Tietoa mainostajalle ›

25.9.2016

Lastenvaatteiden kierrätysvinkit kiireiselle

Snadin kasvupyrähdys aiheutti pientä vaatehankintapaniikkia. Tällainen kylmenevään välikauteen osuva havainto, että kaikki vaatteet ovat väärää kokoa, on hiukan stressaava tilanne lastenvaatevastaavalle, jolla on hyvin vähän aikaa.




Kävin tänään kirppistelemässä ja ajattelin kirjoittaa tähän muutaman ajatuksen ja vinkintyngän ruuhkavuosia elävälle lastenvaatemanageeraajalle, jos teitä olisi vaikka muitakin.

1. "Ei sulla olis housuja tähän?" Kun bongaat Fb-kirppikseltä sopivan vaatteen ja saat kaiken av-yv-jono-prosessin jälkeen osto-oikeuden, kysäise myyjältä, onko hänellä muutakin ylimääräistä samassa koossa. Yleensä on. Varsinkin fb-kirppikselle päätyy suuremman puhdistuksen ensimmäinen osa.

2. "Jos löytyy koon 134 vaalea farkkutakki, ota." Jos et itse meinaa ehtiä kirppiksille, anna tehtävänanto  kirppishaukkaystävällesi. Se, joka kiertelee muutenkin second hand -myymälöitä, on todennäköisesti harjaantunut tunnistamaan hyvän hinta-laatu -suhteen ja kuvaviestin avulla voit tehdä päätöksen tyylistä.

3. Somehuhuile. Aika monella ei riitä aika eikä jaksaminen (netti)kirppiksiin. Erityisesti sitterit, vaunut, pyörät, sukset, luistimet, nappikset ja muut lastentarvikkeet löytyvät ihan lähipiiristä.

4. Tehokäynnit vs. kohnaus. Joillain kirppiksillä on vaatteet sortattu koon mukaan. Tämä ihana esityö nopeuttaa elämää huomattavasti, kun ei tarvitse penkoa läpi sataa pöytää. Esimerkiksi kouluilla järjestettävät MLL:n pop up -kirppikset ovat tällaisia.

5. Kierrätä tehokkaasti. Myy tai anna pois, mutta älä hilloa kamaa varastossa (kuten minä teen), niiden arvo ei siitä nouse. Tai jos hilloat, tee se kuten Valeäiti -- tai myönnä, että kyseessä on kohta 10. Muuten unohdat vain mitä siellä pahvilaatikossa on ja kun seuraavan kerran avaat sen, huomaat että kersa onkin jo kaasuttanut koosta ohi.


6. Jos oikeasti haluat kamasta eroon, älä ylihinnoittele. Harva lähtee valtavan käteiskassan kanssa kirppikselle. Rikkinäiset ja likaiset vaatteet eivät ole useiden eurojen arvoisia, vaikka ne olisivatkin jotain himoittua merkkiä. Toisaalta taas aivan bräniköistä, pari kertaa käytetyistä toppakengistä maksan ihan mielelläni parikymppiä. Sama pätee leluihin: mäkkäristä saatu muovikrääsä ei voi maksaa kolmea euroa. Ja jos olet epävarma, käytä ammattilaisia: minä annan luottokirpparini hinnoitella puolestani, myymättömät lähtevät hyväntekeväisyyteen.

7. Tee maksamisesta helppoa. Lataa puhelimeesi ilmainen Mobile Pay -maksusovellus (toimii kaikille pankeille) ja pyydä kumppaniakin tekemään niin. On hiukan helpompaa käydä biletaraalista kauppaa, kun ei tarvitse etsiä pankkiautomaattia ja vaihtorahaa.

8. Tämä ei ole mitään omaa aikaa. Telaketjumutsi sanoo, että lastenvaatteiden kierrätys pitää lukea kotityöksi siinä missä imuroiminen ja tiskaus. Vaatemanageeraukseen menee pirusti aikaa eikä se ainakaan minun mielestäni ole mitään viihdettä.

9. Itsehillintä pelastaa vaatevyöryltä. Koska en ehdi kauppoihin, sorrun siihen nytkuntämäolisitässä-harhaostamiseen, vaikka pitäisi vain laittaa jäitä pipoon. On riskaabelia ostaa liian isoja tai seuraavan sesongin vaatteita odottamaan sopivaa käyttöhetkeä, sillä sitä ei ehkä koskaan tule.

