I am plastic, it's fantastic

Olen nyt hankkinut sen kirotun barbin. Asian ratkaisi Skidin eduksi se, että se söi vapaaehtoisesti parsakaalia. Se on todella motivoitunut (tai todella stressaantunut).

Barbimaailmaan perehtyminen oli hämmentävä kokemus. Löysin nukkeja Mona Lisasta Vapaudenpatsaaseen. Kallein näistä muovisista pulkannaruista maksoi 195 puntaa - keräilijät maksanevat harvinaisuuksista vieläkin enemmän. Barbeista on tehty erilaisia sarjoja: fashionistoista ja eri maiden naisfiguureista (en löytänyt Suomi-neitoa), muotisuunnittelijoiden stailaamiin sekä leffoista ja tv:stä tuttuihin hahmoihin. Löysin nuken jopa Dynastian Krystlestä ja Alexisista. Syvästi kasaria.

Teekutsuille tarvitaan luonnollisesti tiara.

I can be -barbien muovisilla pulkannaruilla taas on ammatti. Ammattien joukossa oli downshiftaukselle vivahtavien duunien kuten pannukakunpaistajan ja kissanhoitajan lisäksi myös ihan epäsovinnaisiakin vaihtoehtoja kuten kilpa-ajaja, tietokoneinsinööri ja uutisankkuri. Suosikkini oli arkkitehti-nukke, jonka olalla oli sinko. Tietoni korjattiin asiantuntevalta taholta piirustuskoteloksi.

Barbi ottaa ilon irti länsimaisesta yhteiskunnasta satiiriksi asti. Oletan, että kierrätysmuovista valmistettu hamppuhiuksinen ekobarbi on jo suunnittelijan pöydällä. Teemasta olisi nimittäin ammennettavissa vähintäänkin mediajulkisuutta. Lyhyttukkainen muutamalla lävistyksella varustettu kulutuskriittinen vegaanibarbie olisi I can be Feissari -barbin kaveri. Varusteina olisi videokamera yöllisiä sikatilareissuja varten, megafoni mielenosoituksiin ja lukollinen ketju, jolla voi kahlita itsensä ydinjätejunan kiskoille. Vaatteet luomupuuvillaa. Sponsored by Fjällräven.

Paketoin toisenkin barbin - itselleni. Pääsen leikkeihin mukaan varmistamaan että naiskuva ei lipsahda liian ohueksi.

Auts

Salamatkustajan blogissa on meneillään mahtava synnytyskeskustelu: oliko synnytyskipu elämäsi kovinta kipua? Koska rakas ystäväni on juurikin tällä hetkellä ponnistamassa esikoistaan ulos, en voi olla ajattelematta asiaa.

Kynsi katkesi kerran vähän liian
juuresta ja sekin sattui.

Ekassa synnytyksessä avautumisvaihe oli julmetun kivulias (käynnistetty synnytys kuulemma on) mutta epiduraali vei kaiken kivun pois, myös ponnistuvaiheesta. Tämä toinen keikka oli paljon iisimpi ja heti kun stimmunki alkoi olla liian huono, tilasin epiduraalin, joka tosin auttoi vain osittain. Ponnistusvaiheessa kivun sietämisen motivaatio on kuitenkin paljon parempi verrattuna esimerkiksi hampaan vihlontaan tai korvasärkyyn. "Tää loppuu ihan kohta.."

Koti-insinööri nimesi ykköskivukseen katkenneet nivelsiteet. Itsekin nivelsiteeni katkoneena voin todeta, että on synnyttäminen pahempaa. Mutta ei kuitenkaan mitään verrattuna siihen helvetilliseen imetyskidutukseen (johon liitän myös jälkisupistukset ja rintatulehduksen), joka jatkui tokallakin kerralla kuukauden päivät (useita kertoja päivässä). Ja siitä ei kukaan varoittanut. Saatana.