2.2.2018

Puhkipidetty vaate on rakastettu

Kaupallinen yhteistyö Reima ja Emmy


Lastenvaatteiden kierrätyksessä on kaikenlaisia hermoja venyttäviä haasteita. Isojen lasten myötä olen törmännyt ylenpalttiseen vaatekiintymykseen. Siinä missä yksi vaate menee seuraavalle laput kiinni, toisessa roikutaan kynsin ja hampain.

Yritin laittaa tätä takkia kiertoon jo viime syksynä.

- Ei! Se mahtuu vielä.

Vaikka ei todellakaan mahdu. Ranteet paistoivat ja takki kinnasi kainaloista. Tänä keväänä näkyy varmasti jo napakin. Mutta pois ei saa laittaa, vaikka lapsenlapsille hilloamisessakaan ei ole mitään järkeä (terkut vaan Mutsille).



Se on ollut molempien lasten lempitakki ja (ihme kyllä) edelleen hyväkuntoinen. Leikkaus oli hyvä, materiaali kesti sadetta, huppu oli oikeankokoinen ja vetoketju ei jäänyt jumiin. Isoihin taskuihin mahtui paljon kiviä ja muuta roinaa ojanpohjalta. Itse kiitän sitä, että takki on kestänyt säännöllistä pesua. Takki lajiteltiin Skidin käytön jälkeen säästettäviin, mutta nyt sen pitäisi jatkaa elämäänsä seuraavan lapsen yllä.

En ollut koskaan kiinnittänyt takin merkkiin huomiota. Se oli vain se kiva punainen välikausitakki. Kun kuulin Reiman ja Emmyn kierrätyskampanjasta (jos Emmylle myyntiin laitettavissa vaatteissa on Reiman ulkovaatteita, saa helmikuun ajan käsittelykulut ilmaiseksi ja 15% edun Reimalta), ajattelin, että harmi kun en voi tähän osallistua. Eihän meillä ole mitään Reimaa.

Arvaatte. Kyseinen takki oli Reiman. Kun sitten rupesin oikein penkomaan, löysin hämmästyksekseni kaapista vielä kaksi Reiman takkia lisää (kaikki käytettyinä ostettuja) ja kahdet housut. Ja kun vilkaisin vanhoja kuva-albumeita, huomasin että harva se haalari oli ollut Reiman. Kappas.

Ostaisitko tämän takin? Se on palvellut kahta lasta sairaan hyvin. 

Ostan suurimman osan lastenvaatteista käytettynä, kauppaan singahdan vain akuutissa hätätilanteessa. En juurikaan katsele kirppiksillä vaatteiden merkkejä vaan lähinnä kuntoa. Sisävaatteeksi kelpaa enemmänkin pidetty, mutta ulkovaatteen täytyy olla ehjä ja hyväkuntoinen (ne ovat joskus meidän perheessä kortilla). Jos vaate tuntuu laadukkaalta ja on kestänyt pitoa tätä ennen, se kestänee pitoa vielä lisääkin. Seuraavana talvena se on jo jonkun toisen päällä.

Olen tässä kymmenessä vuodessa kehittänyt ihan hyvän kirppissilmän. Kirppiksellä hintahaitarin kuuluu vaihdella 50 sentistä useisiin kymppeihin. Minä en kaipaa "uudenveroista" enkä pidä tummentumaa merkkinä siitä, että vaate on arvoton, mutta toisaalta en maksa käytetyistä leggareista viittäkymppiä vain siksi, että ne ovat jotain himottua merkkiä. Pidän hinta-laatu -suhteeltaaan järkevistä vaatteista ja Reima asettuu juuri tähän kohtaan. Kelpo vaatteita kelpo hintaan.

Ekologisinta on nimittäin tehdä vaate, joka kestää useammalla lapsella (uudistan sen toiveeni kevlar-takapuolesta), mutta siihen ei ole mitään sertifikaattia tai takuuta. Auton matkamittarista näkyy kuinka monta kilometriä sillä on ajettu ja leipäpussista näkee milloin sisältö kannattaisi syödä, mutta mikä on talvitakin parasta ennen -päivä?

Onkin kiinnostavaa ajatella vaatteen elinkaaren kokonaishintaa: joku on ostanut tämänkin takin kaupasta hintaan X, mutta kuinka monta kertaa se myydään vielä sen jälkeen? Miten paljon hinta alenee per myyntikerta? Miten monta käyttöpäivää yhdelle takille tulee? Tämäkin takki oli meillä vain vuokralla.

Keppihommat vaatii kunnon vermeet.

Kuluttajana minusta tuntuu siltä, että vaatteiden laatu huononee koko ajan eikä hintakaan ole enää mikään takuu laadusta. On melkoisen ärsyttävää kun uudesta, kalliista joululahjapaidasta lähtee värit ensimmäisessä pesussa niin että kersakin huomaa. Tai vaate nuhjuuntuu, nyppyyntyy, purkautuu tai leviää saumoista. Haluaisin palauttaa takaisin valmistajalle jokaisen vaatekappaleen, jota en kehtaa antaa edes hyväntekeväisyyteen. Haluan jokaisen vaatemerkin sitoutuvan siihen, että vaate ei ole kertakäyttöinen.

