Tietoa mainostajalle ›

14.1.2013

Raskausviikot explained

Ystävä odottaa esikoistaan! Hän pyysi minua kertomaan, mitä milläkin raskausviikolla tapahtuu. No, raskaus on yksilöllinen ja yllätyksiä täynnä, mutta tässä yksi johdatus aiheeseen. Täydentäkää vapaasti.

Rv 40+1: 29.6.11 klo 5:25 Tullinpuomin Shellin edessä ei hymyilyttänyt.
1-2 Nämä eivät tiettykään ole raskausviikkoja, mutta ilmeisesti oletetaan, että kuukautisten alkamisajankohta on se ainoa päivämäärä, jonka nainen edellisestä kuusta muistaa.
3. Riekut bileissä aamukuuteen. 
4. Menkat. Huhuu? 
5. Koopeet vaihtuvat nyt oikeisiin raskausviikkoihin. Kusitikussa ei välttämättä näy vielä mitään. Se tikku mittaa hormonia, jota joko on tai ei ole. Heikkokin viiva on positiivinen tulos. Nimimerkki "Nyt tiedän".
6. Nuppineulanpään kokoinen solurykelmä aiheuttaa kestokrapulan. On jatkuvasti pissahätä, vilu, väsy ja oksu kurkussa. Pidä siinä sitten jostain foolihapon saannista huoli. Ja nyt kaduttaa ne bileetkin.
7. Ai niin, tissien tilalla on pinkeät kurpitsat, jotka on niin kipeet, että ei voi edes portaita kävellä normaalisti. 
8. Katkaravulta löytyy viimeistään sydänäänet. Kumppanikin ehkä tajuaa, että nyt on tullut sohittua oikeaan osoitteeseen ja siellä ihan oikeasti asuu joku. 
10. Ylänappi alkaa kiristää, vaikka ei todellakaan pitäisi.
11. Näillä main on mystinen niskapoimu-ultra, josta saat tulokseksi tilaston. Katkarapu on kehittynyt isopäiseksi alieniksi. Samalla otetaan hepatiitti-, hiv- ja kuppatestit, koska olet varmaankin seksihurjastellut viimeisen kuukauden aikana ihan kympillä.
12. Pahoinvointi laantuu (tai sitten ei). Nyt voit kertoa duunissakin -- ellei ne ole arvanneet jo kauan sitten, kun huutoyrjöät joka päivä ja kyselet lounasruokalassa, onko parmesaani pastöroidusta maidosta. 
13. Tervetuloa "seesteiseen keskiraskauteen". Kun darra hellittää, on elämäsi mahdollisuus käydä jumpassa. Salin peileistä tajuat, että et näytä hehkuvalta äidiltä vaan ainoastaan lihavalta.
14. Teoriassa voit nyt tuntea sikiön liikkeet. Todennäköisesti tunnet vain ummetuksen.
15. Jos olet toista kertaa raskaana, jengi alkaa kysellä, joko se äikkäri pian alkaa.
16. Hyvästele viimeisetkin normaalit housusi. Vastalahjaksi saat närästyksen.
20. Alat varmistua siitä, että osa ilmavaivoilta vaikuttavista tuntemuksista on niitä liikkeitä. 
21. Näillä main on rakenneultra. Onko sillä kaikki elimet, sormet ja selkäranka? Ja onks toi pippeli vai napanuora?
22. Hemoglobiini alkaa olla jo alamaissa, joten nyt sitten taas väsyttää ja pyörryttää. Ota rautaa, jos maha kestää.
23. Alat ymmärtää, mihin tarvitaan tukisukkahousuja.
24. Kukaan ei sanonut, että kengätkin lakkaavat mahtumasta jalkoihin.
25. Jos tykkäät tilastoista, niin viikolla 25 syntynyt lapsi jää todennäköisesti jo henkiin. 
26. Enää ani harva pystyy feikkaamaan, että activialla tää turvotus lähtee.
27. ... ja sitten on se toinen ryhmä, jolla jää ensimmäiset raskausvaatteetkin pieniksi.
28. Kohtu alkaa painaa keuhkoja, joten alkaa epäilyttää, että vauva tulee suusta ulos. Hengästyttää.
29. Sikiö treenaa jo keuhkojaan, jotta se voi parkua sulle sydämensä kyllyydestä. Jos olo ei ole riittävän outo niin odotapa fiilistä, kun hanurissasi on hikka.
30. Tästä alkaa aikakausi, jolloin lattialla on pirusti tavaraa, koska a) kaikki tippuu käsistä ja b) sieltä ei enää poimita kuin tärkeimmät. 
31. Nyt kersa alkaa vääntää itseään pää alaspäin, joten maha muuttaa muotoaan kesken palaverin. Hyvä puoli: se ei enää monota virtsarakkoon.
32. Napaan sattuu. Itse asiassa ihan kaikkia ala- ja keskivartalon mestoja vihloo.
33. Ei kannata yskiä tai aivastaa julkisesti. Otat riskin, että kuset housuun tai pieraiset.
34. Voipi olla, että vähän turvottaa. Jos sattuu olemaan helle, tutustut termiin "norsujalka".
35. Nyt viimeistään alkaa huonosti nukkuminen, joka kuulemma "valmistaa äitiyteen". Joitain se saattaa ihan vaan väsyttää.
36. Viimeinen kuukausi siihen teoreettiseen h-hetkeen. Onneksi nyt alkaa äikkäri! Ei siihen hentoon työtuoliin enää uskaltaisikaan istua.
37. Loputkin äitiysvaatteet jäävät pieneksi. Mitäpä tuosta, kun et oikein kykene enää pukeutumaankaan.
38. Kaapit on siivottu ja sairaalakassi pakattu, mutta nyt harjoitussupistuksetkin ovat lakanneet.
39. Joka jumalan ihminen kyselee "jokos olet poksahtanut?". 
40. Tuntuu kuin kävellessäkin istuisi.
41. Kätilökin alkaa kysellä että "jokos olet poksahtanut?".
42. Olet kokenut oikeusmurhan ja oikeutettu elämään pelkällä jäätelöllä ja suklaalla loppuajan. Mutta yleensä siinä vaiheessa kun alkaa tosissaan vituttaa, myös synnytys alkaa.

Tsemppiä kaikille, joilla on laskenta päällä!

189 kommenttia:

  1. Huippu! Nauroin kyyneleet poskilla! Tuplat tulossa h 18+6. Kiitos päivän(viikon)parhaimmista nauruista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai kauhia! Kaksosten odottamisesta en tiedäkään mitään, mutta voin kuvitella. Tsemppiä! :)

      Poista
    2. Mie tiiän sen verran, että suosittelen ottamaan rauhallisesti jo nyt. Voin loistavasti koko raskauden ajan kunnes rv27 alkoi ihan yllättäen 10 viikon pakkolepo sairaalassa. Maha kasvoi ja kun 30 tuli täyteen asennoista oli jäljelläoikealla tai vasemmalla kyljellä makuu. Syödäkin piti maaten. Se makaaminen kyllä h-a-j-o-t-t-a-a tuon kaiken muun lisäksi ja myös pahentaa joitain oireita. Loppuvaiheessa lääkäri kyllä vielä lohkaisi, että tämähän vois mennä vielä yliajalle... Thänks.

      Poista
    3. Heips!
      Näin 5 lapsen äitinä ja viimeinen oli ylläri ylläri kaksois raskaus vuonna 2004.
      Esikoseni täyttää kohta 15 ja muut lapset täyttääkin keväällä 13 ja 11 ja itse vasta täytän 35 ei jaksais enään öisin herätä onnu oli saada lapset nuorena vaikken vieläkään vanha ole mutta aikansa kutakin.
      Sain tietää odottavani kaksosia viikolla 19 normi ultrassa kaikki meni htvin ainut käveleminen oli hankalaa ja nukkuminen nii ja näin syntyivät viikolla 38 käynnistettiin sanoin lääkärille silloin että kotona on 3 sisarrusta ja pitäis jaksaa hoitaa ne ja huolehtia itestään päikkäreistä ei kyenny ite nukkumaan. Ja kaiken kukkuraksi mies on yksityis yrittäjä pyöritin arkea 5 lapsen kassa mennen tullen. Onneksi lapset on jo isoja ja omatoimisia.

