Tilanne kesällä 2015

Tällä päivämäärällä ipanoiden viralliset lukemat ovat neljä ja kahdeksan.

Ja sen kyllä huomaa. Kehitys on taas kehittynyt.

Snadi. 104 cm, 15 kg.
Ei näytä kummaltakaan vanhemmistaan. Ulkoisesti vain iso pottuvarvas vahvistaa yhteyden äitiin.
Kieltäytyy käyttämästä vauvojen ruokalappua, vaikka mekossa on aina päivän ruokalista. Onneksi kankainen liina kyllä käy.
Tietää allergiansa: pähkinä, omena, rypäle, kiivi ja lohi-riisilaatikko.
Oman kertomansa mukaan ei koskaan sulkeudu kaappiin puhumaan kakkajuttuja serkkutytön kanssa.
Nukkuu Frozen-puvussa, sihisee ja jäädyttää epämiellyttäviä ihmisiä. Myös vanhempiaan.
Piirtää pääjalkaisia. Sata päivässä.
Ainoa perheestä, joka nukkuu läpi uuden vuoden paukkeen.
Innokas lintubongari. Tunnistaa mm. täpykikan ja tölkän.
Vihaa erityisesti tuulta. "Milloin tää tuulettaminen oikein loppuu?!"
Tukkalaatu, jossa ei pysy mikään lenksu, pinni tai kampaus varttia pitempään. Harjata ei saa.
Bravuuri: äidin pankkitunnusten piilottaminen, juomalasin kaataminen sekä vaatteiden pukeminen lähtökohtaisesti aina väärin päin.
Slogan: "Sopiiko, että minulla on voimia ja sinulla ei?"

Skidi. 126 cm, 23 kg.
Oppinut vastaamaan  puhelimeen muutenkin kuin mitä asiaa.
Käyttää noin 20 emojia per tekstari, allekirjoittaa minulle osoitetut viestit nimimerkillä kersa.
Pahin vihollinen: yli 1 mm x 1 mm kokoinen sipulinpala.
Vetää kaikki housut jalkaan nappeja ja vetskareita avaamatta. Sanakirjassa slim fitin kohdalla tämän kersan kuva.
Herkkis, joka vastoin kaikkia odotuksia menee uimaan alle kymmenasteiseen meriveteen.
Iltavirkku, joka saa migreenin jos nukkuu liian pitkään.
Hihittävä herkkusuu, kahvilaseura vailla vertaa.
Ergonomiafakiiri, jolla oma kirjoituspöytä ja tuoli menee täysin hukkaan.
Bravuuri: vaarin kepitys shakissa, fonin soitto ja omakeksimä kylvystäpoishaluamislaulu, joka jää joka kerta soimaan päähän pariksi päiväksi.
Slogan: "Aina ei tarvitsisi lallattaa, mutta voi."

Tilanne on siis kerrassaan hyvä.

Tosin Skidi kysyi yksi ilta, että jos lapsia myytäisiin kaupassa, olisinko valinnut hänet. Vastasin myöntävästi. Skidi ilahtui kovasti ja sanoi, että hänkin olisi ottanut minut. Ehkä.

Tulkitsen tämän varovaisuuden niin, että on myös saavutettu tila, jossa tiedetään parempaakin olevan tarjolla. Koska muuttoautoa ei ole vielä näkynyt, oletan meidän kuitenkin riiittävän. Toistaiseksi.

Ps. Luin uudestaan myös synnytysjatkokertomukseni. Pitkälle on tultu.

Äiti hunningolla

Söin eilen päivälliseksi einesperunamuussia suoraan tölkistä. Sohvalla, telkkarin edessä. Kello oli puoli kaksitoista yöllä. Palan painikkeena oli roséta, kahvimukissa.

Alkoi vähän hymyilyttää.

Ei kestänyt edes kahta päivää, kun olin jo täysin hunningolla. En ole käynyt kaupassa tai tehnyt ruokaa kertaakaan. Valvon liian myöhään ja syön mitä sattuu, milloin sattuu - ja unohdan juoda vettä. Heilun porakoneen kanssa ne ajat, joita en istu sohvalla. Olen saanut aikaan ihan vertaansa vailla olevan kaaoksen. Mitään ei tarvitse siivota aamuksi.

Aivan ju-ma-lai-sen ihanaa. 