10. Tee rehellinen ihanuuslaatikko. Jos johonkin riepuun on päässyt syntymään tiiviis tunneside, pistä se talteen ihan oman hyvän mielen takia. Turha pohtia pitääkö niitä ikinä kukaan, mutta eivätpä voi jälkipolvet väittää, ettei mitään muistoja lapsuudesta olisi. Mutta säilö kunnolla. Koiperhosten tai homeen löytämä mummin kutoma villanuttu saattaa aiheuttaa itkupotkuraivarit.

15 kommenttia:

  1. Osuva lista. Paitsi kohdasta 9 en ole kyllä ihan samaa mieltä. Meillä suurin osa vaatteista valitaan siten, että ne toimivat lähes ympärivuotisessa käytössä jolloin etukäteisostot tulevat sopimaan jossain vaiheessa kuitenkin. Jymypakkasten ja helteiden ekstreme-varustuksen kanssa on helpompi mennä hutiin, mutta niitä nyt tarvitaan helsingin oloissa noin puolitoista viikkoa vuodesta. Ostan kirpparilta varastoon etenkin ulkovaatetta hyvän diilin osuessa kohdalle, korkeintaan vuoden aikajänteellä jolloin on edes jotain saumaa arvioida muksun kasvua ja tarpeita. Ja kohtuus tässäkin, tiukka ei turhalle hilloamiselle. Meillä kasvua odottavat vaatteet mahtuvat Malm-lipaston laatikkoon, jonka sisällöstä voi kantaa vaikka kuvaa mukanansa. Ja jos sitten joskus huti sattuukin, hyvällä hinta-laatusuhteella hankittu vaate menee kyllä kaupaksi samalla hinnalla ja palvelukirppiksiä käyttäen yhtään ylimääräistä työtäkään ei synny. Toppavaatteissa suosin poikkeuksellisesti tiettyä trendikästäkin merkkiä, näitä silmäilen myös uutena alesta ja jaksan ne muutamat kappaleet myydä eteenpäin fb-kirpparilla live-kirppistä paremmalla hinnalla.

    Vähän täällä myös naureskelen itsekseni sykyajan gugguu-ilmiötä, Suomessa on monta mutsia jotka eivät kasikohtaa allekirjoita, vaan kokevat touhun harrastuksena. Itse taidan laiskana esteetikkona luurailla jossakin näiden ääripäiden välimaastossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin kuvittelin että vuoden aikajänteellä olis fiksua ostaa mutta tuo 10 cm kasvupyrähdys pisti kaikki 110 vaatteet suoraan kierrätyskassiin. >.<

      Itse asiassa, vaikka vaatemanagerin duunista tykkäisikin niin kyllä se silti kuuluu asioihin, joka jonkun pitää hoitaa (samalla tavalla joku voi diggailla ruoanlaitosta) että kyllä jonkinlainen kompensaatio managerille kuuluu. :)

      Poista
  2. Meillä on aika turvallista ostaa vaatteita valmiiksi varastoon. Kun on kolme poikaa, niin jokainen valmiiksi ostettu vaate menee JOLLEKKIN niistä jossain vaiheessa. Esikoisen ja toisen välissä kun on vain kaksi vuotta, saa vaatteet kantaa suoraan ensimmäisen kaapista seuraavalle, mutta toisen ja kolmannen kolmen vuoden ikäero tarkoittaa myös kahden vaatekoon eroa. On sitten yksi kaappi pelkästään niitä "toiselle pieniä, mutta kolmannelle isoja"-vaatteita. Onneksi omakotitalossa tilaa riittää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No juu, kolmella varmaan jo kannattaa, kahdella tulee kalliiksi. :) Mä vihaan niin tuota laatikkoshowta (talvivaatteet 122-128) että olisin valmis luovuttamaan tän osaston jollekin ulkopuoliselle taholle.

      Poista
  3. Sniiduilija laatikoi siistit kamppeet isoveljeltä kolme vuotta nuoremmalle ja yllättävän vähällä on päästy vaateostosten suhteen muutenkin, kun sukulaisilta tulee jatkuvana virtana kampetta. Kuopus on tyttö ja vielä pohdin suostuuko hän pitämään veljensä vanhoja siistejä sinisiä lenkkareita yms. 4 vuotiaana vai ei. Esikoispoika rakasti pinkkiä, mutta pikkuveli närkästyi pinkeistä hanskoista syvästi! Nää on näitä... Millään en jaksaisi luopua hyvistä kengistä, kun se ostelu on niin veemäistä (ja kallista!). Helpommalla ja halvemmalla kaivan autotallista, mutta turhaan säilöminen ärsyttää sekin.

