Tietoa mainostajalle ›

18.11.2014

Kiusaamisen rajanvetoa

Mietin pitkään, kirjoitanko tästä vai en. Mutta tapahtuipa päiväkodin eteisessä seuraavaa.


Tulemme Snadin kanssa sisälle. Eteisessä leikkii kaksi tuttua lasta. Moikkaamme heitä, mutta toinen vastaa kutsumalla Snadia tyhmäksi. Totean ykskantaan, että päivät aloitetaan yleensä ihan toisenlaisilla tervehdyksillä. Tuloksena saan itse kuulla olevani tyhmä Snadin äiti. Snadi itse ei sano enää mitään.

Lopetan noteeraamisen. Ei jaksa. Riisumme päällysvaatteet ja siirrymme sisätiloihin jossa ei tarvitse kuunnella meitä edelleen nimittelevää ja hihittelevää kaksikkoa.

Kun tulen takaisin eteiseen, huomaan lasten ottaneen uuden tyhmä-uhrin: eteisessä on riisumassa toinen ryhmän lapsi vanhempansa kanssa. Nämäkin yrittävät olla noteeraamatta tyhmittelyä.

Verenpaineeni alkaa kohota. Jätänkö tämän tähän vai en? Onko tyhmäksi nimittely nyt niin vakavaa, vai nostanko äläkän pikkuasiasta? Hakevatko ipanat vain huomiota ja tällä tavalla saavat sitä? Mitä kaikkea pitäisi vain sietää ja kasvattaa sitä kuuluisaa luonnetta?

No, tutkija Laura Repo määrittelee kiusaamisen tahalliseksi ja toistuvaksi ilmiöksi, joten siitä ei (ehkä) ole kyse, mutta joku tässä ärsyttää.

Meillä on kotona tiukat säännöt. Nimittelyä ei hyväksytä, mistään fyysisestä tappelemisesta nyt puhumattakaan. Minkälaisen kuvan annan Snadille, jos sisko ei saa sanoa tyhmäksi mutta muut saavat?

Lisäksi meillä aikuisen sana on laki. Me vanhemmat päätämme päiväjärjestyksestä, ruokavaliosta, vaatteista ja säännöistä, koska se on meidän tehtävämme. Näsäviisasteluun ja tahalliseen silmille hyppimiseen ei voi antaa siimaa yhtään. (Huom. Tunne-elämän kasvukivuista johtuvat uhmakohtaukset ovat ihan eri asia.)

Päätän hakea paikalle hoitajan, vaikka mittakaava onkin pieni. Tutkimusten mukaan kiusaaminen opitaan eikä hyssyttely ole ratkaisu. Mitä aiemmin roolit saa kitkettyä pois sen parempi.

Jälkikäteen pohdin, että jos kiusaamisen tunnistaminen ja toimiminen on näin vaikeaa aikuiselle, miten vaikeaa se on lapselle?

Tokihan se lapsi joka tapauksessa joskus oppii, että maailma onkin irrationaalinen viidakko eikä aikuisena ole mitenkään turvassa kiusaamiselta. Mutta siinäpä se vaikeus onkin: jokainen joutuu ihan itse vetämään rajan siihen, missä vitsissä haluaa olla osapuolena. Toleranssissa on yksilöllistä vaihtelua.

Kiusaamisesta - tai ihan vain huonosta käytöksestä - ei kannata omalla käytöksellään tehdä tabua. Oman päiväkodin johtajalta tai lapsen kehityskeskusteluissa voi kysyä, miten tässä päiväkodissa ehkäistään kiusaamista. Siinä pääsee ainakin alkuun.

58 kommenttia:

  1. Oikein teit! On jokaisen aikuisen vastuulla puuttua noihin tilanteisiin ja hakea tarvittaessa päiväkodin henkilökuntaa paikalle. Tuo ilmiö on valitettavasti omastakin päiväkodista tuttu ja omalla kokemuksella ei ne asiat tosiaan vaikenemalla parane vaan nuo omaksutut mallit seuraavat mukana kouluun ja pahimmillaan työpaikoille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, ei siitä ainakaan haittaa ollut. :)

      Poista
  2. Hyvä että puutuit asiaan (ja että kirjoitit tänne myös)! Noin "pienestähän" se kiusaaminen kai yleensä alkaa, ja paisuu ennemmin tai myöhemmin pahemmaksi, jos kiusaajat eivät saa mistään viestiä, että toimivat väärin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli jännä huomata miten pinna alkoi palaa kaksikkoa kohtaan. Minkähänlaisen paskahalvauksen saisi jos jotain vakavampaa tapahtuisi...

      Poista
  3. Hienosti toimittu! Meillä ollaan myös erittäin tiukkoja tuon nimittelyn suhteen, mutta välillä mietin mitä lapsi ajattelee (3v) kun hän ei saa kutsua ketään tyhmäksi ja pihalla jotkut lapset huutelevat sitä jatkuvasti eikä muiden äidit puutu asiaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kieltämättä juuri näissä kurinpidollisissa asioissa on hankalaa kun pelisäännöt on niin erilaiset.

