Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

30.11.2018

Sovitaanko, ettei näistä talkoista enää puhuta?



Ikisuosikkini synnytystalkoot on taas nostettu naftaliinista, jee! Olen tästä kirjaillut jo aikaisemminkin, mutta upeaa nähdä, että edelleen junnataan siinä samassa paniikissa, että kohta ei ole enää suomalaisia eläkkeitä maksamassa, koska naiset. Voi helvetti.

Ihan ensimmäiseksi haluan merkittävän pöytäkirjaan, etten henkilökohtaisesti yhdy huoleen syntyvyyden laskusta, suunta on mielestäni oikea. Tämä planeetta ei lisää ihmisiä kaipaa, ei edes suomalaisia, vika on järjestelmissämme.

Toiseksi haluaisin jopa ministereidemme tasoisten ajattelijoiden ymmärtävän, että kyseessä on globaali trendi: syntyvyys laskee joka puolella maailmaa (paitsi tietenkin Islannissa), sitä ei muuteta millään naurettavalla synnytystonnilla sen enempää kuin perhepalveluilla. Jos lapsien tekeminen olisi yhteiskunnan tuista kiinni, Suomessa tepsuttaisivat pikkujalat ennennäkemättömään tahtiin.

Ainoa tragedia, jonka tässä näen on se, että lasta haluavat ihmiset eivät saa lasta. Silloin synnystytalkoot ovat erityisen paska vitsi. Vastentahtoisen lapsettomuuden juurisyihin tarvittaisiin paljon varhaisemman vaiheen ratkaisuja. Lisäksi pitäisi hyväksyä se, että väkimäärä ei siitä huolimatta välttämättä kasva.

Se, että minulla on kaksi lasta, on täysin yhteiskunnan ulottumattomissa olevien sattumien summa. En halunnut lapsia siksi, että saisin käteistä tai hoivaajan sitten kun olen vanha. Väitän että tämä pätee moneen muuhunkin perheeseen.

Tiedostin jo hyvin varhain, etten ollut mikään äitihahmo, minulla ei ole ikinä ollut vauvakuumetta, jonka takia olisin jallittanut miehiä ja tykittänyt ensimmäisen poikaystäväni kanssa lapsen per vuosi. Ehei, halusin elää taloudellisesti riippumatonta, aktiivisen naisen elämää. Hallitus ei olisi voinut saada minua millään konstilla lisääntymään. Uskalsin jättää ehkäisyn pois vasta kun elämässäni oli luotettava kumppani. Uskoin kun hän sanoi, että kaikki järjestyy, että hän hoitaa myös, vaikka se onkin yrittäjälle vaikeaa. Pääministeri ei olisi voinut vakuuttaa minua siitä, että kaikki miehet eivät käyttäydy kuin isäni.

Toinen lapsi taas syntyi yllätyksenä, kun äitini kuolema sekoitti pakan. Mitään suunnittelua tai ulkopuolista kannustinta ei tähänkään liittynyt. Kaikki meni onneksi paremmin, neljän vuoden ikäero takasi inhimillisen menon ja tiesin, että saan hoitaa hommat omalla tavallani kiitos 80-luvulla säädetyn subjektiivisen päivähoito-oikeuden. Teoriassa olisimme voineet yrittää kolmattakin, mutta siihen olisi tarvittu kolmosella alkava ikä ja kummaltakin vanhemmalta kunnon motivaatio. Ei varsinaisesti poliittisia kysymyksiä.

Eniten pännii se, että synnytyspuhe ja -paineet osoitetaan aina naisille, mikä heijastelee juuri niitä 50-lukulaisia asenteita, jotka Suomessa edelleen jylläävät. Mitäs jos kokeiltaisiin vaihteeksi vilkaista miesten tilannetta? Miehet tulevat isäksi entistä myöhemmin. Miksi?

