10 huomiota nyhtökaurasta

Kohkasin suomalaisesta ruokainnovaatiosta nyhtökaurasta jo maaliskuussa, mutta sain ensimmäisen paketin käsiini vasta kolme päivää sitten.

Usko tai älä: tässä on kauraa, härkäpapua ja hernettä.

Odotukset olivat taivaissa, joten pelkäsin, että tulee mahalasku, mutta ei: tuote on parempi kuin hyvä! Kahden onnistuneen ruokalajin jälkeen rohkenen jo jakaa kymmenen huomiota nyhtiksen käytöstä.

1. Saatavuus on edelleen tuotteen suurin ongelma. Jos haluat saada nyhtökaurapaketin, toimi näin: soita lähikauppaallesi ja kysy tarkat toimitusajat. Sitten vain kärppänä tiskille (kannattaa tsekata sijaintikin etukäteen) kärkkymään h-hetkellä, sillä tuotteet häipyvät hyllystä puolessa tunnissa. Tämä toivon mukaan helpottaa jatkossa, kun tuotantovolyymia saadaan lisää.

2. Nyhtökaura pitää maustaa kunnolla. Tuote on syöntivalmista, mutta ei käytännössä maistu juuri miltään "raakana", ei nähdäkseni edes maustettuna versiona. Nyhtis imee itseensä makua ja nestettä valmistusprosessin aikana, joten tarvitset aina kastikkeen. Paras lopputulos syntyy muhittamalla kannen alla jälkilämmöllä.

3. Nyhtökaura ei ole jauhelihaa. Se on nyhtökauraa. Tarkkasuinen Koti-insinööri huomautti, että piintyneelle lihansyöjälle tämäkin vaatii totuttelua. Purutuntuma on al dente: siinä on hampaille töitä, mutta se ei ole kumimainen eikä sitkeä. Rakenne on siis lihamainen, mutta joku totesi että ennemminkin tonnikalaa kuin possua.

Nyhtökauratortillapizzaslice.

4. Tuote on periaatteessa gluteeniton, mutta se on prosessoitu myllyissä, joissa on mahdollisesti käsitelty vehnää, ruista tai ohraa. Se siis sopii keliaakikoille, jotka kestävät tuon alle 0,1 % gluteenia ja ovat tottuneet syömään kauraa.

5. Nyhtökaura on täyttävää. Proteiinia on tuotteessa noin 30% ja sen kyllä huomaa. Hiilaripainotteisena syöjänä olin kahdesta nyhtökaurakastikkeella täytetystä tacokuoresta ihan ähkyssä.

6. Pakkauskoko (250 gr) on neljän hengen perheelle aika hyvä. Siitä 300 gr jauhelihapakkauksen painosta osa sulaa rasvaksi ja haihtuu ilmaan vetenä, joten lopputulos on aika sama.

7. Käyttö lihan jatkeena kiinnostelee. Voisiko lihansyöntiä vähentää jatkamalla vaikka karjalanpaistia nyhtiksellä? Taidanpa testata tätä poronkäristyksellä jossain vaiheessa.

8. Reseptipankki kasvaa koko ajan. Jopa kaltaiseni ruoanlaittoa välttelevän ihmisen on helppo kehittää tästä ruokaa. Tänään tuli nyhtöwokki ja katsotaan jos ensi viikolla loihtisin chili con nyhtiksen. Sitten kun vielä keksisi, miten tätä saa grilliin.

9. Tuotteen säilyvyys on loistava. Jääkaapissa nyhtis säilyy jopa muutaman kuukauden! Vaivalla hankittua pakettia ei siis tarvitse käyttää viikon sisään, mikä vähentää hävikkiä.

Nyhtökaurawokki: porkkanaa, paprikaa, sipulia, valkosipulia, cashew-pähkinöitä, kookosmaitoa,
teriyaki-kastiketta, inkivääriä, kurkumaa ja nyhtistä. Sekaan riisinuudelit ja päälle limemehua.

10. Mikä parasta: meni läpi lapsille! Raakana kumpikaan ei erityisemmin digannut (liian kuivaa ja kauran maku taustalla), mutta kastikkeena upposi helposti. Tämän perheen kasvisruokailu otti ison harppauksen eteenpäin.

Kiitos siis kehittäjänaisille Reetta Kivelä ja Maija Itkonen! Olen myyty. Tuotekehityksellä on mahdollisuudet vaikka mihin.

