Kotityöexcel avattuna

Kotityöexcel on taas otsikoissa – eikä suotta. Tutkimuksen mukaan "miehet uskovat naisia useammin, että vastuu kotitöistä jakautuu puolisoiden kesken tasaisesti." Lisäksi lapsen saaminen heilauttaa työnjakoa kotona entistä epätasa-arvoisempaan suuntaan. Niinpä niin.

Tästä jo muutama vuosi sitten kirjoittelinkin, mutta kotitöiden taulukointia kohtaan tunnetaan yleistä epäluuloa. Aina ennenkin on pärjätty ilman taulukoita. Tietenkin on, ja miehet erityisesti pärjäävät erinomaisesti ilman mitään vastuunjakoa. Mutta jos nainen haluaa esimerkiksi kirjoittaa kirjan, se ei onnistu jos vapaa-aika kuluu marketissa ja imurin varressa.

Ei tarvitse olla kirjanpitäjä tai insinööri, että tekee listan kotitöistä. Eikä tätä taulukkoa tarvitse joka hetki tuijottaa. Se pitää vain kertaalleen tehdä, jakaa duunit ja jatkaa elämää kunnes taulukko kaipaa päivitystä esimerkiksi lasten kasvamisen kautta. Eikä laskeminen tarkoita sitäkään, etteikö puolison duuneja voisi joskus tehdä – totta kai voi, ei jeesaaminen ole kiellettyä vaan ihan suotavaa. 

Kotityöexcel eli selkeä työnjako 

• tekee kotityöt näkyviksi molemmille osapuolille. Esimerkiksi päiväkotirepun olemassaolo saattaa tulla jollekin yllätyksenä,
• havainnollistaa, kuinka paljon aikaa kotitöihin menee, jolloin voi laskea myös oman ajan määrän,
• auttaa ymmärtämään ulkoistamisen ja palveluiden (ruokakassin kotiinkuljetus, kotisiivous, kimppakyydit jne) arvon ja
• mahdollistaa sen, ettei parisuhdetta paina turha vastuunjaon epämääräisyys, epäoikeudenmukaisuuden tunne ja katkeruus.

Moni on kysellyt meidän taulukkopohjaamme omaan käyttöönsä, mutta sellaisenaan toisen perheen taulukosta on aika vähän hyötyä. Työmäärä riippuu aivan asuinmuodosta (rivitalo, pieni piha), asuinpaikasta (kaupunki, kauppa 400m päässä) ja kodin varustelusta (kaikki kodinkoneet), lasten määrästä (2 kouluikäistä), erityistarpeista (-), koiran/auton omistamisesta (1/2) ja standardeista: miten siistiä pitää olla ja onko pöydässä aina oltava parhaista raaka-aineista itse valmistettua kotiruokaa. Joku haluaa käyttää silittämiseen aikaa, me emme. Ymmärrettävästi tuskin kukaan saa tämän laskelman käyttöönsä suoraan.

Ajattelin nyt kuitenkin laittaa nämä meidän makrotason otsikot jakoon, vaikka meillä on ulkoistettu isommat siivoukset ja remontit emmekä ole jakaneet lapsiin liittyviä tehtäviä kovin tarkasti. 

Sarakkeita on yhteensä neljä: tehtävä, tehtävään menevä aika (min per viikko), vastuuhenkilö 1 (K), vastuuhenkilö 2 (T). Mikäänhän ei estä laittamasta taulukkoon myös lapsille kuuluvia kotitöitä!

Kuluvaa aikaa oli meille helpointa arvioida viikkotasolla. Vaikka esimerkiksi ruohonleikkuu ja lastenvaatteiden inventaario ja kierrätys eivät jakaudu tasaisesti, niistä voi jyvittää viikkotasolla tietyn osuuden.

