Tietoa mainostajalle ›

26.4.2017

Ystävyystaidoissa on opettelemista

Snadi on ollut viime aikoina superonnellinen. Hän on saanut uuden ystävän samasta taloyhtiöstä.



Snadilla on ollut omia tärkeitä ystäviä jo pitkään, mutta leikkitreffit iltaisin ja viikonloppuisin ovat aikaisemmin edellyttäneet aikuisen apua, aikatauluttamista ja roudaamista. Siihen taas ei aina ole ollut aikaa.

Samassa taloyhtiössä asuvan kaverin kanssa on helppo täyttää lyhytkin aikaikkuna yhteisellä tekemisellä. Ovelle voi juosta ilman takkia. Tyypit käyvät vuoron perään rimputtamassa toistensa ovikelloja ja sitten ne juoksevat yhdessä rakentamaan majaa tuohon viereiseen metsään. Ystävän kautta on alkanut uusi itsenäisyyden aika.

Tuntuu, että loppuaan lähestyvän viisivuotiskautensa aikana Snadi on oppinut valtavasti lisää vuorovaikutustaitoja. Myös kantapään kautta. Ystävyys ei ole mikään läpihuutojuttu vaan harvinaista herkkua. Suhteen ylläpitämiseksi pitää oppia hallitsemaan pettymyksiä, ajattelemaan asioita toisen kannalta, jakamaan ja neuvottelemaan.

Toisaalta omalla käytöksellään voi vaikuttaa vain tiettyyn rajaan asti.

Naapurintyttö on asunut huudeilla jo vuoden päivät, mutta jostain syystä leikit eivät vain ole lähteneet käyntiin aikaisemmin. On vaikea sanoa, miksi eivät ole. Lapset eivät mitenkään automaattisesti viihdy toistensa seurassa, vaikka sellaiseen ajatukseen usein tulee sorruttua. Lapset kehittyvät eri tahtiin ja leikkimieltymyksiä on monia. Jos kemiat kohtaisivatkin, kaveriehdokasta voi ujostuttaa, vaikka ei normaalisti kovin ujo olisikaan, tai sitten voi olla huono päivä, väsymys tai nuha.

Mutta se lähtee, kun se lähtee, ja sujuu, jos sujuu. Ja nyt se lähti.

Ipanoiden iloon on helppo osallistua: on uskomattoman hienoa, kun löytyy joku kiva, joka tykkää samoista asioista, ja jonka kanssa on helppo sopia sääntöjä.

Olen tyytyväinen myös siksi, että lähiystävä on ollut vastaus valtaosaan mulla ei oo mitään tekemistä -kitinöistä. Tämä pienentää minun rooliani ohjelmatoimistona. Kiitos tämän ystävän, romaanissa on jo parisataa sivua.


10 kommenttia:

  1. Hieno juttu! Kaverit on tärkeitä.

    Mun kommentti liittyy tuohon viimoiseen kappaleeseen; eli onko muilla lapsia, jotka eivät ole koskaan valittaneet ettei ole mitään tekemistä? Meillä nimittäin on sellainen, joka ei ole yhtään liioittelematta sanonut koskaan, että on tylsää, tai ettei ole mitään tekemistä.

    Kiinnostaisi onko tällaisia tapauksia muitakin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Esikoinen ei juurikaan tylsyyttään valittanut - ehkä siksi että hänellä ei ollut tylsää kun sai koko suvun huomion! Tämä toinen sitten senkin edestä. :)

      Poista
  2. Meillä lapsi sanoi viime kesän kahden kuukauden kesäloman aikana kerran, ettei ole tekemistä. Ei hän mitenkään superaktiivinen lapsi ole, mutta keksii leikin itsekseen vaikka napista ja cd-levyn kannesta, tarvittaessa. Omakotitalossa asuvassa koiraperheessä on tosin tekemistä koko ajan, on mukavaa että lapsi osoittaa kiinnostusta arkisiin asioihin ja tulee kotipuuhiin mukaan. Ei haittaa yhtään vaikka sitten hetken päästä siirtyy omiin leikkeihinsä.
    Oma kaveri omasta taloyhtiöstä olisi kyllä ihan luksusta. Juuri tuo tapaamisten helpous, kun eikuisten ei tarvitse aikatauluttaa viemisiä ja hakemisia ja omaan kotiin voi tulla kun nälkä yllättää.
    Hanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koira olisi kyllä hyvä seuralainen! Kesälomalla ei kumpikaan valita, vaan silloin kun sisko on harrastuksissaan koko illan ja paikalla on vain tylsiä aikuisia...

      Poista
  3. Naapuruston kavereiden kanssa leikkimisestä on upeat muistot :)
    http://westendmum.fi

    VastaaPoista
  4. Muistahan mainita kirjan kiitoksissa tämä ystävä! :)
    -E

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos siihen asti joskus päästään, että se vielä julkaistaankin niin ehdottomasti! ;)

      Poista
  5. Meillä on aika samanlainen kokemus. Lapsi löysi yhtäkkiä noin 5-vuotiaana yhteisen sävelen samassa taloyhtiössä asuvan lapsen kanssa. Naapureina oltiin asuttu jo vuosia, mutta aikaisemmin yhteys ei ollut vaan löytynyt. Mutta sen löydyttyä riemu repesi. Vanhemmillekin avautui yllättäen suuret määrät luppoaikaa, kun lapsi paineli tuntikausia kaverin kanssa pihalla. Ystävyyden kehittymistä on ollut myös hienoa seurata. Nyt molemmat ovat jo isoja koululaisia, eikä enää asuta ihan naapureina, mutta ystävyys on pysynyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan loistava käänne! Ystävyys on kahden kauppa, siitä ei pääse yli eikä ympäri.

      Poista

Nyt olis sun vuoro.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...