Tietoa mainostajalle ›

12.10.2009

Vastuullinen matkailu

Sain vime viikolla matkailulehti Mondon mukana lehden toimituksen kirjoittaman Vastuullisen matkailijan käsikirjan. Kiinnostavaa. Olenkin odottanut millä tavalla matkailutoimijat alkavat puolustaa paikkaansa ekoviestinnän keskellä.

"Lentäminen tuottaa hiilidioksidipäästöjä. Rantahotellit saastuttavat ja tuhlaavat vettä. Luontomatkailu häiritsee eläimiä ja vahingoittaa herkkiä ekosysteemejä. Paikalliset ihmiset kärsivät turistien törttöilystä. Matkailija miettii yhä useammin, kannattaako matkustaa ollenkaan tai ainakin, miten hän voisi matkustaa tuhoamatta ympäristöä ja niin, että siitä olisi iloa ja hyötyä matkakohteen asukkaille.

Vastuullisen matkailijan käsikirja auttaa matkailijaa toimimaan ekologisesti ja eettisesti. Käsikirja neuvoo matkakohteen, matkustustavan ja majoituksen valinnassa. Lisäksi se tarjoaa vinkkejä siihen, miten valita hyväretkijärjestäjä, millaisia tuliaisia kannattaa ostaa ja mistä tunnistaa ympäristöystävällisen hotellin."

Otan tämän työn alle asap. Ja toivon, että epämiellyttäviä faktoja ei sivuuteta vaan rehellisesti todetaan, että aidosti ekologisia matkoja ovat vain kävelymatkat postilaatikolle. 

Ei saa käsittää väärin. Kuulun itse nimenomaan juuri siihen jengiin, joka hartaasti toivoisi jonkinlaista "Beam me up!" -tyyppistä paikasta toiseen Star Trekin tyyliin ettei matkustelusta tarvitsisi tinkiä. Sillä vihaan pääkaupunkiseudun ilmastoa puolet vuodesta. Talvi näillä leveyksillä on lohduttoman märkä, kylmä ja pimeä, mutta lumettomalla ja viimaisella pääkaupunkiseudulla se on kahta ankeampi. Toisaalta taas rakastan Välimeren turkoosin ja valkoisen sekoitusta, Thaimaan öiden tarjoilemaa siritystä ja kurnutusta, Pariisin aavemaisia siltoja ja Tokion melun ja rauhan vastakohtaisuutta - sekä lähtemisen ja kotiinpalaamisen riemua. Matkailu antaa perspektiiviä, tuottaa arvokkaita ahaa-elämyksiä ja lisää kunnioitusta eri elämäntapoja ja kulttuureita kohtaan. Matkailua ei voi kokemuksena korvata millään. Sitä vain joutuu päättämään, miten kovasti haluaa nähdä joulukuussa auringon, ulkomailla asuvan ystäväperheen tai pyramidit.

Kerron, jos kirja tuo tähän pohdintaan jotain uutta.

4 kommenttia:

  1. Hyvin sanottu. Samat ongelmat, samat fiilikset. Itse tosin matkustan harvoin, max kerran vuodessa lennän johonkin päin Eurooppaa (en tarvitse välttämättä hiekkarantaa, kielen muuttuminen riittää vaihteluksi). Silti on pikkasen huono omatunto.

    VastaaPoista
  2. Minä en ole matkustanut vuosiin, muuten vain jäänyt, koirien, tai elämäntilanteen vuoksi. Siitäkin voi saada huonon omantunnon: ettei elä, koe tarpeeksi...

    VastaaPoista
  3. Eilen just tormasin yhteen artikkeliin jossa vaitetiin ettei tama ilmaston lampeneminen ole mikaan ainutlaatuinen kerta vaan sita on tapahtunut aiemminkin.

    En ota kantaa. En tieda tarpeeksi.

    Sen tiedan etten aio lopettaa liikkumista koska vain yhdessa paikassa loppuelamani viettaessa tulisin sekopaiseksi!

    Tuu vaan tanne pyramideja ihmettelemaan! ja sita kuinka nykyiset egyptilaiset eivat osaa tehda esim. mitaan remppaa kunnolla. Aina pitaa kytata vieressa tai homma tehdaan 'sinne pain'.
    Mutta tuu silti! :)

    VastaaPoista
  4. Kiitos ensiksi Project Mama -blogista, ajatuksia herättäviä postauksia.

    Olen samaa mieltä: matkailu todella antaa näkökulmaa omaan eloon ja oloon, eikä koto-Suomi enää välttämättä olekaan se maailman ainoa mahdollinen lintukoto jossa haluaisi lapsensa kasvattaa.

    Melko vihreänä luin BLOGitsen kirjoitusta; miten ihmeessä olet päätynyt Egyptiin asumaan, kerro vinkkisi!? Pyramidit on itseltä vielä näkemättä, mutta lasken jo kuukausia/vuosia kolmanteen kertaan Luxorissa, koska sille reissulle mukaan lähtee vielä syntymätön (la ylihuomenna!) Papumme..

    Oma matkailu raskausajalta rajoittuu yhteen ulkomaanreissuun, mutta sitäkin positiivisempi oli kokemus: kävimme miehen kanssa Berliinissä (lähinnä itäpuolta tutkimassa) kun viikkoja oli 27, ja kaikki meni yllättävänkin hyvin. Jaksoin kävellä liki entiseen malliin, näimme upeita paikkoja -joskaan matkan tarkoitus ei ollut perinteinen sightseeing vaan ystävien tapaaminen, ja lisäksi oma agendani oli tuntea itseni suht "normaaliksi" jos tällainen termi sallitaan.. so. samanlaiseksi matkailupersoonaltani kuin mitä ennen raskautta. Yllätyksekseni tämä tavoite suorastaan ylittyi; paitsi etten rajoittanut seurueemme etenemistä:) en myöskään jäänyt liikaa jälkeen hauskanpidossa; kävi ilmi että saksalainen juomakulttuuri suosii myös alkoholittomia vaihtoehtoja siinä määrin, että samannäköisiä drinksuja pystyin nauttimaan kuin mitä ei-raskaana oleva ystävätärkin. Eikä myöskään alkoton olut ollut yhtään hullumpaa! Hassua miten sosiaaliset tilanteet määrittävät olotilaa. Ehkäpä tunne on pikkumainen, mutta omaan joukkoon, omien pariin kuuluminen, on ainakin minulle ollut yksi raskausajan haasteista - ja etukäteismurehdinnan aihe. Onneksi se on todistettu ainakin matkailurintamalla turhaksi!

    Omaa mamotustani puran muuten Mamon maailmassa, johon alan kirjaamaan myös sitä kuuluisaa vauva-ajan ihanuutta, kunhan Papumme ensin suostuu lähtemään liikkeelle.. Pitäkäähän peukkuja ensikertalaiselle!

    VastaaPoista

Nyt olis sun vuoro.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...