1. RUOANLAITTO (T)

- viikkosuunnittelu – 10 min

- kaupassakäynti x 3  – 60 min 

- ruoan valmistus – 150 min

= 220 min

2. ARKISIIVOUS (jaettu tasan)

- imurointi 60 min ulkoistettu

- lattioiden pesu 60 min ulkoistettu

- pölyjen pyyhkiminen 0,5h ulkoistettu

- keittiön tasojen ja lieden pyyhkiminen – 10 min

- ruokapöydän pyyhkiminen – 10 min

- astianpesukoneen tyhjennys ja täyttö – 5+5 min

- astianpesukoneeseen sopimattomien astioiden tiskaus – 5 min

- roskien vienti – 5 min

- vessojen siisteys x 2 – 20 min

- sängyn petaaminen  – 10 min

- kukkien kastelu – 5 min

- lakanoiden vaihto – 10 min

- sisustaminen, pienet korjaukset ja asennukset – 5 min (vaihtelee paljon!)

= 110 min

3. VAATEHUOLTO (K)

a) Lastenvaatteet ja -tarvikkeet

- lastenvaatteiden ja -tarvikkeiden ostaminen – 10 min

- lastenvaatteiden huolto: puhdistus, korjaaminen / korjauttaminen – 10 min

- lastenvaatteiden kausisäilytys, inventaario ja kierrätys – 10 min

= 30 min

b) Pyykinpesu (per koneellinen) x 3

- kerääminen – 10 min

- tahranpoisto ja taskujen tyhjennys – 5 min

- lajittelu koneellisiin – 10 min

- kuivumaan ripustaminen – 20 min

- silitys ulkoistettu

- viikkaus – 15 min

- kaapitus – 10 min

= 210 min 

4. LAPSET  

a) Koulu / päiväkoti (K)

- kommunikaatio (lääkärivaraukset, sairasilmoitukset ja kuittaukset)

- varusteet (penaali, pyöräilykypärä, juomapullo, sisäpelikengät, uimakamat, tonttulakki) 

- tapahtumat (kuvauslaput, mokkapalat, vanhempainillat)  

b) Harrastukset (T)

- varaukset ja ilmoittautumiset, kisat ja pelit

- varusteet

- maksut

- muu viestintä

c) Muut

- kuljetukset (harrastukset, syntymäpäivät, kaverikyläilyt, yökylät)

- terveydenhoito (rokotukset, lääkäri, sairaan lapsen hoito, säännöllinen lääkitys tmv)

- muu viihdytys ja retket

= ?

5. PIHA (K, paitsi auto T)

- pihatyöt: nurmikon leikkuu ja haravointi 5 min

- marjojen kerääminen 2 min

- kukkien hankinta ja istutus, pensasaidan leikkaus, kitkeminen 5 min

- auto (katsastus, huolto, renkaiden vaihdatus) 5 min

= 17 min

Edelleenkin on täysin mahdollista jatkaa elämäänsä ilman yhtäkään taulukkoa – tai taulukoida vain osan töistä. Jos pitää esimerkiksi ruoanlaittoa rakkaana harrastuksena, jota ei jakaisi mistään hinnasta, turhahan siitä on lukua pitää. Minä hoidan kaikki perheen reissut omatoimisesti, koska en kuitenkaan olisi tyytyväinen toisen valitsemaan hotelliin. Mutta jos kotitöistä tulee jatkuvasti riitaa, tämä on se rationaalinen tapa käsitellä asiaa, jota voi ainakin teoriassa kokeilla, vaikka ei käytäntöön veisikään.

Kuka jää yksin?

Odottelin taannoin Snadia koristreeneistä hallin ulkopuolella. Lapsia tuli ulos tasaiseen tahtiin, mutta Snadi viipyi. Pihalla seisoi toinenkin äitioletettu, joka katseli kelloaan vähän väliä. Vartin odottelun jälkeen hänen lapsensa säntäsi ulos posket punaisina. "Anteeksi, jäin suustani kiinni!", tyttö tokaisi. Arvasin jo kenen kanssa. Pälpättävä kuopukseni oli tehnyt sen, mitä hän parhaiten osaa: puhunut jonkun pyörryksiin. Kävi ilmi, että tyttö oli uusi, joten hänkin oli kaivannut juttuseuraa.