      Poista
  2. Ei.

    Siis hirmu hauska juttu, mutta jotenkin rulee mieleen vain yksi sana: ei. Ja sit luojankiitosei.

    VastaaPoista
  3. Ihana teksti!
    "42. Olet kokenut oikeusmurhan ja oikeutettu elämään pelkällä jäätelöllä ja suklaalla loppuajan." Tolta se tasantarkkaan tuntukin + että olotila muistutti liikalihavaa valasta :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh, mahti olla tukalaa sekä fyysisesti että psyykkisesti! Mähän en ole itse kokenut viikkoa 42, mutta kun pillahdin itkuun kätilön mainitessa sanan "yliaikaiskontrolli" niin ehkä ihan hyvä että en kokenutkaan. ;)

      Poista
  4. Hahaa. Kiitos tästä, repesin. (Voi ei, mulle tulee tuosta verbistä jo nyt mielleyhtymiä synnytykseen.) Kymppiviikko vasta menossa ja kutos- ja seiskaviikkojen oireet jyrää päällimmäisinä. Kai ne loppuu ennen kuin lapsi menee kouluun?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei hitto, mä en enää pysty käyttämään tota sanaa! :D Tsemppiä odotteluun!

      Poista
  5. siitä, kun kätilökin alkoi jo kysellä, on vajaa 3.5kk ja nyt nää jo nauratti. Ei olis naurattanut silloin (41+5). Nyt nauratti niin, että se vatsassa hikotellut heräsi. Nukkuu tuossa mun kainalossa ja mä bloggaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, aika peruslukemillahan yliajalla mennään. Onneksi nyt jo naurattaa!

      Poista
  6. Huutonaurua illan piristeeksi. :D En voi yhtyä kirjoittajaan, koska en ole äiti (enkä mies), mutta voin kuvitella. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa että lapsettomiakin naurattaa! :)

      Poista
  7. Apua, vaikka mä kuuluin niihin onnellisiin, jotka luopui normifarkuista vasta lähempänä viikkoa 30, poimi pikkutavaroita ja puki kengät helposti vielä viikolla 40 ja koki vain pari kertaa närästystä eikä oksentanut ikinä, niin silti ei huvita lähteä enää toiselle kierrokselle ihan heti. yöunista on tullut pyhä asia ton ykkösen jälkeen (joka on jo 4).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oih, ymmärrän niin hyvin yöunien pyhittämisen!

      Poista
  8. Tää oli mahtava muistutus siitä, ettei tuota touhua vaan ole ikävä. :)

    VastaaPoista
  9. Kohta 30 - Opettele nostamaan tavaroita varpaillasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä yritin! Mutta sain vaan kauhean krampin takareiteen kun yritin saada niitä "takakautta" napattua.

      Poista
    2. Ja jos muksu sattuu asustelemaan nivusessa, niin siitä ei oo mitään hyötyä että saat varpaat pudonneen tavaran ympärille kun jalkaa et voi nostaa kun sen 10cm tai muuten lapsiparalta on niskat poikki... ;)

      Poista
    3. Katja, mä nostinkin jalan etukautta ja hyvin onnistu :D
      Anonyymi: Tosiaan tuokin riippuu varmaan tilanteesta, että onnistuuko. Tuo vaan toimi itellä, koska kyykistyminen megamahan kanssa ei onnistunu :)
      -Eka Ano

      Poista
  10. Ai että mä vihaan tota "valvominen valmistaa äitiyteen". Kuka HULLU valmistautuu tulevaan valvomiseen nukkumalla huonosti?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätä mäkin ihmettelin parin raskauden aikana!!! Monen muun jutun ohessa ;)

      Olispa joku kaveri pian raskaana niin pääsis lähettään linkin tähän real life -version raskausajasta :D

      t. toinen keskivertomamma

      Poista
    2. Mä en kans tajua tota logiikkaa, kyllä mä mielestäni olisin paaaaljon valmiimpi niihin yöherätyksiin hyvin levänneenä kuin jo valmiiksi kolme kuukautta huonosti nukkuneena..

      Nimim. rv30 yökukkuja

      Poista
    3. Komppaan täysin edellisiä! Viikolla 24 mennään ja todellisia yövalvomisia ollut jo pari kuukautta ilman varsinaisia häiriötekijöitä!

      t. Hanurihikkaa ja poksahdusta väsyneenä odotellen

      Poista
    4. No hyvä että en ole ainut, joka koki asian lähinnä epämiellyttäväksi. Iloista poksahtelua kaikille odottajille - sitten aikanaan!

      Poista
  11. Hyvin kiteytetty! Mielestäni öiset suonenvedot olisivat vielä olleet mainittava lisä seesteiseen keskiraskauteen. Erityisen hauskoja, jos samassa huoneessa nukkuu pieni esikoinen, jota ei halua herättää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainiin! Joo, jollei närästänyt, niin veti suonta, ai saasta :P

      Poista
    2. Mä säästyin näiltä aika hyvin, ehkä pari kertaa kramppasi loppuaikoina. Oli muuten karseeta.

      Poista
    3. Lisäisin tähän riemulistaan myös koko raskauden kestävän veemäisen nenän tukkoisuuden ja käsien puutumisen yöllä nukkumista yrittäessä. en tosiaan muistanutkaan, että käsien puutuminen olisi aiemmissa raskauksissa alkanut näin aikaisin kuin rv 16!

      Krista

      Poista
  12. Ihana!!! Paras kalenteri jonka olen lukenut. Ja tämän kaiken allekirjoitan neljän raskauden voimalla. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha! :D Missä vaiheessa se neljäs raskaus muuten alkoi näkyä? Heti tikutuksen jälkeen? Koska mun kudokset oli jotenkin täysin lannistuneet tän tokan raskauden aikana.

      Poista
    2. Juu mulla kai näkyi jo se toinen raskaus heti testaamisen jälkeen. Ainakin itsestä tuntui siltä. Lannistuneet kudosparkani eivät ole vieläkään toipuneet. :D

      Poista
  13. Jaoin tämän huikean hyvän kirjoituksen Facebookissa. Kaveri kommentoi näin: "Mutta mihin jäi kaikki ihana raskauden jälkeinen aika? Muistelen sitä ihanaa aikaa, kun sai maata selällään. Edessäni oli vain kaksi kuumailmapalloa. :DD"
    Ehkä seuraavaksi siitä "ihanasta" pikkuvauva-ajasta kun olet maxi kuukautissuojiesi, hien ja tisseistä ulos suihkuavan maidon kanssa hehkeänä vieraiden saapuessa katsomaan pientä pulautukselta tuoksuvaa nyyttiä... Kauniita ja herkkiä kuvia vastasyntyneistä ja perheistä kyllä on, muttei tämän ajan todellisuudesta. Maria Veitola on osannut kirjoittaa aiheesta hyvin jossain lehdissä ja varmaan blogissaankin..
    Mutta kiitos hyvistä nauruista! Juuri näinhän se meni!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä kestä! Me muuten kirjoitimme juuri Satu Rämön kanssa kirjan aiheesta - kannattaa lukaista jos tämä tuntui tutulta tekstiltä. ;)

      Poista
  14. 29: Gaviscon. Ei ihan Gintonic, mutta eniveis.

    30: Juuri kun olet mainostanut, ettei "tässäkään raskaudessa tullut arpia", bongaat ekan kastemadon mahasta. Tästä seurauksena napa, joka raskauden jälkeen näyttää tietyissä asennoissa peräaukolta. Kiitos.

    31: Sano pimpille heihei. Seuraavan kerran näette parin kuukauden päästä. Paree sheivata nyt.

    35: Tuntemattomat nauraa sulle kadulla ja osoittaa sua sormella, koska maha.

    Näitähän on hauska muistella! Enemmänkin irtoaisi, mutta kun mukulat.


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha! Mäkin luulin että hahaa, mulle mitään arpia tule, sitten aloin näyttää seepralta. Näytän vieläkin.

      Ja aaa, "sano pimpille heihei", muistan tuonkin! :D En mä nähnyt kyllä varpaitakaan pitkään aikaan...

