Sauli, haluan kertoa sinulle jotakin

Arvoisat Sauli ja Jenni, supersiistiä, että saatte presidentillisen kersan! Haluan toivottaa lämpimät onnittelut ja samalla oikaista yhden väärinkäsityksen, joka niukkasanaisesta tiedotteestanne silmääni pisti: "Perheenlisäys ei vaikuta presidentin työn hoitoon."

Sauli. En haluaisi nyt mitenkään besserwisseröidä, mutta katson aiheelliseksi tuoda julki tällaisen eriävän mielipiteen. Tuo on, kaikella kunnioituksella, ihan täyttä soopaa. Fake news.

Muutama muukin vanhempi (oletettavasti globaalisti) on sitä mieltä, että kyseistä linjausta kannattaa harkita uudestaan. Lisäksi nyt on 2010-luku pitkällä ja vanhemmuudessa aivan erilaiset paineet kuin silloin edellisellä kerralla. Trust me. Olen syntynyt 70-luvulla ja nähnyt molemmat versiot.

Näkemykseni on tämä: Vauva vaikuttaa kaikkeen. Ihan joka juuttaan asiaan. Koska vanhemmuus vaikuttaa kaikkeen. Sitä ei pääse pakoon edes Darth Vader.

Vaikka joku muu hoitaisikin sen perushärdellin, napatyngän, yöimetyksen ja bodyn napituksen, niin siellä mentaalipuolella tapahtuu se suurin myllerrys. Maailmassa on nyt tyyppi, jolle Sinä olet tärkeä. Tärkeämpi kuin se yksi hullu lännessä ja toinen idässä. Etkö muka lähtisi himaan YK:n yleiskokouksesta, jos Vauvelssonilla ei olisi kaikki kondiksessa? Pystyisitkö muka keskittymään täysillä ydinsulkusopimukseen, jos vaimo olisi ihan kanveesissa yövalvomisesta? Etkö vain whatsappaisikin heti takaisin, kun saisit puhelimeesi videon, jossa on iloista jokellusta?

On tietysti vanhempia, jotka eivät voi viettää lapsensa kanssa niin paljon aikaa kuin haluaisivat, mutta eivät he vanhemmuuden lämmintä läikähdystä pääse pakoon. Vanhemmuuteen pätee hyvin se yksi viisaus housuun laskemisesta.

Hyvät puolet: siinä ei ole mitään häpeämistä, että vauva vaikuttaa kaikkeen. Sen pitääkin vaikuttaa kaikkeen. Ei ole tarvetta esittää muuta.

Ja onneksi olet pressa! Voit omalla esimerkilläsi näyttää, miksi isyysvapaa kannattaa uudistaa. Voit myös näyttää maailmalle, että modernin ajan vanhemmuus on tärkeä juttu, joka antaa ja ottaa ja vaikuttaa väkisinkin johonkin, mutta ei ihan kaikkeen. Silleen me muut täällä yritetään hommat hoitaa: perhe ja duunit tiukassa umpisolmussa.

Eipä muuta kuin onnet ja tsempit ruuhkavuosiin! Jos on raskasta niin muista, että sinäkin olet vain kantoraketti.

Ps. Raskausviikkoseuranta löytyy täältä, jos tuntuu, että J kaipaa lisätietoa.

"Pelko pois" ei ole hyvä neuvo

Terveiset taas kylmäpakkausten ja perhosteipin ääreltä.

Pihan ipanat olivat päättääneet leikkiä sokkohippaa. Tämä epäilemättä riemukas leikki oli tarkoittanut sitä, että yksi juoksee pipo silmillä muiden perässä. Leikki päättyi kaikkien vilpittömäksi yllätykseksi siihen, että Snadi juoksi puuta päin.

Koska ipanoiden kallot on ilmeisesti tehty elastaanista, mitään vakavampaa ei seurannut. Otsaan nousi kanamunan kokoinen kuhmu, naama meni naarmuille ja nenästä tuli verta. Mutta taju ei kuulemma lähtenyt. Kiitän sitä, että oli sentään se pipo välissä. Muuten oltaisiin taas päivystyksessä tikattavana.

No, näitä tapaturmiahan tietenkin sattuu, ei siinä mitään, mutta pidin kuitenkin porukalle pienen keskustelutuokion. Mitä tästä nyt opimme? Miten tämä homma olisi voitu välttää?

Varpaiden tuijotus päättyi siihen, että Snadi totesi, että ei mitenkään. Kaikki he olivat tavallaan syyllisiä. Olisi pitänyt miettiä tarkemmin, missä tätä voi leikkiä ja oliko leikissä ylipäätään järkeä. Snadi myös lisäsi, että hänen itsensä olisi pitänyt jättää osallistumatta. Hän sanoi jotain, minkä tunnistin itsestäni: olisi pitänyt kuunnella pelkoa.

Hän itsekin oli ollut sitä mieltä, että pipo silmillä juokseminen ei ollut tuntunut hyvältä ajatukselta, mutta sosiaalinen paine yhdistettynä riehumisen himoon oli vienyt voiton. Järki siis yritti turhaan varoittaa, ettei tämä ollut turvallista, mutta Snadi oli saanut varoitusvalot pois päältä. Sama minulla. Katselin juuri vähän aikaa sitten kuvaa 7-vuotispäiviltäni, naamani on siinä ruvella, koska olin vetänyt rattikelkalla pöpelikköön. Oli mennyt kovaa mutta ei haitannut. Lähipiirini on varma, että kuolen tapaturmaisesti.

Joillekin lapsille sattuu ja tapahtuu. Jotkut lapset osaavat kuunnella järkeä, ja näitä yksilöitä löytyy sukupuoleen katsomatta. Siinä missä olen yrittänyt saada Skidiä sanomaan asioille mieluummin kyllä kuin ei, joudun Snadille opettamaan täysin päinvastaista. Jos joku idea pelottaa, on ihan ok lopettaa kesken, vaikka muut väittäisivät, että on nössö ja ilonpilaaja. Pelko on aivan normaali ja hiton hyödyllinen tunne, sen ansiosta me emme tee mitään liian vaarallista. Sillä ei ole mitään tekemistä reippauden kanssa.

Mikä hienointa, Snadilla on ensi viikolla edustustapahtuma. Sen lisäksi että tyypiltä puuttuvat etuhampaat, hänellä on myös koivun kuva naamassa. Taidan teettää hänelle t-paidan, jossa lukee "It's not the age, it's the mileage".