Olin vähän odotellutkin tätä hetkeä. Sosiaalinen hölösuumme tutustuu normaalioloissa vaivattomasti niin tyttöihin kuin poikiinkin, mutta vaikka treenejä oli takana jo kaksi kuukautta, tämä oli ensimmäinen kerta, kun Snadi tuli ulos kertoen enemmän ihmisistä kuin harjoittelusta. Syynä muutokseen oli pieni ryhmä. Lauantaitreeneihin tulee vain kourallinen lapsia. Se normaali, melkein 50 lapsen ryhmä aiheuttaa pukuhuoneeseen sellaisen melutason ja ryysiksen, ettei se juuri houkuttele seurustelemaan, vaikka olisi kuinka sosiaalinen.

Tämä muistutti taas siitä, että yksinäiseksi voi jäädä ja tuntea itsensä monella tavalla, se ei ole vain kiusattujen osa. Tutustuminen (ystävystymisestä puhumattakaan) on välillä vaikeaa niillekin, jotka eivät ole erityisen ujoja. Ulkopuoliseksi jääminen saattaa tapahtua ihan vahingossa, olosuhteiden muuttuessa vaikkapa silloin, kun hyvä ystävä vaihtaa koulua: toinen jää yksin ja toinen ei tunne uudessa koulussa ketään.

Väitän, että tällaisiin sosiaalisiin mullistuksiin on vaikea pyytää apua, sillä yksinäisyydessä on jotain häpeällistä ja hämmentävää. Ikävintä on, että yksinäisyys alkaa nopeasti ruokkia itseään: kun tottuu olemaan yksin, epävarmuus, torjumisen pelko ja kynnys lähteä porukkaan mukaan kasvavat. Samalla voi alkaa myös ajatella, että ehkä tämä onkin asioiden normaali tila. Muistan itsekin kun ala-asteella ystävyyssuhteet menivät solmuun. En minä siitä kenellekään kertonut. En luottanut siihen, että yksikään aikuinen olisi osannut auttaa, se oli minun henkilökohtainen suruni. Tilanne jumittui paikoilleen pitkäksi aikaa, sillä mitään tukea ei ollut tarjolla.

Yksinäisyys täytyykin nähdä, jotta kierteen voi estää. Yksi loistava työkalu, josta Salamatkustajan Satu taannoin kirjoitti, on sosiogrammi:

"Sosiogrammi tehdään siis niin, että opettaja tekee oppilaille kaverikyselyn ja kirjoittaa kaikkien vastanneiden oppilaiden nimet paperille. Jos Jenna mainitsee Marian, opettaja vetää Jennasta Mariaan nuolen. Jos Mariakin on nimennyt Jennan, nuoli on kahdensuuntainen. 

Nuolipiirrosten jälkeen open edessä on kartta, josta näkee luokan sosiaalisesti suosituimmat kaverit, yksinäisemmät ja he, jotka eivät saaneet mainintoja tai jotka eivät itse maininneet ketään. Sosiogrammi siis kertoo luokan ryhmäytymisestä. Se näyttää, ketkä ovat "suosittuja johtohahmoja" ja kenellä on luokassa vähemmän kavereita."

Tajusin, että sovellan sosiogrammiharjoitusta luokkakuvan muodossa. Kun katsomme yhdessä luokkakuvaa, pyydän ipanoita kertomaan, millaisia tyyppejä luokasta löytyy: ketkä leikkivät keskenään ja keiden kanssa tulee alituiseen kinaa. Siinä samalla tulee juteltua myös siitä, olisiko kiva jos joku kaveri kävisi meillä useammin. Usein pulpahtaakin joku uusi nimi, mahdollisesti rinnakkaisluokalta. Joudun edelleen muistuttamaan jopa digiajan lapsille, että kivoihin ihmisiin kannattaa pitää yhteyttä ja se varmistetaan vaihtamalla puhelinnumeroita.