      Poista
  4. Hei!

    Mielestäni teit oikein. Ja toimit esimerkillisesti.

    Olen samaa mieltä, että on vaikea tunnistaa kiusaamista, ja vetää rajaa siihen milloin kannattaa valua toisesta korvasta ulos ja milloin puuttua. Uskon kuitenkin, että esimerkilläsi helpotit tämän rajan tunnistamista ainakin toiselle vanhemmalle, kaikille 4:lle lapselle sekä hoitajalle. Ehkä myös blogisi lukijoille.

    Asiasta toiseen: Olet ainoa seuraamani blogi, jossa bloggaaja haluaa, että blogin kommenttisosastolla keskustellaan.(En ole löytänyt muita, ehkä en niin kovin hakenutkaan) On todella virkistävää, että bloggaaja lietsoo keskustelua eikä pyri haalimaan "olet niin kaunis ja sulla on ihana koti"- kommentteja. Kirjoitat vaikeistakin aiheista kunnon mielipiteillä, ja saat aikaan mahtavaa keskutellua kommentiloorassasi. Suurkiitos siitä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Korjaus edelliseen ANTAA valua toisesta korvasta ulos

      Poista
    2. Mä kans tykkään sun blogin kommenttilootasta ja palaan aina kyttäämään, löytyykö uusia kommentteja!

      Poista
    3. siis mita? paivakoti tuhos jonkun lapsen. vedampa omani heti pois ettei satu tallasta. ja ihan varmistuakseni kotikoulutan lapseni ettei koulustakaan tule hapatusta. mihinkohan han menisi toihin? ehka palkkaisin kotiini siivoojaksi? ja pidan huolen etta keskityn lapseeni 100% 24/7 tyonnan virikkeita ettei hanelle tule tylsaa hetkea tai oma ajatus ei pullahtas mieleen. en puhu muille aikuisille ettei lapseni karsisi. kiitos varotuksesta. Tia B

      Poista
    4. argh taa kommentti piti olla vastaus amonyymi 12.54 hienoon kommenttiin. sorry, wrong place.

      Poista
    5. No anonyymi 12.54:n kommentti oli niin omituinen, että ei ihme, että meni väärään kohtaan.

      Poista
    6. Hei mahtavaa, kiitos palautteesta! Arvostan itse fiksuja keskustelijoita, joita täällä pyörii merkittävissä määrin. Nähdäkseni naisille ei ole kovin paljoa foorumeita, jossa voisi keskustella "turvallisesti" vaikkapa politiikasta. Annan myös anonyymien kommentoida, koska jotkut aiheet ovat sellaisia että niistä ei välttämättä halua tunnistautuneena puhua ja suurin osa anonyymeistä on luottamuksen arvoisia.

      Tuo päiväkoti tuhoaa lapset -anonyymi tosiaan on ehkä ollut liian pitkään kotona. :)

      Poista
  5. Itse puhuin juuri vastaavasta asiasta päiväkodin vasu-keskustelussa, kun tenavamme kertoo toistuvasti tietyn pojan nimittelevän häntä päiväkodissa. Hoitajan kertoman mukaan jopa useissa (!!) perheissä nimittelyyn ei puututa ja jopa aikuiset saattavat arkipäiväisissä tilanteissa heittää vitsinä toisilleen, että "Miten sää voit olla niin tyhmä, että unohdit avaimet?!" Mitä isot edellä, niin sitä pienet perässä ja silleen...

    Ainakin meidän päiväkodissa on nollatoleranssi nimittelyn suhteen, mutta eteen tulee välillä tilanteita, joissa nimittely ei kuulu hoitajan korviin saakka, vaan juuri vanhempi saattaa olla todistamassa tilannetta. Näissä tilanteissa meitä vanhempia kehotettiin toimimaan "koko kylä kasvattaa" - ajattelun mukaisesti ja puuttumaan nimittelyyn heti. Itse olisin siis toiminut tuossa tilanteessa aivan samoin kuten sinäkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin, kotoahan toi malli lähtee. Aikuiset saattavat puhua toisilleen todella rumasti. Paljon lempeämmin voisin ihan itsekin kritiikkiä antaa.

