Ihme tyyppi

Yhtä asiaa mä mietin päivittäin: millainen ihminen tosta lapsesta tulee? Turhamainen? Iloinen? Pitkävihainen? Suurpiirteinen?

Luonteesta on jo pieniä aavistuksia. Tosta likasta tulee ennen kaikkea sisukas. Jeanne d'Arc. Matilda rupesi nousemaan ylös jo 7,5 kk iässä kivuliaan näköisesti - ylös kun oli päästävä, tyylistä viis. Pikku bodari myös roikkuu mummilan tuolissa pelkkien käsien varassa, aika optimistista. Mä tykkäsin ite pienenä kaivaa ylös isoja kiviä ja avata solmuja. Kynsien alla oli aina multaa ja etuhampaiden kiille lohkeili. Isänsä taas on historian kamalin inttäjä, hirveä dobermanni, joka ei lopeta ennen kuin vastapuoli on murjottu mielipiteineen henkiseen maakuoppaan. Jos siis geenit on kohdallaan, Madde sopis hienosti eduskuntaan - ja siis ehdottomasti oppositioon. Näin eduskunnan pitäis muutenkin toimia, oppositiossa pitäis aina olla samat hyvät supliikkijäärät, jotka muistaa haukkua värikkäin sanankääntein hallituksen lapsiperheiden lyömisestä ja hyvinvointiyhteiskunnan romuttamisesta säännöllisin väliajoin.

Ilmeisesti Madden huumorintaju on vähän erikoinen. Se repeilee ääneen, jos mä aivastan tai yskin. Tai jos isi naputtaa sormilla kaulastaan ratsuväkiteeman (joo, se ON hämmästyttävä performanssi!). Neuvolassa on melkein joka kerta kirjoitettu adjektiivi "hyväntuulinen". Mikä on ilahduttava piirre tässä murjottajien maassa!

Varmaan sillä on myös jotain erikoisuuksia ton huumorin lisäksi. Mun isobroidi keksi pienenä asioille omia nimiä: järvi oli uima, puhelin oli halonen (!) ja sukset oli hiihtimet. Ihan hemmetin hyviä sanoja! Periytyyköhän jotkut omituisuudet? Mähän en erota oikeaa ja vasenta vaikka mulla on muuten hyvä suuntavaisto (osasin taannoin ajaa Ylästöön niin että katsoin vain kerran kartasta missä se sijaitsee, ja tiedän aina mihin kohtaan parkkihallia auto jäi). Joudun aina tarkistamaan asian sormuksesta. Oon aika hiljaista matkaseuraa. jos joudun kartanlukijaksi kun pitää miettiä paljon etukäteen mitä mä sanon seuraavassa risteyksessä. Ai niin, kirjoitin myös kaikki numerot peilikuvana.

Humour me: mitä outoa ootte tehny pienenä? Tai suurena? Jos luulette olevanne normaaleja niin haastatelkaapa äitiänne. ;) Tai hei, mikä olis kauheinta mitä jälkikasvustanne voisi tulla? Musta olis kamalaa jos Maddesta tulis nyhverö! Onneksi siitä ei liene pelkoa.

Kettutyttö

Minussa on aina asunut pieni kettutyttö. Tämä johtunee siitä, että asuimme penskana Kirkkonummen metsissä (omakotitalossa kuitenkin) ja kasvoin hyvin luontotietoiseksi. Tunnen edelleen Suomen yleisimmän floran ja faunan nimeltä, en voinut koulussa käsittää miten joku daiju ei erota tiaisia toisitaan tai tunne piharatamoa. Toimitin myös "Mailman eläimet" [sic] -lehteä ystäväni Kirsin kanssa. Jaoin mutsin duunissa kopioimaa nidettä naapuruston postiluukkuihin pyytämättä ja yllätyksenä ja sitten laitoin laskun perään! :D Hinta taisi olla kaksi markkaa. Kyllä sen joku maksoikin, kiitos vaan kärsivällisyydestä naapureille. Fyi:

Talitiainen

Sinitiainen

Nyt lapsen tulon myötä ympäristö- & oikeudenmukaisuusteemat ovat nousseet pintaan pitkän seesteisen kauden jälkeen. Olen vähän liian laiska kahlitakseni itseni vaivaiskoivuun Vuotoksen vastustusmielessä ja luonnehtisinkin itseäni enemmänkin ilkivaltatyypiksi. Voisin hyvin lähteä sprayaamaan jokaisen vastaantulevan sinikettu-ulsterin ja tunkemaan perunoita citymaastureiden pakoputkiin.

