Luonnonkosmetiikka tuli jäädäkseen

Kun vilkaisin taannoin kylppärin kaappiin huomasin, että kattaus on mennyt vähän uusiksi. Tiettyjä luottomerkkejä ja suosikkituotteita on löytynyt. Siispä pitkästä aikaa luonnonkosmetiikkatököttiasiaa.

Madaran putsari ja kasvovesi, kaksi Pihlajavoidetta (toinen tyhjä), meikkivoide ja vartalovoide.
Sivussa näkyy Weledan oranssi käsivoide.

Olen testannut luonnonkosmetiikkamerkkien tuotteita nyt nelisen vuotta. On tullut huteja, suosikkeja ja uusia suosikkeja - ja joitain tuotteita ei vain luonnonkosmetiikasta edelleenkään löydy. Kehitys on kuitenkin tässä ajassa kehittynyt valtavasti. Tärkeimpänä se, että luonnonkosmetiikkaa ei tarvitse enää metsästää, vaan sitä on saatavilla perusmarketeista. 

Eniten hyllystä löytyy Madaraa. Kyseinen merkki ei ole paras tai halvin vaan luotettavin (kautta linjan tasalaatuinen) ja helposti saatavilla jopa Stockalta. Nooran duunaamasta monikäyttöisestä Pihlajavoiteesta* on tullut päivittäisvoiteeni. Luksusmerkki Patykan mahtava (ja kallis!) päivävoide* ja ihoöljy säilyvät edelleen talvisuosikkeinani, mutta Pihlajavoiteen teho riittää erinomaisesti, kun pakkaset ovat hellittäneet. Veikkaan, että yksi voiteen suosion salaisuus on sen kohtuullisen hyvässä levittyvyydessä. Monia luonnonkosmetiikan voiteita saa hinkata ihoon ihan huolella.

Pur aloe on toinen kohtuuhintainen suosikkimerkkini. Aloe vera -geeli* on ihmeainetta kesän pintakuivalle ja auringon piinaamalle iholle. Varsinkin kesällä pyöräillessä naama on aika paljon auringossa, joten käytän tätä tavaraa suihkun jälkeisenä "alusvoiteena".

Huulirasvakisan voittaja taas on tämä pieni Inkuton purkki. Hätäpäissään ostettu tuubi osoittautui juuri sellaiseksi "öljymäiseksi sulavaksi" suojaksi, jota olin kaivannut! Vahamaisista, huuliin jämähtävistä tuotteista en perusta, kiillot taas eivät imeydy ja katoavat taivaan tuuliin parissa minuutissa. Tämä sheavoihin pohjaava tuote toimii kelillä kuin kelillä.

Kynsilakkaa käytän harvoin (ja sen tietysti voisi ottaa poiskin siinä vaiheessa kun tilanne on kuvan mukainen), mutta gaalaan on oltava väriä. Kynsilakka ei ikinä voi olla täysin luonnonraaka-aineista hitsattu, mutta arvostan kyllä yritystä. Kuren kynsilakoissa* on mahtavia värejä sekä konservatiiviseen että liberaaliin makuun ja hajukin on siedettävämpi kuin normilakoissa.

Muutamaa tuotetta odotan edelleen markkinoille: luonnonkosmetiikkamerkkien ripsarit rapisevat edelleen poskille ja dödöt ovat yhtä tyhjän kanssa. Ja jos hiukset täytyy muotoilla (eli minun tapauksessani lähinnä liimata jonkinlaiseen takkuun) tavanomaista paremmin, turvaudun mieluummin tavistuotteisiin.

Summa summarum. Jos tarvittava purkkimäärä tuntuukin vähenevän iän myötä, vaatimustaso niissä perustuotteissa vain kasvaa. Olen helpottunut, että luonnonkosmetiikalta voi jo vaatia kunnon performanssia.

Kommenttiboksiin saa mieluusti jakaa lisää käyttökokemuksia ja vinkkejä!

* affilinkki

Aloittelevan bloggaajan vinkit

Minua lähestytään tällä subjectilla sähköpostitse aika usein. Bloggaamisen aloittamisesta ovat kiinnostuneet niin tutut kuin tuntemattomatkin. Vedän firmani puitteissa blogikoulutuksia mediataloille, joten miksipä en teille. Siispä blogivinkit aloittelijalle - for free!

Sitten kun on blogannut sata vuotta kutsutaan paneelikeskusteluihin bloggaamisesta. Kuva Dorit Salutskij.

