Opettajajärjestöjen puheenjohtajat korvaisivat jälki-istuntoja koululaisten työpalvelulla. Rikkeitä tehneet koululaiset joutuisivat esimerkiksi siivoamaan. Perusteluna on, että suuri osa oppilaista ei ota jälki-istunnosta opikseen.
- YLE.fi
Olen itse ollut kerran istumassa. Varastimme kansliasta jälki-istuntolappuja ja kirjoittelimme niitä aikuismaisella käsialalla luokan pahimmille elististi-viisastelija-hikipingoille, jotka järkyttyivät suuresti. Kiinni jäimme, tietty. Tunti meni kuitenkin yllättävän nopeasti ja kepponen oli ehdottomasti sen arvoinen - varsinkin kun sain lusia rangaistukseni teini-ihastukseni kanssa.
Työpalvelu kuulostaa ehdottomasti pahemmalta kuin jälkkä. Ongelma on kuitenkin monitahoinen: moraalinen opetus ei saisi olla, että työ on rangaistus. Mutta kun se on! Palkaton työ on rangaistus, Hodorkovskikin sen tietää.
Siivous on kuitenkin erityisasemassa. Yleiseen viihtyvyyteen vaikuttavat työt pitäisi kuulua kaikille, ainakin jossain määrin. Jostain syystä kaikki arvostavat siisteyttä, mutta kukaan ei arvosta siivoojaa. Jos koululaiset siivoaisivat koulua säännöllisesti osana koulupäivää, kasvaisiko heistä kansalaisia, jotka ymmärtäisivät jättävänsä jälkiä maailmaan? Ja että jäljet siivoaa aina joku? Tämän tietää jokainen kotityöläinen: kun pyykit, roskat ja lika hoituvat maagisesti itsekseen, ne lakkaavat olemasta töitä.
On myös monta muutakin työtä, jotka kokisin rangaistuksena. En haluaisi olla siivooja sen enempää kuin kokki, veturinkuljettaja, balleriina tai Nokian pääjohtajakaan. Jälki-istuntokeisari Bart Simpson joutuu aina kirjoittamaan taululle sata kertaa lupauksen että ei enää tee kolttostaan uudestaan. Sehän on ns. turhaa työtä. Rangaistuksista pahin?