Tietoa mainostajalle ›

25.11.2011

Nimipäivää

Väestörekisterikeskuksen nimipalvelu on mahtava. Nimitilastoja on kiva selailla. Käytin samaista palvelua myös referenssinä, kun pohdimme esikoisen sukunimeä. Kahdesta tusinasukunimestä minun oli harvinaisempi.

Vuosina 1960-79 nimettiin Katjoiksi 11 622 tyttöä. Tunnen ikäluokastani vähintään kymmenen Katjaa. Katjat erotettiin koulussa toisistaan käyttämällä etunimi + sukunimi yhdistelmää tai sotilaallisesti vain sukunimeä. Se oli yksi syy siihen, että en mitenkään voinut kuvitella vaihtavani sukunimeä naimisiin mennessäni.

Halusin omille lapsilleni nimet, joita ei olisi joka toisella. Katja olisi ollut hyvä valinta: vuodesta 2000 tähän päivään asti Katjaksi on päätynyt vain noin 300 tyttöä, tänä vuonna ankeat 8 kpl. Matilda on sen sijaan kivunnut jo kympin sakkiin (ilmeisesti kuitenkin useammin toisena nimenä), jään odottamaan Sanelman (tänä vuonna 24 kpl) nousua.

Hyvää nimipäivää mulle ja sulle, jos säkin olet Katja, etenkin 70-luvun Katja. Tai Katariina, Katriina, Kaarina, Kaija, Kaisa, Kaisu, Katri, Kati tai Riina. Eller Karin. Erityisonnittelut, jos olet Katja-niminen mies. Teitä on alle viisi.

19 kommenttia:

  1. hyvää nimipäivää meille :) mie oon vaan 80-luvun kaisa :)
    nimet on kyl mielenkiintosia, tai siis noi tilastot. sen tiiän et meidän esikoisen nimi on suosittu ollu aina, mut keskimmäisen ja kuopuksen nimet ovat perusnimiä mut ei niin suosittuja nykyään, et väitän ettei kovin monta tule vastaan samannimistä sit koulussa :)

    VastaaPoista
  2. Onnea meille kaikille :)

    t. 70-luvun Kaisa

    VastaaPoista
  3. Joo hyvää nimipäivää vaan meille,toinen 80-luvun Kaisa täällä.Anna-Kaisa itse asiassa muttei se Anna-etuliite mitenkään harvinaisempaa tehnyt nimestä,aika monta samannimistä tiedän,ei kuitenkaan samoille luokille koulussa ole sattunut.
    Esikoinen on Unto,ei kovin yleinen mutta kai yleistynyt näin neljässä vuodessa ja kuopus on Liisa,ikinimi ja suosikki vuosikymmenten takaa muttei mikään hitti nyt,varmaan aika tasaisesti käytössä,tuskin suorastaan harvinaiseksi milloinkaan muuttuu.

    VastaaPoista
  4. Itselläni on nimi, joka on toisena nimenä aika yleinen, kutsumanimenä harvinaisempi. Lapseni kanssa samannimisiä on koko Suomessa tasan yksi, tämäkin yksilö 60-luvulla syntynyt :-).

    VastaaPoista
  5. Onnea kaikille nimpparisankareille!

    t. toinen 70-luvun Kaisa

    VastaaPoista
  6. minä olen v 75 katja:)

    VastaaPoista
  7. Hyvää nimipäivää vaan kaikille Katjoille ja muillekin tämän päivän nimpparisankareille.

    T: Katja -73

    VastaaPoista
  8. Mä olen Katja vm. 81. Yläasteella oli toinen Katja samassa ikäryhmässä, mutta muuten ei ole kovin montaa onneksi osunut kavereiden joukkoon.

    Olin mieheni kanssa aina sitä mieltä, että emme anna lapsillemme kaikkein suosituimpia nimiä. Vaan kuinkas kävikään. Esikoisen nimi päätettiin jo rakenneultran jälkeen kun sukupuoli paljastui, ilman että oltiin yhtään tutkailtu tilastoja. Synnytyksen jälkeen kutsuttiin heti sillä nimellä, ja viikkoa ennen ristiäisiä julkaistiin edellisen vuoden suosituimmat nimet ja meidän nimi oli ykkösenä! Ei silti lähdetty sitä enää vaihtamaan.
    Toisen nimi valittiin sen mukaan että sopii hyvin yhteen esikoisen nimen kanssa. Ja taas ilman että oltiin luettu mitään tilastoja. Ylläri ylläri, tunnen kolme saman nimistä vauvaa jotka ovat kaikki syntyneet jopa samassa kuussa! Eli taitaa toisellakin lapsella olla suosittu nimi vaikkei kummallakaan pitänyt olla...