1. Päätä konsepti: mitä - miksi - kenelle? Kun tiedät tyylisi, aiheesi ja blogisi funktion (inspiraatiota, vertaistukea, terapiaa...), voit vapaasti lipsua niistä, kuten tämä postaus osoittaa. Jos aiheesi liittyy sairauteen, parisuhteeseen tai työhön, voi olla fiksua olla anonyymi, muuten suosittelen omaa naamaa. Nimi sen sijaan ei ole kovin tärkeässä roolissa. Aika omituisillakin nimillä pääsee eteenpäin. T. Project Mama.

2. Bloggaaminen on itsensä likoon laittamista. Tyyliään ja ajatuksiaan ei kannata ruveta laimentamaan, mutta hyvä nyrkkisääntö on, että ei kannata kirjoittaa mitään, mitä et olisi valmis sanomaan kenelle tahansa keskellä päivää. Jos kirjoitat vihaisena, nuku yön yli ennen julkaisua. 

3. Keskustelu kuuluu blogiin. Kommentteja ei kannata pelätä - lähde siitä, että sinä avaat puheenaiheen omalla näkemykselläsi ja keskustelu syventää sitä.  Joudut puolustamaan väitteitäsi, selventämään näkökulmaasi ja korjamaan mahdolliset virheet - se on mahtavaa aivojumppaa ja parhaassa tapauksessa olet kohta paljon fiksumpi. Jos jännittää, voit laittaa esimoderoinnin päälle, jolloin sinä päätät, mitkä kommentit julkaistaan. Urpoja eksyy varmasti blogiisi jossain vaiheessa, niitä ei kannata ihon alle päästää. Nahka paksuuntuu ajan myötä.

4. Velvollisuutesi on valvoa, mitä kommenttiboksissa tapahtuu. Olet vastuussa paitsi kommenttien valvomisesta myös blogisi tasosta. Jos et ehdi valvoa keskustelua vaikkapa loman aikana, laita kommentointi pois päältä. Huomaa myös, että poliisi voi olla kiinnostunut loukkaavan kommentin jättäjän ip-osoitteesta, joten muista vain piilottaa viestit, älä poista niitä kokonaan. 

5. Ulkoasussa tärkeintä on luettavuus. Voit hinkata banneria maailman tappiin, mutta perusjutut saat selville näyttämällä blogisi mutsillesi. Luettavuuden näkökulmasta tekstin ja taustan kontrastin täytyy olla riittävä, fontin kanssa on turha kikkailla. Linkit kannattaa erottaa toisella värillä. Liian leveä palsta vaikeuttaa lukemista.

6. Kuvittaminen rytmittää tekstiä. Kuvitukseen menee yllättävän paljon aikaa, jos sen ottaa tosissaan. Turvallisinta on käyttää omia tai avoimista kuvapankeista napattuja otoksia, joita saa käyttää krediitit antamalla. Jos haluat käyttää jonkun toisen kuvaa, kysy lupa. HUOM! Et voi tuutata kuvaa digikamerasta suoraan nettiin: kuvakokoa pitää pienentää, ettei sivun latautuminen kestä puolta tuntia. 

7. Linkkaa ja verkostoidu. Linkit kasvattavat sivusi uskottavuutta hakukoneiden silmissä. Näytä, mitä blogeja seuraat, liity blogisi teemaan liittyviin fb-ryhmiin ja lisää blogisi Blogilistalle ja Bloglovingiin. Käytä Twitteriä, Pinterestiä, Instagramia ja muita somekanavia soveltuvin osin.

8. Älä jaarittele. Olet aikabisneksessä. Ihmisillä on keskimäärin hyvin vähän vapaa-aikaa, joten esitä asiasi napakasti (ellet sitten kirjoita kaunokirjallista blogia).

9. Jos mainostat vastikkeellisesti, tee se avoimesti. Mainostajat saattavat yrittää vedättää kokematonta bloggaajaa linkkaamaan johonkin mainossivustoon ihan vain huomaamattomasti. Älä suostu mihinkään hämäräperäisiin ehdotuksiin, joissa palkkiosi on vihreä pyykkipoika. Sen lisäksi että piilomainonta on kiellettyä, petät lukijasi. Kuset siis omille kintuillesi. 

10. Ota rennosti. Kirjoittamisessa tulee hiljaisia kausia ja välillä taas iskee inspiraatioripuli. Jos kuitenkin aiot lopettaa, kerro siitä lukijoillesi. Ja muista, että kirjoittamaan oppii kirjoittamalla, vaikka äikänmaikka onkin ehkä muuta väittänyt.

