Vielä yksi asia, joka ei ole mennyt liian pitkälle

Viime syksyllä julkaistun ilmastomuutostutkijoiden vakavan varoituksen jälkeen minun lähipiirissäni todella moni otti asiakseen ruveta ihan tosissaan vähentämään päästöjään. Aiemmin täysin vaiettu aihe otetaan nykyään esiin jo ystäväporukan illavietossa ja sukupäivällisellä. Myös tieto on lisääntynyt eikä jätteidenlajittelua enää pidetä suurena ilmastotekona.

Tästä kuuluu kiitos valtamedioille, jotka ovat skarpanneet ja ottaneet käytännön ilmastoteot säännölliseksi uutisaiheeksi. Ylen uusi laskuri näyttää konkreettisesti, millä tavoin kukin voi vähentää päästöjään. Lukuja on kiva kliksutella.

Kaikki tämä huomio on hienoa. On mahtavaa, että ollaan vihdoin päästy riitelemään keinoista sen sijaan, että änkättäisiin, kuka ilmaston on pilannut.

Mutta. Olen yksityishenkilönä alkanut vääntää kaikkia säätimiä pienemmälle jo 10 vuotta sitten: en osta halpamuotia enkä mitään muutakaan kiinakrääsää, kämpän sisäilma on alle 20 astetta, käyn kolmen minuutin suihkussa (lämpimässä kylläkin), pistorasiasta tulee ekoenegiaa, käytän liikkumiseen enimmäkseen jalkoja, fillaria ja julkisia, olen tuuppinut neljä ihmistä pääasiallisesti kasvissyöjiksi, kompensoinut ne kaksi Euroopan lentoa vuodessa, ruvennut ilmastokummiksi ja sijoittanut hiilipörssiin sekä vaatinut äänestyskopissa ja mielenosoituksissa vaikuttavampia ilmastotoimia. Pääsen nykyään lomalentoinenikin alle puoleen keskivertosuomalaisen lukemasta.

Yhtä aikaa on totta kaksi asiaa, joita käytetään toistensa vasta-argumentteina.

1. Meillä on kiire, joten mitään "kohtuullista" ei oikeastaan enää ole. Länsimainen elämäntapa saastuttaa ja se pehmeän laskun juna meni jo ajat sitten, kiitos aktiivisten hiililobbareiden. Jokaisen vastuulla on nyt tehdä se, minkä voi.

2. Yksittäiset teot eivät riitä. Eivät nämä ole mitkään talkoot, joihin voi pyytää vain vapaaehtoisia yksilöitä. Nyt tarvitaan mukaan ihan kaikki, yritykset, järjestöt, yliopistot, kaupungit, valtiot ja hiilinielut, vaikka väkisin.

Olenkin allergisoitunut aivan täysin vapaamatkustajien puheenvuoroille. Liki eläkeikäiset teollisuuspamput kehtaavat pönöttää varoittelemassa liiallisesta "ilmastoinnostuksesta" ja puhtaan maailman haikailusta. Mistä vitun innostuksesta? Tästä rivi-ihmisen osasta on viihde kaukana. Lobbareita sen sijaan ei kukaan pyydä kliksuttamaan jalanjälkeään pienemmäksi. Toimittajat eivät vaadi heitä tilille tai kirjoita, millaisia ovat yritysten vaikuttavimmat ilmastotoimet. On paljon helpompi pyytää minua nauttimaan Suomen talvesta ja kävelemään Berliiniin.

Kiteytettynä: minua riepoo, että meidät laitetaan yksilöinä valokeilaan ratkaisemaan lomalennoillamme globaalia, sata vuotta tiedossa ollutta ongelmaa samalla, kun saastuttajat nauravat matkalla pankkiin ja poliitikot heiluttelevat käsiään hokien milloin mitäkin kiireellisempää asiaa, jonka tavoitteena on lähinnä pönkittää omaa valtaa.

