Koululaisen kesäloma ja muita yhtälöitä

Kouluvuoden aloitukseen liittyy vanhemman näkökulmasta pientä jännitystä. Yksi koskee lomia. Jo eskarilaisen elokuun ensimmäisistä viikoista piti käydä kriisikokous.

Koulut ovat kesällä kiinni 10 viikkoa. Vaikka molemmat vanhemmat pitäisivät vuosilomansa täysin peräjälkeen (olettaen, että lomien ajankohdan saa päättää), saadaan summaksi vasta kahdeksan viikkoa. Parhaimmassa tapauksessakin kaksi viikkoa puuttuu. 

Puhumattakaan siitä, että mitä hiton perhe-elämää se on, että hienoin aika vuodesta, jolloin olisi aikaa ja mahdollisuuksia tehdä jotain kivaa yhdessä, vietetään erillään. 

Lisäksi kouluvuodessa on vielä syys- ja hiihtolomatkin. Nähdäkseni työnantaja suostuu antamaan palkallisena vain toisen.

Koska joudun tämän lomayhtälön ensi vuonna jotenkin ratkaisemaan, olen tänä vuonna seurannut erityisen tarkasti kouluikäisiä lapsia sisältävien tuttavaperheiden kesäleirisinkoilua. Otantani saattaa olla epätasainen, mutta ei näytä kovin helpolta. Kuvioon liittyy ilmoittautumisajankohtien muistamista, viemisiä, hakemisia, pakkaamista ja yleistä hötkyilyä.

Eivätkä leiritkään välttämättä kata koko aikaa vaan tarvitaan aikamoista aikatauluttamista ja tuttavaperheiden välistä yhteistyötä, jotta homman saa sujumaan. Mitä tekevät ne perheet, joilla ei ole isovanhempia tai naapureita apunaan? Tai vähävaraiset? (Oletan, että leirit maksavat jotain.) Tai ne, joiden työpaikalle ei voi tulla piirtelemään tai katsomaan Areenasta lastenohjelmia? 

Lapsiperhe-elämään liittyy toki muitakin matemaattisia yhtälöitä, joiden ratkaisusta ei ole etukäteen mitään käsitystä. Kuten synnytys. Etukäteenhän (ja oikeastaan vielä näin jälkikäteenkin) koko alatiesynnytyksen konsepti ei kuulosta kovin realistiselta. Mutta jotenkin se vain onnistuu.

Valaiskaa minua. En ole koskaan ollut päivähoidossa, eskarissa tai kesäleirillä. Mitä leireistä pitäisi tietää? Onko toiminnalle olemassa jotain standardeja? Jos paikoista on pulaa ja leiribisneksessä on myyjän markkinat, mikä on hinta-laatu -suhde? 

Vai onko systeemissä vain virhe, josta ei puhuta?

Kaupunkiloma Suomessa

Juhlistamme hääpäivää aina pienellä kaupunkilomalla. Yleensä kohteena on ollut joku eurooppalainen kaupunki, mutta tänä vuonna päätimme -- lähinnä aikarajoitteiden takia -- valita eurooppalaisen kaupungin Suomesta.

Kaupungiksi valikoitui Turku. Siitä mökkimatkan varrelta.

Olin tietenkin käynyt Turussa monta kertaa festareilla (juu, kymmenisen vuotta sitten), ruokaostoksilla torilla ja kauppahallissa ja viimeksi polttareissa, mutta vasta nyt koen tehneeni kaupungin kanssa sinunkaupat.

Innostuinkin taas kotimaan matkailusta. Kun kallisarvoista aikaa ei tarvitse käyttää matkustusmuodollisuuksiin, ehtii kohteessa luuhata maksimiajan. Ja koska tasavaltamme kaupungit ovat pääsääntöisesti pieniä, kaksi lomapäivää riittää mainiosti.

Ja jos keli onkin sysipaska ja perillä huomaa, että takki (!) on unohtunut kotiin, hotellin wifi on yleensä sen verran vakaa, että Netflixistä voi katsoa sarjaa, jota ei kotona ehdi.

Kesäloma alkaa jo tässä kuussa ja lomasuunnitelmia raapustetaan kovaa vauhtia kalentereihin. Vinkkaan kainosti, että jos kotimaisen tuotannon tukeminen on sydäntä lähellä, voi rahansa ohjata suomalaisiin matkailupalveluihin. Kotimaan matkailuvinkkejä voi myös jakaa kommenttiboksissa!

Sähkötreffit: kun purukumi ei enää riitä

Yhteistyössä Suomen Blogimedian ja STULin kanssa.

