Tämä remontti toimii näköjään lähtökohtana aika moneen postaukseen. Otin nimittäin käyttöön vanhan pesuhuoneen hyllyltä löytyneen muotovaahdonjämän, vaikka hiusten muotoilu onkin tällä hetkellä kategoriassa "vähemmän tärkeät asiat". Kuinkas sitten kävikään? Huomasin, että se döfää kaamealle! Ummehtuneen esanssisen aivastuttavan makealle, vielä seuraavanakin päivänä. Ei se viisi vuotta sitten noin paha ollut. Mitä hittoa sille on tapahtunut, merkkitököttiä vielä!
Kaksi vaihtoehtoa.
1) Tuote on mennyt jotenkin pilalle.
2) Hajuaistini on mennyt jotenkin pilalle.
Veikkaan kakkosta (pun unintended!). Koska en ole tietääkseni
hajusteyliherkkä, vaan aina lätrännyt ongelmitta voimakkaasti tuoksuvien tuotteiden kanssa, kyseessä lienee vahingossa tapahtunut
tottuminen. Olen hiljalleen siirtynyt käyttämään sekä kodin että ihmisten hygieniassa hajustamattomia tai miedosti hajustettuja ekopesuaineita ja -kosmetiikkaa, joten ehkä nenäni on vain kalibroitunut kevyempään kuormitukseen. Tai ainakin siihen, että voimakkaastikin hajustetun luonnonkosmetiikkatuotteen tuoksu häipyy nopeasti.
|
Madaralla on nenäni mukainen tuoksumaailma. |
Hajusteet edustavat kuitenkin
suureksi osaksi kemikaalimaailman turhakkeita, joten vähempikin riittäisi. Jo raskausaikana, kun hajuaistini terävöityi keskiverron vihikoiran tasolle, tuli mieleen, että mahtaa hajusteyliherkällä ihmisellä olla vaikeat oltavat muuallakin kuin ruuhkabussissa Chanel 5:ssa marinoidun tädin vieressä. Markettikosmetiikka, pesuaineet ja huonetuoksut kuten wc-raikastimet ovat kaikki voimakkaasti hajustettuja. Onko edes olemassa hajustamatonta muotovaahtoa?
|
Kaksi luonnonkosmetiikkaosaston lempituotettani:
käsivoide on voimakkaan tuoksuinen, kasvovoide taas mieto. |
Tuoksuihin liitettävät mielikuvat ovat ällistyttävän voimakkaita. Minun oli pitkään vaikea uskoa, että pyykki on puhdasta
ilman tiettyä huuhteluaineen tuoksua ja että pinnat voi pyyhkiä ilman tolua (jos nenääni asennettaisiin tolukapselit, en siivoaisi ikinä). Ehkä mä vielä joku päivä totun siihen lapsiperheen eteisessä leijailevaan lapsiperhehajusteeseenkin: "kostea kumisaapas goes taskun pohjalle jäänyt mansikkakarkki".