Kiitos, rouva Pteranodon

Seuraa ohjelmasuositus varsinkin dinosaurusfaneille. Kun Skidin rakastama Touhukkaat loppui, Pikku kakkosen 7.58 ohjelmapaikan automaattinen tallennus nappasi nauhalle Dinojunan. Kyyneleet kuivuivat alta aikayksikön, sarja oli välitön hitti.

Sarja kertoo Pteranodon-lentoliskojen perheestä, jonka pesään on päätynyt myös yksi tyrannosauruksen muna. Kun poikaset kuoriutuvat, erilainen dino adoptoidaan mukisematta. T-Rex vauva tajuaa itsekin olevansa väärässä pesässä, mutta rouva Pteranodon toteaa tunnarissa jotta "tämä on perheesi, minä äiti. Olet erilainen mutta kaikki me olemme dinosauruksia piirteinemme."

Perhe matkaa dinojunalla eri aikakausille (ilmeisesti hyvinkin tiedelähtöisesti) tapaamaan erilaisia dinosauruksia, joiden erilaisuutta ihaillaan. Sarjassa on siis suvaitsevaisuusteeman lisäksi myös aimo annos dinodataa. Veikkaan, että Skidillä on paleontologin pätevyys viisivuotiaaseen mennessä.

Sarjan englanninkieliset sivut täällä ja jaksot Areenassa kuukauden päivät.

Vinkit virkeän joulutunnelman luomiseen

Olen katatonisessa tilassa. Hämäräkytkimellä varustetut yövalot palavat päivälläkin. Lounaasta lähestyy lisää vesisateita ja kynttilät vain tuhoavat huoneilman. Snadin lanseeraama pullolakko pitää huolen, että pikkujoulutkin vedetään lyhyellä kaavalla. Viikon päästä olisi joulu, mutta kun ei huvita. Miten ihmeessä sitä piiskaisi itsensä tipe tipe -tunnelmaan?

Jos joululaulut, koristeet ja kynttilät eivät enää tehoa eikä d-vitamiinin annostusta voi enää lisätä ilman perheenjäsenten väliintuloa, on harhautettava itsensä juhlasesonkiin.

1. Marinoi itsesi jouluntuoksuiseksi. Laita keittiön ovi kiinni, jos mahdollista. Keitä kattilallinen glögiä, kuori mandariini (saa sen syödäkin) ja paista pipareita (valmistaikinasta). Avaa neilikkapurkin kansi ja laita lattialle havuja. Polta vielä päälle muutama tulitikku. Höyryhengittele joulua. Parin kolme lasia glögiä vielä päälle niin jo vain tontut kurkkivat ikkunasta.
2. Valkeaa joulua on vaikea lavastaa, mutta sulata pakastin. Kyllä siellä sen verran lunta ja jäätä on, että tunnelmaan pääsee.
3. Joulufiilikseen kuuluu pieni paniikin lietsonta. Katso sohvan alle, tee siipalle joulun to do -lista, soittele ihmisille salamyhkäisiä lahjapuheluita (etenkin niille, joille et ole aikeissakaan ostaa lahjaa) ja käy tavaratalossa tunnelmoimassa synamusiikista ja krääsäpaljoudesta. 
4. Vieraile jouluihmisiksi tunnustautuneilla kavereilla. Ei ehkä auta, mutta saat glögiä ja aika kuluu nopeammin.
5. Kokeile aivoja valaisevaa korvavaloa. Kaikki tietävät, että lumelääke toimii, mutta tiesittekö, että se toimii vaikka henkilö tietäisi ottavansa lumelääkettä.   

Jos mikään ei auta, tee oma kaamoskalenteri. Osta 20 levyä suklaata. Syö yksi levy joka päivä. Kun stashi on tyhjä, on tammikuu, jouluhelvetti ohi ja voit alkaa odottaa kevättä.

Viattomuuden aika

Pukin kirjeessä lukee palapelin ja leekojen lisäksi barbi. Painajaismaista. Lapsi haluaa leikkiä epätodellisen tuuheatukkaisella, pitkäsäärisellä ja ampiaisvyötäröisellä muovipökäleellä, jonka hymy hyytyy vasta parinsadan vuoden päästä. Niin minäkin pikkulikkana halusin.

Olen pattitilanteessa. Annanko vai enkö anna? Selitänkö sen, että jos tämä nukke olisi anatomialtaan oikea ihminen, se ei pysyisi pystyssä? Vai käärinkö nuken pakettiin ilman selityksiä. Minäkin osasin erottaa sadun todesta. En minä työnnä sormia kurkkuun suklaakakun jälkeen tai herää keskellä yötä polkemaan stepperillä. Miksi en voi luottaa siihen, että jälkikasvukin pärjää? Siksi, että peli kovenee:



Eikö olekin hauska yhteensattuma, että tässä on kirjaimellisesti kyse viattomuudesta kun luonnollisuus on viallista. Viattomuus taas mielletään lasten ominaisuudeksi, syyttömyydeksi. Ensimmäisellä tuhotaan toinen.

Kolumnia pukkaa

Nimimerkki Kaisa ehtikin jo onnitella: olen tehnyt KaksPlussan kanssa sopimuksen kolumnistin pestistä. Project mama -sertifioidut kolumnit ilmestyvät aina parittomissa numeroissa tammikuun lehdestä alkaen.

Vaikka kirjoittamisella onkin kiva tienata, pohdin kyllä hetken, miten tyylini sopii perhelehteen. Varsinkin, kun jotkut lukijat katsovat, että tyylini ja mielipiteeni eivät sovi edes omaan blogiini. Ja haluanko elämääni sitten yhtään enempää deadlineja?