Ovikello soisi, jos se toimisi. Koska joku jyrsijä on oletettavasti käynyt lounastamassa johdon, sähkömies tyytyy koputtamaan. Minulla on treffit. Sähkötreffit.

Treffeille ajallaan ja ilmeisen selvin päin saapunut sähköasentaja Tuukka Nevalainen ei pääse eteistä pidemmälle, kun jo selostan ongelmia suu vaahdossa: pimeän eteisen valaisimesta palavat polttimot koko ajan ja toinen valaisin itse asiassa värisee. Ehkä samasta syystä kuin ovikello ei toimi.

"Olisko sulla sähköpiirustukset?"

Niin mitkä? Nolottaa. Asun 60-luvun alussa valmistuneessa rivitalossa. Asunnon käyttöaikana on tehty lukuisia pienremontteja, useassa aallossa. Sähkötyöt on tehty remonttien yhteydessä laastaripaikoilla, mitään pöytäkirjoja asentajista, asennuksista ja muutostöistä ei ole.

Nevalainen lohduttaa, että tämä on aika normitilanne. Aika harva asukas edes tietää, että sellainen paperi on edes olemassa.

Jatkamme eteenpäin. Keittiön seinässä oleva kytkin roikkuu kiinni yhden ruuvin varassa. Sivusaumasta näkyvät johdot ja se metalliosa. Nevalainen katsoo puolen metrin päässä olevaa vesihanaa ja toteaa, että tuosta aloitetaan. Edellinen sähkömies ei saanut sitä kiinni, koska seinään olisi pitänyt kaivaa isompi kolo, joten se sitten vain jäi.

Niin. Sähkötyöt jäävät rempalleen, sillä huonojen ratkaisujen kanssa voi elää. Jos vessa on tukossa, putkimies tulee seuraavana päivänä. Jos valaisin ei toimi, taskulampulla mennään jouluun asti. Jatkojohdolla voi vetää pistorasioita pitkin asuntoa. Jos paremmista ratkaisuista ei tiedä eikä turvallisuusriskejä tajua, korjausmotivaatio on heikko.

Hintakin voi pelottaa. Johtojen kunto ja reitit eivät näy ulospäin ja osaan antaa ongelmasta vain maallikon speksit. Sähkömiehen on hyvin vaikea antaa työstään hinta-arviota näkemättä, mitä oikeasti tarkoitan.

STUL päätti lähteä hakemaan ratkaisua näihin sähkötöiden ostamiseen liittyviin ongelmiin ja pisti pystyyn Sähkötreffit-palvelun.

Ei kuluttajan pidäkään ymmärtää, mikä johdoissa, maadoituksissa, jännitteissä ja kytkennöissä on vikana. On kuitenkin tärkeää ottaa kodin sähköjärjestelmän toimivuus vakavasti, jos haluaa välttää tulipalot ja sähköiskut. Ensin kannattaa jutella isännöitsijän kanssa ja selvittää vastuut. Sen jälkeen on aika kutsua paikalle ammattilaisasentaja.

Istuimme pöydän ääreen tekemään suunnitelmaa. Koska sähkötestissä ei ilmennyt mitään isompaa vikaa, pääsimme heti käytännön toimenpiteisiin. Jaottelimme toimenpiteet kolmeen eri kategoriaan.

1. Vaaralliset asennukset

• Suihkutilassa sijaitseva, avoin pistorasia on edellisen asukkaan viritys. Siirretään se pois ammeen yläpuolelta ja sijoitetaan kaappiin piiloon.
• Keittiön repsottavan pistorasian korjaaminen. Nyt pikakorjaus, perusteellisempi elokuun putkiremontin yhteydessä.

2. Asumismukavuuden parantaminen

• Parannetaan hallin valaistusta. Tällä hetkellä neliöitä jää käyttämättä, koska valaisimen teho ei riitä. Nevalainen lupasi tuoda seuraavalla kerralla esitteen tyylikkäistä seinävaloratkaisuista.
• Keittiön valaistusta modernisoidaan vaihtamalla vanha loisteputki uusiin kaapin alle sijoitettaviin led-valoihin. Tehdään tämä vasta elokuun putkiremontin yhteydessä.
• Jatkojohtorykelmistä pitäisi päästä eroon. Otetaan tämä työn alle kolmannessa aallossa.

3. Sähkölaskun pienennys

• Sähkölaskumme on verrattain pieni, mutta Nevalaisen mukaan 20 vuotta vanha jääkaappi on ihan mittaamatta suurin energiasyöppö. Se kannattaa vaihtaa putkiremontin yhteydessä.
• Asennetaan eteisen valaisimeen liiketunnistin. Huone on pimeä kesälläkin ja valot jäävät vahingossa päälle. Yllätyksekseni kyseessä oli nopea juttu!
• Ne aurinkopaneelit. Mutta kysytään nyt taloyhtiötä ensin.

