Tietoa mainostajalle ›

12.6.2016

Kun joku on samanlainen

Viime viikolla somessa levisi video, jota oli vaikea katsoa saamatta jättimäistä roskaa silmään.



Tyttö, jolla on jalkaproteesi, sai lahjaksi nuken, jolla oli jalkaproteesi. Vaikka kyseessä oli vain nukke, reaktio oli voimakas. Nukke oli samanlainen kuin hän.

Tästä tulee mieleen, miksi julkisuudessa, mediassa ja yhteiskunnallisesti merkittävissä tehtävissä näkyvien ihmisten monipuolisuuteen tulisi kiinnittää enemmän huomiota. Jos esikuvat eivät ole täydellisiä, voimme itsekin joskus kuvitella olevamme esikuvia.


Snadille tapahtui taannoin samantyyppinen havahtuminen.

Skidi on puhunut selkeitä lauseita puolitoistavuotiaasta lähtien. Hän onnistui ensimmäisen kerran päristämään kieltään ärrän merkiksi kolmevuotiaana, kun tuli kysymään ottaako joku pororullia.

Snadi sen sijaan on aina puhunut aina aika epäselvästi. R-kirjain ole lähelläkään onnistumista ja älläkin tulee joskus epäselvästi. Olen joutunut käyttämään Skidiä tulkkina koko kohta viisivuotisen yhteisen historiamme ajan, toki vähenevissä määrin. Prinsessa Ruusunen -katastrofin jälkeen olen ollut erityisen tarkkana oikein ymmärtämisen kanssa.

Epäselvästä ulosannista on pitänyt puhua muutamaankin kertaan. Olen lohduttanut, että tässä on aikaa opetella. Jos toinen ei heti ymmärrä, pitää vain yrittää selittää, ja hassuille väärinymmärryksille voi nauraa yhdessä. Snadi on ollut asian kanssa ilmeisen sinut ja oppinut selittämään sanoja kirjain kirjaimelta. (Tämä on aiheuttanut sen, että hän osaa jo vähän lukea.)



Silti Snadi oli aivan fiiliksissä, kun näki ensimmäistä kertaa telkkarissa Tarja Halosen. Hänen silmänsä levisivät teevadeiksi, kun hän huomasi, että ärrävikaisena pääsee aikuiseksi ja vaikka presidentiksi! Ei huolta, jos se ei ikinä tule! Pahin ongelma onkin vain se, että uwpo ei kuulosta yhtä tehokkaalta.

On ilahduttavaa huomata, ettei ole yksin. Ainut omituinen, erilainen ja viallinen. Kaikilla meillä on omat ärrävikamme ja proteesimme, mikä aiheuttaa jos jonkinlaisia komplekseja. Kompleksit taas pistävät ihmisen asettamaan itselleen erilaisia rajoitteita - oli niihin järkiperusteita tai ei.

Eikä ole väliä onko se samanlainen hahmo nukke tai fiktiivinen hahmo draamasarjasta.

Minä nimittäin iloitsen siitä, että ruudussa pyörii sairaalasarja Sykkeen Holopainen, sosiaalisesti kömpelö kirurgi. Olen aina ollut ja oletettavasti tulen aina olemaan aivan pihalla sosiaalisista kiemuroista. Ehkä en ole ainut, joka ei ikinä tajua, ovatko ihmiset riidoissa vai onko heillä suhde. Jee!


24 kommenttia:

  1. Meillä kohta 10v tyttö, jolla edelleen myös ärrävika.Unelma-ammatti vain muuttunut vuosien varrella, mutta eiköhän sitä aikuisenakin pärjää "viallisenakin"..oon myös lohduttanut joskus sillä että monia muita kieliä pystyy puhumaan moitteettomasti, suomen kielessä vähän turhankin terävä ärrä. :) btw. liikuttava video <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! On taivahan tosi että mikä muu kieli tahansa olisi helpompi kuin tämä. Snadi onkin hyvin innostunut laulamaan let it gouta nimenomaan englanniksi. :)

      Poista
    2. Laita se opiskelemaan ranskaa.

      Sanon vaan että oli kivaa näin ärrävikaisena. Kerrankin mun r oli paras.

      Poista
    3. :D Otetaan c-kieleksi sitten!

      Poista
  2. Meidän tytön ärrä-vika saatiin koulussa korjattua. Kiitos pätevälle puheterapeutille. Ellei olisi saatu, niin olisin itse etsinyt ja maksanut puheterapeutin, kun tätä vaivaa voidaan auttaa eikä kenenkään tarvi siitä kärsiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin useinhan noi ymmärtääkseni saadaan korjattua. Ja se on ihan mahtavaa että tämä tarjotaan julkisena palveluna!