Että onnea matkaan. Kaiken ajanhan tämä vie ja yhtään safkaa ei voi syödä kuvaamatta, mutta en valita. Perhe hoitaa sen puolen.

Lisää vinkkejä voi jättää kommenttilootaan!

Ps. Ai niin. Ota terminologia haltuun. Blogi on se sinun julkaisusi, juttu/postaus yksi julkaisusi kirjoitus. Kirjoitat siis juttuja / postauksia blogiisi, et blogeja, kuten melkein kaikki poliitikot väittävät.

Tarkkana lokakuussa

Skidi kysyi aamulla horoskooppimerkkiään. Hetken mietittyäni vastasin, että heinäkuussa syntynyt taitaa olla rapu. Kuten syntymäpäiväänsä viittä päivää aiemmin viettävä pikkusiskokin. Ja mun mutsi ja mummo. Ja itse asiassa myös isoveli, niin ja se toinenkin isoveli. Toinen broidi taitaa lipsahtaa kaksosten puolelle. Koti-insinööri totesi, että hänen molemmat siskonsa ovat heinäkuussa syntyneitä.

Rapulapsen kädessä on tulokaslaji liejutaskurapu.

Mikäs ihmeen rapusuku me oikein olemme? Voiko tämä olla sattumaa? Piti vähän googlata vuodenaikojen ja hedelmällisyyden korrelaatiota.

Mehiläisen mukaan ihmisillä ei ole löydetty vuodenaikavaihtelua, mutta teoriassa kesä saattaisi olla hedelmällisyyden kannalta otollista aikaa, koska melatoniinin eritys vähenee. Parenting.comissa taas tunnistetaan heinäkuun syntymäpiikki, mutta syytä siihen ei. Huffington postista taas löytyi artikkeli, jonka mukaan kiinalaisessa lääketieteessä olisi tunnistettu vuodenaikavaihteluita.

Mistä näistä nyt sitten tietää.

Rehellisyyden nimissä suurin syy siihen, että lapsia on yhden sijaan kaksi, on se, että en voinut kuvitellakaan tulevani helposti raskaaksi esikoisen jälkeen. Lähestyin neljäänollaa ja olin aivan varma, että munasolujeni parasta ennen oli joskus 90-luvulla, varsinkin kun esikoisen odottelussa oli mennyt puoli vuotta. Kaiken lisäksi stressimittarini oli syksyllä 2010 mutsin kuoleman jälkeen tapissa. Kuopus oli todella päättäväinen.

Hedelmällisyystiedot kannattaakin pitää ajan tasalla. Tuoreen tanskalaistutkimuksen mukaan nainen tulee helpoimmin raskaaksi 30 - 34-vuotiaana. Myös hedelmällisyyden heikkenemistahti on yksilöllistä ja synnyttäneiden naisten hedelmällisyys ei laske samaa tahtia kuin synnyttämättömien.

Olipa perheemme rapulapsille tieteellis-geneettistä pohjaa tai ei, lokakuu on jatkossa merkattu kalenteriin varoituskolmiolla. En halua löytää itseään ponnistamasta yötähteä.

Kertokaapa, löytyykö teidän suvuistanne suosittuja syntymäpäiviä tai -kuukausia?

Mummon neliöt ja muut työt

Kotiimme on saapunut uusia käsitöitä, kiitos taitavan anoppini. Kun kerroin tekeväni postauksen hänen pajansa tuotoksista, hän säikähti ja totesi, että eivät nämä nyt mitään hienoja ole. Että oikeat käsityöihmiset näkevät kyllä, että harrastelijakamaa ovat.

Goddammit!

En käsitä tätä vaatimattomuutta. Jos ketään ei koskaan saisi kutsua taitavaksi, sillä perusteella, että taitavampiakin löytyy, voimme poistaa koko sanan käytöstä.

Ymmärrän toki, mistä tämä ajatusmaailma juontaa juurensa. Jos ostaa kivaa lankaa ja tekee ohjeen mukaan, lopputulos on toki jonkun muunkin toistettavissa. Tehtävä on tekijän mielestä liian helppo ylistettäväksi. Vaikka kysehän on siitä, että käsityöihminen on se, joka saa niillä riittävillä taidoilla asioita aikaan.

Minusta nämä ovat ihan järjettömän hienoja.