Tex-mexiä kompromissikastikkeella

Yhteistyössä Santa Maria

Olen voimakkaasti maustetun ja tulisen ruoan ystävä. Rakastan curryruokia, tex-mexiä ja kaikkea, missä on harissaa. Kaksi ruokavammaista kersaa (toinen muuttuu mausteista punaiseksi ja toisen mielestä ruoassa pahinta on maku, väri ja koostumus) kuitenkin asettavat mieliteoilleni pieniä haasteita. Ihan ensimmäisiä vessasta vedettyjä lastenkasvatusperiaatteita olikin tämä "koko perhe syö samaa ruokaa".

Meksikossa vaihto-oppilaana ollut serkkutyttö vinkkasi, että limen kanssa ei pidä säästellä.
Sitä puristetaan ihan joka annoksen päälle.

 

Chilimajo sopii loistavasti myös leivän päälle.

Yllättävää kyllä meksikolainen kattaus on perheen kestosuosikki, jota on helppo laittaa monenlaisten (erityisesti kasvissyöjien) suiden myötäiseksi. Kompromissi koostuu siitä, että jokainen saa koota fajitaksensa, burritonsa ja taconsa sisään ihan mitä haluaa. Ja nachoistahan nyt kaikki tykkää.

Tulenhimoisen ruokailijan pelastaa jälkimaustaminen (ei, se ei ole sama asia, mutta minkäs teet). Olemmekin tottuneita tuunaajia. Salsan ja guacamolen teemme itse, mutta lasten versiosta saa aikuisten version ankarilla purkkisulkeisilla: esille pitää laittaa mausteet jalopenoista erilaisiin kastikkeisiin ja soosseihin.

Tällä kertaa päätin kokeilla myös, millaisen kompromissin saa nyhtökaurasta ja tex-mexistä. Voin paljastaa, että hyvän! Erityisesti, jos lapsille ei vihjaa sanallakaan, että se "lihakastike" onkin kauraa, hernettä ja härkäpapua.

TÄYTETYT TACOT

Tacokuoria kannattaa hankkia molempia versioita (Santa Marialla on kahta eri kokoa), koska mini taco tubsit ovat lapsille helpommat hallita.

a) Aikuisten papusalsa
- mustapapuja
- tomaattimurskaa
- sipulia
- chipotle-kastiketta
- suolaa
- öljyä

b) Lasten maissisalsa
- pussi pakastemaissia
- tomaattia kuutioina
- leipäjuustoa kuutioina

Sekoita molemmissa tapauksissa kaikki aineet kulhossa ja anna maustua hetken jääkaapissa. That's it.

Taustalla kriittisesti tuijottava 1,5 vee ei halunnut maistaa mitään. Paitsi katuliitua, multaa ja kuollutta kärpästä.

Sitten vain tacokuoret uuniin - niitä ei tarvitse paistaa joten ihan nopsa lämmitys riittää. Kata pöytään täytteiden lisäksi creme fraichea, avokadoa, limeviipaleita, punaisia jalopenoja ja Santa Marian jalopenorelissiä, jolla saa lisättyä haluamansa poltteen kitalakeen. Haukkaa varovasti, ettei täytteet tipu syliin / naamalle / lattialle.

TORTILLAPIZZA

Tämä oli kaikkien niiden suosikki, jotka eivät ahtaneet itseään ähkyyn tacoista. Tarvitset:

• Tortillapizzalettuja (nämä ovat vähän paksumpia kuin tavalliset)
• 1 pieni sipuli
• 2 valkosipulin kynttä
• 6 tomaattia
• tomaattipyrettä
• korianteria
• chipotle-kastiketta
• juustoraastetta
• creme fraichea
• avokadoa kuutioina 
• Santa Maria chilimajoneesia

Tee ensin mieto tomaattisalsa: pilko tomaatti, sipuli ja valkosipuli. Lisää pyre ja säädä makua sokerilla, chipotlella ja korianterilla. Huom. Käytä soossi sauvasekoittimen kautta, jolloin sitä voi erehtyä pitämään ketsuppina. Anna muhia jääkaapissa hetki.

a) Nyhtökaurakastike lapsille

• paketti maustamatonta nyhtökauraa
• öljyä
• purkki creme fraichea
• ketsuppia
• suolaa

b) Nyhtökaurakastike aikuisille

• paketti maustamatonta nyhtökauraa
• öljyä
• tölkki tomaattimurskaa
• Santa Marian tacomaustepussi

Heitä nyhtis pannulle öljyn kanssa. Pyörittele hetki ja lisää sitten muut aineet. Sekoittele. Ota lämmöt pois ja anna maustua kannen alla.