Kun puhuimme syksyn luokkamuutosten aiheuttamista ystävyyssuhteista, kävi ilmi, että Skidi toimii joskus välkkäkamuna. Välkkäkamu on yleensä kuutosluokkalainen oppilas, joka kartoittaa pihalta yksin istuskelevia oppilaita ja pyytää heitä mukaan leikkeihin. "Jotkut lähtevät ja jotkut eivät. Joitakin pitää pyytää kaksi kertaa." Ja Skidi tietää, mistä puhuu.

Lapsuus on täynnä kimurantteja sosiaalisia tilanteita ja haavoittuvaisia ihmissuhteita, joita kaikkia ei korjata tarjoamalla harrastuksia, synttäreitä ja leikkitreffejä. Aikuinen ei millään voi olla perillä kaikista välituntien ja pukuhuoneiden käänteistä, mutta juttuseuraksi voi aina tarjoutua. Aloittaa voi vaikka kertomalla omia kokemuksiaan, niitä vähän kipeitäkin.

"Minkä elämänohjeen antaisit minulle?"

Skidi oli saanut elämänkatsomustiedon tunnilta läksyksi haastattelutehtävän. Uhrien Haastateltavien piti vastata kolmeen kysymykseen.
– Mikä on sinulle tärkein arvo? *
– Miten se näkyy elämässäsi? **
– Minkä elämänohjeen antaisit minulle?

A P U A. Kaksi ensimmäistä vielä jotenkin sain sönkötettyä, mutta kolmas tuotti harmaita hiuksia. Mitä ihmeen neuvoja nykynuori kaipaa Benny Hillistä sukupuoli-identiteetin omaksuneelta, merkkareihin melkein tukehtuneelta ja lapsuutensa auton takapenkillä viettäneeltä ihmiseltä? Mietin hetkisen ja tulin siihen tulokseen, että jotain konkreettista modernista yhteiskunnasta kiteytyy ohjeessa olla ottamatta pikavippejä, mutta lapsi pyöritteli silmiään ja sanoi, että muiden äidit keksivät varmaan jotain vähän ylevämpää.

No hyvä! Keksitään sitten. Tuotin hänelle kokonaisen listan elämänohjeita, joista hän voisi valita sen, mitä kulloinkin tarvitsee. Kas tässä:

• Pidä aina irtisjemmaa ja laita mahdollisuuksien mukaan suuhun yhtä aikaa salmiakkia ja hedelmää.
• Katso aina tarkkaan kenelle lähetät viestin, ettei mene iskälle tai asiakkaalle se, minkä piti mennä poikaystävälle.
• Jos olet paksuna ja neuvolan täti käskee syödä välipaloja, älä syö.
• Vältä yli nelivuotiaana käyttäytymästä kuin nelivuotias. Jos kuitenkin käyttäydyt kuten nelivuotias, niin kannattaa miettiä pitäiskö pitää vähän lomaa.
• Jos voit valita tiskaamisen ja saunan lämmittämisen välillä, valitse aina saunan lämmittäminen.
• Hymyile aina pikkukersoille ja vilkuta jos ne vilkuttaa.
• Jos hameen helma jää takaa sukkahousujen väliin niin on silleen sattunut muillekin.
• Älä osta huonoja pikkareita, menee rahat hukkaan ja elämä pilalle.
• Olosuhteita on pakko sietää, ihmisiä ei, paitsi omaa äitiä.
• Jos pitää tyhmän ja ilkeän välillä valita niin se on niin huono tilanne, että yksin on mukavampaa.
• Sinä riität, mutta oma pora pitää olla. Ja jeesusteippiä ja nippusiteitä.
• Vältä turhaa tuskaa kuten kahdeksan aamuja ja iltapäivälehtien kommenttiosastoja.
• Jos elämä on kuormittavaa, mikään etelän matka tai ostettu tavara ei oloa paranna.
• Migreeni on perseestä.
• Poliisi on ystävä, mutta jos ei ole niin muista, että fiksutkin tyypit tekevät joskus tyhmiä juttuja.
• Opettele erottamaan faktat ja mielipiteet. Esimerkiksi jos oot jonkun tyypin mielestä nolo, se on vain mielipide, ja kiusaaja itse on idiootti, mikä on fakta.
• Elämässä joutuu aina myymään jotain. Katso ettei mene itsekunnioitus kylkiäisenä.
• Kaikesta muusta voi muuttaa mieltään paitsi niistä pikavipeistä. Ja baaritiskillä ei kannata hirveän usein muuttaa mieltään tai kaikilla menee hermo.
• Jos seinät kaatuu päälle, ajattele, että me kiidetään kivenmurikalla avaruudessa, ja ykskaks kaikki onkin taas täysin rationaalista.
• Ihmisiä neuvotuttaa usein. He tarkoittavat hyvää, vaikka neuvot olisivatkin huonoja.
• Äitiä saa tulla ikävä, vaikka olisi aikuinen.