Tämä rahi on Ikean mallistoa, mutta kun menin pesemään hupun (ohjeiden mukaan), se ei enää mahtunutkaan kuution päälle. Anoppi väänsi uuden päällisen mummon neliö -konseptilla, Vaari maalasi valkoiseksi. Voilá!

Synttärilahjaksi sain tämän muhkean lukutyynyn.

Ympyrähuivit ovat suosikkejani, tunnen oloni suorastaan alastomaksi ilman. Niitä on jo kertynyt nelisen kappaletta.

Ja mikä hienointa, tällainen tuotanto inspiroi jopa minua. Olen ehdottomasti enemmän nitoja&nippusiteet -ihminen, mutta olen saanut itseni kiinni käsityömyönteisistä ajatuksista. Varsinkin kun voi neuloa käsivarsillaan, ilman puikkoja.



Ongelmana on se, että tässä elämäntilanteessa jotain olisi pakko lopettaa, että jotain uutta voisi aloittaa. Tyydyn siis vielä toistaiseksi olemaan vastaanottavana osapuolena ja hurraamaan jokaiselle meille saapuvalle neulostyölle.

Suvivirrellä päähän

Apulaisoikeuskanslerin lausunto on saanut raavaalle konservatiiville tipan linssiin. Koulujen uskonnollisten tilaisuuksien sisältöä on syytä tarkistaa perusoikeuksien toteutumisen näkökulmasta. Tästähän on tietysti moni joutunut tunteen valtaan: tulevat ja vievät Suvivirren!!!!

Vielä kertauksena: suvivirsihän on siis se keski-ikäisissä ihmisissä tunnereaktioita herättävä melankolinen jollotus, jota on tavattu laulaa koulujen päättyessä. Perusoikeudet taas ovat kansallisessa perustuslaissa valtion kansalaisilleen ja muille valtion oikeudenkäyttöpiirissä oleville takaamat oikeudet.

Siis virsi versus perusoikeus. Kumpi nyt sitten on tärkeämpi.

Jos tämä priorisointi on vaikeaa, niin katsotaanpa virrenveisuun puolustajien perusteluja. Suvivirren taakse on nimittäin helppo mennä piiloon sitä, että ongelma ei ole itse virressä.

1. Koska perinne, kulttuuri ja sielunmaisema!

Ihan kuin kulttuuri olisi staattinen, yhden virren varassa oleva hutera rakennelma, jota kaikki vaikutteet murentavat. Eivätköhän tasa-arvo ja perusoikeudet ole koko kulttuurimme kova ydin. Olemme kautta historian luopuneet isommista ja pienemmistä eri ihmisryhmiä sortavista perinteistä ja sallineet monen eri ryhmän rakentaa kulttuuria. Siitä kannattaisi olla ylpeä.

2. Koska kristittyä enemmistöä sorretaan!

Kyse on valtionhallinnon neutraaliudesta, ei uskontojen kieltämisestä. Kouluun on pakko mennä, kirkkoon ei. Toiseksi muiden uskontojen ja uskonnottomien määrä kasvaa koko ajan. Pitäisikö miettiä, minkä enemmistön ehdoilla 50 vuoden päästä mennään, vai lähteä siitä, että silloinkin saa laulaa suvivirttä, jos haluaa?

Ihan varmasti suurimmalle osalle kyseessä on harmiton biisi, jonka ensimmäinen säkeistö on ihan allekirjoitettavissa oli sitten harras rukoushelmien hiplaaja tai synkkä ateisti. On kuitenkin vaikea nähdä, miten koulun päättyminen ilman Luojan kiittämistä sortaisi ketään.  

3. Kaikki muutkin kristilliset merkit on poistettava!

Kyse on edelleen valtionhallinnon neutraaliudesta, ei uskontojen kieltämisestä. Joulua ja pääsiäistä voi jokainen viettää tahoillaan juuri niin hengellisesti ja virsien siivittämänä kuin huvittaa, mutta koulussa ja päiväkodissa voidaan elää ilman.

Tabun sörkkiminen herättää aina itkupotkuraivarit. Ison kuvan näkeminen on vaikea laji. Sitten voi tietysti miettiä sitä, kenelle suvivirsi oikeastaan on tärkeä - meille keski-ikäisille, joiden lapsuuteen se kuului, vai omille lapsillemme, jotka vain odottavat, että milloin täältä juhlasalista pääsee kesälomalle.

Lähinnä herää kysymys, mitkähän muut päätökset tehdään pelkästään omien lapsuusmuistojen pönkittämiseksi.