Sitten tortillan kimppuun. Levitä tortillaletulle ensin salsaa, sitten nyhtiskastiketta ja juustoraastetta. Laita hetkeksi uuniin niin, että juusto sulaa.

Lapsille pizza on syöntiä vaille valmis, mutta aikuiset tuunaavat pizzan extrasalsalla, chilimajoneesilla ja avokadokuutioilla. Sairaan hyvää! Muista toistaa lapsille riittävän monta kertaa, että he eivät tajua, mitä missaavat.

PAREMPI MANSIKKAMARGARITA

Moilaska duunasi mustikoista tymäkän näköisen Aqua Frescan mutta itse pitäydyin klassikossa, joka toimii samalla jälkkärinä.

Surauta teharissa:

• 500 gr pakastemansikoita
• 2 dl appelsiinimehua
• 2 limen mehu
• sokeria

Koristeluun

• tuoreita mansikoita
• chili explosion -hiutaleita
• limesiivuja

a) Lapsille

Annostele mukeihin ja koristele tuoreiden mansikoiden viipaleilla. Juoma on kylmää ja paksua, joten pilli jeesaa.

b) Aikuisille

Aikuinen saa halutessaan lorauttaa juomansa sekaan cointreauta, jos opiskelijabileissä joskus vuosituhannen vaihteessa on tullut hörpättyä tequilasta ns. never again -känni. Juoma ylevöitetään mansikoilla, chilihiutaleilla ja limesiivulla.

Kaiken sen pilkkomisen jälkeen tämä juoma on todella ansaittu. Salud!

Ps. Instagramin puolella pukkaa arvontaa kaikkien kuvasta tykänneiden kesken. Voittajalle tuupataan tulemaan Santa Maria –tuotepaketti! 

Työpaikka vs. päiväkoti

Snadia on alkanut kiinnostaa duunit. Että mitä teen kaiket päivät siellä töissä. Hän oli yllättynyt, että työni ei ole pyöräillä Espoon ja Helsingin väliä, vaan teen siinä välissä myös muuta.

Snadi innostui tavattomasti kun kuuli, että työpäiväni muistuttaa tavallaan hiukan päiväkotipäivää. Hän kyseli, ulkoilenko minäkin ryhmäni kanssa ja saanko lounaaksi papu-piccolopastaa.

No en. Annapa kun kerron töistä. 

Meidän tiimissä ei pidetä mitään aamupiiriä kuin maanantaisin. Normaalisti pitää ihan itse muistaa, mitä töitä pitää tehdä. Kukaan ei kerro että seuraavaksi on satutuokio ja sitten askarrellaan. Tämän takia haluan yleensä nukkua yöni. Vink, vink.

Sitten meillä ei ole omaa hoitajaa vaan esimies. Hän ei ole kiinnostunut siitä, ovatko pastillini loppu ja kurikset nimikoituna naulakossa, vaan siitä, miten projektini etenevät. Hän ei tule pyyhkimään eikä niistämään, mutta kertoo kyllä jos olen tehnyt jotain hyvin. Ja minäkin joudun sivummalle puhutteluun, jos joku ei ole mennyt hyvin. Enkä todellakaan pääse syliin, jos itkettää. Päinvastoin! Avokonttorissa on syytä mennä vessaan ja parkua siellä, ettei häiritse muita.

No lounastauko sitten. Vaikka minulla on enemmän lounasvaihtoehtoja kuin päiväkodissa, aikaa syödä on vain puoli tuntia. Tämä oli tosi haastavaa silloin kun työpaikka oli keskustassa. Syömiseen jäi talsimisen ja odottelun jälkeen ehkä kolme minuuttia. Siinä palaa kieli ja puree poskeen. Yleensä joku suttaa kravattinsa kastikkeeseen, mutta kukaan ei päristele maidolla.

Ja se oli sitten siinä. Välipalaksi ei ole mangorahkaa ja karjalanpiirakkaa vaan seissyttä kahvia viereisestä ruokalasta.