Noin! Mitäs olisitte itse vastanneet?

* Vapaus
** Mahdollisuus kehittymiseen ja itseilmaisuun koko elämäni ajan.

Oura kertoo, miksi ajatus joskus tahmaa

Kun liityin Oura-sormuksen käyttäjien fb-ryhmään, minulta kysyttiin, katsonko olevani biohakkeri. Ällistyin, koska en tajunnut, että älylaitteen käytössä olisi tällainenkin näkökulma. Ryhmässä on porukkaa, jotka etsivät parempaa unta ja elämää erilaisilla lisäravinteilla, ruokailurytmeillä ja dieeteillä, sängynviilennyslaitteilla ja meditaatiolla.

Pidän teknologiasta ja härpäkkeistä, mutta vierastan ajatusta itsestäni jonkinlaisena ihmislaboratoriona, jossa mittaisin jokaista liikettäni, sydämenlyöntiäni ja hengenvetoani ja hienosäätäisin lukemiani aina vain paremmiksi, enhän jaksa käydä edes vaa'alla. Lisäksi it-konsultin hattu päässä voin sanoa, että lähtödatan pitäisi aina olla paikkansapitävää, jotta siitä voisi vetää mitään relevantteja johtopäätöksiä – Oura tarjoaa vain suuntaa antavia lukemia, joita voi verrata lähinnä omaan dataan. Vastikään julkaistussa jutussa todettiin, että vain unilaboratorion antamat tulokset ovat pätevät. Hirveän tosissaan lukemia ei siis kannata ottaa.

Mutta ei tarvitse intoutua biohakkeriksi, että oman datansa tutkailemisesta saa hyötyä. Havainto pitää vain yhdistää tutkittuun tietoon, jotta siitä on terveydellistä hyötyä. Suosittelen kaikille univammaisille ja ylipäätään hyvinvoinnistaan kiinnostuneille Matt Walkerin Miksi nukumme -kirjaa, jossa hän toteaa, että unta on pidetty pitkään terveyden olennaisena elementtinä liikunnan ja ravinnon rinnalla, mutta väite on hieman harhaanjohtava: itse asiassa uni muodostaa koko hyvinvoinnin pohjan, jonka päälle liikunta ja ravinto asettuvat. Jos uni ei ole kunnossa, mikään ei ole kunnossa.

Ouraa on minunkin kiittäminen monesta havainnosta.

Oura kertoo, kun olen sairas. Kun sain megasilmätulehduksen, minulla oli jatkuvasti lämpöä. Koska söin kipuun buranaa, en huomannut sitä päivällä, mutta yöllä kun lääkkeen vaikutus lakkasi, lämpö pääsi nousemaan. Oura huomasi ja raportoi. Siitä tajusin, että tarvitsen vielä kolmannenkin lääkärikäynnin ja tuhdimmat tropit. Arvostan tätä sairausindikaattoria erityisen paljon, koska pelkään, etten ole erityisen herkkä aistimaan ja havainnoimaan, mitä kroppani kaipaa. Tällä kertaa se kaipasi antibiootteja.

