Miten nenäkannua ei käytetä

(Julkaistu alunperin keväällä 2016)

Tämä alkukevät on ollut minun osaltani kohtuullisen heikko.

Ensin kolmen viikon keuhkoputkentulehdus, joka vei äänen ja päättyi yskänkohtauksesta murtuneeseen kylkiluuhun. Tämän päälle napsahti nyt toista viikkoa kestävä lentokonenuha.

Olenkin joutunut turvautumaan vanhaan ystävääni nenäkannuun. Nenäkannun käyttö on helppoa, paitsi silloin kun se on vaikeaa.

Moni tietää, miten nenäkannua käytetään, mutta moni ei tiedä, miten nenäkannua ei pidä käyttää. Siksi ajattelinkin jakaa nämä hyvät ohjeet kaikille, jotka mahdollisesti aikovat nenäkannuun tutustua.

1. Tee itse suolaliuos
Havainnoitse, että kaapissasi ei ole hienoa merisuolaa. Käytä siis karkeaa merisuolaa, koska sitä samaa tavaraahan se nyt on. Niistä nenästäsi liukenemattomia suolarakeita.

2. Osta apteekista kätevää valmista suolaliuosta
Sekoita pullo epähuomiossa samanannäköiseen haavahuuhteeseen. Kaada tätä desinfiointiainetta ärtyneille limakalvoille ja tunne kuinka naamasi räjähtää. Hajuaisti lähtee viikoksi, mutta kokemuksen voi ottaa ilon kautta: pahin ongelmasi ei ole enää tukkoinen nenä! Ja kyllä varmasti nuhaviruksetkin saivat elämänsä yllätyksen.

3. Huuhtele aamuin illoin
Nenäkannua suositellaan käytettäväksi aamuin illoin - oli aamu kulta-aikaasi tai ei. Iltavirkun henkilön ruuhkavuosiaamuihin tämä sopii kuin ruosteinen rautanaula jalkapohjaan. Kaada siis kannun sisältö suoraan korvaasi, kun kätesi toimii selkääsi nopeammin. Vaihtoehtoisesti voit koordinaatiofilosofisessa epähuomiossa kallistaa kannua liikaa, jolloin suolavesi valuu naamallesi.

4. Käytä nenäkannua puhuessasi
Jos yrität huudella kuopukselle syömisneuvoja samaan aikaan kun lorotat vettä sieraimesta toiseen, saat huuhdeltua lämpimällä suolavedellä myös keuhkot. Just what the doctor ordered! Samalla saat lapsille demonstroitua, että nenäsuihke on myös ihan hyvä vaihtoehto eikä nenäkannun käytöstä tule kiistaa.

5. Käytä nenäkannua villasukissa
Flunssaisena on mukava pitää jalat lämpiminä. Liukkaalla wc:n laattalattialla tämä saattaa aiheuttaa välittömän spagaatin juuri kun pitäisi pitää käsi vakaana, ja taas on suolavettä silmässä. Muista siis liukuesteet!

Ps. Yksi huono puoli tässä on. Ihan hirveästi ei voi enää nauraa sille, kun puoliso hieroi naamaansa kosteusvoiteen sijaan trombosolia.

Yllättävä ikävä uimahalliin

En ollut nuorempana uimisen ystävä. Opin uimaan aika myöhään, joten kökin lastenaltaassa viimeisten joukossa. Vanhempana lintsasin liikuntatunneilta, koska inhosin kylmää vettä (ikuisten palelijoiden kerho oli pystyssä jo ala-asteella), puhuhuonehässäkkää ja rottinkisilmukan kanssa heiluvaa liikunnanopettajaa.

Tämä huono alku aiheutti sen, että olen sittemmin kiertänyt uimahallit kaukaa. Olen vieraillut hallissa viimeksi urheilumielessä Skidiä odottaessa, kun kävin loppuraskaudesta vesijumpassa mielenterveyssyistä, ja vauvauinnissa.

Uiminen on kutistunut siihen, että käyn mökkisaunasta pulahtamassa (ja yritän olla murtamatta varpaita) meressä.

Lomalla pääsin yllättäen uimisen makuun. Uin hotellin pitkässä lämmitetyssä altaassa helposti kilometrin päivässä. Aluksi kädet puutuivat, niskaan sattui ja nenään meni vettä, mutta hiljalleen tekniikka alkoi löytyä. Kun lainasin vielä kersojen uimalaseja, huomasin, että tästähän voisi jopa nauttia. Opin hiljalleen hengittämään järkevästi vetojen välissä ja uskalsin laittaa naaman veteen, mutta laskuissa sekosin ihan viimeiseen asti. Meditatiivisessa tilassa on vaikea muistaa, kuinka monta altaanmittaa on mennyt.

Ja nyt täällä kotona huomaan, että minullahan on oikeastaan ikävä uimista! Laji, johon minulla ei ole oikein koskaan ollut mitään suhdetta, olikin aika jees. Ja nyt on vähän sellainen olo, että pitäisikö uimisesta yrittää kehittää harrastus?

Vesi on loppuviimeksi ihanan armollinen ja vartalonmyötäinen elementti. Uidessa mikään ei hylly tai heilu, kiristä tai purista eikä niveliinkään koske, mutta silti tulee lämmin ja aineenvaihdunta kiihtyy. Lisäksi tätä lajia on minun taidoillani mahdotonta harrastaa verenmaku suussa. Kunhan polskin rauhallisesti edestakaisin.

On elämän ironiaa, että löydän tämän lajin nyt, kun lähiuimahallimme on remontissa (ja se tuskin valmistuu ikinä). Ehkä sitten kesällä, kun olisi loma ja aikaa matkustaa pitemmälle, maauimalaan.

Sitten olisivat tietenkin luonnonvedet. Jo viime kesänä tuli mieleen, että hankin vartissa smurffeiksi muuttuville lapsille kokopitkät märkäpuvut, mutta pitäisikö hankkia sellainen itsellenikin? Tulisiko sitä ikinä lähdettyä sahaamaan tuohon rantaan?

Ehkä ei. Mutta jos sulla on uimahalli lähellä, niin kokeile sitä. Uusia ystäviä voi saada keski-ikäisenäkin.