Tietoa mainostajalle ›

16.11.2014

Nelikymppinen viiskakkoselle

Pukukoppiselfie parin viikon takaa.
Nelikymppisenä sitä alkaa olla jo tietoinen omasta kuolevaisuudestaan, varsinkin kun molemmat vanhempani ovat kuolleet paljon ennen aikaansa. Olen ylittänyt geenini, jos elän yli seitsemänkymppiseksi, hyväkuntoisena. Otinkin ilolla vastaan työpaikan tarjoaman ikäkausitarkastuksen.

Juttutuokiota terveydenhoitajan kanssa pohjustettiin parilla putkella verta ja mittauksilla paikan päällä.

Verenpaine 105/72. Juu, välillä huimaa.
Syke 65. Ihan ok.
Hemoglobiini 145. Ei en syö punaista lihaa.
Kolesteroli yli viisi, kuten tavallista. Mutta ei hätää, koska HDL/LDL-suhde on ihan ok.
Maksa-arvot buenot. En syö juurikaan lääkkeitä ja alkoholiannoksista pitää huolen niin hirveä krapula, että yhden lasillisen ylittäminen edellyttää vakavaa puntarointia.
Paastosokeri ok.

Mutta paino. Voi perkele. Ottaen huomioon, että liikun paljon enemmän kuin kaksi vuotta sitten työhöntulotarkastuksen aikaan, olisi voinut olettaa, että en olisi lihonut kiloa. Okei, puntarille sattui ehkä se kuukauden paksuin päivä, mutta silti.

Terveydenhoitaja lohdutti, että olin silminnähden hyväkuntoinen (lihon tasapaksusti) ja pystyn juoksemaan sen maratonin. Mutta kun. En aio ottaa yhtä kiloa per vuosi hamaan tappiin. En. On pakko ryhtyä järeämpiin toimenpiteisiin.

Ja kas kummaa: kirjahyllystäni löytyi tällainen kirja!
Viimeisen kimmokkeen antoi eilen kyläilemään tullut tuttavapariskunta. Molemmat olivat pudottaneet parissa kuukaudessa useita kiloja 5:2 dieetillä. Tämän paastoon perustuvan hittidieetin säännöt ovat kaltaiselleni sluibaajalle helpot: kahtena päivänä viikossa pitää rajoittaa energiansaanti 500 kaloriin, muut päivät saa ottaa normaalisti.

Tämä vaikuttaa todella hyvältä. Melkein mikä tahansa dieetti toimii, jos sitä vain jaksaa noudattaa. Ja ongelmani on nimenomaan se, että jonkun tietyn ruoka-aineeseen perustuvan ruokavalion noudattaminen on tässä elämäntilanteessa vähän liikaa vaadittu. Motivaatio puuttuu.

Aterioiden skippaamisessa sen sijaan olen luontaisesti hyvä. Minulla on kuningasboan aineenvaihdunta: kokonainen tapiiri kerran viikossa olisi se hyvä ruokailutahti. Pääni kestää hyvin pitkät ateriavälit. Mikä on juurikin 5:2:n pointti.

Uskoni on vahva: huomenna on ensimmäinen 500 kalorin päivä. Saa silti toivottaa onnea.

82 kommenttia:

  1. Tiedät varmaan, että lihas painaa enemmän kuin läski? Eikö rasvaprosentti suhteutettuna ikään olisi parempi mittari kuin paino, joka voi heitellä vuorokauden sisällä useita kiloja? Minulle sanoi personal trainer, että 40+-kategoriassa pitäisi huolehtia nimenomaan lihasmassasta, koska se vääjäämättä vajenee iän myötä. Tsemppiä kuitenkin projektiin, mielenkiintoista kuulla miten dieetti toimii!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo komppaan tätä. Hyvältä näytät ja tuli heti mieleen, että olisko se kilo kuitenkin lihasta?

      Poista
    2. Tää on yks pahimmista itsepetoksista mihin jengi turvautuu: lihaksen kasvattamiseen tarvitaan valtavasti lihaksia kasvattavaa treeniä. Työmatkapyöräily ei valitettavasti tähän riitä. :(

      Poista
    3. Näin on Katja. Kyllä siihen raakaa työtä tarvitaan vaikka esim. alkupuolella lihas kasvaakin (siis toki kuntosalilla, ei pyöräillessä) nopsaan jos ei löysäillä. Tosin minullakin, joka en ollut ylipainoinen, niin joka tapauksessa paino pysyi aika samassa kun kuitenkin sitä rasvaa oli ja samalla sen kadotessa lihas kasvoi. Niin ja erittäin hyvä olisi kyllä mittarina KAIKILLA se rasva-% - ihminenhän voi olla tooodella hoikka, mutta hänellä ei ole lihaksia ollenkaan. Nuorena se vielä menee, kuten kaikki ikääntyneemmät tiedämme, mikään ei vaivaa vaikka mitä tekisi. Vaan kun ikää tulee lisää, huono lihaskunto alkaa tuntua ja vanhana sitten...no suorastaan kostautuu. On kyllä luojan lykky, että siitäkin on alettu jo puhua.

      Poista
    4. Kyllä pyöräilykin kasvataa lihasta, mutta vain tiettyyn rajaan asti ja jos treenin tehoa ei jatkuvasti nosta. Harva työmatkapyöräilijä polkee mukavuusalueensa ulkopuolella joten todennäköisesti siitä on Katjan osalta jo hyödyt saavutettu.

      Lihas kasvaa käytöllä, ei se tiedä onko se käyttö tapahtunut pyöränsatulassa vai kuntosalilaitteessa.

      Rapakunnosta liikkeellelähtevä voi saada ihan pelkällä kävelyllä ja pyöräilyllä muutosta aikaan, mutta sen jälkeen merkittäviin muutoksiin tarvitaan jo sitä ihan määrätietoista voimaharjottelua. Itse aloitin liikkumisen jonkinlaisen tauon jälkeen ja noin vuoden aktiivisella kävely-pyöräilyurakalla sain tiristettyä lihasmassaa lisää kaksi kiloa ja laardia pois viisi. Tämä siis ihan virallisten kehonkoostumusmittausten mukaan. PT oli sitä mieltä että tuon enempää en todennäköisesti ole tästä perusliikunnasta nettoamassa joten nyt pitäisi löytää se motivaatio siihen voimaharjoitteluun jostain...