Oura kannustaa raittiuteen. Sormukseni on erittäin systemaattisesti raportoinut, että alkoholi on kropalleni täysi katastrofi. Tiesin kyllä jo entuudestaan, että viinittely saattaa hiukan heikentää unenlaatua, mutta mittarista näkyy hienosti miksi: uni on rauhatonta, en nuku REM-unta juuri lainkaan ja syke on koko hemmetin yön yli 10 lyöntiä korkeammalla kuin normaalitilassa. Järjestän siis alkoholilla sydämelleni ylitöitä enkä suinkaan rentouta itseäni. Ja piru vieköön, yksi lasillinen riittää, kun sen juo liian myöhään. Karseaa. En ole täysin jättänyt alkoholia, mutta vähentänyt ihan merkittävästi.

Oura patistaa liikkumaan mutta pyytää hidastamaan. Otan liikunnan nykyään paljon rauhallisemmin. Olen tykästynyt äänikirjakävelyihin ja ne sopivat minulle erinomaisesti liikunnaksi ja toimivat samalla rentoutumissessiona. Raivojumpasta palautuminen kestää pitkään joten sitä ei voi tehdä joka päivä, vaikka ehtisi ja jaksaisi (mitä ei tietenkään tapahdu).

Ouran näyttää trendin. Nyt kun olen käyttänyt sormustani yli puoli vuotta, löydän kiinnostavaa dataa myös vuodenkierrosta. Tästä käyrästä tajusin, miksi en koskaan muista loppukeväästä mitään. Kun illat valostuvat ja nukkuminen menee muutenkin vaikeaksi, kellojen siirto tunnilla eteenpäin on aivotoiminnan kannalta lamauttava veto: vaikka unen kokonaismäärä ei lyhene kuin tunnilla, aamuyöhön painottuvasta REM-unesta (joka muuten on koko ihmisyyden ydintä, oppimista ja tunne-elämää säätelevä ja ylläpitävä univaihe) lähtee puolet. Ja kuten kuvasta näkyy rytmi menee sekaisin pitkäksi aikaa, ei päiväksi tai kahdeksi. Vasta kesälomalla helpottaa kun koululaisilla alkaa loma ja kahdeksan aamut ovat hetkeksi historiaa. Tästä syystä myös kannatan normaaliaikaa: olen luovassa työssä, haluaisin olla aina toimintakykyinen enkä halua sydänkohtausta. Olen pahoillani, jos jollekin jää vähän vähemmän aikaa golffata.

Ryhmän muiden käyttäjien datan katselu taas on paljastanut ison kuvan ja sen, että minä nukun loppujen lopuksi hiton hyvin. Leposykkeeni (alimmillaan 43) on mukavan alhainen ja sykevaihtelu korkea (laaja vaihteluväli kertoo, että sydän pystyy mukautumaan rasitukseen), nukahdan nopeasti ja saan syvää unta riittävästi (ja iltavirkuille tyypillisesti nukun syvän unen pätkiä vielä kuudelta aamulla).

Joillekin datan kyttäämisestä tulee suorituspaineita ja ahdistusta, mutta minulle se antaa aihetta optimismiin. Voi hyvin olla, että päihitän geenini enkä kuole ennen aikojani kuten vanhempani.

Pärjäätkö kolme päivää ilman sähköä? Ota kotivara haltuun!

Ystävä kertoi juhlissa, että hänen poikaystävällään oli aina tallessa ämpärillinen vettä. Kun vesivessa lakkasi sähkökatkon aikana toimimasta, mies haki pokkana varaamansa vesiämpärin komeron perältä ja huuhteli vessan.
– Ah, kotivara, tunnisti joku.