    Rahat kyllä pistän ihan muualle kuin muksujen vaatteisiin. Siis koiraan ja okei sijoitan toki ja pikkasen mukeloillekin säästöön. Yritin vasta tilata kuopukselle 30e leggarit, en vaan kyennyt. Pistin 30 e sijoitustilille sitten. No ehkä se lohduttaa muksua sitten, kun ei-ihan-niin köyhänä opiskelijana saa muutakin ruokaa napaansa kuin nuudelia. Paitsi jos bilettää ne rahat tai ostaa legginsit. Eli mun olisi siis ollut sama ostaa ne leggarit?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, aina lopputuleman on leggarit. :D Sukulaisvirta on kyllä siunaus. Mä ostan Suomessa tehtyjä vaatteita uusina ja kalliina, koska niissä jälleenmyyntiarvo pysyy JOS ne vain suinkin selviävät hengissä kaikesta pusikossa tetsaamisesta. Ketjuliikkeistä hankitaan lähinnä sukat ja pikkarit joista osa menee luonnolliseen poistumaan yhden lapsen käytön jälkeen...

      Poista
  4. Osuipa taas nappiin postaus! Just kirppiksellä ekaa viikkoa pöytä (yli 30km) päässä. Ei mitään hajua millä ajalla ja jaksamisella hinnoitellaan sekä roudia tavaroita/vaatteita koulun, työn ja perheen välillä sompailessa. Kahden päivän myynti oli 41 euroa ja hinnat todellakin on kirppishintoja alk. 0,30€. Mahtaa olla tyhjä pöytä viikonlopun jäljiltä, kun ei ehtinyt käymään! Kyseisellä kirppiksellä käy kuulemma rapiat 10 000 asiakasta viikossa. O.o

    Säilöttävää kampetta ei onneksi hirveästi kerry, koska kolme muksua on syntynyt peräkkäisinä vuosina ja kaksosista toinen on kokoa pienempi. Talvivaatteet pyrin ostamaan kevään alesta (lähinnä ylihinnoiteltua Reimaa), mutta hutiostoksen saa helposti myytyä eteenpäin ja naamakirjan kirppikseltä löytynee tilalle sopivampi - ainakin tänä vuonna. Onnekseni mies on aika hyvin harjaantunut ostamaan lapsille vaatteita, joten koko vaatemanagerointi (kotiinpäin) ei ole täysin mun harteilla. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpas hyvä kirppis ja hyvä mies! Mä en kertakaikkiaan selviäisi pöydän ylläpidosta ja järjestelystä.

      Poista
  5. Mä oon näitä jotka jaksaa kytätä merkkivaatevillityksiä :) tähän harrastukseen kuuluu myös myydä vaatteita yksittäin facekirppareilla. En tiedä kuinka järjetöntä on, mutta aikaa vie. Nyt ei enää niin jaksa miettiä uusimpia droppeja ja kuoseja, joten harrastus vähän hiipumassa. Koska kierrätys ja suomalaisten tuottajien tukeminen kuitenkin tuntuu mielekkäältä, niin mielellään edelleen teen hankinnat facen merkkikirppareilla, silloin kun aikaa on. Eniten ahdistaa jos jää nurkkiin pyörimään jotain, mitä kukaan huoli edes ilmatteeksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, hyvä että joku jaksaa! Mä olen maailman huonoin myyjä, mutta onneksi on noita palveluja. :)

      Poista
  6. Mun vinkki on että kannattaa kerätä niistä vaikeasti kierrätettävistä H&M/Lindex/jne perusvaatteista paketti ja sille kohtuuhinta, niin ostaja yleensä löytyy (kohtuuhinta on mun tapauksessa tyyliin 50 vaatetta, 25 euroa). Kaksi kertaa vuodessa löytyy lapsen vaatekaapista tyypillisesti 1-2 muovikassillista pientä ja laitan myyntiin sit settinä (mukaan valokuva koko kasasta jotenkin kohtuu siististi asemoituna) kommentein "olleet käytössä samaan aikaan, kunto vaihtelee uuden veroisesta tyydyttävään". Ei riitä energia kuvailla (sanoin tai kuvin) jotain yksittäisiä vaatteita, mutta tällä strategialla ei ole vielä yhtään pettynyttä ostajaa tullut vastaan (enempi niitä, että ihanaa kun sai kerralla perusvaatesetin).

    Ja musta tää vaateshow on todella rasittavaa. Nytkin on tuossa makkarin lattialla yksi Ikea-kassillinen rompetta odottamassa sitä että jaksaisin tehdä jotain niiden myynnin edistämiseksi (toppavaatetta, jotain merkkivaatteita mitä pitäisi kaiken järjen mukaan myydä facen merkkikirppiksillä, mutkun ei jaksaisi niitä yv-av-diipadaapoja...plus 6 tai 7 paria kesä- tai hienostelukenkiä about 17cm sisämitalla...äh, ei jaksaisi millään hillota niitä ensi kesään).