      Poista
    2. Eikös se "heihei pimpero" kestä siitä rv 31:stä eteenpäin koko loppuelämän? ;)

      Poista
    3. No joo tavallaan. Ehkä se on "heippa pimppi, helou tenaleidi"

      Poista
    4. Ahhahhaa! Loistavat lisäykset! :D

      Poista
  15. Toi kuva <3
    Sopisi musta kauheen nätisti Väestöliiton "Perheeseemme tulee vauva!" -vihkosen kanteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koti-insinööri halusi ikuistaa "tunnelmallisen aamun" kun olin muuttunut supistukseksi ja kävelimme naistenklinikan huudeilla. Voi perkele sanon minä.

      Poista
  16. Jos olisin raskaana, niin tämän postauksen linkitys olisi tapa ilmoittaa siitä. Ah, miten eläviä muistoja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mainio idea! Ainakin vähän erilainen tapa. ;)

      Poista
  17. Olen huono äiti enkä enää havaitse millä viikolla mennään (16? 17?), kunhan käyn ultrissa mitkä on määrätty.. Mutta tunnistan silti itseni näistä suurimmasta osasta viikkoja! Ja iso kiitos pakkasista, koska pilkkihaalarit on <3 Ei tarvitse ihan vielä miettiä raskauspöksyjä. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eihän niitä kukaan muista. Kyllä ne tädit osaa laskea. ;)

      Poista
  18. Raskausviikot 30 jotain: kävelin takki auki -20 asteen pakkasessa koska kerrankin ei hiki valunut kuin Niagarasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo! Muistan myös istuneeni piknikillä t-paidassa toukokuun viileänä iltana kavereiden hytistessä talvitakit päällä. Ah.

      Poista
    2. Raskaus yksi: koko talvi takki auki, miten ihanan viileää. Lopputulos poika joka ei vaatteita tarvitse.

      Raskaus kaksi: Elämäni ensimmäistä kertaa sormista on kadonnut tunto kun on niin kylmää (-8 astetta). Olen joutunut etsimään alimmasta pinosta villahousut ja -paidat. Katsotaan millanen vilukissa tämä kakkonen on.

      Poista
    3. Mulla oli kanssa koko raskauden ajan kylmä, jo syksyllä ennen tikuttamista ajattelin että jos en ole raskaana niin sitten oon vakavasti sairas kun niin paleltaa. Talven nollakeleillä onneksi oli vasta viikot 20 plus miinus jotain, ja se paksuin (-30 asteisiin varattu) talvitakki meni vielä kiinni. Onneksi kevät oli täällä lämmin, +20 ja siitä ylöspäin ei paleltanut enää, vaikkei hikoilla tarvinnutkaan.

      Poista
  19. Kiitos tästä, toi neuvolan opas onkin ollut vähän liian romanntinen. Perhosen siiven hipaisuja en ole tuntenut, mutta eksyneitä pieruja kylläkin, kuten anoppini asian ilmaisi. Ja se oli paljon osuvampi ilmaisu :D Miltä ne perhosen siiven hipaisut oikeasti tuntuu? Ihan käsittämätön ilmaisu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on! Kuten ystäväni Satua ilmaisi: "en tietääkseni odota nokkosperhosta."

      Poista
  20. Voe niitä aikoja! :) Oli teksti kyllä just eekä melekee kohillaan :) Tästä uusiin neuvolavihkosiin totuuksia, eikä mitään pientä sipistelyä, suoraa asiaa!

    VastaaPoista
  21. Meillä toinen on tuloillaan ja viikkoja nyt kasassa ehkä 10. Laskettu aika on siis elokuun puolella ja jo kauhulla odotan sitä loppuraskauden hikoilun ja tuskan määrää. *rukoilee viileää kesää* :)
    -Jonna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tsemppiä sulle! Toisessa on se hyvä puoli, että itseensä ei kauheasti ehdi kiinnittää huomiota kun on jo se yksi roikkumassa lahkeessa. :)

      Poista
  22. Mikäli toteuttaa kohtaa 22. ja nappailee tabut reippaasti joka päivä, saattaa olla että kakkoselle pääsee seuraavan kerran joskus ristiäisten jälkeen.....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, oi kyllä. Mutta sitten löysin *kahvin*, jolla sain elämääni kummallisen balanssin.

      Poista
  23. Niin minua!:D Paitsi että se kestokrapula jatkui jonnekkin rv. 18-20 paikkeille. Hyi helvetti, ei ole raskautta ikävä.:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oijoi, kamalaa. No onneksi sitä ehtii hehkua myöhemminkin. ;)

      Poista
  24. Oi niitä aikoja... Allekirjoitan useimmat. Esikoisen kohdalla teki mieli heittää puhelin seinään, kun jokonyt-kyselyjä tuli jatkuvasti (meni reilu 2 viikkoa yli). Kuopus ymmärsi tulla hippasen etukäteen, ei päässyt pinna niin kiristymään. Kiitos tästä, mukava muistella menneitä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin kuvitella! Mulla on ollut ihan hyvä tsägä: esikoinen tuli 39+3 ja tämä toinen 40+1 joten tuo ilme tuossa kuvassa johtuu vain siitä että ajankohta ei mielestäni ollut kuvaamiselle paras mahdollinen.

      Poista
  25. Uuh. Ihan hyvä lukea tämä niin ei erehdy haihattelemaan mitään vauvakuumeita :-D Eiköhän se viis kertaa tuota riittänyt! Närästys on ollut mulla niin järjetöntä, että olen joka kerta epäillyt että mun lapset saa jokun rennie-myrkytyksen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eiköhän sitä tosiaan jo viiden kerran jälkeen osaa jo häivyttää sitä pahinta ruusunpunaa. :)

      Poista
  26. Kiitos tästä muistutuksesta! Ei sillä, että näitä viikkoja olisi ikävä, vaan työpäivän piristyksestä (repeilen hiljaisessa avokonttorissa ;) ).

    Tämä: "34. Voipi olla, että vähän turvottaa. Toivottavasti ei ole helle." toi mieleen niitä ei-parhaimpia-raskausmuistoja. Hellettä tosiaan piisasi sinä erityisenä kesänä aivan joka ikinen päivä, vielä syyskuussakin, ja mulla oli lähestulkoon liikkumakielto. Katselin juhannuksena kalliolla, kun muut lilluivat ihanan viileässä vedessä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuh. Mulla kävi tuuri: molemmat syntyivät ennen pahimpia helteitä. Toisaalta imetyshiki yhdistettynä helteeseen oli sitten oma stoorinsa...

      Poista
  27. Toisaalta tässä(kin) yksilölliset erot ovat suuria. Sain ekan muksun kun olin 20+, tokaa odottaessa olin 25+ ja iltatähti-aikoihin lähemmäs 40v.
    Perhosensiipiä ja seesteisyyttä oli ensimmäisellä kierroksella, viimeisellä rundilla meininki oli enemmänkin ylläolevan kaltaista.
    Mitä tästä opimme:jos teette lapsia, tehkää ne nuorena. Silloin ainakin kroppa kestää menossa mukana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tapauskohtaista sanon minä. Sain molemmat muksut alle kolmekymppisenä, eka oli laatua perhosensiipiä ja puhdasta rakkautta, toinen sitä huutoyrjöä kuorrutettuna kokonaisvaltaisella ahdistuksella (kai pelotti kun tiesi mitä oli tulossa eikä muuten lähellekään pahinta ollut synnytys).

      Poista
    2. Juu, vaihtelua löytyy ihan saman mammankin kokemuksista.

      Poista
  28. Tulipa paljon muistoja mieleen tuosta listasta. Kuten se, että kun viikolla 30 jotain sairastuu kestoyskäröhään joka aiheuttaa tuberkuloottisen yskänpuuskan joka kolmas minuutti, niin... Kuset oli housussa monta kertaa päivässä. Kävellessä oli pakko pysähtyä yskimään, sillä kävelemistä ja yskimistä ei voinut tehdä yhtä aikaa ilman että olisi kadulle pissannut. Tai kun närästys on sitä luokkaa että autosta ylös kammetessa oksentaa kadulle.