      Poista
  6. Munkin mielestä oikein toimittu. Itsekin olen muutaman kerran sattunut tilanteeseen, että on pitänyt ojentaa päiväkodin lapsia ja sitten hakea ope paikalle.
    Mä olen vankka "kylä kasvattaa"-ajattelun kannattaja ja minunkin lapsiani saa ja pitää ojentaa jos he käyttäytyvät huonosti silloin kun itse en ole paikalla tai en huomaa.
    Nimittelystä meilläkin sama linja - ketään ei nimitellä - syyttä. Tomppeliksi saa kotona sanoa jos toinen on oikeasti hölmöillyt, esim. laittanut kaukosäätimen epähuomiossa jääkaappiin :)

    VastaaPoista
  7. Miten se päiväkodin hoitaja tilanteen hoisi, kiinnostaisi kuulla?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täälläkin jäi vaivaamaan, että miten hoitaja suhtautui kun hait hänet paikalle ja kuinka nimittelyasia hoidettiin?
      Todellakin meidän pitää puuttua kiusaamiseen, nimittelyyn tms. miten ne lapset oppii ettei se ole hyväksyttävää, jollei asiasta puhuta ja kielletä? Jos on vauvasta asti nollatoleranssi niin luulenpa ettei nimittelyä tai kiusaamista ole eikä tule. Koska sieltähän se kasvatus lähtee, ihan syntymästä eikä vasta sitten kun ollaan uhmassa :)

      Poista
    2. Hoitaja otti lapset puhutteluun. Eteisessä saa leikkiä vain jos osoittautuu luottamuksen arvoiseksi, joten leikit loppuivat siihen eikä tätä kaksikkoa ole sen jälkeen siinä näkynyt. Oli helvetillinen kiire töihin joten en sen pitemmin ehtinyt tilannetta seurata. :(

      Poista
  8. Tärkeä mutta hankala asia..

    Itse en pysty pitämään nollatoleranssilinjaa nimittelyn suhteen, ja jätän osan oman koululaisen "tyhmä äiti" tms kommenteista huomioimatta. Syynä tähän on, että varsinaiset ongelmat ja taistelukentät hänen kanssaan ovat huomattavasti isompia ja mielestäni tärkeämpiä enkä pysty silloin vääntämään jokaisesta vähän ikävältä kuulostavasta sanomisesta.. :/ Pienempien kanssa puuttuminen toimii ehkä useammin helpommin, ainakin ei-super-haastavien lasten kanssa.
    Toki sanon useimmiten etten pidä tyhmäksi kutsumisesta tms mutta silti tätä puhetta kyllä kuuluu. Ja toisaalta itselleni on ainakin aika mahdotonta tietää onko tämä huono käytös mainitsemiasi kasvukivuista johtuvia uhmailuja vai vaan huonoa käytöstä..

    Mutta olen samaa mieltä toisten kanssa, että oli hyvä että sanoit asiasta hoitajalle, varsinkin koska oma lapsesi selvästi pahoitti mieltään nimittelystä. Toisaalta mikset itsekin olisi sanonut sinänsä hyvän alkukommenttisi lisäksi ettet pidä että sinua tai lastasi nimitellään tyhmäksi? Lapset kun eivät useinkaan ymmärrä sarkastisia / vitsikkäitä / epäselviä letkautuksia (jollaiseksi aloituskommenttisi katsoisin).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä kommentti. Lapset eivät tosiaan useinkaan ymmärrä sarkasmia, ainakaan jos niitä ei ole kasvatettu sellaista ymmärtämään. Suora, ystävällinen, vakava puuttuminen on minusta paras ja selkein tapa.

      Itse puutun aina nimittelyihin ja haukkumisiin sekä kotona, lasteni kaveripiirissä että muuallakin, jos lasten kuulen sellaista harrastavan. Silti on totta tuo edellä kommentoitu: etenkin isompien lasten kanssa rupeaa usein jossain vaiheessa olemaan sen kokoisia haasteita ja ongelmakimppuja selvitettävänä, että osa "tyhmä äiti" -letkautuksista on vaan pakko jättää omaan arvoonsa ja keskittyä itse substanssiin.

      Poista
    2. Joo, mä en osaa ilmaista itseäni riittävän suoraviivaisesti että lapset ymmärtävät. Omat lapset ovat jo tottuneet mutta muille puhumiseen joudun ihan keskittymään.

      Tyhmä äiti -heittoja tulee tosi vähän ja lähinnä vain väsyneeltä kuopukselta. Silloin annan minäkin olla. Siskon nimittely on sitten eri se jyrkkä ei.

      Poista
    3. Meillä on sama raja. Vanhempia lapset joskus tulevat solvanneeksi harmistuksissaan. Tiettyyn rajaan asti se on ymmärrettävää. Mä ymmärrän, että olen lapsen mielestä "tyhmä", jos kiellän vaikkapa jonkin sen mielestä kivan asian. Kyllä se saa sanoa ääneen, mitä sen musta ja mun toiminnasta sillä hetkellä ajattelee. Mutta paljon "tyhmää" rankempaa haukkumista en sulata. Ja tosiaan, sisaruksia tai kavereita ei haukuta yhtään millään termeillä.