    Uusia vaatteita taas...no niitä ei pahemmin enää koossa 110-116 kirppareilta löydy (eikä oo aikaa niillä haahuilla), joten aleista sit mitä sattuu löytymään. Mä ostan hyvillä tarjouksilla jemmaan (esim. tällä hetkellä lapselle löytyy talvikengät kokoon 32 asti...se käyttää kokoa 28). Vähän stressaa jo, että ulkovaatteita ei ole tulevan talven toppaa pidemmäksi aikaa jemmassa (sitä toppaa taas on vahingossa päätynyt kaappiin taas liikaa...huoh). Mutta oikeasti mä vihaan sitä että mun pitää lähteä ostamaan jotain ulkovaatetta silleen että "tarvittiin jo eilen", niin paljon kivempi että voi kaapista penkoa ja löytyy tarvittavat (tai siis tällä hetkellä ei löydy kuravaatteita eikä isompia vk-vaatteita). Tässä 4,5v. jemmauksen perspektiivissä ei onneksi mitään isompia tappioita ole tullut, kun ostofilosofia on että jos aleprosentti on pienempi kuin 50 niin se ei ole kunnon ale (ts. ne hudit mitä on tullut olen saanut kierrätettyä ilman tappioita). Tosin jos omalle ajalle laskee yhtään hintaa, niin enpä tiedä kannattaako...aika on rajallinen ja mun tuntipalkka sen verran suuri, että ehkä voisi kannattaakin käyttää vapaa-aikansa muuhun kuin lapsen vaatteiden managerointiin ja ostaa kamat täyteen hintaan silloin kun niitä tarvitaan...ehkä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä vinkki tuo pakettimyynti. Omalle ajalle tuntihinnan laskeminne on tässä blogihommassakin vähän epämiellyttävä toimenpide. :D

      Mä olen just se tyyppi, joka on syyskuussa ostoksilla kun kaupoissa ei ole enää ollenkaan syysvaatteita vaan jotain hemmetin toppaa. Hitto, pitäisi kieltää tuollainen sesongin ohittaminen etuajassa. ;)

      Poista
  7. Mä rrrrrrrakastan (oikeesti) lastenvaateshowta. Jos Suomessa joku maksais asiasta, niin olisin ihan varmasti personal shopper :D
    Mä olen mun suvussa se, joka ostaa vaatteet uutena, ja sitten ne menee kiertoon n. neljälle - viidelle serkulle/pikkuserkulle jotka on kaikki nuorempia ja pienempiä kun meidän mukelot. Omatunto on siis sikäli puhdas uuden ostosta, että tiedän vaatteiden menevän hyvään tarpeeseen ja aika monelle käyttäjälle (ja oikeestaan siis oonkin personal shopper, mutta sen sijaan että mulle maksetaan siitä, mä maksankin siitä itse). Survon vaan vanhat vaatteet johonkin kassiin koon mukaan ja ojennan seuraavalle tarvitsijalle - jos siellä on jotain joka ei heille kelpaa, hävittäköön itse :) Tähän asti on toiminut kuin unelma!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sähän oot ihan pelastava nekeli noille serkuille! Ja mäkin tarttisin sen personal shopperin myös itselleni, ehkä tää on tulevaisuuden ala? Sulla pitäis olla sellainen joka koon asiakasrinki niin sit se vois kannattaa. :)

      Poista
  8. Meikämörölle kävi niin kurjasti, että raskausaikana ostin ja sain paljon vaatteita ennakkoon, jotka sitten vauva-arjen iskiessä päin näköä unohdin mitkä mihinkin jemmoihin "odottamaan". Sydän itkee verta, kun silloin tällöin löytyy nyssäköitä, joissa on jotain aivan ihania vaatteita, jotka olisivat olleet sopivia n.2kk sitten...

    Olen laittanut syrjään lemppareita mahdollisen uusiokäytön varalta ja ne odottavat ihan samalla tavalla sullottuna mitkä mihinkin ja koot sekaisin, joten luultavasti historia tulee tämän osalta toistamaan itseään. Ellen sitten ota nyt neuvosta vaaria ja oikeasti lajittele vaatteita edes koon mukaan ja säilö kaikkea samaan paikkaan. Laitetaan to do -listalle.

    ps. Esitän postaustoiveen: "Excel-taulukon käyttöopas äiti-ihmisen arjessa." Valeäidin postauksen kommenttiosio alkoi hieman masentaa.

    VastaaPoista

Nyt olis sun vuoro.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...