      Poista
  2. Näin kahden tyttären äitinä itsekin kysyn kiinnostuneena: minkä verran painonpudotusasioistasi (mikä painonpudotus? näytät tyrmäävän hyvältä!) ruodit tyttärien kuullen? Itse muistan anorektikkoluokkakaverini, jonka äiti oli mieletön diettispesialisti ja laihdutuksen tärkeydestä höyryäjä ja itse olen aina vannonut että en vartalostani ja läskeistäni puhu lasten kuullen pahaa, vaan laihduttelen hiljakseen ilman sanallista vöyhötystä. Kuntoilun ja liikunnasta saatavan hyvän fiiliksen ilosanomaa toitotan tietenkin myös lapsille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En yhtään. Eihän ne ole siitä kiinnostuneita.

      Poista
    2. Ei varmaan olekaan, mutta keskusteletko painoasioista esimerkiksi omien tuttavien kanssa lasten läsnäollessa ja mihin sävyyn. Itse tajusin vasta päälle kolmikymppisenä että minun ja sisareni (ikäeroa 7v) täysin erilainen suhtauminen painoasioihin saattaa johtua siitä että äitimme koki jonkinlaisen painoherätyksen juuri sisareni murrosiän korvilla. Ei hän mitenkään erityisesti asiasta vauhkonnut, mutta herkkuja ei voinut syödä ja piti olla vähärasvaista jne. Kyllähän sellainen näkyy arjessa.

      Eli vaikka ei suoranaisesti lapsille puhuisikaan niin niillä pienillä padoilla tuppaa olemaan aika isot korvat....

      Poista
    3. Mitäs vikaa siinä on jos herkkuja ei syödä joka päivä ja arki koostuu terveellisistä valinnoista? Kyllä lapsille voi terveydestä puhua.

      Poista
    4. No ehdottomasti ja täytyykin puhua terveydestä! Ylipaino tuntuu vain olevan monille nykyään tabu.. Ja voihan lapsille selittää vaikka, että lapset eivät pidä paastopäiviä, koska he kasvavat pituutta tai muuta vastaavaa.

      Poista
    5. Ei herkkuja joka päivä on eri asia kuin ei herkkuja ikinä missään, puhumattakaan siitä että rasvallista maitoa ei voinut laittaa edes kahviin. <- Ei ole terveydestä puhumista vaan kontrollifriikkeilyä ravinnon suhteen.

      Toki terveellisyydestä ja ravinnon laadusta voi ja pitääkin keskustella lasten kanssa juuri siksi etteivät he sitten ime näitä kaikki rasva on lähtökohtaisesti pahasta tai yksikin pulla tuhoaa terveyteni ajatusmalleja ihmisiltä jotka eivät asiasta puhu, mutta joiden käytöksestä nämä asiat loistavat. Ei keskenkasvuinen kertomatta ymmärrä että kyseessä voi olla vain muutaman viikon tai kuukauden dietti eikä noin voi syödä jatkuvasti, ja johonkin takaraivoon jää sitten kytemään ajatus vaikkapa kaalisopan ihmeellisestä voimasta tai siitä että ollakseen terveellistä tulee ruoan olla aina myös rasvatonta .

      Poista
    6. Itsekin sairaalloisesti kilon-kahden painonnousuaan hysterisoineen äidin lapsena (joka sairastui sittemmin bulimiaan) sanoisin, että jätä paastot ja mene lenkille lasten kanssa.

      Poista
    7. Otan granilaisen kompromissin ja valitsen molemmat. :)

      Poista
  3. Mulla on kaverin innostamana nyt pari viikkoa 5:2:sta takana ja on sujunut hyvin. Joku 1,5 kg lähtenyt. Kolesterolitestit mulla vasta edessä, mutta mielenkiintoista nähdä, vaikuttaako dieetti niihin. Monilla on kuulemma arvot parantuneet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, näistä terveysvaikutuksista mäkin kiinnostuin. Tuo kirja on vähän köykäinen tässä suhteessa mun makuun, mutta eiköhän internetzistä jotain arviota löydy.

      Poista
  4. Oman kehoni olen menettänyt ihan vain jojoillen painoni kanssa. Jokaisesta dieetistä seurasi painonpalautus ja palkintokilot päälle. Niin, niin pitäisi osata joo, mutta HEI, me taistellaan evolutiota vastaan. Raju dieetti johtaa siihen, että solut ryhtyvät pelastamaan isäntäkehoaan nälänhädältä, Paastoamalla menetät lihasta ja saat rasvaa tilalle, katsohan tuttavapariskunnan tilanne vuoden kuluttua, luultavasti painonpudotus on muisto vain. Minä todellakin toivoisin, että jokainen nainen nauttisi kehostaan ihan sellaisena kuin se on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan tää taistelu länsimaisia olosuhteita vastaan vähän masentavaa. Mutta kuten tuolla linkkasinkin niin mikä tahansa dieetti toimii, jos sitä jaksaa noudattaa ja tässä on onnistumisen edellytykset. Päivän paastoja tulee pidettyä välillä ihan vahingossakin, olen vain kutsunut niitä kiireisiksi päiviksi. :) Mua ei kyllä saa läskistä nauttimaan millään, oma hiihto siis tässäkin jokaisella.