Treffimme päättyvät hyvässä hengessä ja toiset tällit on jo sovittu.

Arvostan aina hyvää asiakaspalvelua. Sähkötreffeille on valittu reippaita asentajia, joilla on kommunikaatiotaitoja, näkemystä ja kansalaisrohkeutta esittää monenlaisia ratkaisuvaihtoehtoja. Tyytyväisin olen kuitenkin siitä, että pääsen vihdoin eroon projektista, josta en tajua mitään.

Tulitko kateelliseksi? Voit päästä treffeille!

Perustele kommenttiboksissa, miksi juuri sinä tarvitsisit kipeästi Sähkötreffit. Palkintona on 150 euron arvoinen Sähkötreffit-lahjakortti, jolla voittaja voi ostaa haluamiansa palveluja Sähkötreffit–sivuston hakupalvelusta valitsemaltaan sähköurakoitsijalta.

Arvonta suoritetaan ma 2.6.!

Project Maman suuri eurovaalitentti

Huomenna pitäisi tietää, kenet sitä haluaa itseään edustamaan eurooppalaisesta näkökulmasta. On välillä vaikea ymmärtää, mikä sellainen näkökulma edes on.

Syytän mediaa. Ensinnäkin EU:n päätöksistä saa hirveän harvoin ymmärrettävää tietoa - kurkkudirektiivi tuskin on meppien merkittävin ponnistus.

Toiseksi telkkarin eurovaalitenteissä toimittajat ja ehdokkaat puhuvat vain toistensa päälle ja ravi on niin hirmuinen, ettei mitään asiaa ehdi penkoa juurta jaksain. Jos siis kysymyksistä tajuaa jotain.  

Ratkaisu on Project Maman eurovaalitentti, jossa pureudutaan vähän keskeisimpiin kysymyksiin kuin borettavaan talousläppään. Ehdokkaaseen.

Pyysin seuraaviin kysymyksiin Vihreiden ehdokkailta vastauksia (muutkin saa osallistua).

1. Minulle hankalinta elämässä ja demokratiassa on se, että pitää kuunnella muitakin vaikka itse on oikeassa. Eikö sinun muka tee ikinä mieli hajottaa kokoushuoneen kaikki kalusteet, kun jengi ei ymmärrä omaa parastaan?

2. Äänestin itse EU:hun liittymistä vastaan silloin joskus enkä ole isojen hallintokoneistojen ystävä edelleenkään. Miten myisit mulle nyky-EU:n, jos olisit sitä kauppaamassa? (Ja tavallaan oletkin.)

3. Helsingin valtuuston kasvisruokakeskustelu sisältää legendaarista materiaalia. Mikä on EU:n ensi kauden "kasvisruokakeskustelu", jota varten kannattaisi varata poppareita ja kaljaa?

4. Olen kuntapolitiikassa huomannut, että itsekseen saa hirveän vähän aikaiseksi. Meppinäkin pitää verkostoitua, hioa taktiikoita ja editoida dokumenttien sanamuotoja. Kenet pyydät ekana fb-kaveriksi?

5. Osaatko sanoa sönkkäämättä "strategic suggestion"?

6. Oletko ollut joskus väärässä? Missä asiassa? Myönsitkö? (Mä en ikinä myönnä ja siitä tulee kieltämättä vähän riitaa.)

7. Ketä äänestäisit, jos et saisi äänestää itseäsi? Miksi?

8. Kumman kaa: Angela Merkel vai Francois Hollande?

9. Mikä on lempi-irtiksesi? Irtismaun perusteella voi näet päätellä ihmisestä paljon. Voit nimetä enemmän kuin yhden. Sekin kertoo ihmisestä paljon.

10. Jos et pääse läpi, niin mitä teet ekaksi?

Jos ei näistä kysymyksistä oma ehdokas selviä, niin ei mistään. Uurnilla tavataan!

Minkä ongelman lapsivapaus ratkaisee?

Kolumnini lapsivapaista palveluista on koskettanut jonkinlaista kipupistettä, kun Ylen toimittajakin aiheeseen tarttui. Heitän vähän lisää bensaa liekkeihin, sillä kaikki näkökulmat eivät mahtuneet 3000 merkkiin.

Ensin tohtorinäkökulma.