      Poista
  9. Minusta myös erinomainen juttu, että puutuit asiaan heti itse ja näin nämä tyhmäksi-haukkujatkin saavat heti palautteen eivätkä vasta vuosien päästä, kun ovat jatkaneet toimintaansa ja se on jo ehkä pahemmalla tasolla. Olen itse sitä mieltä, että varsinkaan n. alle 10-vuotiaat eivät vielä aina tajua miltä toisesta tuntuu (herra ties edes me aikuiset ei aina tajuta miltä toisesta tuntuu), mutta ei ihminen koskaan kasva tietämään, jos sen toimintaan ei koskaan puututa ja anneta vaihtoehtoisia tapoja toimia. Oman ekaluokkalaisen kanssa käyn jatkuvasti keskusteluja miltä hänestä joku tuntuu ja miltä asiat voivat toisesta tuntua. Pojat kun ovat fyysisiä ja sitäkin nujakointia yritän äitinä ymmärtää. Mutta minusta lapset on saatava sukupuolesta riippumatta ymmärtämään, että kun toinen sanoo "jo riittää" niin se todellakin riittää. Että lapsi oppii tajuamaan, että meni jo oma käytös vähän yli ja nyt on anteeksipyytämisen paikka. Pyrin myös jo nyt saamaan lapseni päähän sen asian, että jokainen ihminen kertoo omilla puheillaan itsestään ja vaan itsestään. Nimittely ja kaikenlainen negatiivinen toisen persoonan arvostelu on meidän perheessä ehdottomasti kielletty. Toimintaan saa ja pitää puuttua, persoonaan ei.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, rajanvetoa tosiaan. Se vanha viisaus että fiksukin ihminen voi tehdä tyhmiä asioita pitänee edelleen paikkansa. On ihan yksiselitteisen tyhmää keikkua tuolilla ruokapöydässä, koska silloin jotain kaatuu, mutta eihän se tarkoita että tekijä on idiootti.

      Poista
  10. Mielestäni juuri oikein toimittu, hyvä sä!!

    VastaaPoista
  11. En hyväksy kiusaamista ja oikein toimit. Surullista, että tuo on arkea jo päiväkodeissa.

    Mutta jatkan ihmettelyä, miksi haluat väksin kaikki pienet lapset päiväkoteihin kiusattavaksi ja huonoja tapoja oppimaan? Kaverini rauhallinen, ihana poika muuttui päiväkodissa suorastaan pahatapaiseksi kusipääksi, joka kiusaa jatkuvasti muita, ei tottele yhtään mitään, sotkee kylässä kaikki paikat, kiroilee jne.

    Huonojen tapojen ja kiusaamisen lisäksi tein surullisen havainnon lähipäiväkodin pihassa. Siellä oli n. 1 v vaunuissa keskellä pihaa apaattisen tylsistyneen näköisenä, kukaan aikuinen ei lähellä. Kolme aikuista juorusi keskenään, yksi keinutti lapsia, muita aikuisia ei näkynyt ainakaan sillä hetkellä ja seurasin tilannetta jonkun aikaa ihan mielenkiinnosta. Että tällaista se arki sitten päiväkodissa noille pienille on ja kiusaamiset jää myös huomaamatta, kun tädit vaan juoruaa keskenään. Tämä päiväkoti siis Espoossa.

    Nyt kun kuntalisä säilyy, niin sinua varmaan vituttaa, kun sait kaikkien kotiäitien vihat niskaas, menetit tukun ääniä ja tahtosi ei toteutunut.... Mutta voisitko silti viedä sanaa eteenpäin, että jos lisä jatkossa poistetaan, niin siitä ilmoitettais ajoissa, että perheet ehtii hakea päivähoitopaikkaa ja ilmoittaa töihinpaluusta.
    Ja oliskohan aika ruveta niitä päiväkoteja oikeesti kehittämään, kun niitä lapsia sinne tulee yhtä pienempinä tuon kotihoidontuen puoliksi jakamisen myötä??

    VastaaPoista
  12. Nämä ovat todella vaikeita kysymyksiä. Mä kuvittelin aina viime vuoteen asti, että keskinäinen nujakointi liittyy siihen, että halutaan joku sama lelu tms., mutta 3-vuotiaan kerhossa oli poika, joka ihan ohimennen löi muita. Asiaa oli vaikea uskoa ennenkuin 1) lapsi löi ohimennen minua kun olin kumartuneena laittamaan kenkiä jalkaani ja 2) mies näki kuinka tama lapsi otti meidän lastamme poskesta kiinni ihan vain ohimennessään. Ja tama lapsi oli niin ovela, tietenkin, että katsoi aina sellaiset hetket kun kerhotädit eivät olleet näkemässä.

    Nyt päiväkodissa on jälleen yksi lapsi joka kiusaa. OIen todistanut esim. tilanteen, jossa tama lapsi nousee aamupalapuuronsa äärestä kesken kaiken, syöksyy toiselle puolelle salia vetämään toista lasta hiuksista ja palaa takaisin paikalleen. Tämän tyyppinen käytös on yksinkertaisesti hämmentävää.

