjaan: Ella's kitchen oli itselleni uusi tuotemerkki, johon en ole muualla törmännyt. Luomua näyttäisi sisältö olevan, mutta pidän eniten siitä, että soseissa on tuoteselosteen mukaan vain sitä, mitä paketissa sanotaan. Lisäksi makuyhdistelmät ovat vähintäänkin kokeellisia. Vai mitä sanotte päärynä-parsakaali-herne yhdistelmästä tai pinaatti-omena-lantusta? Normimeininkiäkin löytyy. Pakkaukset ovat kevyitä ja niistä on helppo pursottaa lautaselle sopiva määrä safkaa. Voisin kuvitella, että nämä olisivat käteviä myös matkoilla.

Kuivatut marjat tekivät kauppansa. Näitä kannattaa kyllä ostaa ennemmin marketista ja tehdä sekoitus.

Käräytä valeäiti

Suomesta on paljastunut useampia valelääkäreitä, jotka tekevät lääkärin hommia vailla toimenkuvan vaatimaa pätevyyttä. Blogistinne saamien tietojen mukaan tämä huijaus ei rajoitu ainoastaan terveydenhoitoalan henkilöstöön. Suomessa on tiettävästi tavattu myös valeäitejä.

Näillä petollisilla huijareilla on kyllä lapsia, mutta he eivät missään tapauksessa täytä virallisia äitiysdirektiivejä. Valeäitiä on vaikea tunnistaa pelkän ulkomuodon perusteella. Tuntomerkkejä voit etsiä henkilön varusteista: rintareppu on selkein signaali, mutta vahvistuksen havainnolle saa kauppakassista: jos näet korviketta, kertakäyttövaippoja ja teollisesti valmistettuja soseita, olet todennäköisesti jäljillä. Tarkkaile myös valeäidiksi epäilemäsi henkilön käytöstä: onko hän toistuvasti hiekkalaatikolla ilman nenäliinoja? Turvautuuko hän julkisilla paikoilla maissinaksuihin ja rusinoihin? Oletko nähnyt hänet työelämässä ennen lapsen kolmea ikävuotta tai ulkona miehensä kanssa? Touché!

Valeäidistä voi tehdä ilmoituksen VaPalle*. VaPan anonyymien asiantuntijoiden kanssa on helppo ratkaista, onko kyseessä todella valeäiti. Jos päätät itse lähestyä valeäitiä, muista olla johdonmukainen: henkilö on yleensä harhainen, eikä aluksi ollenkaan ymmärrä mistä on kysymys. Tsemppiä käräytykseen!

* VauvaPalsta

Nimipäivää

Väestörekisterikeskuksen nimipalvelu on mahtava. Nimitilastoja on kiva selailla. Käytin samaista palvelua myös referenssinä, kun pohdimme esikoisen sukunimeä. Kahdesta tusinasukunimestä minun oli harvinaisempi.

Vuosina 1960-79 nimettiin Katjoiksi 11 622 tyttöä. Tunnen ikäluokastani vähintään kymmenen Katjaa. Katjat erotettiin koulussa toisistaan käyttämällä etunimi + sukunimi yhdistelmää tai sotilaallisesti vain sukunimeä. Se oli yksi syy siihen, että en mitenkään voinut kuvitella vaihtavani sukunimeä naimisiin mennessäni.

Halusin omille lapsilleni nimet, joita ei olisi joka toisella. Katja olisi ollut hyvä valinta: vuodesta 2000 tähän päivään asti Katjaksi on päätynyt vain noin 300 tyttöä, tänä vuonna ankeat 8 kpl. Matilda on sen sijaan kivunnut jo kympin sakkiin (ilmeisesti kuitenkin useammin toisena nimenä), jään odottamaan Sanelman (tänä vuonna 24 kpl) nousua.

Hyvää nimipäivää mulle ja sulle, jos säkin olet Katja, etenkin 70-luvun Katja. Tai Katariina, Katriina, Kaarina, Kaija, Kaisa, Kaisu, Katri, Kati tai Riina. Eller Karin. Erityisonnittelut, jos olet Katja-niminen mies. Teitä on alle viisi.

Nyt otetaan kuva

Noni, nyt istutte siihen, ei heiluta eikä möykätä, katsotte kameraan ja hymyilette.. än yy tee nyt:

Kiitos tästä sadasosasekunnista.