Minä haluan, että mediassa ääneen päästetään ne, jotka ovat tämän maailman pelastumisen kannalla, näiden perätuhdossa roikkujien näkemykset eivät kiinnosta pätkääkään. Lisäksi juuri yritysten ilmastoinnostuksesta ovat syntyneet norjalaiset sähkölentokoneet ja ruotsalaisten aurinkoenergiaa säilövä neste. Onneksi emme häviä naapureille aivan sata-nolla, sillä nerokas suomalaismuikkeli nokitti pohjoisen oloihin optimoiduilla aurinkopaneeleilla. Näissä teknologioissa on toivoa, näistä haluan kuulla lisää.

Tulevaisuuden visioita on tietenkin hillotolpallaan päivystäviltä teollisuuspampuilta turha odottaa sen enempää kuin naapurin Einarilta tai metsämökin Linkolalta. Sitä varten on vaalit. Ja ne ovat pian.

Ps. Jos olet jo yksilötasolla ilmastotekojen advanced-levelillä ja kaipaat uusia haasteita, ehdottaisin seuraavaa: yksilöillä on vaikutusvaltaa erilaisissa yhteisöissä. Pystytkö herättämään keskustelua työpaikallasi kysäisemällä, miten työmatkalennot kompensoidaan? Ja mitä on taloyhtiön hallituksen agendalla? Jos ikkunaremonttia ei ole näköpiirissä, miten olisi edes tiivisteiden vaihto tai oviremontti? Ja jos tämä pääkaupunkiseudun kaukolämpö ei hiljalleen muutu vihreämmäksi, on se taloyhtiön maalämpöinvestointikin ihan tutkimisen arvoinen idea.

Näin käytät menkkaemojia

Kuva: Plan

Mobiililaitteiden emojivalikoimaan lisätään kevään aikana punainen pisara, menkkaemoji. Tämä on syvästi järkyttänyt monia kanssaeläjiä.

Toivoisinkin, että tämä tieto kyseisen jännittävän emojin oikeaoppisesta käytöstä tavoittaisi kaikki niin peräkammareissa kuin ämpärijonoissa:

1. Älä käytä menkkaemojia, jos et tarvitse sitä mihinkään. Carry on!
2. Sen sijaan käytä menkkaemojia, jos haluat hälventää tähän täysin luonnolliseen fysiologiseen tapahtumaan liittyvää häpeää ja sitä kautta edistää naisten oikeuksia.

Menkkaemojia ei siis tarvita siksi, että kaikki naiset haluaisivat aktiivisesti tiedottaa omista menkoistaan jonain riemujuhlana. Symbolin puolesta kampanjoinut hyväntekeväisyysjärjestö Plan  haluaa, että kuukautisiin liittyvät terveydelle haitalliset ja jopa hengenvaaralliset tabut rikottaisiin lisäämällä avoimuutta. Totta kai he tiesivät jo etukäteen, että emojin tarpeellisuudesta oltaisiin montaa mieltä. Kauhistelijoiden kommentit kertovat vain, että kampanja tulee todella tarpeeseen, myös Suomessa.

Paheksujien kannattaakin palautella mieliin peruskoulun kartasto: maailmassa on Suomen lisäksi muitakin maita ja emojit taas ovat globaalisti käytössä oleva merkistö. Voitteko kuvitella, millaista on olla nainen maassa, jossa menkkojen takia suljetaan kylmään karjasuojaan, ettei vaan mökki "saastu"? Lisäksi kuukautiset aiheuttavat katkoja kehitysmaiden tyttöjen koulunkäyntiin, koska kouluissa ei ole vessoja eikä heillä ole varaa siteisiin.

Eikä avoimuus haittaa Suomessakaan. Joudun itsekin vetämään munasarjaesitelmän läpi jossain vaiheessa kahteen kertaan. Kuukautiskierto on naiselle tärkeä terveysindikaattori, jota kannattaa seurata ennemmin kuin hävetä ja piilotella. Migreenipotilaat voivat helposti vertailla kokemuksiaan mutta kuukautisista puhumiseen liittyy juuri tämä yksityisyyden vaatimus, mikä aiheuttaa sen, että nainen ei esimerkiksi tunnista epänormaalia kipua.

Naisiin kohdistuu muutenkin aivan törkeää epätasa-arvoa ja vallankäytöä ja jos tämä kampanja sitä vähentää, se on pelkästään hieno juttu. Älkää siis öyhöttäkö somessa mistään siemensyöksyemojista, se on kamalan noloa. Punainen pisara taas ei ole.