    En pidä omiakaan lapsiani "pulmusina", jotka eivät koskaan tekisi mitään tyhmää / kiellettyä muita lapsia kohtaan, mutta tällainen systemaattinen "kiusaan kaikkia ja koko ajan" on itselleni hirmu vaikea asia ymmärtää. Itse mietin, että tällaiset lapset tarvitsisivat jo jotain muutakin apua, kuin pelkkää päiväkodin tätien valvovaa silmää. Mielestäni heillä on ainakin vaikeuksia sopeutua ryhmään.

    Ja kyllä. Minäkin olen ottanut linjan, että näistä puhutaan päiväkodissa henkilökunnan kanssa. Eihän kukaan puolusta minun lastani jos en minä. Mutta eivät nämä aina helppoja kysymyksiä ole. Kun sitten olen havaitsevinani sellaistakin, että lapsi voi kotona raportoida taas jonkun kiusanneen vaikka näin ei olisi juuri sinä päivänä tapahtunut. Eli että miten sitten saisi sen totuuden kaivettua sieltä omankin lapsen suusta sen suhteen mitä päiväkodissa on todella tapahtunut.

    Parempi on kuitenkin puuttua asioihin liian herkästi kuin liian hitaasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luultavasti nämä poikkeuksellisen huonosti käyttäytyvät vekarat ovat ainakin seurannassa. Takana voi olla jotain kehitysviivettä tai sitten huonot kotiolot.

      Sitähän ei muiden lasten vanhemmille kerrota, jos jollakin lapsella on päätös kuntouttavasta päivähoidosta tai lastensuojelutausta. Näitä lapsia kuitenkin on lähes jokaisessa päiväkotiryhmässä.

      Poista
    2. Voi hyvinkin olla näin. Mutta vaikka ymmärrän lasten tarvitsevan (ja saavan?) erityistä tukea, niin tuntuu aika karulta laittaa oma lapsi sinne jonkun kiusattavaksi. Ei lapsi ymmärrä sitä miksi yksi voi kiusata ja muut eivät. Nämä ovat tosi hankalia juttuja. Mitä näissä sitten pitäisi vanhempana tehdä ja miten suhtautua?

      Poista
    3. Ei ne kaikki ole mitään erityislapsia tai huonoissa oloissa kasvaneita. Ihan huonosti saattaa käyttäytyä kyllä muutkin lapset, meillä oli juuri vastaava tilanne joskus päiväkodissa kun eräs poika aina ohimennen tykkäsi muksia muita ja töniä vaan huvikseen. Taisi olla jotain huomiohakuisuutta. Puutuimme asiaan kun oma lapsi alkoi itkeä etti halua mennä päiväkotiin kun pitää jatkuvasti pelätä että missä tilanteessa saa nyrkillä naamaansa. Hoitajat puuttuivat asiaan hienosti ja huono käytös loppui. "Kiusaaja" olikin vain halunnut leikkiä muiden kanssa ja yritti tönimällä kommunikoida tätä.

      pilami kiusaamista ei pidä katsoa sormien läpi eikä kenelläkään ole oikeutta vahingoittaa toista niin fyysisesti kuin henkisestikään, erityislapsi tai ei. Vanhempien ja muiden aikuisten on puututtava asiaan. Tilanteet on kyllä monimutkaisia koska lasten kertomuksetkin tapahtumista voi olla hankala ymmärtää kun ei tiedä mitä on tapahtunut ja missä tilanteessa. Eri lapset kokevat eri tavoin asioita. Mikä on jonkun mielestä kiusaamista onkin toisen mielestä vain harmitonta leikkiä. Kouluun mennessä tilanne vielä vaikeutuu koska välitunneilla esimerkiksi ei ole enää aikuisia valvomassa kaikkea. Päiväkodissa hoitajat kuitenkin näkevät suurimman osan tilanteista.

      Poista
    4. Joo, ei diagnoosi, huonot kotiolot, tms. oikeuta kiusaamista, vaan aikuisten on tavalla tai toisella se estettävä. Toisaalta lapsen on hyvä oppia, että fiksumpi väistää. Muuten tämä oppi voi tulla vasta joskus nuorena aikuisena aamuviideltä nakkikioskin jonossa.

      Poista
    5. Ja juuri näiden juttujen takia päiväkodin henkilökunnan kanssa pitäisi saada aikaan hyvä keskusteluilmapiiri.

      Onko tosiaan niin, että koulussa välitunteja ei valvo kukaan?

      Poista
    6. Onhan koulussa välituntivalvojat, opettajilla on välkkävalvontavuorot. Tarkoittaa yleensä 1-2 aikuista ulkona vaikkapa 100-500 lapsen kanssa. Eli ei ne voi huomata kaikkea samoin kuten päiväkodissa. Toki heille voi mennä kertomaan jos tapahtuu jotain väärää.