Vain työssäkäynti on pitänyt vuorokausirytmistäni jollain tavalla kiinni.

Töissä sain vertaistukea, kun eräs toinen äiti-ihminen tunnusti myös rikkovansa jokaista kodin sääntöä ollessaan yksin. Hänen tapansa kapinoida oli hillua yöpaidassa mahdollisimman pitkään ja mennä päiväunille heti aamiaisen jälkeen.

Siinä sitten pohdimme, että onkohan niitä sääntöjä liikaa, kun yksin ollessa tällä tavalla repsahtaa? Voisihan sitä ainakin joitain sääntöjä ottaa uudelleentarkasteluun. Jos vaikka syödään joskus tv:n ääressä ihan luvan kanssa (....sitten kun karvalankamatolle ei tipu mustikoita).

Arjesta ei kuitenkaan selviä ilman rutiineja, ja sehän siinä mutsin yksinolossa onkin houkuttelevaa. Rutiinien unohtaminen, pään tyhjentäminen. Että voi polttaa rintaliivit pariksi päiväksi ja huolehtia vain itsestään. Huonosti.

Huomenna palaan ruotuun kun lähden muun perheen luokse maalle. Sitä ennen pitäisi taputella kasaan vielä muutama kohta to do -listastani. Ja juoda pari roséta janoon.

Mitä tapahtuu, jos saat olla yksin himassa? Syötkö salaattia ja käyt jumpassa vai valtaako sinut kalsareissa hilluva alkuihminen, joka luukuttaa lempibändiään nupit kaakossa ja juo appelsiinimehua purkista?

Uusi piha

Kun muutimme uuteen asuntoon viime syksynä, arkkitehti-appiukkoni toppuutteli remontti-intoani: tehkää vain välttämätön, jättäkää hautumaan kaikki, minkä voi jättää.

Neuvossa on vinha perä, asettuminen kestää hetken. Viisaus pätee etenkin pihaan, jossa kannattaa kertaalleen katsoa läpi vuoden kierto. Mistä valo tulee? Kuinka paljon sitä tulee? Onko piha suojaisa vai tuulinen? Miten pihaa käytetään? Aamukahvit, riippukeinu, marjapensaita?

Me tarvitsimme ennen kaikkea ulkoruokailutilan. Koska ilta-auringossa syöminen on vain maailman siisteintä.

Lähtötilannetta ei ollut hirveän vaikea lähteä parantamaan.
 
Takapihalla kasvoi jos jonkinlaista puskaa, nokkosia ja 60 vuotta vanha, sateenvarjoksi levinnyt omenapuu, jota ei oltu leikattu ehkä koskaan. Liuskekivet olivat peittyneet rikkaruohoihin ja sammaleisiin, kapean terassilaudoituksen alla juhlivat citykanit. Lisäksi maa oli epätasaista, kantoja oli siellä täällä ja seinänvierustat kaipasivat soraa.

Mietin pitkään kiveystä sekä omppupuun ja pensaiden kohtaloa, mutta keväällä päätös oli kypsä. Puu varjosti ja oli kallellaan taloa kohti, eikä sitä olisi suoristanut millään. Säästin kuitenkin valtavan rodopuskan, vanhan betoniruukun ja liuskekivet. Ne vain sijoiteltaisiin eri tavalla.

Kaivuri tuli paikalle pari viikkoa sitten.

Ja nyt ollaan tässä.

Tällä kertaa jätin istutustyöt ammattilaiselle. Pihalla on nyt hyötykasveja, riippaomenapuu, varrellisia marjapensaita näkösuojaksi, pensasmustikkaa ja viljelylaatikko (!), joka odottaa asukkaita - ja niitä citykaneja. Siirtonurmikko rullattiin paikoilleen tunnissa. Toivottavasti tämän keksijä on saanut kansainvälisen rauhanedistämispalkinnon.

Paitsi että pihalla voi nyt olla, koko olohuoneessa on ihmeellinen valo. Moni kyläilijä on kysynyt että olemmeko tehneet sisällä jotain remonttia. Periaatteessa olemme. Ikkunasta näkyvä maisema vain alkoi.. noh, näkyä.

Ja katsokaa, satoa! (Hilloa, mehua, naposteltavaa!)

Yhtä asiaa jäin vielä harkitsemaan.