      Poista
  5. Kilo on oikeasti niin pieni määrä normaalimittaisen ihmisen massasta että kilon 'lihominen' voi mennä jo puntarinkin huonon päivän piikkiin. Tai sen että käyttää eri vaakaa kuin yleensä. Siksi painontarkkailun pitäisi olla säännöllistä ja mieluiten mahdollisimman samoissa oloissa aina. Jostain luin että paras päivä olisi punnituksille perjantai, koska viikolla yleensä syödään melko säntillisesti. Viikonlopunjälkeisessä maanantaissa vaikuttavat viikonloppuna mahdollisesti nautittujen herkkujen aiheuttama hiilaripöhö...ja onhan viikonloppuisin muutenkin enemmän aikaa panostaa ruokailuihin jos se sattuu olemaan kiinnostuksen kohteena.

    Lisäksi voisin kompata tuosta ylhäältä arvelua siitä että tämä 'lisäkilo' voi ihan hyvin olla myös lihasta.

    Paastodietti varmaankin toimii, koska viikottainen energiamäärä pienenee, mutta mitään muita erityisiä positiivisia puolia en siitä löydä. Se ei opeta terveellisiä ruokailutottumuksia tai auta pysymään niissä. Tämä mielestäni olisi jokaisen kannatettavan dietin peruspylväitä. Jos mahdollinen pyöristymisesi johtuu arkielmän liiallisesta energiansaannista niin onko koko perheesi nousukäyrällä? Silloin ehkä kannattaisi ensisijaisesti yrittää parantaa koko porukan ravinnonlaatua eikä keskittyä omiin kosmeettisiin projekteihin?

    Jos mennään laskeskelun puolelle...keskivertonaisen 2000kcal/vrk määrällä 3000kcal vähentäminen viikossa tarkoittaa reilun 400kcal vähentämistä päivässä. Tämä on jo sellainen määrä jolla lähtökohtaisesti normaalisti syövä henkilö laihtuu melkein kilon viikossa. Kuulostaa siltä että dietti on suunnattu niille joiden perussyömisessä on jotain vikaa, mutta jotka eivät suostu tätä myöntämään. Jos ei-paastopäivät syö perusterveellisellä normaaliruokailulla painonpudotus alkaa mennä jo soveliaan ylärajoille. Ja siihen vielä tosiaan se mitä jo aiemmin sanoin, tämä ei kannusta niihin terveellisiin elämäntapohin.

    Siksi en oikein haluaisi toivottaa onnea tähän projektiin. Enemmin kannustaisin kehittämään jonkun vähän kestävämmän tavan pitää yllä ihannepainoa. Sokerilakkokin taisi silloin joskus toimia?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toki voi puntarissa olla vikaa ja silmäpussissa nestettä, mutta suunta on yksiselitteisen väärä. Olen lisännyt vuodessa liikuntaa ja vähentänyt sokeria ja silti paino ei putoa.

      Ja kyllä tässä tähdätään nimenomaan kestävään painonhallintaan - ja se edellyttää helppoutta. Sokerilakko on liian raskas, jotta jaksaisin noudattaa sitä kuukautta pitempään, mutta tämä kahden 500 kalorin päivä viikossa vaikuttaa mahdolliselta, jopa mulle luontaiselta tavalta syödä. Hallintavaiheessa siirrytään siihen yhteen paastopäivään viikossa.

      Poista
    2. Lähinnä tuo kalorien laskeminen ainakin yhtenä-kahtena päivänä viikossa on se mikä ei kuulosta siltä kestävältä tässä kuviossa. 500kcal on kuitenkin kaikesta huolimatta jonkun yksittäisen ihmisen keksimä raja.

      Jos kyseinen paastojuttu kuulostaa luontaiselta tavalta niin miksi painosi on nyt sitten noussut? Jos kyse on vaan normaalin ruokailutavan uudelleenprofiloinnista niin miksi paino sitte putoaisi kun kutsut luontaista ruokailuasi viiskakkoseksi? Vai oletko tähän asti pakkosyönyt jonkun muun rytmin mukaan?

      Onko sokerin vähentämisen kokeillut lisäksi lisätä kasvisten syöntiä? Hedelmiin et tainnut olla taipuvainen ja vegeihin pohjaavalla ruokavaliolla jos aikoo saada parituhatta kaloria täyteen saaa olla jo luonteeltaan aikamoinen lehmä. Meillä koko perheen tasaisesti kasvaneet vyötärömakkarat ovat alkaneet kaventua kun ostimme höyryttimen ja aloimme korvata ainaiset peruna-pasta-riisit kokonaan tai osittain monipuolisemmilla vegevaihtoehdoilla. Suosittelen lämpimästi!

      Poista
    3. Silmäpussissa nestettä. REPSREPSREPS. Tuota selitystä en olekaan ennen kuullut (mutta sähän et tässä selittelekään) :D

      Poista
    4. Mä teen aika monia kompromisseja ruokailussa perheen takia: ruoanlaitto ei ole mun nakki, joten en voi päättää ruokalajeja, olen ainut kasvissyöjä, joten joudun joustamaan muiden mukaan ja lisäksi söisin mielelläni harvemmin. Luontainen ruokailurytmi on siis nykymenosta kaukana.

      Poista
  6. Kyllä se niin on, että dieetti kestää vain hetken ja mikäli sen jälkeen palataan takaisin samoihin ruokailutottumuksiin, niin ei dieetillä ole mitään hyötyä, "laihdutetut" kilot tulee varmana takaisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just näin. Tämä dieetti (diet = ruokavalio) on nähdäkseni niin helppo ylläpitää että paluuta ei ole.

      Poista
  7. Toivotan onnea valitsemallasi tiellä! Itse aloitin 5:2 n. vuosi sitten. Painooni se ei juurikaan vaikuttanut, mutta kolesteroliarvoni paranivat huomattavasti. Olen siirtynyt sittemmin ns. ylläpitovaiheeseen eli tahti on nykyään 6:1. Pelkäsin aluksi että olen paastopäivinä perseelle ammuttu karhu ja saan pomolta varoituksen, mutta kävikin melki päinvastoin; olen paastopäivinä hyvin virkeä ja virtaa riittää iltaan asti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei mahtavaa! Tuossa kirjassa on avattu noita terveysvaikutuksia, täytyykin tehdä postaus.