No, dedikset pitävät pirteänä. Lisäksi kolumnistin ja bloggaajan välinen ero on aika kosmeettinen: molemmissa tuotuoksissa saa kirjoittaa vapaasti omista ajatuksistaan aihepiirin sisältä. Lähinnä tuo määrämittaan kirjoittaminen on printtimaailmaan tottumattomalle vähän haastavaa. Piti ihan konsultoida toimittajakollegoita, että mistä hitosta ne merkit saa laskettua.

Nyt on siis näppiksellä töitä, kun kirjakin on viimeistelyvaiheessa - ja siihenkin liittyy blogi! Puhumattakaan siitä että Snadikin vaatii osansa. Yritän pitää tätäkin kanavaa elossa parhaani mukaan, mutta taukoja saattaa esiintyä. Palaan kyllä ennemmin tai myöhemmin.

Kertokaapa, luetteko mitään perhe-/naistenlehtiä? Miksi, miksi ette?

Presidenttipari uunista ulos

Presidentinvaalit eivät ole koskaan saaneet hiillostani hehkumaan. Presidentillä on niin pirun vähän mitään järkevää tekemistä, että on aika yhdentekevää, kuka Mäntyniemen puikoissa heiluu. Olen kuitenkin pohtinut ehdokastani - ja käynyt tapojeni mukaisesti myös vaalikoneilla. HS tuputtaa minulle ja aika monelle muullekin Arhinmäkeä ja Maikkarin vaalikone Essayahia. Yritän olla loukkaantumatta, varsinkin Maikkarille.

Hesarin kone listaa myös, keitä ihmiset oikeasti aikovat äänestää, sillä vaalikone ei osaa kysyä kaikkea. Minun valintaani vaikuttaa nimittäin ehdokkaan puoliso tahi kumppani. Presidentin virka on edustustehtävä ja puolison olisi syytä olla jos ei nyt väkevä kosmopoliitti niin vähintään täyspäinen ihminen.

Ehdokaslistalta hämäräksi jää kaksi puolisoa: Arhinmäki salailee tahallaan kenen kanssa budjaa (sen on pakko olla joko Björn Wahlroos tai joku "muita parempi" kokoomusnuori) ja Essayahin puolisosta ei löydy jutun juttua. Sitten ovat nämä epäilyttävät. Tiina keulii salmiakkikossukakulla, mutta pihtaa sen reseptiä. Haukio kirjoittaa (jätän adjektiivin nyt laittamatta) runoja sen lisäksi, että otti faijansa ikäisen miehen. Lipposkalla taas on jonkinasteinen sukunimiongelma. Plussan puolella ovat Biaudet'n miesystävä, joka vaikuttaa perin symppikseltä, ja Vuokko, joka on ilmeisesti ainoa henkilö, josta Väykkäkään ei keksi kritisoitavaa.

Yksi on kuitenkin ylitse muiden. Äänestän ehdottomasti Pekka Haavistoa puolisoineen. Valloittavan puolison lisäksi Haavistolla on kohtuullisen vakuuttavat kansainväliset meriitit ja hän vaikuttaa muutenkin tolkun ihmiseltä. Ja on tässä sekin hyvä puoli, että ei tarvitsisi ensi vuonnakaan katsella Oinosen naamaa kansan rakastamissa homotansseissa.

Miten olisi pätkäavioliitto?

Muutama kuukausi sitten uutisoitiin Meksikon pääkaupungissa harkittavan määräaikaisia avioliittoja, sillä avioeroprosessit ovat niin raskaita.

Ajatus ei loppujen lopuksi ole kovin radikaali. Ovathan monet elämän osa-alueet määräaikaisia, oli kyse sitten presidentin tehtävistä, kännykkäliittymistä tai kuntosalisopimuksista. Lastenkin huoltajuus päättyy 18 vuoden jälkeen. Miksi juuri parisuhteeseen pitäisi sitoutua epämääräisin perustein, syyntakeettoman hormonihuuruisessa tilassa ja vielä loppuiäksi?

Hommaan tulisi ennen sopimuskauden päättymistä kunnon säpinää kun pitäisi skarpata. Mikä kansantaloudellinen elvytysvaikutus tällä olisikaan: osapuolet roudaisivat kotiin kukkia ja panostaisivat kynttiläillallisiin, varaisivat lemmenlomia ja tuhlaisivat lahjoihin. Lakimiehet polttaisivat yölamppua erilaisten luonnosehdotusten parissa levysopimuksista ja NHL:sta tuttuun 2+2 tyyliin. Seiska-päivää pitäisi listaa julkkisten naikkarisopimuksista ("Ensi vuonna katkolla") ja vedonlyöntitoimistot saisivat aivan uuden tuotteen "Saako kohumissi uuden sopimuksen?". Kaunareista tutusta vihkivalojen uudistamisesta tulisi arkipäivää. Kenties joku hairahtanut häntäheikki palkkaisi mainostoimiston pohtimaan, miten itseään kannattaisi jatkokaudelle markkinoida.

Ja olisihan siinä vähän maanläheisempi klangi kun kirkossa kysyttäisiin, jotta tahdotko sinä Kirsi ottaa tämän Petterin aviopuolisoksesi ja rakastaa häntä niin myötä- kuin vastoinkäymisissä vähintään 31.12.2014 asti ellei kuolema ehdi teitä tänä aikana erottaa. Ehkä se laittaisi elämän realiteetit eteen, kun pitäisi oikeasti miettiä, miten pitkään tämän tyypin kanssa haluaa hengata.

Määräaikaisuus toisi myös kaivattua ulottuvuutta homoliittokeskusteluun. Ei menisi ehkä niin överiksi se insituutiofiksaatio Päivi Räsäselläkään.