    VastaaPoista
  29. Mä oon rv 11 ja erittäin kiukkunen, vittuuntunu ja huonovointinen.
    Kiitos, sait mut nauramaan eka kertaa hetkeen lähes ääneen (mut ei ihan, duunipaikan vessassa ku oon)
    -tipiliii-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tsemppiä sulle! Toivottavasti muuttuu pian paremmaksi! :)

      Poista
  30. Ei tää vaan silloin ois jaksanut naurattaa. Eikä ehkä pitäisi nauraa vieläkään, jos ei ole inkontinenssisuoja paikallaan :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ensimmäinen jumppa oli kans ikimuistoinen... :)

      Poista
  31. Ihan huippu! Osu ja upos;)

    VastaaPoista
  32. Mahtava, aivan loistava teksti! Ja onneks, siis ONNEKS oon jo sen yhden ja ainoan lapseni hankkinut... ;)

    - Jenni

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitäh, eikö vauvakuume noussutkaan tästä? ;)

      Poista
  33. Eipä tuota olisi enää sen negatiivisemmin voinut kertoa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä tuota tarvitse ihan ainokaisena totuutena ottaakaan. Sarkasmi on joillekin vaikea laji.

      Poista
    2. Näin säilyy balanssi maailmassa. :)

      Poista
  34. Ja sittenhän on vielä se ah niin virkistävä sokerirasituskoe, jolta ilmeisesti välttyy nykyään lähinnä perusterve alle 25-vuotias jonka suvussa ei ole diabetestä - näitä onnekkaita ei Suomessa taida raskaana olevien keskuudessa kovin montaa ollakaan :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo! Kukapa ei haluaisi juoda muutamaa desiä sokerilientä aamupalaksi. Örp.

      Poista
    2. Mun neuvolatäti sanoi kirjoittaessaan lähetettä sokerirasitukseen "kun sä nyt olet niin vanha ja lihava" WTF???
      Ikää oli 31 ja raskauskiloja ei ollut vielä tullut yhtään, BMI väittää että oon normipainon ja sen lievän ylipainon rajamailla tuolloin heilunut. Onneksi oli jo kolmas lapsi ja tuttua tuon tädin "neuvot"...

      Poista
  35. Voi kyllä, ihan asian ytimessä oot.

    Voisin vielä lisätä oman kokemukseni, joka pisti oman kehonhallinnan koetukselle (understatement!). Ekat 3 kuukautta vietin pää vessanpöntössä yrjöten raskauspahoinvoivana. Seuraavat kolme kuukautta istuin siinä pöntöllä muissa hommissa, kun rautatabut pisti mahan niin pahasti sekasin. Ja sit kaiken kruunasi synnytyksen jälkeinen virtsankarkailu, jota kesti taas sen 3 kuukautta.

    Eli tiivistetysti: eka yrjööt kolme kuukautta, sitten istut p*skalla seuraavat kolme ja lopuksi kuset housuun. Mutta onneks siitä lapsesta tuli ihan kiva.

    -Saana

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinpä näin. Lapsesta tosiaan tuntuu tulevan ihan kiva, vaikka kuinka päin pebaa sujuisi itse odotus. :)

      Poista
  36. Nyt jo naurattaa mutta ei ois irronnu vielä hetki sitte nimim.kaks alle kaks vuotiasta eikä enää ikinä lisää XD

    VastaaPoista
  37. Myös mun eka ajatus tän lukemisen jälkeen oli, et onneksi kaikki 4 on jo tehty ;D Niin paras ja totuudenmukanen teksti!

    VastaaPoista
  38. Vauvakuumeilut kyllä karkasi jonnekin taivaantuuliin mutta ei nauruilta voi välttyä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nauru pidentää ikää, joten ehkä ne sieltä vielä palaa. ;)

      Poista
  39. Eksyin tänne, kiitos nauruista :D Tuon jo kolmesti kokenut ;)

    VastaaPoista
  40. Oi näitä aikoja! Listalle kuuluvat tietty iskias ja harjoitussupistukset. Jälkimmäiset yhtä hyödyttömiä kuin huonoilla öillä vauvavalvomisiin valmistautuminen. Ja suonenvedot!!! Siinä sitten yöllä toppaat asentoa tyynypinolla ja suunnittelet 5 minsaa, kuinka saat ruhosi käännettyä kyljeltä toiselle. Mahallaan et voi olla. Ja yllätys yllätys, et selälläänkään, koska silloin vauva painaa laskimot tukkoon niin että sulta lähtee taju. Loppuyön valvot peläten tulevaa synnytystä.

    Päivällä valehtelet kaikille, että voit hyvin, vaikka hätinä saat jalkaa toisen eteen. Ja mitä lähemmäksi koitosta pääset, sitä enemmän ja pahempia kauhutarinoita synnytyksestä saat kuunnella. Niin, ja neuvola tekee parhaansa muistuttaessaan, ettei raskaus ole sairaus vaan normaali tila :D

    Ja kaikkein kivointa minusta ovat jatkuvat käynnit neuvolassa, lääkärillä, verikokeissa, ultrassa, pissanäytteitä antamassa, sokerirasituksessa ja mitä kaikkia näitä onkaan! On ilo levittää haaransa milloin kenenkin lääkärin sorkittavaksi. Parhaassa tapauksessa näkyä tsiikaa/opetusmielessä koklaa vielä neljä hämmentynytta kandia :D :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, hyvät lisäykset, kiitos!

      Poista
    2. Mulla takana yksi ja tässä puolivälissä mennään toista. On muuten totta, että vaikken mikään herkkis olekaan, oli ekan synnytyksen jälkeen aika pitkään sellainen olo, että mun alapäähän ei muuten tule kukaan vähään aikaan mitään törkkimään. Eikä se johtunut itse synnytyksestä vaan just siitä, että viimeiset ajat tuntui että päivittäin jonkun kädet olivat siellä ronklaamassa. Kun synnytyksen käynnistyskin kesti pari vuorokautta ja muutaman tunnin välein joku kävi kurkkimassa tilannetta... aargh.

      Poista
    3. Mulla kävi päinvastoin - kun ekan synnytyksen (imukuppi) aikaan olin ihan skitsona että tännehän ei mitään kandeja sitten tule Neiti Siviää tsiikaamaan :O niin tokalla kerralla oisin voinut varmaan synnyttää vaikka keskellä markkinatoria. Ihan sama kuka kattoo kunhan se tulee ulos. :D

      Poista
    4. Mulla oli myös tuo sama olo, että tämän naisen housut pysyy nyt kotvan jalassa terkkareissa. Mulla ekan kanssa oli yliaikakontrollisorkintaa ja sitten käynnistyskopelointia. Jälkitarkastuksen jälkeen en pariin vuoteen mennyt gynelle.

      Poista
  41. Hauskaa luettavaa ensikertalaisellekin, joka ei ole tähän mennessä (16+6)kärsinyt mistään muista oireista kuin turvotuksesta :> Helpolla oon päässyt, mutta onhan tuota odotussarkaa vielä hyvin jäljellä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, hyvin ehtii! Mutta ehkä olet onnekas ja käyt vielä synnytystä edeltävänä päivänä normaalisti jumpassa. :)

      Poista
  42. 33. Tiedä, että joka kerta kun aivastat julkisesti, otat riskin, että kuset housuun tai pieraiset

    Mulla toi tuli kyllä vasta synnytyksen jälkeen. Arvatkaapa vaan, oliko noloa siinä kämppäkaverin miehen (joka oli paikalla koko ****** ajan, jonka sairaalassa sai olla....JOKA PÄIVÄ! Oma mies kävi aina piipahtamassa....) edessä rupsutella. Siis en vaan pystyny pidättämään. Pissaa sen sijaan piti "pusata" että sai vessassa tulemaan.