Olen myös ryhtynyt fanaattiseksi kierrättäjäksi, uusimpana tulokkaana kierrätän myös metallin. En vain enää yksinkertaisesti voi heittää lasia sekajätteeseen, enkä salli stipluja muillekaan: viime viikonloppuna dyykkasin broidin sekajätteen joukosta kermatetran keräyskartonkipuolelle. Selvin päin. Tällä hetkellä iloitsen siitä, että Tapiolan Lämpö sai vuoden mäkätyksen jälkeen aikaiseksi tuoda jätekatokseemme keräyskartonkiastian. Woohoo!

Mutta mutta. Maailma ei ole vielä täydellinen. Yksi asia, mihin ei ilmeisesti enää kellään riitä resursseja huomioda, on melusaaste. Viittaan lehtipuhaltimiin, liikenteeseen, ylilentäviin lentokoneisiin, tv-mainoksiin, tavaratalojen hissimusiikkiin, kännykkään pälättämiseen, mankan huudattamiseen rannalla - näitä riittää. Voitteko kuvitella: yhden tutkimuksen mukaan kaupunkilaisvarpuset laulavat kovempaa kuin maalaisserkkunsa! Niiden on pakko, muuten ei tuu häitä. Näin kevätaamuisin sen huomaa selkeästi kun kottarainen karjuu palkeet punaisina ikkunalaudalla. Missä on oikeus hiljaisuuteen?? Sitäpaitsi minulla on oma lehmä allikossa kun Madde nukkuu pihalla.

Toivottavasti Matildasta tulisi äitiään räväkämpi. Olisi hienoa nähdä uutisissa kun oma tytär jahtaa keltaisessa kumiveneessä valaidenmetsästäjiä Tyynellämerellä tai blokkaa ydinjätejunaliikennettä Ranskassa. Voisi vaan peitellyn tyytyväisenä kohautella olkapäitään kauhisteleville tuttaville että sellainen se on tämä meidän tyttö.

Saa se ryhtyä lääkäriksikin.

Tässä on muuten linkki fläsäytykseen jossa voi testata oman ekoterrorisminsa tason: Ekohaaste
Mä olin keskinkertainen. Mikä vääryys.

I-ha-naa!

Huh hah hei! Viikonlopun sisustusrumban tulos:

Skidillä on nyt ihana vaaleansininen pienen tytön huone, jossa on uusi ihana kirjahylly ja vaatekaappi ihanille 74-senttisille kevätvaatteille, jotka kaivoin vihdoin käyttöön.

Vierailla on ihana vaniljan ja vaaleanvihreän sävyinen vierashuone ja ihana vuodesohva, joka on myös ihana istua. Taidan nukkua siellä ensi yön, sekin on varmasti ihanaa!

Mulla on ihana "toimisto", jossa mä saan rauhassa blogata.

Lisäksi meidän makkarissa on ihana tummanruskea iso lipasto, jonne mahtuvat mun kaikki ihanat meikit ketjut ja vyöt. Laatikoissa on myös ihanat "sisälaatikot", joten olen pystynyt lajittelemaan tavaraa alaotsikoihin.

I-ha-naa! Nyt kun joku vielä pesis ikkunat. (Vihaan ikkunoiden pesua, muutan mieluummin.)

Selkään kyllä sattuu ja tili on tyhjä. Lupasin ukolle, että nyt ei vähään aikaan sisusteta, tosin ei ole kyllä varaakaan. Rahat meni Koti-Ideaan (en ole varma kirjoitusasusta), jossa oli helmikuun aikana tarjous kolme-huonekalua-kahden-hinnalla. Siis huonekaluja ilmaiseksi! O_o Tai no lähes ilmaiseksi, mutta mun mielestä toi oli niin hyvä tarjous, että se piti käyttää kolmeen kertaan. Ilmaisen huonekalun hinta nousi joka kerta säästöä. Milloin toi tarjous tulee Vepsäläiselle!? Siellä on aina kaksi kolmen hinnalla -päivät.

Tänään alkaa kevät. Ensi viikonloppuna kaivetaan grilli esille. Niin ja mun yhdet läheiset ystävät meni kihloihin, sekin on ihan järjettömän i-ha-naa! :D

- Mama kevätfiiliksissä

Ps. Ootteko huomannut että kirjoitan nykyään useammin? Koska mulla on enemmän ajatuksia ja energiaa. Arvatkaapa mitä. Lopetin imetyksen helmikuussa. Mulla olis jollekin hormonitutkimusryhmälle mielenkiintoinen väite takataskussa.

"Tervetuloa sukuun"

Hyvää naistenpäivää, hyvät naiset!

Sen kunniaksi: telaketjua! ;)

Minua on naimisiinmenoni jälkeen tituleerattu yllättävän usein ukkokultani sukunimellä, vaikka en nimeäni vaihtanut. En esimerkiksi eräissä häissä löytänyt itseäni pöytäkartasta ennen kuin tajusin etsiä, kuka on mieheni avecina.