Mikä pahinta, lounaan jälkeen ei ole tarjolla tunnin tupluureja. Sillä välin, kun te kersat  karkailette sängystä, me yritämme olla nukahtamatta istuallemme. Taistelemme verensokerin vaihtelun aiheuttamaa nuupahdusta vastaan ja haaveilemme, että meillä olisi neukkarin sijaan nukkari. Mutta duunissa nukkumisesta herättää vain epäilyksen krapulasta, joten sitä ei moni kehtaa tehdä.

No mitä minä sitten teen palkkani eteen? Skidi totesi taannoin, että minulla ei ole mitään oikeaa ammattia kuten lastentarhanopettaja vaan "menet vain siihen taloon näpyttämään tietokonetta".

Pitää paikkansa.

Teen sitä, mitä kiellän teitä tekemästä: tuijotan lakkaamatta ruutua. Tietokoneen edessä istumisen lisäksi on palavereja. Siellä on vähän sama meininki kuin ulkoleikeissä: yritetään olla puhumatta sekavia, koitetaan sopia säännöistä ja leikkiä kivasti yhdessä. Osaa kiinnostaa, osaa ei. Välillä tuntuu, että olisi helpompi selvittää asiat miekkailemalla puukepeillä ja painimalla, ja joskus suunvuoron saa vain päälle puhumalla. Yleensä palaverit päättyvät siihen, että tulee lisää tietokoneen näppäilytöitä.

Ei siis ole pelejä, sylvanian families -juttuja, jumppaa eikä piirtämistä, ei ponileikkiä eikä legorakentamista. Enkä varsinkaan saa aamulla valita, mihin hommiin ryhdyn ja kenen kanssa.

Eikä ole muuten lelupäivääkään. Joskus joku saa uuden puhelimen tai tietokoneen ja esittelee sitä. Mutta yleensä siinä menee ihan hirveästi aikaa, että sen saa toimimaan, mikä tarkoittaa, että a) menee hermo ja b) seuraavana päivänä on aivan sikana töitä.

On työpaikassa toki positiivisiakin puolia.

Kellään ei - luojan kiitos - ole täitä tai kihomatoja. Kukaan ei heitä huvin vuoksi kourallista hiekkaa hiuksiin tai pyyhi räkää hihaan. Kaikki ehtivät vessaan. Aikuisena voi myös unohtaa säänmukaisen pukeutumisen, mikä on vähän kuin että laittaisi Frozen-mekon päälle tammikuussa. (Ja siltä se tuntuukin, jos bussi menee nenän edestä.)

Ja vaikka työkavereilla esiintyy uhmakohtauksia, suoran ulvomisen määrä on aika vähäinen.

Sellaista. Ymmärrät nyt siis, että niinä aurinkoisina aamuina, kun lähdet kaverin kanssa käsi kädessä metsäretkelle eväät repussa, olen ehkä vähän hapan.

Kun joku on samanlainen

Viime viikolla somessa levisi video, jota oli vaikea katsoa saamatta jättimäistä roskaa silmään.



Tyttö, jolla on jalkaproteesi, sai lahjaksi nuken, jolla oli jalkaproteesi. Vaikka kyseessä oli vain nukke, reaktio oli voimakas. Nukke oli samanlainen kuin hän.

Tästä tulee mieleen, miksi julkisuudessa, mediassa ja yhteiskunnallisesti merkittävissä tehtävissä näkyvien ihmisten monipuolisuuteen tulisi kiinnittää enemmän huomiota. Jos esikuvat eivät ole täydellisiä, voimme itsekin joskus kuvitella olevamme esikuvia.

Snadille tapahtui taannoin samantyyppinen havahtuminen.

Skidi on puhunut selkeitä lauseita puolitoistavuotiaasta lähtien. Hän onnistui ensimmäisen kerran päristämään kieltään ärrän merkiksi kolmevuotiaana, kun tuli kysymään ottaako joku pororullia.

Snadi sen sijaan on aina puhunut aina aika epäselvästi. R-kirjain ole lähelläkään onnistumista ja älläkin tulee joskus epäselvästi. Olen joutunut käyttämään Skidiä tulkkina koko kohta viisivuotisen yhteisen historiamme ajan, toki vähenevissä määrin. Prinsessa Ruusunen -katastrofin jälkeen olen ollut erityisen tarkkana oikein ymmärtämisen kanssa.