    Ihania aikoja, tuli ihan ikävä...Siis oikeesti tuli. Haluan toisen lapsen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai kamala. Mutta tsemppiä proggikseen, toivottavasti tärppää! :)

      Poista
  43. Fy fan, että jotta se oli raskasta aikaa! Oksensin circa äitiysloman alkuun asti tasaisen epäsäännöllisesti. Miehen piti heittää mut töihin, kun en uskaltanut mennä aamuisin ruuhkabussiin oksuilemaan. Pari kertaa pysähdyttiin matkan varrelle oksentamaan. Äitiysloman alettua huonoina aamuina ei tarvinut nousta ylös. Odotin esikoista/ainokaistamme

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi on kyllä kamalaa... Onneksi oli onnellinen loppu. :)

      Poista
  44. Täytyy kirjoittaa anonyymisti, ettei vaan kukaan tuttu tunnista.. :D Mutta eilen viimeiks katsoin telkkarista jotain huisinhauskaa ja nauroin kuollakseni, ja huomaamatta tietty pääs pissaa pöksyihin, yhh >:D Noh, sama toistui äsken ku luin tuon kohdan 33.. :D

    Rv 38 eikä loppua näy..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei! :D Toivottavasti saat lantionpohjanlihakset jumpattua uudenveroisiksi muutaman viikon päästä. ;)

      Poista
  45. Sori, tuli tosta sun kuvasta vaan mieleen

    rv 25 alkaen: jos miehellä on yhtään itsesäilytysvaistoa se jaksaa hokea, kuinka musta hoikentaa. Vaikka peili tietysti kertoo ihan jotain muuta.

    Mulla oli kyllä ihanat ongelmattomat raskaudet. No, mitä nyt tokan huomasi työkaveri jo viikolla 9 ja helvetilliset raskausarvet sitten jäikin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä voiko tota mustaa soputelttaa mitenkään kuvta hoikentavaksi. :D Raskausarvista olisin voinut kyllä sanasen mainita. Niitä ei tullut ekassa, mutta tässä tokassa kyllä. Perskeles.

      Poista
  46. Lisään listalle vielä viimeisen kuukauden aikaiset liitoskivut. Paikasta toiseen siirtymiselle sai varata aikaa triplaten, kun yritti taapretaa ankkakävelyä eteenpäin ja katseli samalla, kun rollaattorimummot painoivat ohi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oliko ne sitten liitoskipuja vai mitä, mutta esikoista odottaessa viimeinen viikko sattui niin saatanasti alakertaan kun vähän liikkui. Niinkuin veitsellä olis joku viiltänyt ja kyyneleet vaan valui, kun pakko sitä ruhoa oli vähän liikuttaa, ettei tullut kunnon makuuhaavoja :D Ja sitten tosiaan viiskytkiloinen neuvolantäti muistutti aina, että raskaus ei ole sairaus. Juu ei, kohta neljän vuoden jälkeen onneks naurattaa jo ihan hulluna :D

      Poista
    2. Liitoskipuja varmaan. En tajua, miksi pitää piparia myösten vihloa. O_o

      Poista
    3. Viimeinen viikko ja viimeinen kuukausi?! No onnekkaita olette olleet. Mulla liitoskivut alkoi tuntua ekan kerran viikolla 14 ja viikolla 22 ne olivat sitä luokkaa että melkein invalidisoiduin! Häpyluu oli yhtä kipeä kuin jos se olisi murtunut. En päässyt kävelemään kuin ahtisaari-askeleita, en päässyt ylös sohvalta/sängystä/tuolilta ja öisin heräsin aina jos piti hiukankin muuttaa asentoa. Selkäkin oli kipeä, mutta eniten sattui tuo häpyluu. Nyt rv 28 ja liitoskipujen kanssa menee paremmin, "murtuma paranee"...

      Poista
    4. Mulla vaivasi liitoskivut pahasti ja pitkään ekassa raskaudessa. Alkoivat joskus vähän ennen 12. raskausviikkoa. Seuraavassa raskaudessa ne alkoivatkin sitten raskaustestin tekemisen aikoihin joskus 5. tai 6. raskausviikolla. Pian ei ulos enää ollutkaan asiaa, ja välillä mies sai taluttaa. Kävelykepitkin oli. Synnytys meni mainiosti, mutta jalkojen pitäminen tuissa ompelun ajan teki sen, että osastollaoloajan olin pyörätuolissa. Kivut eivät sitten loppuneet edes siihen. Nyt lapsi on 9 kk eikä kivut ole enää vähään aikaan vaivanneet.

      Kolmas lapsi olisi kiva, mutta en uskalla juuri tuon invalidisoitumisen takia. Pitäisi saada maata divaanilla koko raskausaika hedelmiä syöden ja romaaneja lukien. Ja hedelmillä tarkoitan tietty vesimelonia, ettei raskausdiabetes iske.

      Opin toisessa synnytyksessä, että ilokaasun vetäminen pitää aloittaa hyvissä ajoin, että se toimii. Jos seuraavaa raskautta tulee, niin aloittaisin ilokaasun tarpeeksi ajoissa, jossain siinä toisen kolmanneksen alussa.

      Poista
    5. No niin! Kävelykepit ja pyörätuoli, siinäpä tavoitetta seuraavaan raskauteen... "Kiva" kuulla että joku toinenkin on liitoskivuista kärsinyt jo toisella kolmanneksella:/

      Poista
    6. Huom. ekalla kolmanneksella. Korjaan vielä kävelykeppi-sanan kyynärsauvoiksi. :) Mutta kuulin kyllä äsken tapauksesta, jolla oli ekassa raskaudessa kovat liitoskivut mutta seuraavassa ei. Ihmeellistä mutta totta.

      Ilmeisesti liitoskivut voivat olla yhteydessä kudostyyppiin samalla lailla kuin raskausarvet. Ensimmäisen raskauden jälkeen kiersi niin pahat arvet koko vyötäröä (vaikka painoa ei tullut vauvan painoa enempää), että ajattelin optimistisesti selviäväni seuraavassa raskaudessa ilman, kun tilannehan ei ainakaan voisi olla pahempi. Napakin muistutti lörpsähtänyttä hiuspampulaa. Toisessa raskaudessa opin, että tilanne voi kyllä siitäkin paheta. Vaihtaisin mielelläni nyt nenän näköisen napani siihen hiuspampulaan.

      Poista
  47. Päivän parhaat naurut, kiitos! Esikoinen 42+0 ja ne " joko??" kyselyt jurppi ihan saatanasti. Varsinkin kun olin saigonilla rv 25 lähtien... Toka tulikin sit kolme päivää lasketun ajan jälkeen, thank god. Pissalla ramppaamista ei tekstissä tarpeeksi korostettu.. Nimimerkki kauppareissut sun muut piti suunnitella paikkoihin, joista löytyy toiletti. Vakavissani harkitsin itsellenikin vaippoja,kun lähdin esikoisen kanssa puistoon... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sanos muuta! JA voiko ihmiset typerämpää enää kysellä, kun ite seisot maha pystyssä siinä niiden nenän edessä rv:lla 42?! Mitäs siihen sanois "joo, poksahdin juu, mutta turvotus jäi"

      Poista
    2. Avaudun tästäkin kirjassa! Että otti päähän kun taksikuskia myöten jengi kyselee että no millos vauva tulee. Öö venaa, katon kalenterista jonkun sopivan hetken?

      Poista
    3. Eräs tuttu oli ollut hyvin viimeisillään raskaana ja taksikuski oli kysynyt juuri tuota, että millois vauva on tulossa. Moisiin kyselyihin ja vähän koko maailmaan ärtynyt kaverini oli tokaissut, että ei välttämättä nyt ihan seuraavaan varttituntiin, mutta kyllä hän sitten kertoo, jos alkaa lapsivedet valua autonpenkille. Harmi ettei tämä käy sopivaksi vastaiskuksi muille kuin taksikuskeille...

      Poista
  48. Tää on aivan mahtava!

    Nyt on menossa viikko 38+1, ja monet listan kohdat tuntuivat hyvin tutuilta. Mutta vieläkään ei ole minnekään kiire, kun esikoinenkin syntyi vasta viikolla 42+1. Saattaa siis olla tätä raskauden ihanuutta edessä vielä neljä viikkoa. Pitääpäs täydentää jäätelö- ja suklaavarastot...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tsemppiä viimeisille viikoille! Onneks noi ei korreloi keskenään ja tää saattaa syntyä vaikka huomenna. :)

      Poista
  49. Pitikin muistuttaa ;)

    Yrjöoloa kesti rv 17 ja pahoinvointi alkoi ihan heti, siis todellakin heti!! Tiedän, koska lapsi sai alkunsa hoidoissa. En todellakaan tajunnut, että heti voi alkaa yrjötä.