    VastaaPoista
  9. Onnea Kaimaseni! Oon kyl silti tykännyt nimestäni, vaikka meitä onkin noin paljon...

    T: Katja mallia -71

    VastaaPoista
  10. Onnea Me! Mun luokalla on aina ollut toinen Katja! TUnnen useita samanikäisiä! Mut anyway! Onnittelut!

    VastaaPoista
  11. Vanhempani antoivat 80-luvulla lapsilleen nimet jotka "vaan sattui olemaan heidän mielestään tosi kivat". No, jossain vaiheessa huomasivat, että jonkun muunkin mieleen tuli antaa lapselleen nimeksi Jenni tai Ville. Veljellä oli sitten parhaimmillaan samassa opetusryhmässä kolme kaimaa, siis yhteensä neljä Villeä. Oli varmaan opettajallakin kivaa.

    VastaaPoista
  12. Mun luokalla ei koskaan ole ollut toista Katjaa, mikä lienee tilastollinen ihme.

    Onnea!

    VastaaPoista
  13. Täällä vielä yksi sankari-Katja vm -75 toivottelee hyvää nimipäivää meille kaikille! Meidän luokalla oli aina ainakin 2 tai 3 samannimistä...

    VastaaPoista
  14. hyvää nimipäivää itse kullekin :) mulla ei ikinä ole ollut samannimistä samalla luokalla - mutta samassa talossa meitä asui 3. nimemme sai sitten etuliitteen, jotta tiedettiin ketä kutsutaan.

    T: keski-Kati vm. -75 (ja ne kaksi muuta oli pikku-Kati ja iso-Kati)

    VastaaPoista
  15. Ja onnea myös meitin hiljattain ristitylle Kaislalle! :-) Tuli postauksesta mieleen tsekata kuopuksen nimpparipäivä ja tälle päivällehän sekin on näemmä lykätty.

    VastaaPoista
  16. Me olimme kaukaa viisaita ja otimme lapsille (kaksi tyttöä) nimet 70-luvulta. Ei ole toisia samannimisiä ikäluokassa tullut vastaan vaikka 70/80 luvuilla nimet olivat joka toisella. Vielä harvinaisempi olisi ollut mummien ja ukkien nimet (50-luvulla syntyneet), vai tunnetteko monta lapsi-Jormaa,Railia,Penttiä tai Sinikkaa?
    Isoisovanhempien Ainot ja Annit ovat niitä IN-nimiä nykyään.

    VastaaPoista
  17. Nimipalveluun on myös hauska laittaa random-sanoja ja katsoa, onko joku saanut sen nimekseen. Kts. esim. Kauris ja Nauris.

    VastaaPoista
  18. Onnea Katjalle!

    Meillä oli yläasteella luokalla kuusi Sannaa. Muistelen joskus lukeneeni, että ko. nimi oli syntymävuoteni (-75) suosituin. Toisaalta olisi ollut mukavaa sulautua sannana joukkoon, toisaalta taas tykkäsin kovasti omasta pitkästä ja harvinaisesta nimestäni.

    Etunimellä on väliä. Menin viime kuussa naimisiin ja vaihdoin sukunimeni. Kyllä välillä tuntuu niin nimelleen vieraalta, että on onni, että edes etunimi pysyy samana läpi elämän.

    VastaaPoista
  19. Mä kuulun myös tuohon suosittuun 1970-luvun Katja ryhmään. Minua on kuitenkin hämmästyttänyt se, että olen ollut aina luokkani ainut Katja, niin ala- kuin yläasteellakin ja lukiossa. Myös ammattikorkeakoulun hiihdin läpi ainoana Katjana koko vuosikurssista. Vasta yliopistomaailmassa tutustuin kaimaani ja hänkin oli näitä 80-luvun Katjoja. Ilmeisesti tästä syystä olen tuntenut itseni aika uniikiksi :D Asiaan lienee vaikuttanut myös se, että sekä entinen että nykyinen sukunimeni ovat harvinaisia (alle 40 henkilöä).

    Meidän luokan ylivoimaisesti suosituin etunimi oli Maria ja myöhemmin (amk:ssa ja yliopisto:ssa) Kirsi ja Sini.

    VastaaPoista

Nyt olis sun vuoro.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...