      Poista
    2. mmhmhmm...en nyt tiedä onko kirja joka markkinoi kyseistä metodia ihan välttämättä se paras ainoaksi lähteeksi terveysvaikutusten osalta...:D

      Poista
    3. Köh, kirjassa on tietenkin tutkimuslähteet, jotka eivät siis ole kirjailijan päästä. Aiheesta on myös tehty dokumentti.

      Poista
  8. Vaakaa ei kannata tuijottaa vaan vaatteita. Jos kaksi vuotta sitten hankitut vaatteet istuu vyötäröltä edelleen hyvin eivätkä kiristä kyse on lihasmassan kasvusta tai turvotuksesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nähdäkseni elastaani pitää huolen siitä että kilot ei näy vaatteissa juurikaan.

      Poista
  9. 400 kcal vähentäminen päivässä ei todellakaan laihduta melkein kiloa viikossa. Jos päivittäiseen kalorisaantiin tulee 500 kcal:n vaje, painonpudotus on noin 0,5 kg viikossa. Yhden kilon laihduttaminen vaatii 7000 kcal:n polttamista.

    5:2-dieetillä saadaan keskivertonaiselle aikaan noin 3000 kcal:n vaje, kunhan niinä viitenä päivänä ei syöpöttele liikaa. Sillä laihtuu puolisen kiloa viikossa. Olen itse ollut huhtikuusta saakka kyseisellä pätkäpaastolla (lukuunottamatta kesäloman noin kuutta viikkoa, jolloin söin mitä sattuu...), ja olen tänä aikana keventynyt 8 kg. Voin siis suositella :) Ensimmäiset kaksi viikkoa olivat vaikeita, mutta sen jälkeen helpotti.

    Onnea matkaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai hitto, onpas hyvät tulokset! Mä tähtään lähinnä neljän kilon päähän eli alle 70 kiloon, mut 68 olis täydellinen.

      Poista
  10. Tiedoksi että naisille jotka eivät ole vielä läpikäyneet vaihdevuosia pätkäpaasto voi aiheuttaa kaikenlaisia ikäviä hormonaalisia muutoksia. Niin että jos esimerkiksi kuukautiskierto alkaa muttua, mielialat heitellä jne. niin tämä ei ehkä ole (vielä) sinulle.

    Ja todellakin: vaaka mäkeen, mittanauha käteen. Ja jos on pakko punnita, niin punnitukset tehdään vain aamuisin alasti aamupissan jälkeen ennen kuin on syönyt mitään. Iltapäivällä paino on helposti 2 kg enemmän. Nimim. testattu on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Köh: tulos oli siis aamupunnitus pelkän puuron jälkeen. Mittanauhaa en omista ja vaakakin katosi muutossa.

      Poista
    2. Niin eli jos joit lasinkin vettä tai ison mukin kahvia puuron lisäksi ja olit punnituksessa vaatteet päällä, saat vähentää 800-1000 g punnitustuloksesta. Sen lisäksi jos olit lievästi turvoksissa esim huonosti nukutun yön jälkeen, saat vähentää 300-400 g. Jos olit paljon turvoksissa juuri lähestyvien menkkojen takia, saat vähentää turvotuksen takia 800-1000 g.

      Jos vedit punnitusta edeltävänä päivänä himopunttitreenit voit vähentää painosta 200-400 g lihasturvotusta (eri asia kuin huonon yön, hormonien tai suolapitoisen ruoan aiheuttama turvotus).

      Onko sinulla esimerkiksi vuoden tai kahden ikäistä vaatetta, joka vuosi tai kaksi sitten oli sopiva? Miltä se nyt tuntuu ja näyttää päällä?

      Oletko miehesi mielestä lihonut vai kiinteytynyt?

      Jos se on kiristynyt etkä ole tehnyt muita muutoksia kuin lisännyt esim. punttitreeniä, onko mahdollista että olet saanut lihaksia näihin kohtiin?

      Vai oletko tehnyt jotain muita epäterveellisempiä muutoksia ruokavalioosi? Kuten alkanut lipittää tavallista useammin viiniä tai ottaa ylimääräisiä suklaapaloja tai muita herkkuja ajatellen että "mä voin ottaa tämän kun olin salilla/olen menossa salille"?

      Mulla paino sahaa kuukautiskierron vaihteesta ja treeneistä riippuen helposti 1-2 kg jopa parin päivän sisällä.

      Toi 5:2 dieetti on paljon rankempi keholle kuin monet tajuavat ja voi sotkea suhteen ruokaan ja ruokarytmeihin pahasti varsinkin naisilla. Parhaiten pätkäpaastot toimivat miehillä ja vaihdevuodet ohittaneilla naisilla. Se että muinaiset ihmiset elivät satunnaisesti syöden ei tarkoita sitä että he voivat hyvin vaan koska heidän oli pakko syödä niin. Hedelmällisessä iässä olevien naisten elimistö reagoi herkästi ravinnon muutoksiin iskemällä muuttamalla hormonitoiminnan miesmäisemmäksi eli vähemmän hedelmälliseksi. Usko minua: et halua sitä. :-)

      Poista
    3. Siis vaatteet kiristynyt, ei mies. :-D

      Poista
    4. Sori, mä en lähde näihin teoretisointeihin, mikä tulokseen vaikutti. Tulos oli yli 70 kiloa -> painoa on edelleen liikaa ja suunta väärä.

      Tää vaikuttaa mulle hyvinkin luontaiselta tavalta syödä. Jos se tekee musta miehen niin sitten olen luontaisesti väärässä kehossa. :D

      Poista
    5. Niin, eli mua jäi vaivaamaan että onko ne vaatteet kiristyneet vai ei?

      Eli jos ei ole, niin onko tavoitteenasi siis olla mahdollisimman kevyt vai mahdollisimman kiinteä? Jos ensimmäinen, lopeta treenaaminen. :-)

      Heh, sekin on tietysti mahdollista että olet väärässä kehossa, hahahha!

