Sähköpostiini putkahti taannoin kohtuullisen omituinen kysymys: "Haluaisitko lähteä käymään meidän varastolla?"
|
Minttu, Phocahispida ja meikkis |
Kysyjänä oli UNICEFin Suomen toimisto, joka halusi esitellä
Kööpenhaminassa sijaitsevaa keskusvarastoa muutamalle suomalaiselle perhebloggaajille. Koska lennot kuitattiin UNICEFille lahjoitetuilla Finnair-pisteillä eikä yksikään lapsi jäisi ilman poliorokotusta matkani takia, ilmoittauduin mukaan. Mukava bonus oli, että matkaseuranani olisivat iloiset
Ilman sinua olen lyijyä -blogin Phocahispida (juttu reissustamme
täällä) ja
Mami Go Go:n Minttu.
Perille päästyämme huomasin aika nopeasti, että kyseessä ei ollut mikä tahansa verkkokellari. Oletin näkeväni meluisan, paniikissa laatikoita pakkaavia ihmisiä täynnä olevan hallin. Ei sinnepäinkään. Vaikka tällä hetkellä maailmassa on käynnissä jopa viisi pahimman luokan
kriisiä, tunnelmaa loi lähinnä pakkausrobottien ja trukkien unelias hurina.
|
Mies töissä lyhyellä pakkauslinajstolla. |
Pitkälle automatisoitu ja viimeisen päälle suunniteltu tuotantolinjasto, jonka avulla vihkot, hygieniatrvikkeet, huovat ja vesikanisterit löytävät tarvitsijansa, on saksalaisen prosessiosaamisen taidonnäyte: toisesta päästä tulee sisään tasaisella tahdilla erilaisia tarvikkeita ja toisestä lähtee ulos avustuspaketteja, yhteensä 40:ä erilaista. Lähin mielikuva oli eräänlainen
hätäavun Ikea - mutta laadusta tinkimättä.
Tuotekehitys on kiinteä osa toimintaa
Oletko kuullut UNICEFin innovaatioista? En minäkään. Emme ole kohderyhmää.
Hätäapupakettien lisäksi on tarvittu muitakin täsmätuotteita, joita vapaa markkinatalous ei spontaanisti synnytä. UNICEF onkin kehittänyt itse monia kohdemaissa tarvittavia tuotteita.
Osa tuotteista on vanhoja klassikkoja, kuten vesipumppu, osa taas edustaa modernia teknologiaa.
Lähtökohtana on aina ongelmanratkaisu kuten esimerkiksi tilanne, että kaikki rokotteet vaativat katkeamattoman kylmäketjun, mutta siinä vaiheessa kun maan sähköverkko on murskana, jääkaapit lopettavat toimintansa. Piti siis kehittää
aurinkopaneelilla toimiva jääkaappi.
Tuotekehitystä voi nähdä myös pakkausdesignissa. Kuvitelkaapa itse tilanne, jossa apupaketteja pitää olla mahdollista jakaa ja annostella nopeasti, kaoottisissa oloissa ja mahdollisesti lukutaidottomien tai täysin eri kieltä puhuvien ihmisten toimesta. On kohtuullisen vaativa viestintähaaste saada paketeista universaalisti ymmärrettyjä.
Tuotekehityksen hienoin kulminoituma on kuitenkin vuosikymmenten saatossa hioutunut palveluketju.
Kriisiprotokolla on kristallinkirkas. Kun maanjäritys halkaisee saaren tai taifuuni pyyhkäisee satatuhatta kotia perheineen mereen, aikaa kauhisteluun ei ole. Kun hätäapupyyntö saapuu, on toimittava.
Ensimmäiset 72 tuntia keskitytään saamaan kohteeseen puhdasta vettä (=vedenpuhdistustabletteja ja vesiastioita) ja terveyspakkauksia, jotka sisältävät muun muassa antibiootteja ja muita
lääkkeitä, saippuaa,
suolasokeriseosta sekä hygieniatarvikkeita.
Kahden viikon sisään roudataan paikalle teltat, hätäapuravinto, rokotteet ja koulutarvikkeet. Koska arki on saatava alkamaan uudestaan.
Reilun kuukauden jälkeen alkaa jälleenrakennus. UNICEF
osallistuu erityisesti koulujen rakentamiseen ja kunnostukseen sekä
vesihuollon järjestämiseen. Tässä vaiheessa paketit eivät enää riitä, tarvitaan insinöörejä ja koulutusta.
Hallinto maksaa - ja se onkin koko pointti
Usein kuulee arvostelua siitä, että avustusjärjestöjen kautta apu ei mene lyhentämättömänä perille. Tämä tarkoittaa, että
jos lahjoitan UNICEFille kympin, vain 7,5 euroa menee kohteeseen. Epistä?
Vaatimus
nollakuluista on absurdi. Jos haluan lahjoittaa polio-rokotteen aasialaiselle
lapselle, en voi marssia apteekkiin, ostaa rokotetta, postittaa sitä
Kuala Lumpurin Matkahuoltoon ja pyytää virkailijaa toimittamaan sitä
jonnekin, jossa ehkä joku paremman tiedon puutteessa söisi sen. Mutta pääasia,
että ei mennyt kuluja?
Organisaatiolla on tarkoitus.
Se on koko tehokkaan avun edellytys!
Ensinnäkin on oltava
valmiudessa: neuvoteltava alihankkijoiden kanssa ja pidettävä yllä varastoa.
Unicef on yleensä ensimmäisenä paikalla, koska he ovat melkein kaikissa maissa
pysyvästi paikalla. Tämän ansiosta katastrofeista saadaan tilannekartoitus
valtiolle ja medialle aikailematta.
Ja
kun katastrofi tapahtuu, kaikki on valmista: arvioidaan ja
kommunikoidaan tarpeet, paikannetaan avuntarvitsijat, lähetetään paikan
päälle oikeanlaisia apupaketteja ja aloitetaan jakelu. Tavoitteena ei ole pelkästään pitää lapsia hengissä.
Tavoitteena on saada romahtanut, kriisissä rypevä maa takaisin
jaloilleen, huolehtimaan itse lapsistaan. Kuntoutus tähtää tässäkin toimintakyvyn palauttamiseen.
Oikea auttaminen vaatii kovan
luokan tuotekehitystä sekä prosessi- ja johtamisosaamista, josta
suomalaisinsinööri lentäisi persiilleen.
Paras tapa auttaa ja samalla vähentää hallintokuluja on
ryhtyä kuukausilahjoittajaksi. Ebola-uhrit eivät tarvitse villasukkia vaan ammattimaista apua. UNICEFilta sitä saa, vieläpä pikkurahalla.
Säännöllisen kassavirran merkitys on jokaiselle yrittäjälle itsestäänselvä: kun rahoitus on kunnossa, voin keskittyä työhön. Säännöllisyys
lisää hankintojen suunnitelmallisuutta ja ennustettavuutta, parantaa neuvottelumahdollisuuksia ja vähentää
markkinointikampanjoiden tarvetta.
Kaiva siis kuvetta, hyväosainen länkkäri. Se on ainoa, mitä voit tehdä.