Kööpenhaminassa ihmiset istuivat lasillisella ulkona vaikka oli suhteellisen viileää. Melkein jokaisella terassilla olikin lämpölamppu. Tämä alkukesä on osoittanut, että jos Suomessa haluaa syödä ulkona useammin kuin kerran kesässä, ei voi jättää mitään sattuman varaan.

Pitäiskö?

Kesäleski

Lapset lähtivät tänään maalle, Koti-insinööri seuraa huomenna perässä. Minulla on vielä töitä torstaihin saakka, joten olen yksin kotona neljä päivää.

Nyt tietysti luulette, että biletän yötä myöten ja elän muutenkin aivan säädytöntä elämää. Voin vakuuttaa, että to do -lista ei ole ihan vaatimaton.

• Käy taimikaupassa ja istuta yrttimaa,
• keksi ratkaisu citykanien ja yrttimaan väliin,
• hanki maalia ja maalaa eteisen seinät valkoisiksi,
• laita ylimääräinen työpöytä myyntiin ja kehitä joku paikka työpöydän laatikon tavaroille,
• manageeraa lastenvaatteet: käy kaapit läpi (myös kengät), lajittele annettavat - myytävät - säästettävät ja anna, myy ja säästä,
• tee sama leluille ja kirjoille,
• kiinnitä pimennysverhot,
• tee jotain epävakaalle palohälyttimelle,
• vie talvitakit ja -kengät varastoon (vihdoin),
• katso samalla kuinka paljon varastossa on ylimääräisiä remonttitarvikkeita ja työkaluja,
• tyhjennä pyykkikorit myös käsinpestävien tuotteiden osalta ja
• laita keittiön verhot kiinni jollain muulla kuin nauloilla.

Tee siis kaikki (pikku)askareet, mitä et ikinä ehdi tehdä.

Pitäisiköhän näitä yksin kotona -teemalomia pitää vähän useammin kuin kerran vuodessa. Viimeinen kohta on: koita saada noista tehtyä edes yksi. Ommmmmmm.

Näin kokoat kuohuviinibaarin

Lanseeraamamme kuohuviinibaari aka skumppabuffa on herättänyt sen verran ihastusta ja mielenkiintoa, että laitan tähän vielä jakoon baarin kokoamisohjeet.

Voin ilokseni kertoa, että tässä konseptissa yhdistyy hyvyys ja helppous: pienellä vaivalla jokaiselle jotakin. Ja kun vieraat kokoavat itse drinkkinsä, ei emännän tarvitse täyttää laseja.

Kuohuviinin menekin voi laskea sen mukaan, että yhdestä pullosta tulee n. 6-7 lasillista, kun lasiin tulee muutakin täytettä. Varaa myös vissyä tai lehtikuohua alkoholittomaksi vaihtoehdoksi, jotta myös holittomat henkilöt saavat kivannäköisen ja maistuvan kesädrinkin.

Tarvitset

• kuohuviiniä / proseccoa / cavaa (saa olla aika kuivaa)
• mansikoita, pilkottuna
• limeviipaleita
• puska minttua
• persikkapyreetä (soseuta tölkki säilykepersikoita)
• tuorepuristettua appelsiinimehua
• mustaherukkamehua
• seljankukkamehutiiviste (Ikean paras tuote mutta muualtakin saa)
• limemehua (purista itse, tulee parempaa)
• jääpaloja

Hifistelijä asettelee näkyviin (tai teippaa ikkunaan) skumppabaarin käyttöohjeet ja seuraavat matemaattiset kaaviot:

• Cava con fresas = kuohuviini + 1 rkl mansikkaviipaleita
• Kir Royal = kuohuviini + 2 cl mustaherukkamehu
• Mimosa = kuohuviini + 4 cl appelsiinimehua
• Prosejito = kuohuviini + seljankukkamehu + limemehu + minttu + limeviipale
• Bellini = kuohuviini + 1 rkl persikkapyreetä

Napatkaa ravintola Kolmos3sta originaali prosejito, jos liikutte Kalliossa päin.

Ja luonnollisesti voit keksiä näitä itse lisää. Poks poks vaan!

Ps. Jos kuohuviini ei putoa, drinkkihimoisen kannattaa tsekata Lähiömutsin ginillä höystetty kurkkusalaatti tai Moilaskan persikkasangria.