Ärsytti. Minä olen minä! 70-luvulla joka toiselle annettu etunimeni aiheutti koulussa sen, että kaikki viisi Katjaa erotettiin sukunimen avulla, ja näin yli kolmikymppisenä olen jo ehtinyt koota jonkinlaisen identiteetin nimeni tueksi, sekä työelämässä että muissa sosiaalisissa ympyröissä.

Muutkin vaihtoehdot olivat huonoja. Meidän tapauksessamme ei voinut vedota toisen nimen harvinaisuuteen tai estetiikkaan. En nähnyt mitään järkeä kahden tusinanimen yhdistelmässäkään ja kompromissi olisi taas ollut vain minun. Kokonaan uuden yhteisen sukunimen etsiminen taas oli liian työläs projekti.

Toinen, jota kutsutaan automaattisesti väärällä sukunimellä on Skidi, joka siis sai minun sukunimeni. Totta kai. Miksi juuri minun pitäisi olla eriniminen lapseni kanssa? Nainenhan se saa kärsiä raskauden aiheuttamat suonikohjut, notkoselän, peräpukamat ja raskausarvet, synnyttää hiellä ja vaivalla (ei se epiduraali tee hommasta muuta kuin hetkeksi kivutonta) ja imettää niillä synnärillä tissien tilalle vaihtuneilla kipeillä kurpitsoilla herra ties miten pitkään. Nainen myös todennäköisesti pitää suurimman osan ellei kaikki eläkkeettömät vanhempainvapaat. Kaikkea kanssa.

Miksi tämä sitten ärsyttää? Kyseessä on täysin epätasa-arvoinen (ja työläs!) traditio, joka juontaa juurensa ajalle, jolloin syötiin kaarnaa. Laki, jonka mukaan nainen ei voinut omistaa mitään, aiheutti perintöjen, tilojen, osakkeiden ja muun suvun arvotavaran valumisen järjestään pojille. Näin myös tyttölapset tiesivät vain taloudellista harmia, sillä hänethän piti mahdollisimman varhain myydä aviomiehen sukuun kalliiden myötäjäisten kera.

Naisille ja miehille annettiin yhtäläinen oikeus perintöön ja naimaoikeus kaikissa säädyissä vuonna 1878 ja sukunimilakikin muutettiin 1986. Mistä kiikastaa?

No täällä perähikiällä kaikki uudistukset ovat järjestään pahasta ja helpointa on aina tehdä niin kuin kaikki muutkin.

Ilmeisesti moni nainen myös näkee sukunimen vaihtamisessa jotain ihanaa ja romanttista (yök) tai ei vain pidä omasta sukunimestään. Erityisen jännää on se, kuinka moderneina itseään pitävät miehet paljastuvat asenteiltaan 50-lukulaisiksi konservatiiveiksi, kun asia otetaan puheeksi.

Voi sitä kauhistunutta määintää.

Vedotaan käytäntöön, yhteiskunnan järjestyksen järkkymiseen (!) ja siihen että omat vanhemmat saavat sydänkohtauksen. Ja miesten nimenvaihtohan on kriminaalitaustan peittelyä. Herra Paskajärvelle tiedoksi, että kyllä se nimi naistakin pahentaa.

Peräänkuulutankin miehiltä rohkeutta toimia vastoin tunkkaista käytäntöä ja naisilta päättäväisyyttä pitää puolensa niitä vastaan! Tietysti jos kosintaa odottelee sen oman nimensä vaihtumisen toivossa niin mikäs siinä. Pitäkääpä sitten myös huoli, että mies tosiaan aktivoituu ennen ristiäisiä. Se on vähintä mitä hän voi tehdä.

Perheen yhteinen sukunimi on ainoastaan sopimus. Ja mikään sopimus ei yksin pidä perhettä koossa. Toivottavasti Skidillä on sitten aikanaan mahdollisuus ihan vapaaseen valintaan.

Naiset vapauteen! :D

Voi hitsinpimpulat

Olen yrittänyt lopettaa kiroilemisen ja pyrkiä myös välttämään kaikenlaisia - hmh - värikkäitä ilmauksia, joihin liittyy seksuaalisia vähemmistöjä, ihmisen karvoitusta yms. Tuo lapsukainen kun tajuaa jo puhetta enemmän kuin osaan aavistaakaan, enkä haluaisi ensimmäisen sanan olevan esimerkiksi paska. Jota myös käytetään usein.

Äkäinen purkaus on päässyt suusta kuitenkin muutaman kerran - saatte itse päättää olenko huono ihminen vai vain olosuhteiden urhi.

Tänään kertasin koko repertuaarin. Tiedän nimittäin nyt miksi espoolaisilla on kaksi autoa. Koska meillä ei ole joukkoliikennettä! Lähdin - raukkamaisesti myönnetään - bussipysäkiltä himaan 35 minuutin lumipyryssä seisoskelun jälkeen uutta autonkäyttöpolitiikkaa suunnitellen.