      Ei vaan, tämä on vapaa maa ja sinä aikuinen ja viisas ihminen joten luotan kyllä kykyysi nähdä sopiiko jokin sinulle vai ei. :-)

      Poista
    6. Kokeilematta ei ainakaan voi tietää. :)

      Poista
  11. jos paino lisääntyy tota tahtia..kilo vuodessa.....kannattaa kyllä tarkistaa tottumuksiaan.....aikanen puuttuminen tässäkin asiassa parasta.

    VastaaPoista
  12. Onnea! Mä oon hiljaa ja hissukseni vannonut tämän nimiin. Paastopäivät on ollu pms oireissa (eli sokerinhimossa) rankkoja mutta muutoin helppoja (ihan oikeasti!). Olen pudottanut reilussa vuodessa 12 kiloa ja nyt pidän paastopäiviä lähinnä vähentääkseni turvotusta ja keventääkseni oloa. Tykkään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Wow! Tosiaan, miten hitossa pms-vaiheessa paastotaan... No jää selvitettäväksi. :)

      Poista
  13. Minä liputan vahvasti lihasmassan kohentamiseen ja itsellä toimii erinomaisesti talvikautena pari-kolme kertaa viikossa kotona tehty kahvakuulatreeni. Lisäksi kaikenlainen hyötyliikunta, mm. työmatkapyöräily vähint. 6kk vuodesta. Pyöräilykautena en kamalasti jaksa tuota kahvakuulaa (vain 1krta/vko), mutta siinä lyhyestäkin treenistä saa paljon potkua ja on tosi vahva olo. 3X30 kyykkäykset luudanvarren kanssa useampana iltana viikossa pitää pehvan kondiksessa. Vastustan kaikenlaisia dieettejä, kohtuus, kohtuus ja kohtuus kaikessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä vastustan jengin niputtamista yhden ainoan oikean painonhallintakeinon alle. :) Mä en saa aikaiseksi mitään lihasmassatreenejä, joten jotain muuta sen olla pitää.

      Poista
    2. Olen samaa mieltä, siis siinä, että ei todellakaan kannata aloittaa sellaista mikä ei tunnu omalta. Mutta elämä on siitä hassu juttu, että sen käänteistä ei aina tiedä ja sitä voi löytää joskus itsensä salilta. Minäkin olen kuulemma vannonut, että moiseen en koskaan ala ja piste! Sinänsä harmi että et ole innostunut, sillä niin nopeaa kehonmuutosta en ole ikänäni huomannut kuin salitreeni. Ja mitä kaikkea itsekin olen yrittänyt eli mulla on aina ollut vähän samaa ongelmaa kuin sulla ja on toki edelleenkin eli hirveän kurinalaista pitää olla että pysyy samoissa.

      Poista
  14. Ja vielä, mulla oli kolesteroliarvot kohollaan aikoinaan nelkyt-vuotistarkastuksessa ja siihen auttoi pähkinöiden syönti. Muutama manteli tai pähkinä päivässä laski kolesterolin alle viiden.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä syön jo pähkinöitä... Ei auta.

      Poista
    2. Ja kaikillahan ei auta mikään, perinnöllistäkin voi olla. Tiedän yhden joka ei tod syö epäterveellisesti ja silti on kolesterolit ylhäällä - niin no sekin vai suomalaisen mittapuun mukaan, eikös jossain Norjassakin ollut aika lailla ylempänä se raja kuin meillä. Suhde toki vaikuttaa, mutta siis kokonaislukema.

      Poista
    3. Meillä on sukurasitteena korkeat luvut. Mutta katsotaan miten tämä pätkäpaastoilu niihin vaikuttaa!

      Poista
    4. Samma på svenska; tällä geeniperimä-kilpirauhasenvajaatoiminta-combolla ei juuri juhlita eikä siihen ole auttanut benecolit eikä muut dieetit. Mutta 5:2 pudotti kokonaiskolesterolia yli yhden yksikön (?) ja hyvän osuus on tällä hetkellä huippuhyvä!

      Poista
    5. Luulin, että 5:2 ei nimenomaan sovi kilppariongelmaisille? Onko sulla pidempi kokemus jo systeemistä?

      Poista
    6. Ai, en olekaan kuullut etteikö sopisi? Olen "harrastanut" 5:2 nyt vuoden, eikä ongelmia ole kilpparin kanssa ollut. Lääkkeet syön toki paastopäivinäkin normaalisti.

      Poista
  15. Olen aikaisemmin vinkannut täällä kirjasta Syö mitä mielesi tekee (Teemu Ollikainen). Kirjoittaja on psykologi, joka on itsekin kamppaillut painonsa kanssa ja hoitaa psykoterapeuttina mm. painonhallinnan kanssa kipuilevia. Kirjassa on tutkimuksia viitteinä ja mielestäni se on innostavasti kirjoitettu tietokirja.
    Kirjan esittely Adlibriksessä: "Ylipainon karistaminen on avain kestävään hyvinvointiin, mutta vastoinkäymiset tai ongelmatilanteet palauttavat laihduttajan helposti lähtöpisteeseen. Tiedon määrällä ja muutoksenhalulla ei ole merkitystä, ellei opi ymmärtämään laihtumisen kannalta tärkeintä tekijää: omaa itseään. Ylipainon katsotaan usein liittyvän aineenvaihduntaan ja ruokavalioon, vaikka se on monelle psyykkinen ongelma. Onnistumisen edellytyksenä onkin tiedostaa ne ajattelutavat ja tunteet, jotka aiheuttavat haitallista syömistä. Syö mitä mielesi tekee tarjoaa tuoreen lähestymistavan itselle sopivaa ruokavaliota ja elämäntapaa etsivälle. Se opastaa sovittamaan ruokavalion elämäntilanteen, persoonallisuuden ja mielihalujen mukaiseksi unohtaen syyllistävät painotaulukot ja kalorilaskurit."