    Onneksi helpotti rv 17 jälkeen ja sitten olikin jo aika kivaa. Jossain vaiheessa ihan nauttikin olostaan, vaikka helteillä jalat turposi niin ettei mitkään kengät menneet kiinni.

    Ja sit se synnytys. 42 tunnin valvomisen jälkeen sain nukuttua 4 tuntia, vaikka kuvittelin et hei nyt unta palloon.

    En silti kadu. Ja jo synnärillä olin valmis uuteen taistoon. Onneksi miehellä on enemmän järkeä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oh no! Toi sama järkytys tuli mullekin (ja tossa kirjassa käyn sitä läpi): käynnistys, pitkä synnytys ja sit saan nukkuu neljä (???!!!) tuntia. No onneksi nyt jo on yöt vähän pitemmät! :)

      Poista
  50. Nauroin, kiitos. Olen vielä lisääntymätön nuori naikkonen, joten tätä mahdollisesti odotellessa. Luen älyttömästi blogeja, koska lapsettoman vapaa-aika. Vaikken nyt varmaan ihan kuulukaan "kohderyhmään", luin Vuoden mutsi -blogin kerralla läpi, tätä oon nyt lukenut kotvasen tovin (oon syyskuussa 2011 ja taaksepäin mennään) enkä saletisti jätä kesken, sen verran oon saanut hyviä nauruja. Kun jälkikasvun mahdollinen tuottaminen on alkanut pilkahdella mielessä, on hyvä lukea myös realistista (mutta virneellä kirjoitettua) tekstiä lapsiperhe-elämästä, eikä vaan sitä pastellinsävyistä elän-vain-lapsiani-varten -skeidaa ja saada vähän perspektiiviä (niin, ja tutustua asioihin, joista en oo kuullutkaan, kuten hanurihikkaan ja siihen, että imetys voi olla kivuliasta kaikesta propagandasta huolimatta). Tällaista lisää.

    Niin, ja omieli tekis tilata tuo teidän kirja, mutta vähän säälittää toi ukko, en viitsi hälle turhaan aiheuttaa paniikkikohtausta. Saakoon sen sitten, jos joskus plussaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen semmoista palautetta saanut, että toi kirja maistuu miehillekin (siellä on jopa oma luku isukeille). Lue salaa? Se se vasta luottamusta herättävää olis. :D

      Poista
  51. Liitoskivut oli tokan kanssa ihan järkyttävät! Ja ekan kanssa oksensin 6 kk putkeen. Synnytyskin on ihan oma stoorinsa. Ja tyhmänä nielen pahaa oloa töissä kun piti se kolmaskin saada :s

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikilla on omat kohokohtansa. :) Toivottavasti darra ei kestä puolta vuotta.

      Poista
  52. Aivan mahtava teksti, hajosin totaalisesti ja vakavissani mietin et teen tuosta tiivistelmästä taulun seinälle :D Tuo kohta 6. oli kyl tän päivän homma, pari h sitte vitamiinit naamaan ja sit purjoot ne parin tunnin päästä ulos, et varmasti jää pillereiden paska maku suuhun. Terv. rv 11+5 kestokrapulainen ja tytöt 4v ja 1,2v

    VastaaPoista
  53. Eipä paremmin olis voinut kiteyttää... tätä ei ehkä kannata mainostaa ekaa lasta haluavalle... :D

    VastaaPoista
  54. Kohta 29, wtf? :D T: lapseton, luultavasti tulevaisuudessakin

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kun se kersa on riittävän alhaalla (toisen lapsen kanssa tuntui että se roikkui puolivälissä reisiä jo kahdeksannella kuulla) sen hikka tuntui perseessä. Todella, todella erikoista.

      Poista
  55. Aika kultaa muistot... en mä vaan muista että raskausaika olis ollut noin rankkaa. Eka kolmannes oli aina pahin kun väsytti armottomasti, muuten meni kaikki kolme raskautta ihan mainiosti.
    Olen varmaan onnekas. =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää oli yhdistelmä kahdesta raskaudesta ja hieman karrikoitu. :)

      Poista
  56. Multa otettiin ensimmäinen leikkaamalla ulos rv:lla 42+4, joten viikko 42 on todella koettu. Kipuja en muista, kun missään vaiheessa ei ruvennut juuri edes supistelemaan, mutta karsea pissahätä on kyllä jäänyt mieleen. Loppua kohden olisin voinut vain istua pöntöllä! Makasin kolme viimeistä päivää sairaalassa käynnistyksessä, ja suurin osa ajasta kului maha piuhoissa kiinni. Lähde siinä sitten vessaan! Olin jo melko varma, että vauva ei synny koskaan tai että ainakin jatkuva pissahätä on tullut jäädäkseen. Vauva syntyi, pissahätä helpotti mahasta eroamisen myötä, mutta en silti suosittele noin myöhäistä synnytystä kenellekään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo! Saati jumppapallolle rentoutumaan. :D

      Poista
  57. Viikkoa 15 eletään ja vielä oon saanut odotella näitä kertomustes kauhukokemuksia. Ehkä sitten 15 viikon päästä joku natsaisi?

    Naurut sai silti aikaan. (Vanhingoniloiset?) ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yksilöllistä touhuahan tämä on. :) Pidän peukkuja että loppu menee yhtä hienosti!

      Poista
  58. Aivan mahtava listaus! :D Oli pakko linkittää omaan blogiin (meillä tänään menossa 12+3)!

    VastaaPoista
  59. Huhh.. Raskaus.. Laihduin itse ekalla kolmanneksella 8kg, ja appivanhemmat jaksoi tyrkyttää ruokaa vaikka meikäläistä oksetti ajatuskin mistään suuhun laitettavasta! Ei vaan mennyt perille, että jollain voi olla raskauspahoinvointia vaikka anopilla ei ollutkaan. Olin vielä kaiken lisäksi kaikkien mielestä kalpea, vaikka tämä sama väri on ollut naamallani kaikki 28 vuotta. Loppuraskaudesta kävin vessassa vähintään 5 kertaa yön aikana, päivisin en ihme kyllä läheskään noin usein. Raskausmyrkytysvaarakin ehti tulla jo viikolla 35, rv 33 oli jo verenpaine koholla mutta ulkomaalainen kätilö totesi sen tuolloin olevan normaalia. Lapsi syntyi käynnistyksellä tasan rv 38, koska myrkytys pamahti päälle kolme päivää aikaisemmin. "Ihan normaalia.."
    Kaikkien vaivojen lisäksi tässä on kärsitty kohta vuosi ilman seksiä, kiitos raskauden esille tuomien vanhojen vaivojen aka kondylooman, joita ei voi raskauden aikana hoitaa (ihan pikkuvinkkinä niille miljoonille, jotka tästäkin vaivasta kärsii). Sain vihdoin siihen lääkityksen ja tänä viikonloppuna pitäisi tärpätä! :P
    Ihme kyllä mies on sanonut jo useampaan kertaan, että olen ollut paljon helpompi kuin tuttujen vaimot vaikka olisinkin normaalisti melko itsepäinen. Tuntuukin että raskauden tuoma väsymys teki musta vain helpomman. :P
    Tästähän tietty puuttui vielä synnytyksen ilot! Meidän tyttö syntyi salamannopeasti kovien supistusten alkamisesta 1h12min niin ettei kivunlievityksenä ehditty ottamaan mitään muuta kun vesirakkulat. Tämä räjähdysmäinen ulostautuminen aiheutti niin kovat repeämiset, että jouduin lähes samantien leikkaussaliin kursittavaksi. Onneksi meikäläisellä on niin kova pää ja korkea kipukynnys että jopa terkan ihmetykseksi tein koirien kanssa lenkkiä jo muutama päivä synnytyksen jälkeen.
    Jostain ihmeen syystä haluan vielä pari lisää, mutta aion kyllä nauttia ensin vähän aikaa seksielämästä miehen kanssa ennen kuin se on taas lähes vuoden ajan mahdotonta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy varmaan kirjoittaa synnytyksestä oma juttunsa! :)

      Poista
  60. puuttus viikot 17-19

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kas, niin näyttää puuttuvan. Mutta eipä tää nyt kovin virallinen versio olekaan. ;)

      Poista
  61. Aamen tolle kohdalle 42. Mun kuopus syntyi rv 42+2 (ja synnytys kesti 37 tuntia, mutta ei siitä nyt sitten enempää...) Aion niin käyttää tätä sekä miehen, että lapsen kurissapitämiseen koko lopun ikäni. Ja syödä suklaata.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uh. Mä käytän myös tätä raskaus-synnytys-imetys -korttia aina kun voin. :)

      Poista
    2. Ja alkuraskauden pahoinvointi ja herkistynyt hajuaisti ovat erinomaisia syitä isän mm. vaihtaa esikoisen raadolle haiseva ripulivaippa ;)
      -Jonna

      Poista
  62. Mä olen niin onnellinen että olen ja elän nyt tässä. Kaksi raskautta, synnytystä, vauvantuoksuista nyt putkeen ja nyt on hyvä näin :) Hymyilin tälle päivitykselle.

