Näin käytät menkkaemojia

Kuva: Plan

Mobiililaitteiden emojivalikoimaan lisätään kevään aikana punainen pisara, menkkaemoji. Tämä on syvästi järkyttänyt monia kanssaeläjiä.

Toivoisinkin, että tämä tieto kyseisen jännittävän emojin oikeaoppisesta käytöstä tavoittaisi kaikki niin peräkammareissa kuin ämpärijonoissa:

1. Älä käytä menkkaemojia, jos et tarvitse sitä mihinkään. Carry on!
2. Sen sijaan käytä menkkaemojia, jos haluat hälventää tähän täysin luonnolliseen fysiologiseen tapahtumaan liittyvää häpeää ja sitä kautta edistää naisten oikeuksia.

Menkkaemojia ei siis tarvita siksi, että kaikki naiset haluaisivat aktiivisesti tiedottaa omista menkoistaan jonain riemujuhlana. Symbolin puolesta kampanjoinut hyväntekeväisyysjärjestö Plan  haluaa, että kuukautisiin liittyvät terveydelle haitalliset ja jopa hengenvaaralliset tabut rikottaisiin lisäämällä avoimuutta. Totta kai he tiesivät jo etukäteen, että emojin tarpeellisuudesta oltaisiin montaa mieltä. Kauhistelijoiden kommentit kertovat vain, että kampanja tulee todella tarpeeseen, myös Suomessa.

Paheksujien kannattaakin palautella mieliin peruskoulun kartasto: maailmassa on Suomen lisäksi muitakin maita ja emojit taas ovat globaalisti käytössä oleva merkistö. Voitteko kuvitella, millaista on olla nainen maassa, jossa menkkojen takia suljetaan kylmään karjasuojaan, ettei vaan mökki "saastu"? Lisäksi kuukautiset aiheuttavat katkoja kehitysmaiden tyttöjen koulunkäyntiin, koska kouluissa ei ole vessoja eikä heillä ole varaa siteisiin.

Eikä avoimuus haittaa Suomessakaan. Joudun itsekin vetämään munasarjaesitelmän läpi jossain vaiheessa kahteen kertaan. Kuukautiskierto on naiselle tärkeä terveysindikaattori, jota kannattaa seurata ennemmin kuin hävetä ja piilotella. Migreenipotilaat voivat helposti vertailla kokemuksiaan mutta kuukautisista puhumiseen liittyy juuri tämä yksityisyyden vaatimus, mikä aiheuttaa sen, että nainen ei esimerkiksi tunnista epänormaalia kipua.

Naisiin kohdistuu muutenkin aivan törkeää epätasa-arvoa ja vallankäytöä ja jos tämä kampanja sitä vähentää, se on pelkästään hieno juttu. Älkää siis öyhöttäkö somessa mistään siemensyöksyemojista, se on kamalan noloa. Punainen pisara taas ei ole.

Kaikki universumin asiat

Maanantai on nykyään yksi suosikkipäivistäni. Skidillä on yhdeksän aamu ja meillä on hyvää aikaa syödä aamupala yhdessä. Samalla juttelemme kaiken maailman asioista. Tänä aamuna mentiin universumin asioihin.

Skidillä on ympäristöopin koe, joten ajauduimme puhumaan koealueesta, Euroopan maista. Skidiä nauratti, että en kertakaikkiaan muista entisen Jugoslavian maiden pääkaupungeista kuin Zagrebin, josta rönsyilimme Euroopan historiaan ja esihistoriaan. Jotenkin päädyimme keskustelemaan galakseista ja elämän vyöhykkeestä, siitä mikä lopulta tappoi dinosaurukset, ja siitä, että ehkä etsimme elämää ihan vääristä paikoista. Skidin mielestä pitäisi etsiä myös mahdottomista paikoista, koska kaikki tämä ympärillä koettava ja nähtävä on mahdotonta. Kuinka outoja kaikki universumin asiat ovat ja kuinka mieletöntä on tietää kaikki tämä ja syödä silti ihan normaalisti aamupuuroa, kun ulkona sataa räntää! Hän sanoi tämän ilman eksistentiaalista kriisiä, innostuneena.

Ja nyt tuijotan tätä koneen ruutua ja yritän toipua siitä, että kävin tämän antoisan keskustelun pian 12 vuotta täyttävän pikkutytön kanssa. Mitä kaikkea hän mahtaakaan pohtia kymmenen vuoden päästä?

Ja tästä pääsenkin aasinsiltana siihen ajatukseen, jota olen kypsytellyt jo jonkin aikaa. Ajattelin tällä kertaa äänestää jotakuta itseäni paljon nuorempaa. Vanhoja setiä en ole äänestänyt ikinä, mutta nyt ajattelin tehdä myös selkeän sukupolvimuutoksen. Koska tarvitsemme ihmisiä, jotka ajattelevat universumin asioita ja näkevät eläkeikäänsä pitemmälle.

En ole työelämää uudistamaan lähteneeltä hallitukselta kuullut yhtä ainutta puheenvuoroa työn tulevaisuudesta (ilmastonmuutoksen ratkaisuista nyt puhumattakaan), vaikka koko hyvinvointiyhteiskunta perustuu työlle. Työ määrittelee elämäntapaamme niin voimakkaasti, että siitä on tullut keski-ikäiselle tabu. Kukaan ei uskalla sanoa ääneen, että kaikki työ ei todellakaan ole arvokasta. On töitä, joiden sietääkin hävitä. On uusia töitä, joita kukaan ei näe tai osaa tehdä. On töitä, jotka kannattaa teettää roboteilla ja töitä, joihin ne eivät sovellu. On töitä, joita ei voi ajaa pelkkä ahneus.

Vastaus tähän muutokseen ei ole yksityistäminen ja synnytystalkoot. Se on visiotonta pullamössöä, jota ei kaikille riitä.

Miten tämä sotku siis siivotaan? Kysytään niiltä, joita nyt tehtävät ratkaisut koskettavat kymmenien vuosien päästäkin. Hyvä tästä tulee, kunhan emme väkisin jumita täällä sössimässä universumin asioita lisää.

Ps. Kuunnelkaapa muuten (teinien lisäksi) Future proof -podcastia, jos työn tulevaisuus kiinnostaa!