    VastaaPoista
  16. Naiset ja paino - siinäpä ikuinen puheenaihe, joka jakaa aina mielipiteitä suuntaan ja toiseen, kuten näistäkin kommenteista saa huomata. ;) Eikös se ole tärkeintä, että itse tuntee olevansa sinut oman kroppansa kanssa? Totean kuten monet muutkin kommenteissaan, että näytät kyllä kuvassa varsin sopusuhtaiselta, mutta jos itseäsi ahistaa, niin mikseipä sitten pudottaisi muutamaa kiloa vaikka vain oman mielenrauhansa vuoksi?

    Itse olen aina ollut normaalipainoinen, mutta vielä reilu neljä vuotta raskauden jälkeenkin painoin 5 kiloa enemmän kuin aikaisemmin, mikä vaivasi minua koko ajan. Ei muut ihmiset noita viittä kiloa minussa huomanneet ja kun puhuin ylimääräisten kilojen karistamisesta, minulle kommentoitiin vain, että "ei kai se nyt ole niin kilon päälle, kun ihan sopusuhtainenhan sinä olet?" Nyt, kun saavutin alkuperäisen painoni kuukausi sitten, ei muut huomaa noiden viiden kilon katoamista, mutta itse tunnen sen farkuissani ja mielialassani. Olen huomattavasti tyytyväisempi peilikuvaani - niin turhamaiselta kuin se kuulostaakin - ja itseluottamukseni on vahvempi. Lisäksi tunnen itseni jotenkin terveemmäksi, vaikka muut terveysmuuttujat (mm. kolesteroli, verenpaine...) ovat edelleen ihan samoissa normaaleissa lukemissa kuin ennenkin. Go for it! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No näinpä! Sopusuhtaisuus on hyvin subjektiivinen kokemus ja musta se ei edes ole mikään turhamaisuuskysymys. Mulla on niin surkeat geenit että en viitsi kokeilla onneani enää ylipainollakin.

      Poista
  17. Mielenkiintoista! Kerro meille lisää! Mielestäni tuota dieettiä on nimenomaan lääkäritkin suositelleet, kun se on jotenkin kropalle luontainen tapa syödä (paleo-ruokavalio, ikäänkuin). Mun luontainen tapa on syödä vähän noin 4tunnin välein, joten tällainen paasto kauhistuttaa ajatuksenakin :) Mutta minä kamppailenkin tällä hetkellä eri ongelmien kanssa (määrä on hyvä, laatu ihan pielessä, kun 2v kaksoset ei anna kokkausrauhaa - lapset saa ne terveelliset jutut ja itse syö mitä sattuu...).

    Ja tää laihduttaminen on kyllä sellainen teema, johon jokaisella on sanottavaa. Itse en ole ylipainoinen, ja jos alan aiheesta puhua tyyliin ruuan laadun parantaminen ja vyötärön kiinteyttäminen, niin nokallehan siitä tulee. En nykyään puhukaan laihdutusteemoista kenenkään muun kuin sisareni kanssa, joka on fysiologisesti ja mentaalisesti samoilla linjoilla. Eli hyvä kun pidät oman pääsi mielipiteissäsi :)

    Mervi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lupaan postata lisää! Mua huvittaa tää suomalaiskansallinen neliraajajarruttaminen kaiken kokeilemisen edessä. Ihan kuin olisin testaamassa pätkäpaaston sijaan sukurutsausta. :D

      Poista
    2. Suomalaisille on kauhistuttavaa, jos joku haluaa olla hoikka, siinä on jotain pelottavaa. Suomalaisen nykynormi on leivä ylipaino.

      Poista
    3. Siis lievä ylipaino.

      Poista
  18. Mäkin kokeilin tuota 5:2 -dieettiä, mutta paastopäivät oli ihan kauheita, energiaa ei riittänyt mihinkään... Sen sijaan kesäkuusta asti olen noudattanut 16:8 -dieettiä, jossa joka päivä paastotaan 16 tuntia ja päivän ateriat syödään 8 tunnin aikana. Käytännössä jätän aamupalan välistä, mikä itselleni sopii hyvin, koska lasten kanssa tulee syötyä iltapalaa. Paino on pysynyt hallinnassa! Lue lisää: http://www.leangains.com/2010/04/leangains-guide.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiinnostavaa! Onko vaikuttanut veriarvoihin?

      Mun mies ei missään tapauksessa pystyis 5:2 noudattamaan sen verran kova aineenvaihdunta sillä on ja lisäksi matalan verensokerin sietokyky on surkea.

      Mulla eka paastopäivä meni tosi hyvin ja jaksoin tänään fillaroida duuniinkin! Ei mitään ongelmaa paastoamisen kanssa, kuten arvelinkin.

      Poista
    2. Mä siirsin keväällä ateriarytmiäni myöhemmäksi, juon kotona aamulla vain lasin laihaa mehua, syön aamupalan töissä n. 9.30, lounaan n. 12.30-13.00, ihan pienen välipalan ennen töistä lähtöä ja iltapalan siinä 21-22. Lisäksi pienensin lounaan annoskokoa selvästi. Painoa on tippunut kesäkuusta lähes kuusi kiloa. Heti alkuun tippui kolme kiloa, nyt tahti on ollut 0,5-1 kg kuukaudessa. Eli vähän sama juttu kuin Uraäidillä, mutta vähän pidemmällä aikajänteellä.

      Poista
    3. Kiinnostava malli tämäkin ja suuntahan on oieka eli toimii! Skippaat siis päivällisen kokonaan? Tässäkin tosiaan on hyvä muistaa että tavoitepaino siintää siellä tammikuun puolella, turha hötkyillä.

      Poista
    4. Oma keskenään pikkuhiljaa muodostunut ruokarytmi on tällä hetkellä sellainen että en syö aamiaista lainkaan, lounaaksi ~12 kieppeillä sitten jotain aamiaistyyppistä, puuroa tmsvast. Päivällinen perheen kanssa viiden-kuuden maissa ja iltapala noin 23 aikoihin.