Eikä ollut ensimmäinen kerta. Olen yrittänyt matkustaa sekä Helsinkiin että Espoon sisällä, mutta aina päädyn värjöttelemään pysäkillä pohtien onkohan kaavailemani vuoro jo mennyt vai myöhässä. Kaksi kertaa olen jäänyt bussista, koska siellä oli jo kahdet vaunut ja kerran vuorossa oli yllättäenjoku extrakorkealattiabussi, jonne vaunut eivät mahtuneet. Lisäksi tässä maassa on paska - no okei - surkea keli 8 kk vuodesta, mikä on jo täysi syy rakentaa maanalainen julkinen verkosto. Haluan sen metron kehiin, maksaa mitä maksaa.

Toinen mieleenpaininut tapaus sijoittuu Tapiolaan, kyseessä oli enemmänkin epätoivon ilmaus.

Jäin Waynes'in tuulikaappiin kahden lasioven väliin jumiin vaunujen kanssa. Yhden minkkiturkkiakan oli aivan pakko päästä ennen mua ulos, kun olin jo yhdestä ovesta selviytynyt, joten tein ystävällisesti tilaa vaunujen sivulle. Akka paukautti oven kiinni omalta osaltaan ja mä nökötin siellä vitriinissä ihmisten tuijotettavana vailla mahdollisuutta ylettyä kumpaankaan oveen. Onneksi kahviseurani juoksi pelastaamaan minut suuremmalta häpeältä.

Kolmas tilanne kiteytyy turhautumiseen.

Tein hiukan väsyneenä kaalikeittoa ja päätin tunnin hauduttelun jälkeen lisätä keittoon myös hieman soijarouhetta. Kaadoin keittoon ruskeaa rouhetta - kaksi desiä pikakahvia. Sittemmin kahvimuruille ostettiin erinäköinen purkki, mutta itku oli lähellä. Asia olisi pitänyt kääntää voitoksi mutta nälkäisenä aivotoiminta on heikkoa. Kyseinen kofeiinipitoinen keitto olisi tietenkin hittituote markkinoitavaksi kaikille laihduttaville ja väsyneille mammoille.

Millä sanoilla olette korvanneet nämä tavanomaiset ilmaukset? Olen suhteellisen mieltynyt "Voi myrkky" sanontaan, siinä on riittävästi ärrää ja suu jää yrmeään asentoon.

Huuda pois

Lapsiperheeseen kertyy järjetön määrä kamaa ja joskus täytyy sisustustakin rukata lapsiystävällisempään suuntaan. Elintila pienenee sittereiden, lelujen ja kuukausittain pieneksi jäävien vaatteiden myötä dramaattisesti jo vuodessa ellei asialle tee jotain. Olenkin nykyään lievästi koukussa huuto.netiin. Huhu kertoo, että jotkut äidit tekevät muhkeaa tiliä kierrättämällä kaikki lastentarvikkeensa ja saavat niistä jopa parempia hintoja kuin ostaessaan. Palvelu ansaitsisikin jonkun ympäristömitalin vaikka en ihan käsitäkään sitä että jengi myy jotain täytettyjä ristikkolehtiä.. Nykyään siis aina kun uusi hankintatarve nostaa päätään, käyn ensiksi katsomassa onko jollain ylimääräistä. Viimeisin hankinta on harvinainen 130 cm leveä turvaportti pikku Kolumbusta varten.

Olen nyt päättänyt ottaa itseäni niskalapusta kiinni myös tuottopuolella ja asettanut tavoitteeksi laittaa joka päivä yksi tarpeeton esine myyntiin. Ja niitähän löytyy. Tässä muutama ilmoitushahmotelma.

Vauvan passi
Myyn yhden Suomen passin tarpeettomana. Rehellisen näköinen vauva, ei rikosrekisteriä. Kerran käytetty, mutta sivuilla ei leimoja. Erinomainen tilaisuus terroristeille!
HP. Tavalliselle kansalaiselle 1000€ / Terroristille 10.000€

Rikkinäisiä sukkia
Noin 1200 kappaletta mustia sukkia, joissa erikokoisia reikiä varpaissa ja kantapäissä, varret pääsääntöisesti ehjät. Laatikko kaupan päälle.
HP. 2€

Palovaroitin
Yksi palovaroitin, toimii jos osaa vaihtaa patterin. Sisältää uraania, joten terroristeille erinomainen tilaisuus.
HP. Tavalliselle kansalaiselle 10€ / Terroristille 100€

Huonekasveja
Itse kasvi enemmän tai vähemmän huonossa hapessa, mutta hienot ruukut. Mullat vaihdettu 2002 paikkeilla. Edullisesti parempaan kotiin.
HP 0,50€/kpl

Jään odottelemaan yhteydenottoanne.