      Poista
  3. Eiko Snadi saisi tarhassa tai koulussa puheterapiaa? Aikanaan sain itse kun oli r, s, ja l-vikaa. Itsea ne vaivasi joten tosi mukavaa etta hoitoa sai tarhasta ylaasteelle.

    Toinen asia myos mita piti kysya on etta onko taa sivusto muuttunu jotenki raskaammaksi pyorittaa kun omalla Lumialla on vaikeuksia avata kirjoituksia kaatumatta? Myoskaan kommentointi ei onnistu puhelimella. Muut blogit tuntuu toimivan ihan hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti saa!

      Mä en ainakaan ole tehnyt leiskaan mitään muutoksia, mutta oliskohan noi kuvat painavampia kun on uus kamera? Onko ongelma wifin päässäkin vain vain mobiiliyhteyksillä? Bloggerin kommentointisysteemi mulla on käytössä eli en usko että voin vaikuttaa. Lumia-käyttäjiä on niin vähän että ehkä ne ei Googlella enää optimoi sille. :(

      Poista
    2. Hyvä, että puheterapiaan voi päästä. Mulla alkoi jo tarhassa kasarilla ärrän opettelu ja se korjattiinkin jo silloin. Sitten sen jälkeen noi kaksi muuta. Se kuitenkin helpottaa omaa elämää kun ei tarvii ajatella omia puhevikoja tai kehitellä kiertoilmaisuja. Omalla luokalla oli r-vikainen tyyppi, joka vältteli kaikin keinoin ärrän sanomista ja se kyllä varmasti vei energiaa.

      Joo puhelimella on kankeaa myös wifin päässä. Se voi olla, että kuvat on isompia tai mainokset raskaampia ja siksi mun reppana Lumia ei oikein pelitä. Täytyy varmaan seuraavaksi hankkia joku muu kun on totta tosiaan, että niitä harvalla on ja optimoinnit ja sovellukset sen mukaisia. Non existent.

      Poista
  4. Jes, asian ytimessä. Mulla oli just ei-lähelläkään-ärrä vielä päälle kymmenvuotiaaks ja vanhemmat juoksutti puheterapiajaksoille toisensa perään. Asenneilmapiiri oli juurikin ettei "ärrävikaisena pääse aikuiseksi" tai edes yläasteelle.
    Nykyään osaan jo, ja oon tietty tyytyväinen, koska kyllä jo esittäytyminen stressas junnuna kun on r nimessä.
    Mutta olis toki tehnyt tosi hyvää kuulla että on ok vaikka ei ärrää oppisikaan. Niitä ärrän ja ässän soveltavasti lausuvia ihmisiä kun on paljon vielä yläasteella ja sen jälkeisissä oppilaitoksissa ja työpaikoilla. Ja hyvin pärjäävät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Aikuiseksi pääsee kyllä ihan epätäydellisenä itsenään. :)

      Poista
  5. Ikävä kyllä kun ärrä tai ässä-vikainen aikuinen puhuu, niin kukaan ei kiinnitä huomiota siihen, mitä ihminen sanoo, vaan siihen miten puhevika kuuluu. Näin se on kyllä Tarja Halosenkin kohdalla. Siksi panostaisin kovasti lapsen puheopetukseen.

    Sosiaalisia taitojakin voi opetella. Itse olen introverttina joutunut näin tekemään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sosiaalisia taitoja nimenomaan opetellaan mutta sellaista herkkyyttä on mahdoton oppia. Jotkut vain ovat luontaisesti paljon tarkkasilmäisempiä kuin toiset. Onneksi tiedän jo ihmisiä keiden puoleen voin kääntyä kun en ole ihan varma onko joku hullusti vai ei. :)

      Poista
    2. Tarja Halosen kohdalla veikkaisin kuitenkin, että kuulijoita on kiinnostanut hänen ulosannissaan muukin kuin ärrävika.

      Poista
    3. No niimpä :D Aika hyvin menestynyt siihen nähden, että kaikki on vaan kuunnellut r-vikaa...