Se kaksi numeroa liian pieni, punainen välikausitakki lähtee nyt Emmyn kassiin, mutta nyt pitäisi yrittää löytää jotain samantyyppistä tilalle koossa 128. Esitänkin teille kanssamutsit hartaan toiveen: laitattehan niitä takkeja nyt kiertoon oikein urakalla, jooko? Ettei tarvitse kauhean pitkään kuunnella sitä sä pilaat mun elämän -huutoa. Kiitos!

Ja osallistukaa myös kisaan! Project Maman Facebook-sivulla ARVOTAAN jollekulle onnekkaalle 50 euron lahjakortti Emmyyn! 

Ps. Tajusin juuri varastokäynnin jälkeen, että minun vanhin, edelleen käytössä oleva talvitakkini on vuodelta -93. Pistäkää paremmaksi!


31.1.2018

Kauramaito muutti kahvikuppiin



Pohdiskelin jo pari vuotta sitten elämää ilman maitotuotteita. Siitä alkoi testailuprosessi. Olen hitaasti mutta varmasti kokeillut erilaisia kasvimaitopohjaisia tuotteita, juomana, ruoanlaitossa, kahvissa ja jogurteissa – ja edistystä on tapahtunut! (Paitsi juustoissa, vegaaniversioista ei ole toistaiseksi löytynyt hyvää sanottavaa.)

En ollut moneen vuoteen käyttänyt lehmänmaitoa juuri mihinkään muuhun kuin kahviin, joten oli suht helppo päätös aloittaa kasvimaitotuotteiden testaaminen juuri juomista. Käytännön toteutus oli kuitenkin yllättävän vaikea! Olin hyvinkin tottunut juomaan kahvini tietyssä formaatissa ja hain pitkään oman maun mukaista tuotetta eri kasvimaidoista. Päädyin oikeastaan vasta viime kesänä kauraan. Riisi-, soija- ja mantelimaidot eivät oikein kahvin kanssa pelanneet yhteen, useista kokeiluista huolimatta. Makuasioita toki.

Pannari kauramaidosta oli ihan menestys!

Siispä havaintoja!

1. Kehitys on todella kehittynyt. Ne klimppiintyvät, ylimakeat, juoksettuvat, rehupaalille maistuvat laihat litkut ovat historiaa ja ihan syystä. Kasvimaitohylly on nykyään melkein yhtä iso kuin lehmänmaitotuotteidenkin valikoima. Tässä viimeisen vuoden aikana on tullut oikein kiire kokeilla kaikkia mahdollisia juomauutuuksia, erityisesti suomalaisia! Noora lupasi, että Kaslinkin kylmäkaapissa oleva luomukauramaito toimii kahvissa, mutta en ole vielä löytänyt marketista.

2. Suurin "ongelma" on pakkauskoko. iKaffea on tarjolla töissä, mutta litran purkki on valitettavasti liian iso kotikahvikäyttöön. Kauramaito säilyy vajaan viikon kuten lehmänmaitokin, mutta vedän vastahankaisten sekasyöjien kivirekeä eli olen ainoa, joka tuotetta käyttää. Nyt kuitenkin Plantilta on tulossa tänä keväänä puolen litran purkki, josta hävikkiruokafanaatikko kiittää.

3. Makuun kestää tottua. Joidenkin mielestä kauramaito on heti herkkua, mutta minulla meni vuosi ennen kuin makunystyrät lakkasivat huomauttamasta erosta (ja kunnes tajusin kohdan 4). Blandasin aluksi kahviin kauramaitoa ja lehmänmaitoa, jotta totuin hiljalleen makuun ja lakkasin yhdistämästä sen puuroon. Edelleen lehmänmaito on kokemuksena se tuttu perusversio, mutta kaura ei enää maistu omituiselle. Kersoilla on menossa hämäyskoulutus retkikaakaoiden kautta.

4. Kauramaidon vaalennusindeksi on erilainen. Kauramaito ei vaalenna kahvia yhtä tehokkaasti kuin lehmänmaito.  Ennen tätä havaintoa laitoin kuppiin liikaa kauramaitoa, jolloin kahvista tuli kylmää ja se myös (ei kovin yllättäen) maistui liikaa kauramaidolle. Jos siis olet tottunut lorottamaan kahvin aina mopsin väriseksi, sävy pitää säätää uudelleen.

5. Se vaahtoutuu. Kauramaidostakin saa vaahtoa, mutta se on kokemukseni mukaan yhtä yhdentekevän makuista kuin lehmänmaitovaahtokin. Mutta tämä siis tiedoksi niille, joille vaahdolla on joku elämyksellinen merkitys.

Mitähän sitä sitten testaisi? Jos aloitan nyt, valmista tulee jo 2020!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...