      Kyllähän sitä kaikkea syö muutaman tunnin välein yms on tullut painonhallinnan ja terveyden nimissä tullut kokeiltua, mutta jossain vaiheessa totesin että voin henkisesti parhaiten sillon kun en yritä tunkea itseäni kenenkään toisen ruokarytmiin. Aamiaisesta en esimerkiksi ole ikinä osannut nauttia ja jos reissunpäällä tulee vaikkapa hotellissa sosiaalisista syistä syötyä niin välillä tulee jopa fyysisesti paha olo.

      'Harvennetulla' välillä syödessä pitää vaan muistaa keskittyä siihen ruoan laatuun vähän tarkemmin, jos syö yhden aterian huonosti niin se on sitten kolmannes päivän ruokailuista ns. huonolla alueella. Kuudesti päivässä puputtavilla yhden aterian korvaaminen munkkirinkilällä jättää jäljelle vielä viisi mahdollisuutta tehdä niitä parempia valintoja :)

      Poista
    5. Mulla ei ole vielä tietoa 16/8-dieetin vaikutuksesta veriarvoihin. Ikäkausitarkastus vasta ensi vuonna edessä...

      Poista
  19. Mitä sit tapahtuu kun on pudottanut sen painonsa normaalipainoon mutta jatkaa? Alkaako se keho toimia silleen, että tuo 5:2 on niinku normaali olotila ja painon putominen loppuu?

    Joo voi hitto mua nyppii ku jengi sanoo että "ei sun tartte mitään pudottaa kun oot ihan sopusuhtanen" - joo, tiedän, mulla ei ole grammaakaan ylipainoa mutta niin kauhee säkki mahan päällä että oksat pois (eiks tää mahaläski ole läskiyden pahinta laatua). Tuollaiselle dieetille mun ei varmaan tartte ryhtyä mutta joku ryhtiliike tuon tyhjän hiilarin kanssa olis paikallaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjassa neuvotaan, että kun on saavuttanut tavoitteensa, voi siirtyä ns. ylläpitovaiheeseen, jossa paastotaan vain yhtenä päivänä viikossa eli 6:1.

      Poista
  20. Ulkomaille muuton myötä muuttui ruokavalioni niin, että voileivät (ruileivästä) kera juuston ja kinkut jäivät lähes kokonaan pois. Samoin maitotuotteiden käyttö väheni. Muuten olin syönyt kuten aikaisemminkin ja voileivätkin korvannut jollain muulla. Parin kuukauden jälkeen huomasin, että housut tuntuvat löystyneen ja vaakakin näytti ilahduttavasti kolmea kiloa vähemmän. Olin niitä yrittänyt karistaa jo jonkin aikaa huonolla menestyksellä. Muutenkin olo on tuntunut vähemmän turvonneelta. Viime aikoina olenkin miettinyt, onko Suomessa se kaikki leivän ja maitotuotteiden tuputtaminen oikeasti tarpeen?

    VastaaPoista
  21. Kollega (miespuolinen) laihtu 5:2-systeemillä 18kg puoles vuodes, ajattelin kokeilla samaa, tosin -10kg riittäis mulle vallan mainiosti. :)
    Mulla on monta kaveria jotka on hoikkia, ollu aina, jossain vaihees tajusin, et ne on ihmisiä jotka unohtaa välillä syödä, ne huomaa illalla et ei oo syöny muuta kun pari leipää päivässä eli ne pätkäpaastoilee luonnostaan ainakin parina päivänä viikossa. Johtuiskohan siitä et ne pysyy hoikkina? Loogista.
    Ja mitä tulee vastakommentteihin säästöliekistä sun muusta, niin tällä systeemillä nimenomaan ei kai ole pelkoa et elimistö menis säästöliekille jos paastopäivien välis on ainakin yks normipv?!
    Pätkis ei varmaankaan sovi niille jotka tarvii jotain sapuskaa parin tunnin välein, mulle riittää 2-3 krt päivässä, ahdistaa jos joutuu syömään liian usein, silleen ettei oo yhtään nälkä. Mä oon muutenkin sitä mietä et jos koko ajan puputtaa, ei elimistö opi tunnistaan oikeeta nälkää.
    Muutama kilo vasta lähteny (koska välillä ei oo "ehtiny/kyenny" pitään kun 1 paastopvn viikossa) mutta alku näyttää lupaavalta. Välillä on menny "miesten 600 kaloria" -versio ja silti suunta alaspäin. Ja parasta kun päivät voi valita ite miten haluaa -jos yllätysvieras tulee kylään ja haluaa ulos syömään, voin siirtää paaston seuraavalle päivälle!
    Jos tää mun kohdalla toimii ja pääsen tuloksiin, en näe kovin suurena ongelmana syödä vaikka loppuelämäni yhtenä päivänä viikossa vähemmän kun muina päivinä.
    Jatketaan harjoituksia. :)
    nim. Vappuna -10kg

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse olen luonnostani pätkäpaastoon taipuvainen enkä silti ole hoikka. Myönnettäköön sentään että olen pysynyt tässä vajaan kymmenen kilon ylipainossani melko kilolleen jo lähes kymmenen vuotta.

      Ei se paasto mikään autuaaksi tekevä juttu ole vaan se kokonaisenergian määrä. Jos ei-paastopäivät kiskoo kaksin käsin jotain energiapitoista safkaa niin ei sitä kahdella 500kcal päivällä nollata, vastaavasti jos ruokavalio on vaan vähän pielessä niin pätkäpaastolla saanee pudotettua joitakin kiloja.

      Poista
    2. Mä itse asias kans luulin et normipäivät menis kaksin käsin safkaa kiskoessa, mut järkytyksekseni huomasin, että ei niin käynytkään. :)
      Duunin ruokalassakin mietin monesti, että tarviiko sitä lautasta ihan kukkuroilleen ottaakkaan. Jotenkin jäi päälle se ettei halunnu syödä itteään ihan turvoksiin, vaikka illalla nälkäisenä olis ajatellu seur. pvnä vaikka mitä syövänsä. En tosin tiedä päteekö kaikkiin.
      nim. Vappuna -10kg

      Poista
    3. Sama kokemus! Ei jotenkin jaksanut syödä edes normaalia annosta.