Epäselvästä ulosannista on pitänyt puhua muutamaankin kertaan. Olen lohduttanut, että tässä on aikaa opetella. Jos toinen ei heti ymmärrä, pitää vain yrittää selittää, ja hassuille väärinymmärryksille voi nauraa yhdessä. Snadi on ollut asian kanssa ilmeisen sinut ja oppinut selittämään sanoja kirjain kirjaimelta. (Tämä on aiheuttanut sen, että hän osaa jo vähän lukea.)

Silti Snadi oli aivan fiiliksissä, kun näki ensimmäistä kertaa telkkarissa Tarja Halosen. Hänen silmänsä levisivät teevadeiksi, kun hän huomasi, että ärrävikaisena pääsee aikuiseksi ja vaikka presidentiksi! Ei huolta, jos se ei ikinä tule! Pahin ongelma onkin vain se, että uwpo ei kuulosta yhtä tehokkaalta.

On ilahduttavaa huomata, ettei ole yksin. Ainut omituinen, erilainen ja viallinen. Kaikilla meillä on omat ärrävikamme ja proteesimme, mikä aiheuttaa jos jonkinlaisia komplekseja. Kompleksit taas pistävät ihmisen asettamaan itselleen erilaisia rajoitteita - oli niihin järkiperusteita tai ei.

Eikä ole väliä onko se samanlainen hahmo nukke tai fiktiivinen hahmo draamasarjasta.

Minä nimittäin iloitsen siitä, että ruudussa pyörii sairaalasarja Sykkeen Holopainen, sosiaalisesti kömpelö kirurgi. Olen aina ollut ja oletettavasti tulen aina olemaan aivan pihalla sosiaalisista kiemuroista. Ehkä en ole ainut, joka ei ikinä tajua, ovatko ihmiset riidoissa vai onko heillä suhde. Jee!

Byggmax kertoi vitsin

Osuipa silmiini aiemminkin hulvattomana mainostajana mainetta niittäneen Byggmaxin kamppis. Siinä suomalainen mies on tehnyt kansalaisaloitteen, että tekstiilityön tunnit pitäisi korvata rakentamisen ja remontoinnin oppitunneilla.




Kuinka hassua! Kyllä se suomalainen mies vaan on sitten aina niin asioiden ytimessä! Heh heh.

Kyllähän nyt voi aivan hyvin pientä hevosenleikkiä jonkun tekstiilityön kustannuksella laskea. Pikkutyttöjen turhia juttuja kuten nyt vaikka kotitalous, ainekirjoitus ja piirustuskin. Siellähän siis opetellaan tekemään omin käsin asioita langoista ja kankaista. Kuinka naurettavaa! Sen sijaan omin käsin nauloista, laudoista ja sementistä tehdyt asiat ovat tarpeellisia ja hyödyllisiä.

Toivottavasti tämä miehen malli menee jakeluun myös pojille, jotka ovat valinneet tekstiilityön. Miehinen mies ei virkkuukoukulla muuta tee kuin kaiva korvaa. Järkevämpää olisi keskittyä saumaamiseen kuin sukkahommiin.

Noooo, leikki leikkinä, sanoohan tämän kunnon rehti suomalainen mies. Kaikki paitsi talonrakennus on turhaa. Heh heh! Ja onhan tässä asiaakin.

Saadaan nimittäin myös rautakaupan asiakaskuntaa vähän järkevämpään suuntaan, kun puikkoja kilisyttelevät kottaraiset ymmärtävät, että miesten hommia ovat nämä poraamiset sun muut. Kukas sinne kaipaa asiakkaita, jotka eivät muuta osaa kuin väkertää turhia patalappuja! Huh huh, niitä tyhmiä kysymyksiä. Kohta varmaan pitäisi rautakaupasta saada työlle tekijä! Kaikkea sitä.

Jos koulussa opetettaisiin vesieristystä ja puurakentamista, ei tarvitsisi pitää Perttiäkään koko päivää asiakaspalvelussa. Säästöjä tulisi.

Vielä niistä pannulapuista. Suomalainen mies ottaa 225 asteisen pakastepizzan pois uunista ihan paljain käsin. Kyllä. Tärkeintähän on, että peltikaton asennuksen teoria on hallussa. Ja ainahan voi ottaa vaimoksi sairaanhoitajan, jos vaikka tekevälle joskus sattuu ja rapatessa roiskuu ja niin ikään.

Vittu kun on lakannut naurattamasta jo kauan sitten.

Ps. Lisäksi Kansalaisaloite.fi-palvelun säännöt kieltävät julkaisemasta aloitteita, jotka sisältävät kaupallisia viestejä.