    VastaaPoista
  63. Tuttua tuttua. Oma eka raskaus oli jatkuvaa vittumaisesta olotilasta toiseen siirtymistä. Niitä vaivoja jaksa tässä ruveta listaamaan mut yks on pakko mainita: plussasta synnytykseen oli pakko käydä pipo päässä saunassa.

    Mä en tänä päivänäkään tiedä mikä evolutiivinen tarkoitus tolla vaivalla oli mut perin inhottava (ja naurettava!) vika. Ongelma oli se että mun otsa ei sietäny lämpöä sitten yhtään; aina lämmön osuessa siihen, alko sellanen ihmeellinen särky joka sitten helpottu kun siirty pois lämmön vierestä tai peitti otsan jollain. Siis saunassa pipo päässä... Ei se naaman peseminenkään niin hienoa ollut jos vahingossa liian kuumaa vettä käytti...

    Toisessa (ja viimeisessä!) meneillään olevassa raskaudessa ihan sama homma. Go figure.

    T: älytöntä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei mulla oli sama, mutta en tajunnut että tääkin voi olla joku hormonihäiriö! Ihmettelin kun en voinut käydä suihkussa niin että otsa olisi osunut ensin vesisuihkuun!! Ja tosiaan se loppui kyllä jossain vaiheessa. Luulin olevani hullu, mutta en siis ollutkaan! Kiitos!!!

      Poista
    2. Ole hyvä :-).

      T: edellinen

      Poista
    3. Täälläkin aika jäätävä kipu kun vesisuihku osuu otsaan. Luulin, että kuvittelin tän :D

      Poista
  64. :D En kestä, nauroin itteni kipeeks. Etenkin noi vikat. Amen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai kun hyvä! Nauru pidentää ikää!

      Poista
  65. Hahaha!

    Missä on selkäsäryt??! Lisäisin että viikot 21-40 jatkuvassa krampissa olevat alaselän lihakset niin että öisin herää siihen että kun pitäisi kääntää kylkeä (se ainoa nukkuma-asento siis) on epäselvää onko yllättäen yön aikana a)halvaantunut b)mennyt keskeltä poikki. Illalla pelotti jo etukäteen se, että yöllä pitää kuitenkin kääntyä. Nuku siinä rauhassa sitten!

    Vastaavasti päivisin ei pystynyt a)kävelemään b)istumaan c)makaamaan kymmentä minuuttia kauemmin. Eikä todellakaan edes ajattelemaan minkään asian maasta poimimista!!!

    Tähän yhdistetään tietenkin myös tämän jälkimmäisen raskauden suunnilleen viikolle 4 ajoittunut harhainen ajatus siitä, että "varmaan myös tämä raskaus sujuu täysin oireettomasti ja pystyn olemaan ja elämään ihan normaalisti". No ei ihan mennyt niin.

    Mutta loppu hyvin kaikki hyvin. Ja vieläkin ilahduttaa joka kerta, kun huomaan saavani taivutettua sormet lattiaan! :)

    Johanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai saakeli... Niputin kaikki mahdolliset vihlonnat tuohon viikkoon 32! Mutta hyvä lisäys, nämä erilaiset "kolotukset" voivat olla aika rajuja ja kestää ihan koko 40 viikkoa. O_o

      Poista
  66. Peräpukamat. Gradus nelosen operoitavat sellaiset, 6 viikkoa saikkua ja usemapi päivä leikkauksen jälkeen huumeeksi luokiteltavaa särkylääkettä kivunlievityksen. 6viikkoa makuuta kyljellään ja mahallaan, ei istumista, ei autolla ajoa tmv. Kävelemään pystyi sen tramalin oton jälkeen. Muutoin raskaudet (2kpl) meni suht ok, synnytyksetkin nopsaan ja tasan laskettuna päivänä, mutta tuon episodin jäkeen lapsiluku on tässä. Kirurgi jälkitarkastuksessakin muisti mainita avustavalle hoitajalle ettei koskaan ole nähnyt yhtä pahaa tapausta eikä ymmärrä miten olen kestänyt sen kivun.

    VastaaPoista
  67. Kuiskaushihittelyä ettei tyyppi herää päiväunilta :D

    Kummallisesti huomaa että jo vuodessa ehtii unohtamaan NIIN paljon, ja kummallisesti ne on ne vähemmän mukavat muistot jotka unohtuu :D Ikuinen pissahätä ja elämäni ensimmäinen (ja hirveä sellainen) närästyskokemus ja mitä näitä nyt oli..

    Tuota lukiessa pompsahti myös yhtäkkiä mieleen muisto ensimmäisestä ultrasta: En tiedä onko yleinen käytäntö vai päättikö kätilö kostaa 15min myöhästymiseni sillä, että ultraaminen tapahtui alakautta. Olin tietty odottanut mistään tietämättömänä ekaa odottavana, että homma menee kuin jenkkileffoissa "joo tämä geeli saattaa tuntua vähän kylmältä siinä mahalla.."-tyyliin. Oli siis melko hämmentävä hetki kun kätilö komentaa ottamaan housut pois :D Toinen ultra tapahtui sitten leffatyyliin kyllä.

    Niin totta kuin nuo kaikki on, ja niin sairaalta kuin se tuntuukin, niin näin siinä vaan taitaa käydä että pää alkaa taas pehmentyä ja toinenkin pitäis saada :D

    Ja p.s. Se taitaa kyllä pitää paikkansa että raskausjutut ja synnytyskertomukset on niitä naisten armeijajuttuja, kuten joku jossain kerran sanoi. Tarinaa tuntuu riittävän ja minäkin hairahduin kommentoimaan vaikka tuskin koskaan sitä teen :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ekalla kolmanneksella ultrataa alakautta :) T. Lh-opiskelija, joka hämmästy pahasti kuullessaan asian...

      Poista
    2. Ei välttämättä. Itsellä eka ultra viikolla 12 ja mahan päältä.

      Poista
    3. Ekassa raskaudessa osasin odottaa ultra-tappia vehkeeseen mutta tässä toisessa sepä yllätti! Eka ultra mahan päältä, ehdin jo miehelle lällätellä että eipä tälläkertaa, kunnes..rakenneultraaja olikin vekkuli kaveri joku normaalien mittojen oton jälkeen päätti vielä pikkusen kurkata alateitsekkin. Kiitos tästä.

      Poista
  68. Nauroin kyllä hulluna, mutta samalla takaraivossa nalkutti ääni: "Käy vaihtamassa minipillerit vihdoin e-pillereihin!"
    Ei siis vauvakuumetta täälläkään : D

    VastaaPoista
  69. Kiitos viikon nauruista! :D Oli pakko linkata omaan blogiin, toivottavasti ei haittaa.

    VastaaPoista
  70. Mahtava teksti, ja vielä mahtavampia kommentteja, nauroin vedet silmissä! Rv 13 ja olen juuri todennut, että raskaana olevan sijaan näytän lihavalta teinipömpylältä. Ja tajusin just että olen tainnut tuntea vauvan liikkeet. Luulin vaan niitä ilmavaivoiksi. Perhosen siivet, my ass!