      Poista
  13. Samaa mieltä edellisten kommentoijien kanssa: toimit oikein ja osoitit että sulla on selkärankaa! Juuri asiaan puuttumisella kiusaamiskierre on mahdollista katkaista, toivottavasti tässä heti alkuunsa. Jos tuollaista katsotaan sormien läpi, se on sama kuin hyväksynnän osoitus. Ja P.S. Munkin blogiin saa mielellään tulla keskustelemaan ;), Tavoitteena jakaa oivalluksia kouluikäisten lasten vanhemmuudesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, keskustelusta pitäviä bloggaajia on siis ainakin kaksi. ;)

      Poista
  14. Mullekin on tuttua tuo päiväkodin eteisen huono käytös. Yhtenä päivänä hain parivuotiasta päiväkodista ajoissa, ja eteisessä leikki isompien ryhmästä pari lasta. Toinen heistä alkoi yhtäkkiä potkiskelemaan lapseni jalkoja. Menin väliin seisomaan ja pidin pienen, asiallisen, puhuttelun pojalle ("Sinä olet jo niin iso poika, että sinun pitäisi tietää, että ketään ei saa potkia. Se ottaa kipeää."). Ilmoitin asiasta myös päiväkodin henkilökunnalle. Sen jälkeen niitä lapsia ei ole näkynyt yksin leikkimässä eteisessä. -S-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi eteisessä leikkiminen on ilmeisesti ihan kasvatusmetodi, jolla annetaan lapsille hiukan lisää vastuuta ja testataan onnistuuko asiallinen käytös ns. matkan päässä. Ja tässä tapauksessa kun hoitajan luottamus sitten petettiin, leikit loppuivat lyhyeen.

      Poista
  15. Se on oikeastaan ihan sama, oliko tuo lasten käytös sellaista käytöstä, jota sanotaan kiusaamiseksi. Se on joka tapauksessa sellaista huonoa käytöstä, mihin aikuisen tulee puuttua. Kun lapset eivät sinua uskoneet, niin tottakai haet työntekijän paikalle. Miten he voivat tuollaiseen puuttua, jos eivät sitä näe eikä kukaan siitä kerro.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Kyseiset lapset eivät olleet riittävän kypsiä itsenäiseen leikkiin, joten etuoikeus otettiin pois. Simppeliä.

      Poista
  16. Mun mielestä toimit oikein kun hait hoitajan. Olen itse tässä joutunut toteamaan myös kuitenkin sen, että kotoa se homma lähtee, sillä meidän ala-asteella on jo ekaluokkalaisilla melkoiset jutut... itse keskustelin ekaluokkalaisen poikani kanssa tässä eräänä iltana siitä, mitä tarkoittaa homo. Eräs luokkakaveri kun oli häntä siten useamman kerran kutsunut ja poika sitten "sopivassa" tilanteessa sanoi pikkuveljeään homoksi. Kysyessäni, tiedätkö mitä homo tarkoittaa, oli vastaus en. Selitin asian ja painotin että on todella tyhmää haukkua toisia niin, koska kaikki ihmiset ovat samanarvoisia riippumatta siitä minkä värinen iho on, ketä rakastaa jne. Tuon koommin meidän ei ole kotona tarvinnut asiaan palata, paitsi siinä mielessä että tämä luokkatoveri oli jälleen tätä homottelua jatkanut. En vielä ole ottanut kouluun tästä yhteyttä, mutta kolmannen kerran jälkeen en pysy hiljaa. Mutta mun mielestä on uskomatonta että 7-vuotiaat homottelevat ja muutenkin puhuvat toisistaan todella rumasti. Kun ei vaan voi olla miettimättä että mistä ne sen jo on oppinut tossa vaiheessa :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tähän täytyy kyllä todeta, että isosisaruksilla on melko tärkeä osuus roolimallina ja ehkä enemmän sieltä siirtyy näitä homottelu ym. kommentteja kuin vanhemmilta. Sekä itse että tuttavani olemme todenneet, että esikoisen kohdalla on tullut kauhisteltua, minkälaisia ne kaverit oikein on. Seuraavan lapsen kohdalla on jo todennut, että ne "kauheudet" on vain isosisaruksilta opittuja juttuja, jotka sitten jo se oma kakkonenkin handlaa eikä kavereiden puheet enää niin kauhistuta… Oma havainto on myöskin se, että yksilapsisen perheen lapset ovat usein vähän ns. kiltimpiä. Ehkä se sisaruus rohkaisee muidenkin lasten kanssa kokeilemaan sosiaalisia rajoja?

      Poista
    2. Hanski meillä oli kerran ihan sama tilanne, ekaluokkalainen kotona lipsautti tuon homo-haukkumasanan pikkuveljelleen. Ja samanlaisen puhuttelun pidin kuin sinäkin. Kyllähän noita sanoja kuulee joka paikassa, lähikaupan pihassa teinien suusta muun muassa, ei vain isommilta sisaruksilta.