Kotivara?

Koska ymmärrykseni tällaisesta joka kodin huoltovarmuustoiminnasta oli hyvin hataralla pohjalla, googlasin. Martat määrittelevät kotivaran kotona säilytettäväksi, omatoimisesti koottavaksi poikkeuspäivän varastoksi. Tavoitteena on pärjätä kolme vuorokautta ilman sähköä, eristyksissä kotona. 

"Kotivara tarkoittaa paitsi ruokaa ja juomaa, myös muita kodin päivittäistarvikkeita. Kotivaraa tarvitaan esimerkiksi, jos kauppaan ei pääse sairastumisen vuoksi. 

Kotivara ei ole erillinen hätävarasto, vaan tuotteita käytetään ja kierrätetään koko ajan. Kokoa mieleisesi kotivara sellaisista elintarvikkeista, joita käytät muutenkin. Mieti myös mitä ja miten voit tarvittaessa laittaa ruokaa sähkökatkon aikana. "

Kotoa pitäisi löytyä vesiastian (joka täytetään vasta riskin kohotessa) ja ruokatarvikkeiden lisäksi myös lääkkeitä, taskulamppuja, käteistä rahaa, kynttilöitä ja tulitikkuja, hygieniatarvikkeita, trangia ja pattereilla toimiva radio. Puhelinkin sammuu aika pian, ellei laatikosta löydy täyteen ladattua vara-akkua.

Käsi pystyyn, kenellä on kotivara kunnossa? Minulla nimittäin ei ole.

Nopean ja epätieteellisen ystäväpiirigallupin perusteella aika harvalla on. Koti-insinööri kysyi, onko kyseessä jonkinlainen maailmanlopun paketti. Vähän sinnepäin, toki maailmanlopun paketissa pitäisi olla raketti toiselle planeetalle. 

Onko tällainen selviytymisajattelu vanhojen ihmisten hysteriaa vai aivan järkevää ja nykyhetkeenkin sopivaa varautumista? En pääse tarkistamaan mummolta, oliko hänellä kotivara kunnossa, mutta luultavasti oli, sillä hän oli Karjalan evakkona aina varautunut kriiseihin. Hänellä oli oma kaivo, ja saunassa saavi täynnä vettä. Rintamamiestalon kellarissa oli pelottava perunavarasto ja hillopurkit ojennuksessa ja hän säästi voipakettien käärepaperitkin.

Minä en ole aktiivisesti varautunut pahan päivän varalle millään tavalla vaikka kaapista melkein aina soijarouhetta, säilykkeitä ja pastaa löytyykin. Minä luotan rauhaan, stabiiliin sähköverkkoon, puhtaaseen kraanaveteen, kauppojen sunnuntaiaukioloon ja päivystävään apteekkiin. Uskoni vakaaseen yhteiskuntaan ei ole koskaan horjunut, ei ole ollut tarvetta.

Mutta kotivaran kokoaminen ja ylläpito ei ole pöllömpi idea. Onhan minulla avioehtokin, joka  edustaa samanlaista asennetta: varautumista tilanteeseen, jota ei toivo tapahtuvaksi. Ilmastonmuutos pahentaa myrskyjä ja aiheuttaa tulvia, jotka tuovat mukanaan laajoja sähkökatkoja, ulkonaliikkumis- tai vedenkäyttökieltoja, jakeluongelmia ja yllättäviä onnettomuuksia.

Kävin siis ostamassa kannellisen ämpärin (muovinen mehukanisteri meillä jo onkin mökkireissuja varten). Ja taidanpa aloittaa myös projektin takkasydämen asentamiseksi käyttökelvottomaan avotakkaan, sillä vaikea sitä pastaa on keittää ilman tulta. Seuraavaksi sitten ne aurinkopaneelit, tuulivoimala ja mahdollisesti bunkkeri. Ja tietoliikennesatelliitti.