    VastaaPoista
  71. Kiitos,huippu hyvästä tekstistä. Viikon parhaat naurut. Nsuran vieläkin vedet silmissä.

    VastaaPoista
  72. Kommentti paitojen pieneksikäymisestä: Mä sain jo viikon 3 lopulla kommentin rinnoista. Kaveri totes kuntosalilla käynnin jälkeen, et mun rinnat näytti melkein entistäkin isommilta (oon aika rehevä). Testin tein vasta vajaan viikon päästä...

    VastaaPoista
  73. ei enään ikinä raskaana raskauspahoinvointia viikosta 6 viikkoon 34 esikoiselta ja nuorimmaiselta viikosta 6 viikolle 26+4 kun syntyi.

    VastaaPoista
  74. Loistavaa tekstiä :) Edellisestä raskaudestani on jo 13 pitkää vuotta, mutta elävästi palautui mieleen tämän luettuani :)

    VastaaPoista
  75. Onko muilla puolenvälin harjoitussupistukset tyhjentäny suolen? Minä olen päässyt tästä ihanasta yllätyksestä nauttimaan jo kahdesti. Molemmat kerrat kesken kävelylenkin, kun vessaa ei ole lähimain ollut. Jos etsitään asiasta jotain positiivista, pääsin harjoittelemaan kakkapyykin pesua jo ennen esikoisen syntymää.
    Ja kyllä, olin käynyt tyhjennyksellä vessassa juuri ennen tapahtunutta. Silti sitä paskaa riitti kainaloista pohkeisiin. Ja ei, se ei ollut ripulia vaan normaalia pehmeää ulostetta.
    En poistu enää viittä minuuttia kauemmas lähimmästä vessasta. Vielä 18 viikkoa jäljellä tätä taianomaista odotusta! Raskaus ei ole sairaus!

    VastaaPoista
  76. Tohon vois lisätä vielä viikkojen 36 jälkeen jatkuvan pissahädän. Öisin 5-8 kertaa kusella juoksemista, eli oikein helppo oli kerätä voimia tulevaan synnytykseen <3 myös jäätävän yönälän vois lisätä 36 viikoilta eteenpäin. Monesti tuli banaania tai leipää mutustettua yöllä. Mulla oli loppuraskaudessa myös sellanen bonus, että olin poskiontelontulehduksessa ja kuumessa 2 vkoa ennen synnytystä. Siinä sitten kurkku kipeenä, räkää täynnä paikat, hikoilevana, harjotussuppareista ja alapään vihloinnoista ja lonkkakivuista kärsien ja jatkuvalla univajeella vessassa ravaamisen takia odottelin pienokaista syntyväksi. Ei oo ikävä noita viikkoja :D

    VastaaPoista
  77. Aivan loistava juttu! =D Ja joo, puolen vuoden krapula, +25kg, suonenveto, valvominen,turvotus,närästys ja kipu nivusissa kun koettaa edes kävellä. Samat fiilikset odotusaikana ja odottava frendi joka hokee kuinka ihanaa tää vaan on... Muut ystävät ja tutut oli linjalla:"Miten sä voit olla noin pessimistinen koko ajan?"
    Hyh ja pyh! =)

    VastaaPoista
  78. Hieno listaus!! tosta painonnoususta/koosta olis voinut olla enemmänkin, Mahan kommentointihan tuntuu olevan jokaisen vastaantulijan perusoikeus ja mahahan on aina joko liian pieni ("sun vastuullas ois nyt syödä enempi" yms) tai liian iso ("Onko siellä kaksoset??")

    Itselleni järkytys oli kun töissä miespuolinen johtajahenkilö kommentoi olemustani että "mitäs paksukainen?" Emme ole siis millään muotoa läheisiä tai ystäviä tai mitään. Hitto kun ei ollut pokkaa vastata että mitä toinen.

    VastaaPoista
  79. Lisäisin tähän vielä koko raskauden kestävän hiiva tulehduksen.

    VastaaPoista
  80. Suosittelen kaikkia hankkimaan parikymmentä kiloa ylipainoa ennen raskautta! Ei tuntunut tuo viisikiloinen pötkylä missään, olis voinu vaikka toisenkin sinne sujauttaa ja mahakin oli mielestäni oikein sopusuhtaisen kokoinen mun vartaloon nähden...

    VastaaPoista
  81. Entäpä hormonifinnit? Paikoissa joissa et tiennyt finnien olevan mahdollisia.

    Hormonihiki- raskauden aikana ja jälkeen. Se uhkea ödöyri 5min suihkusta ulos tulon jälkeen. Pilaa lopullisesti vaatteesi koska se omalaatuinen hienhaju ei lähde millään pesuohjelmalla/aineella.

    VastaaPoista
  82. Nauroin retuperälle jääneet vatsalihakseni taas timmiksi. Koska olen siinä onnellisessa puolivälin suvantovaiheessa, jossa ensimmäisen kolmanneksen kauhut ovat jo unohtuneet eivätkä jälkimmäisen puoliskon kolotukset ole vielä konkretisoituneet. En edes muista olevani raskaana, paitsi silloin kun yritän pukeutua, peseytyä, vetää intervallitreenin läpi, istua röhnöttämättä, venyttää vessassakäynnin välin puolta tuntia pidemmäksi tai paskantaa. Puntarilla kipaistessa ihmetyttää kerta toisensa jälkeen miten neljäsosakilon kokoinen tyyppi on pystynyt hilaamaan painoani ylöspäin jo kymmenen kiloa.

    VastaaPoista
  83. En tiedä miten eksyin tähän mutta onneksi luin sillä tämä oli aivan mahtava kirjoitus! :D

    VastaaPoista
  84. Itellä eka raskaus menossa loppusuoralla 37+3 ja hyvä vointi vieläkin, ainakin toistaiseksi! :) Oon tykännyt odotusajasta aivan mielettömästi ja jo nyt tiedän, että tuun kaipaamaan masupotkuja! Pahoinvointia oli alussa pikkasen, oikea etureisi ollut puuduksis koko ajan, selkää särkee ja vaatekaapista löytyy hyvin vähän sopivia vaatteita, mut mitä pienistä, kun muuten mennyt kaikki hyvin. Ihanaa aikaa ja nautin isosta vattastani huolimatta ei niin ihanista raskausarvista mitkä tulleet jäädäkseen. Tälläset fiilikset tällä hetkellä, saas nähdä mikä fiilis synnytyksen jälkeen! :D Oli kiva teksti lukea! :)

    VastaaPoista
  85. Hyvä teksti, jostain linkkien kautta tänne päädyin..
    Lapseton sinkku ainakin vielä, mutta silti nauratti eikä saanut kokonaan luopumaan ajatusta omista lapsista..

    VastaaPoista
  86. Tää sun blogi on niin paras =D
    Mulla ois semmoinen lisäys viikolle 20. et vähemmän onnekkaat eivät ehkä enää oksenna kuin kerran päivässä... Kun pahoinvointi helpottaa viikolla 25 ja koitat alkaa nauttia raskaudesta, pamahtaa päälle raskaus diabetes (vaikka normaalipainossa). Ruisleipä oli paras ystäväni koko raskauden.
    Mut ei tuokaan vielä paha. Kaveri kärsi pahoinvoinnista läpi raskauden ja leketti vielä kesken synnytyksen..
    Ja raskauskiloista saa valittaa!

    VastaaPoista
  87. Niskapoimu-ultran jälkeen voidaan myös lisätä listaan istukkanäyte, kun sillä perkeleellä on niskaturvotusta, ite olet ensisynnyttäjäks 36-vuotiaana vanha ja veriarvos on viturallaan. Mutt hei, sukupuolen saa tietää tämän myötä jo ennen sitä pelättyä rakenneultraa.. jei. Not.

    VastaaPoista
  88. Ihana postaus!! Älyttömän tuttua tähän asti. Rupes kauhistuttaa hieman muutama edessäoleva kohta, mutta onneks en ole yksin =D

    VastaaPoista

Nyt olis sun vuoro.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...