      Poista
    3. Hanski, onko teillä Wilma käytössä? Sen kauttahan voi helposti raportoida tuollaisesta luokanvalvojalle, että osaa kiinnittää huomiota.

      Isommat sisarukset ovat tosiaan yksi runsaudensarvi. Muistan ihan omian isoveljienkin ihan tahallaan opettaneen kaikenlaista jänskää! Onneksi Skidi on tosi rauhallinen esimerkki. Toistaiseksi.

      Poista
  17. Mä kannatan kanssa "koko kylä kasvattaa" ajattelua. Joitain vuosia sitten tulin kaupasta ja näin kaukaa kun oma tyttöni tönäisi pienemmän lapsen tieltään pois kun yritti liukumäkeen. Pienen lapsen vanhemmat näkivät tilanteen, eikä kumpikaan puuttunut asiaan mitenkään. Itse tietysti oikaisin lasta, ettei noin voi tehdä ja jokainen odottaa omaa vuoroa vaikka edessä olisi kuinka pieni ja hidas ihminen tahansa. Ja tyttö pyysi anteeksi pienemmältä. Toivoisin vaan, että aina vierastin aikuinen puuttuisi, jos näkee hölmöilyyn taipuvaisen lapseni pöllöilevän jossain. Itse kyllä ojennan vieraita lapsia, puutun autotielle hyppimiseen, katolle kiipeilyyn, kiusaamiseen, jne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo sama, varsinkin jos meneillään on jotain potentiaalisesti vaarallista. Roskat määrään myös kerättäväksi pois. :)

      Poista
  18. On kiusaamista. Ajattele sama tilanne työpaikalle. Miltä itsestä tuntuisi mennä joka aamu paikkaan jossa nimitellään? Tosi hyvin toimit, itse olisin myös vaatinut että asia selvitetään. Miten hoitaja suhtautui ja hoiti tuon tilanteen?

    Ja tuo aikuisten kunnioitus. ARGH. Joissain perheissä sitä vaan ei opeteta mukeloille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hoitaja suhtautui ihan hyvin. Hän piti puhuttelun ja määräsi lapset takaisin "huoneeseen" leikkimään. Se kokeilu oli siinä.

      Mä en oikeastaan tiedä, miten aikuisten kunnioittamista opetetaan. Nuo meidän kakarat onneksi pitävät aikuisia luotettavina tyyppeinä, joilta voi hakea apua ongelmiin. Siitä kai se kunnioitus syntyy. Kaikissa perheissähän ei ole näin.

      Poista
    2. Kait samoin kuin kaikkien muidenkin (kuin aikuisten) kunnioitusta. Meillä ainakin on ollut tilanteita että lapset ovat yrittäneet viisastella ja vastanneet mulle vaikka tyyliin "tee itte" tai esimerkiksi eivät vastaa reippaasti tai tottele jos joku muu aikuinen puhuttelee heitä. Olen niissä tilanteissa sitten erittäin tiukasti puuttunut käytökseen ja vuosi toisensa jälkeen jankuttanut miten muille ihmisille kuuluu puhua ja miten muita kohdellaan ystävällisesti. Siitähän se lähtee. Auta armias jos vastaavat vaikka isovanhemmalle rumasti, puutun heti käytökseen. Joissain perheissä tätä käytöskoulutusta ei pidetä tärkeänä. Mutta tuokin on tärkeää mitä mainitset, kunnioitus ansaitaan myös sillä että ollaan luotettavia aikuisia ja vanhempia ja annetaan hyvä esimerkki. Vanhemmuuden yksi dilemmoista - miten olla riittävän jämäkkä auktoriteetti mutta ei liian natsi;)

      Palaute vielä multakin: täällä on aina ilo lukea ja osallistua keskusteluun.

      Poista
  19. Aivan ensiksi haluan kiittää (:D) keskustelevasta blogista, kuten jo yllä!