Hyväksytään, että jotkut ihmiset häiriintyvät lapsiperheiden läsnäolosta. Mutta mihin ongelmaan lapsivapaus oikeastaan vastaa? Miksi juuri lapset ovat ei-toivottua seuraa?

a) Koska lapset häiritsevät. 
Tämä on totta, lapset harvoin ovat huomaamattomia suolapatsaita. Mutta jos tavoitteena on rauha ja hiljaisuus, lääke on väärä. Sen tietää jokainen ruotsinlaivalla tai futisfanihotellissa yöpynyt. Aikuiset haisevat, möykkäävät, sotkevat ja riehuvat ihan yhtä lailla, sitä vain siedetään paljon paremmin.

Yksityisyyttä, hiljaisuutta ja rauhaa voidaan rakentaa mihin tahansa hotelliin ihan ilman kieltoja ja erityisinvestointeja. Hiljaiset siivet/kerrokset (vrt savuttomat alueet) rauhoittavat yöajan, liikuteltavilla sermeillä rajattavat alueet tuovat yksityisyyttä ja aamiaistarjoilu huoneeseen sopivat rauhaa kaipaavien sieluille.

b) Koska lapset ovat ällöttäviä.
Eräs lukija kommentoi, että tosi hyvä, jos näin voi välttää pahimpia mulkoilijoita. Jos lapsien kieltämisellä hoidetaan vain allergiareaktiota - sitä, että aikuinen ihminen vain inhoaa lapsia - ymmärrän lapsivapauden vaatimuksen paremmin. Silloin lääke on oikea, mutta sillä hoidetaan vain oiretta. Tauti jää huomaamatta.

Tässä tapauksessa sana "lapsivapaa" on pelkkä eufemismi. Empatiani tätä ryhmää kohtaan on huomattavasti vähäisempää kuin rauhankaipaajaa kohtaan. Näitä eri ihmisryhmille allergisia urveloita on minun nähdäkseni Suomessa jo muutenkin liikaa eikä tällaista ajattelua tarvitsisi tukea vaan korjata siedätyshoidolla. Olen Saska Saarikosken kanssa samaa mieltä, että sivistynyt yhteiskunta ei inhon näyttämistä hyväksy.

Toiseksi bisnesnäkökulma.  

Oletan, että moni argumentoi, että tässä vain kysyntä ja tarjonta kohtaavat kauniisti. Epäilemättä. Markkinatalous vastaa yleensä nopeasti erilaisiin huutoihin, etiikasta riippumatta.

Ramppasin tätä palloa aika paljon ristiin rastiin ennen lapsiperheytymistä. Minulla ei ole koskaan ollut erityisen lämmin suhde lapsiin, mutta en jostain syystä koskaan hakeutunut lapsivapaisiin kohteisiin. Koska niitä ei ollut.

Valitsemani hotellit olivat lapsivapaita ihan orgaanisesti: keskellä viidakkoa, kalliokiipeilykohteessa tai syrjäisellä suojelualueella ei ylipäätään ollut ihmisiä riesaksi asti. Omassa bungalowissa oli aivan sama, keitä naapurissa asui. Bisneshotelli messualueen vieressä ei sekään ollut lapsikeidas. Onko kyseessä luotu tarve?

Kaikkea markkinoidaan mielikuvilla. Niin lapsivapauttakin.

Täydellinen loma ja lapsiperhe eivät sovi yhteen. Lapsiperhe-stereotypia aiheuttaa vilunväristyksiä. Näettekö: jäkättävä äiti, kännissä oleva isä ja kiljuvat lapset, sotkua, kaaosta ja hammastenkiristelyä? On helppo ajatella, että tämän ryhmän poistaminen on unelmaloman tae.

Toki myös sille perhehotellille pitää riittää asiakkaita. "Koska vain täällä voi lapsiperhe aidosti viihtyä."

Lokero on valmis. Lapsettomat kuuluvat tuonne. Me kuulumme tänne.

Ja niin kauan kuin mielikuvaa ruokitaan, lapsivapailla palveluilla menee hyvin ja nakkibuffet'ssa riittää asiakkaita. Häntä heiluttaa koiraa.

Mutta sehän on vain hyvä, että kaikille on kaikkea?

Periaatteessa kyllä. Käytännössä haluan säilyttää valinnanvapauden.

En halua, että minua paheksutaan, jos en majoitu nallesertifioituun hotelliin. Lapsiperhehotelleissa on minun makuuni liikaa lapsiperheitä. Kiintiöiminen olisikin kieltämistä parempi ratkaisu.

Kaipaan ihmisenä, äitinä ja yksilönä ihanaan, ylelliseen ja rauhalliseen hotelliin, joka keskittyy asiakaspalveluun. Tällaisesta hotellista voi buukata lastenvahdin, jotta pääsemme ukon kanssa pelaamaan tunniksi tennistä ja illalla syömään kun ipanat koisaavat. Siinä se.

Mitäs mieltä te olette? Löytyykö uusia näkökulmia puolesta ja vastaan?