      Poista
    4. En tarkoittanut että paasto vaikuttaisi ahmimista lisäävästi vaan tilanetta jossa pätkäpaastolle ryhtyy henkilö joka syö hyvin energiapitoista ruokaa ihan joka päivä, vaikka määrät eivät olisikaan hirveitä. Reippaalla rasvankäytöllä, majoneeseilla ja juustojen suosimisella saa ihan kohtuukokoisista annoksistakin aikamoisia energiapommeja.

      Esimerkiksi jos 'normaalin' päivän kilokalorimäärä on 3000 niin kahdella 500 päivällä ei vielä saada niin paljoa vajetta että edes painonnousu pysähtyisi jos muina päivinä syö sen 3000kcal niinkuin ennenkin.

      Poista
    5. Näin toki. Oman energiansaannin laskeminen on lisäksi aika hankalaa (minä en ainakaan valmista lounaita itse enkä ole kovin kokenyt kalorienlaskija), joten voi hyvin olla, että ravinnosta saa paljon keskimääräistä enemmän energiaa. Jos vetäisin 3000 kaloria päivässä olisin lihonut paljon enemmän kuin sen kilon.

      Poista
    6. Uskon kyllä että tämä ruokailumalli toimii sinulla ja saat tuloksia, kyse kuitenkin taitaa olla sinulla siitä että haet sosiaalista hyväksyntää normaalille ruokailurytmillesi. En arvellut sinun kiskovan 3000kcal päivässä :D kolmentonnin sarjassa painivat vähän liikkuvat yleensä omaavat vähän enemmän pudotettavaakin.

      Lähinnä koitin aloittaneelle vappulaihduttajalle tuoda esiin sitä että tämä(kin) laihdutus/painonhallintametodi kuitenkin lopulta pohjaa siihen kokonaisenergian määrään eikä pelkkä säännöllinen pätkäpaastoaminen ole autuaaksitekevää saati automaattisesti hoikentavaa. Vaikka kaloreita ei laskisikaan niin energiansaanti ja sen kulutus ovat kuitenkin kaikessa laihdutuksessa siellä taustalla vaikuttavia asioita, eikä niitä voi näinollen jättää täysin huomiotta. Jos sitkeän ylipainon takana ei ole sairautta niin sen takana on yleensä itsepetos. Eikä siihen itsensähuijaamiseen yleensä ihmedietit auta.

      Poista
  22. Hmm.. luulin eka tätä vitsiksi mutta se ei ollutkaan vitsi. Kilo vuodessa? Kilo _vuodessa_? Yhdyn täysin Katri Mannisen kommentteihin, sehän ei käytännössä tarkoita mitään. Punnitse itsesi mieluiten kerran viikossa tai kerran kuussa samassa vaiheessa kuukautiskiertoa.

    Mutta hyvä jos tuo on ainoa ongelma ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sehän on vaan hyvä, jos sulle ei kilo vuodessa merkitse mitään. Mulle se merkkaa viis kiloa viidessä vuodessa. :)

      Poista
    2. ja kilo vuodessa silloin kun on jo tehnyt ns. parempia valintoja painonhallinan vuoksi vihjaa siihen suuntaan että jokin elämäntavoissa olisi ehkä tarjonnut jopa useammankin kilon alunperin. Eli sille elämäntaparemontille lienee tarvetta?

      Ja tavoitepudotuksen ollessa kuitenkin enemmän kuin sen kilon niin tässä ei ollut kyse yhdestä liikakilosta lisää vaan vielä yhdestä liikakilosta lisää. Niissä on sitten jo vissi ero.

      Poista
    3. Mä olen elävä esimerkki kilo vuodessa-tyypistä. 10v.=10kg. Ei naurata. Nyt pakko saada joku roti tai kohta se on 20kg…
      nim. Vappuna -10kg

      Poista
  23. Kirjoittelin viime syksyn kokemuksista tänne. Nyt kun on takana lomaviikko, ja valkoiseen vehnään ja sokeriin sekä kaljaan perustuva ruokaympyrä, täytyy ottaa paastopäivät kalenteriin.

    Mulla on myös välillä ollut veto poissa paastopäivän iltana. Täytyy kokeilla vähän erilaista lähestymistapaa, ts. erilaista syötävää paastopäivän mittaan, jospa se auttaisi.

    VastaaPoista
  24. Hei, olipa kiva lukea tästä! Olen ollut 5:2 -dieetillä 15 kk. Koko aika ei suinkaan ole mennyt "tiukasti", toisinaan olen pitänyt vain kevennetyn päivän, ja lomilla on paastoiltu fiiliksen mukaan. Mutta onhan tuo aika rutiiniksi jo muuten muodostunut. Olen laihtunut haluamaani painoon (n. 7 kg), ja pysytellyt siinä, ja olo on hyvä :) Olin hiljattain parin viikon ajan paastoamatta, kun olin liikuntarajoitteisena kotona. Olo oli tämän jälkeen todella turvonnut ja kamala, paastopäiviä todella tulee ikävä!

    Mullekin on helppoa olla pitkän aikaa syömättä, ja päivän jaksaa aina, kun seuraavana päivänä voi syödä normaalisti. Yleensä syön klo 11 ja 18, mutta liikuntapäivinä vedän rahkan ja banaanin tarpeeksi ajoissa ennen urheilua, yleensä ei tee mieli enää syödä ennen nukkumaanmenoa, ja jos tekee, niin syön vaikka satasen edestä, eikä se ole maailmaani kaatanut ;) Kuten sanoit, parasta on ajoittaa paastot työpäiviin ja usein silloin tulee mentyä aikaisemmin nukkumaankin, mikä ei ainakaan mun kohdalla ole huono asia :D

    Tsemppiä paastoiluun!

    VastaaPoista

Nyt olis sun vuoro.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...