    Sitten asiaan.. Saman päiväkodin käyttäjänä (nyt lapsi jo siirtynyt toiseen ryhmään), kysyisin myös, miten asia päiväkodin taholta hoidettiin? Tällä kertaa tieto meni ilmeisesti "vain" tuon ryhmän hoitajille? Olen nimittäin huomannut (varsinkin nyt asiaa pohdittuani), että tuo tyhmättely on ihan yleistä koko tuossa talossa. Oma lapsi joskus kotona lausuu tuota sanaa (myöskään ihan tajuamatta sen tarkoitusta) ja kysellessä sanan alkuperää käy ilmi, että "se ja se sanoi minua tyhmäksi". Eli opiksi on otettu. Tyhmäksi kutsumista siellä käytävilläkin välillä kuuluu. En tiedä, eikä silä ole väliä, mistä homma on lähtenyt, mutta pitäisiköhän asiasta olla yhteydessä päiväkodin johtajaan, joka voisi puhua asiasta kaikkien työntekijöiden kanssa. Tommosia kun siellä päivät pitkät huudellaan pitkin pihoja, niin siinähän se leviää. Henkilökunnalle se saattaa olla niin jokapäiväistä, että ovat jo tottuneet välillä huomauttamaan vaan "noh, äläs nyt tollai".
    Ja tosiaan oma lapseni harrastaa tätä tyhmättelyä myös sen parhaan kaverinsa kanssa. Täysin ei sanan sisältö ole selvä, mutta tajuavat kyllä, että kaverille siitä tulee välillä paha mieli. Kai se on siis välillä ihan vaan sitä rajojen testailuakin, paljonko kukakin sietää?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää oli eka kerta kun törmäsin tähän, kokemusta siis viime syksystä, yhteensä kolmesta eri ikäryhmästä. Veikkaan että tää ikäryhmä on nimenomaan se nimittelylle hedelmällinen maaperä. :)

      Poista
  20. Aivan loistava kirjoitus, taas!! Ja niin asiaa! Ja teit aivan oikein! Lisää Katjan kaltaisia vanhempia :-)

    Meilläkin kotona (5- ja 7-vuotiaat pojat) yritetään pitää nollatoleranssia nimittelyssä ja toisen kiusaamisessa, aina se ei vaan valitettavasti onnistu. Pyrimme aina kuitenkin huomauttamaan, että toisen nimittely ei ole sallittua, mutta joskus se jää "vain" huomauttamiseen.

    Mä myös kannatan, että koko kylä kasvattaa ja toivon, että myös muut aikuiset puuttuvat lastemme tekemisiin, jos tekevät jotain sopimatonta. Kauhukseni olen kuitenkin huomannut, että todella monet lapset sanovat "tuntemattomille" aikuisille vastaan tyyliin "ite oot". Väittäisin, että omat poikamme eivät sano aikuisille (etenkään tuntemattommille) vastaan vaan tottelevat, ainakin hetkellisesti. Aikuisille vastaan sanomisesta näen todellakin punaista, argh!! Mistä tällainen käytös oikein johtuu? Jos jo 5-vuotiaat sanovat vastaan aikuisille (tai jopa haistattelevat), mitä ne tekevät 15 -vuotiaina.

    Kiitos hyvästä blogista!
    Anni

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tosi vaikea sanoa mitä tällaisessa tuntemattomien aikuisten epäkunnioituksessa on. Ehkä joku hyökkäys on paras puolustus -filosofia.

      Poista
  21. Jep jep, hyvä kun puutuit! Nyt jo isojen poikien äitinä olen sitä mieltä että mahdollisimman aikaisin kiinni tuollainen käytös. Meidä nuorempaa poikaa kiusattiin alakoulun kahtena viimeisenä vuotena tosi rankasti ja me vanhemmat kannetaan ikuista syyllisyyttä siitä ettei puututtu siihen tarpeeksi tarmokkaasti heti alusta, tilanne eskaloitui niin että pojalla aika vaikeaa oman itsetuntonsa ym. kanssa... Olimme aluksi vähän sillä kannalla että 'mitäs sinä siinä tilanteessa teit' - ei siis uskottu oman lapsen kertomaa vaan ajateltiin että on vaan porukassa tehty jotain ja tullut kinaa. Mihinkään 'pojat on poikia' juttuun ei kuitenkaan lähdetty. Lopuksi opettaja ja rehtori yhdessä meidän kanssa tekivät kiusaamisesta lopun, mutta ikuiset arvet jäi... Eli ilman hysteriaa kannattaa kaikki kiusaamisen muodot kitkeä pois!

    VastaaPoista
  22. ...ja lisänä edelliseen kirjoitukseen, kiusaaminen oli juurikin nimittelyä, eristämistä, pahan puhumista ja huipentui fyysiseen väkivaltaan. Yhtä vaille kaikki kiusaajat (4-5 poikaa) olivat hyvistä kodeista, yksi pojan entinen paras kaveri... Eli ikävä tilanne kaikkineen. Kiusaajien vanhemmat eivät ottaneet mitään kantaa, eivät tulleet opettajan järjestämiin keskusteluihin yms. Pitäkää siis lapsenne puolia ja selvittäkää kiusaamisjutut juurta jaksain!

    VastaaPoista
  23. Hieno asenne, auktoriteetin puuttuminen saa lapset ja miksei aikuisetkin unohtamaan säännöt ja hyvät tavat. Toivoisin että siinä mielessä palattaisiin takaisin vanhanajan kuriin ja järjestykseen, kaikille suodaan näin tasavertaisesti rauha olla ja oppia.

    VastaaPoista

Nyt olis sun vuoro.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...