Lastenruoan markkinaraot

Voisko joku myydä tällaisia ipanoiden
lunch boxeja?

Ruokateollisuusmarkkinat ovat siitä kiinnostavat, että alalle pulpahtelee uusia mahdollisuuksia milloin minkäkin ryhmän palvelemiseksi. Jaloon tapaani laitan kaikkien lastenruokavalmistajien pöllittäväksi seuraavat joululomalla syntyneet ideat.

Sosedosetti

Vauvaperheessä tulee biojätettä, sillä avattuina nopeasti vanhenevat soseet ovat aivan liian isoissa purkeissa pieniruokaisille vauvoille. Toinen ongelma on aterioiden suunnittelu: mitä, milloin ja missä järjestyksessä kersalle pitäisi antaa, jotta ei tulisi keliakia, diabetes ja ripuli? Jogurttipurkkien multipakkauksista tuttu sosedosetti, jossa vauvan safkat ovat kätevästi pakattu annoksittain aikajärjestykseen (aamiainen-lounas-välipala-iltapala) ratkaisee molemmat ongelmat. Nelikuisen dosetissa olisi muutaman teelusikallisen maisteluannoksia ja annoskoot kasvaisivat ja tarjonta monipuolistuisi iän myötä. Näistä voisi tehdä myös vegaani-, kasvis- ja lihaversioita. Aikajännettä voisi olla päivästä viikkoon - ja tietenkin voisi kasata oman dosettinsa!

Natriumglutamaattivihannekset 

Miksi ihmeessä aromivahventeita tungetaan lihapulliin ja nakkeihin, joita ei ainakaan meidän kersalle ole vaikea saada alas? Tarvitsen natriumglutaamatilla terästettyä parsakaalia! Miettikää, jos ipanat mankuisivat keitettyjä porkkanoita lisää silmät kiiluen ja nuolisivat tofu-papumuhennoslautasensa puhtaaksi! Myönnän, että aika ei ole ehkä paras mahdollinen tämän tuotteen lanseeraukselle, mutta voisihan sitä kokeilla - onhan sitä natriumglutamaattia äidinmaidossakin.

Karppinaksut

Kersat rakastavat jäystää suussa omituisesti häviäviä maissinaksuja, mutta karppaajavanhemmat eivät halua syöttää ipanoilleen lihottavia hiilareita. Laitetaan siis naksuihin teollista proteiinia, rasvaa, kuituja ja d-vitamiinia, niin johan saadaan niillekin hyötysuhdetta.

Mitäs näistä ostaisitte?

KUVA: Flickr / gamene

Tabula rasa

Solisi taas tämän ajanlaskutavan mukaan rapiat kolmesataakuusikymmentä uutta päivää sätkittävänä. Viime vuonna samaan aikaan olin vähän ristiriitaisissa tunnelmissa. Kiinnostava työvuosi vaihtuisikin ummetuskevääksi, joka huipentuisi uimarengaskesään ilman uimista ja loppuvuosi olisikin borettavaa liivinsuojashowta. Blaah.

Sitten kävi niin kuin aina käy: tuli yllättäviä käänteitä. Kaksi hyvää ystävää ilmoittautui paksuilijoiden joukkoon, joten äitiyslomani on ollut jopa hauska. Satu otti yhteyttä ja kirjan kässäri on viimeistelyvaiheessa. Uusi kesämökki sai rakennusluvan ja nyt se jo odottaa maalauskelejä. Kersa osoittautui inhimilliseksi tapaukseksi. Ja se koluministin paikkakin aukesi.

Vaikka osa tämänkin vuoden paloista tuntuisi olevan jo paikallaan, pitäisi muistaa, että oikeasti kyseessä on tabula rasa. Oletan näkeväni ensiaskeleita, purkavani saunan, meneväni töihin ja juhlivani kirjaa, jonka kannessa on minun nimeni. Esitän nöyrän toiveen, että yllätykset olisivat maltillisempia kuin parina männä vuonna.

Ensimmäinen ylläri tuli kuitenkin jo tänään: Skidi tuli pitkähkön nyhräämisen jälkeen näyttämään kirjoittamaansa lausetta isisanoo e. Tyyppi, joka ei osaa syödä puuroa ilman että tiputtaa sitä joka kerta paidalleen, on tajunnut, että kirjaimista tehdään sanoja (vaikka hetki kestääkin siihen että tulos olisi jotain järjellistä). Tyydyn sanomaan itsekin ee ja toivotan mieluisia kuluvan vuoden käänteitä itse kullekin säädylle.