Tietoa mainostajalle ›

2.7.2008

Vuotta aiemmin osa 1/4: Kalenterin loppu

Maanantaina 2.7.2007 laskettuun aikaan oli enää viikko, eräpäivä lähestyi hitaasti mutta varmasti. Samana päivänä oli neuvola, jota olin jo pitkään kaavaillut viimeiseksi.

Oli lämmin. Kalevankadulla pyörivä tuulenpuuska sekoittui autojen meluun ja pölläytti kevyesti papereita kätilön pöydällä. Kristiinalla oli upea rusketus ja ihana puuvillainen kesämekko, joka oli vyötäröltä köytetty leveällä vyöllä linjakkaaksi paketiksi, mikä alleviivasi asiakkaiden olotilaa. Hän tuijotti minua tiukasti. "Meidän pitäisi nyt puhua yliaikaiskontrollista". Jähmetyin. Sitä sanaa ei yksikään odottaja halua kuulla. Kristiinan puhe soljui ohi verenpaineen kohinan kuurouttamien korvieni. Puhuttiin päivämäärista heinäkuun lopulla. Teki mieli huutaa, että mun kalenterissa on päiviä enää viikon verran. Kurkkua kuristi. Kyyneleet silmissä buukkasin seuraavan neuvolakäynnin parin viikon päähän.

Mies näki heti järkytykseni ja tuli apuun. Sain Fazerilla jättimäisen jäätelöannoksen. Mitä väliä, painoin jo yli 80 kiloa ja se ei tosiaan ollut kokonaan vauvaa. Kokoarvio ennusti reilua 3,5 kiloista, ei suinkaan mitään ekaluokkalaista, joka olisi selittänyt kaikki 20 kiloa.

Illalla halusin välttämättä siivota auton, kaikki muu oli jo siivottu. En saanut operaatiolla aikaiseksi yhden yhtä supistusta, mutta mielenrauhan kuitenkin. Muovinpuhdistusspray tuoksui hyvältä.

3 kommenttia:

  1. Saakeli mikä fläsäri viime kesästä iski tajuntaan. Ihan samoissa tunnelmissa oltiin siellä Krissen pakeilla. Sit ne räjäytti jotain siellä tietyömaalla ja mä toivoin et se olis käynnistäny synnytyksen, mutta paskat. Siihen ei kyennyt dynamiittikaan.
    H

    VastaaPoista
  2. Tulee lisää fläsäreitä, tää on neliosainen jatkis! :D Lähen landelle mut oon ajastanu julkaisut klo 15.00 joka päivä. Jos ehit tsekkaa ni laita sms, jos ei toimi, pliide. ;)

    VastaaPoista
  3. Eilen kun lähdettiin Lastenklinikalta, kadulla käveli vastaan nainen isossa mahassa ja sairaalatakissa. Mun oisi niin tehnyt mieli pysäyttää se ja sanoa, että tiedän, miltä susta tuntuu. Viime vuonna 2.7. olin samassa olotilassa. Tosin sillä erolla, että mua oli kielletty lähtemästä osastolta ulos kävelemään...

    anu

    VastaaPoista

Nyt olis sun vuoro.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...