      Poista
  6. Onhan ainakin tarhassa monta samanlaista. Eri asia kai kuitenkin kuin aikuinen.. Me ainakin saatiin vasta 5v neuvolassa "kotihoito-ohjeet" harjoitteluun. Siihen asti lapsille annetaan aikaa kasvaa ja treenailla puhetta (huomaan kyllä, että vielä tuossa viiden vuoden kieppeillä kaikenlaista edistymistä tulee!). Meillä on nyt kotitreeniä tehty muutama kuukausi, mutta vielä ilman kunnon tulosta. Tiedä sitten missä iässä nykyään lähetetään puheterapeutille. Itse aikanaan tein harjoitteita ala-asteella (luokalla ainakin silloin oli monta muutakin puheterapian tarpeessa) terapeutin hämärässä huoneessa pieneltä sanoja pyörittävältä koneelta. Mun mielestä se oli ihan älyttömän tylsää, eikä mua haitannut ärrättömyys. Lopulta opin sen joskus lähes parikymppisenä "vahingossa". Harjoitukset loppui ala-asteella, eikä edes mieheni aluksi huomannut, etten ärrää osannut. Hienosti olin oppinut käyttämään kiertoilmauksia :D No ehkä se särähdyskään ei ollut pahinta laatua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, luotan siihen, että neuvolassa kerrotaan askelmerkit. Mutta hauska kuulla että sen voi oppia vielä parikymppisenäkin!

      Poista
    2. En kyllä luottaisi siihen että puheopetukseen ohjattaisiin jos ei itse sinne vaadi päästä. Suosittelen kyllä suureen aktiivisuuteen asian suhteen jotta pääsette puheterapiaan ennemmin kuin myöhemmin. Säästösyistä näihin puuttumista on viivästetty. Ei hyvä. Vaikka eniten vaaditaan kyllä vanhempien jaksamista treenata päivittäin samoja puuduttavia juttuja.

      Poista
    3. Hmmm, en mä kyllä ala sinne puheopetukseen väkisin tunkemaan, koska mun täytyy voida luottaa ammattilaisen arvioon enkä halua viedä paikkaa sellaiselta joka paljon kipeämmin sitä tarvitsee. Onko opettelun aikaisuudelle joku peruste? Kysyn siis koska en tiedä.

      Poista
  7. Meidän tytön, 6 vee, rakkain nukke on Leena, jolta puuttuu toinen silmä. Silmä tippui mummon matolle ja mummo oli laittanut sen roskiin. Aluksi tyttö ei voinut leikkiä nukella, jolla oli vain toinen silmä. Keksimme yhdessä, että laitamme puuttuvan silmän peitoksi laastarin. Tämän jälkeen nukesta tuli se kaikkein rakkain. <3 Nuken nähdessään moni aikuinen on kummastellut ja naureskellut sen yksisilmäisyydelle; hirveää suvaitsemattomuutta. Tyttö viis veisaa naureskeluista ja nukke on meillä ruokaostoksillakin mukana.

    VastaaPoista
  8. Itselläni on ärrävika ja jos joskus otan sen puheeksi, on eka kommentti aina että "ai niinpä onkin, en tajunnutkaan". Mutta ehkä mä vaan puhun niin painavia ;)

    Tytär alkoi jo vuoden vanhana puhua paljon ja nopeasti ja kieli on aina ollut rikasta. Paha vaan että ääntämys oli erittäin epäselvää, puuttui r, l ja s, diftongeissa paljon virheitä jne. Mutta pikkuhiljaa selkiytyi ja koulun alkaessa puhui kuin paraskin uutistenlukija. Bonuksena on oppinut erittäin taitavaksi kiertoilmauksissa ja selventämään sanomaansa.

    VastaaPoista
  9. Minulla on edelleen ärrävika vaikka lähentelen kolmeakymppiä, puheterapia kun tuli vasta koulussa ja aivan liian myöhään. lapsellani 5v on ärrävika, sanoo ällänä ärrän. puheterapia kunnallisella alkaa pääkaupunkiseudulla vasta 6-vuotiailla. Mutta se samanlaisuus, että joku toinen on samanlainen, se on arvokasta. Vertainen tarvitsee vertaista jotta puhkeaa kukkaan ja tajuaa olevansa jotain ihanaa. Integroitu erityislapsi 30 normilapsen kanssa samassa luokassa huomaa olevansa todella huono ja epäonnistunut.

    Minussa oli aina jotain vikana, koskaan en kenellekään ollut tarpeeksi mitään. Sosiaalisesti äärimmäisen kömpelö, Holopaisen kopio. Samaan aikaan tarkkaavaisuusongelmia ja keskittymisongelmia. 2v sitten selvisi että minulla on adhd diagnosoitu lapsena ja että minulla on myös asperger. Samalla löysin ne muut adhd:t ja aspergerit ja olisi kuin olisin löytänyt suurimman ja rakkkaimman aarteen sateenkaaren päästä. Löysin oman heimon, oman kulttuurin. elämänlaatu koki jyrkän nousun ja olen onnellisempi kuin koskaan. Ihan vain siksi että sain vertaisia. Nyt oma lapsi on autisti, ja aion pitää huolen että hän kohtaa muitakin autisteja lapsia.

    VastaaPoista

Nyt olis sun vuoro.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...