Itse asiassa lapsettomista 45–50-vuotiaista miehistä lähes puolet ilmoitti Väestöliiton kyselytutkimuksessa tärkeäksi syyksi lapsettomuuteensa kumppanin puutteen. Samanikäisistä naisista se oli tärkeä syy alle 40 prosentille. Heikkoon menestykseen parisuhdemarkkinoilla taas vaikuttaa kummallakin sukupuolella heikko asema työmarkkinoilla. –HS Kuukausiliite

Huono asema työmarkkinoilla johtunee suurelta osin koulutuksesta ja sen puutteesta. Yhteiskunnan tehtävä tässäkin asiassa olisi poistaa esteitä. Mitäs jos ryhdyttäisiin toimiin miesten ja naisten syrjäytymisen estämiseksi ja keskityttäisiin koulutukseen? Mitä jos puhuttaisiin ihmissuhdetaidoista? Laadukkaan varhaiskasvatuksen merkityksestä, itsetunnosta, empatiasta ja tunnetaidoista? Siis kaikesta siitä hömpästä, josta voi leikata kun pitää jonkun kanadalaisen kaivoksen jätökset siivota kansallispuistosta.

Lisäksi pitää yrittää löytää ne miehet, joiden perhemyönteisyyttä estää se, että omat kokemukset tai mielikuvat perheen ja miehisyyden yhdistämisestä ovat ahtaat ja vääristyneet.
Ne, jotka kuvittelevat, että lasten myötä menettää enemmän kuin saa.
Ne, jotka ovat oppineet, että miehen merkityksellisyyden mittari on kovuus ja pärjääminen.
Ne, jotka pelkäävät, että rahat eivät riitä.
Ne, jotka eivät tiedä, miten isänä ollaan, koska eivät ole itse sitä osakseen saaneet.

Jos yhteiskunta haluaa lapsistrategian, sen täytyy olla vanhemmuusstrategia, joka sisältää isät. Lasta haluaville pitää osoittaa, ettei tarvitse odottaa oikeaa hetkeä, vaan toimeentulon kuoppia tasataan olit sitten opiskelija tai yrittäjä, äiti tai isä. Lapsi muuttaa kaiken, jotain tai ei mitään, se on teidän yhteinen valintanne ja tapanne olla, mutta jos tarvitset jotain itsellesi, kumppanillesi tai lapsellesi, voit kertoa siitä ja saada apua ilman pelkoa lapsen menettämisestä tai leimautumista sekakäyttäjäksi. Lapsi tulee osaksi vanhempien arkea, ei päinvastoin.

Erityisesti tässä tarvitsevat suuntaa miehet, joiden isyysitsetunto kaipaa vahvistamista. Heille pitää näyttää isyyttä tukevat korvamerkatut rakenteet: tuossa on sinun lakisääteinen mahdollisuutesi ottaa aikaa lapsesi kanssa ja tulla ehkä onnellisemmaksi kuin koskaan olet ollut. Se ei ole äidin vapaaehtoinen lahja sinulle tai modernin työnantajasi jalomielisyyttä, vaan oikeutesi sinuna itsenäsi uudessa roolissasi, isänä.

Jospa siis lopetettaisiin tekemästä ihmisten elämästä farssia ja kokeltaisiin vaikka naapurimaissa hyviksi havaittuja kannustuskeinoja? Ja mitäs jos hallitus miettisi, miten tämän jo lähtökohtaisesti epäreilun ja epäoikeudenmukaisen eläkejärjestelmän pitäisi muuttua maailman ja työelämän mukana? Siis muutenkin kuin että pidennetään työpäivää kuudella vitun minuutilla.

Siitähän teille maksetaan.


23 kommenttia:

  1. 10 vuotta sitten sun jutut nauratti. Nyt tipahti leuka syliin. Kukaan ei voisi sanoa paremmin. Kiitos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tää on mun lempiaihe, olen harjaantunut.

      Poista
  2. Synnytystalkoista samaa mieltä.

    Se kiinnostaisi, että missä ja milloin on kanadalaisen kaivosyhtiön jälkiä siivottu kansallispuistosta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Futuuri. Eikä mielestäni ollenkaan mahdottomuus nykyisellä ympäristöpolitiikalla.

      Poista
    2. Ah, ok! Ehdin jo miettiä miten olen voinut ympäristöammattilaisena missata tällaisen, mutta hyvä tietää etten olekaan.

      Poista
  3. Toimittaisiko valtiomme hallitus minulle jostain tervepäisen miehen, jonka kanssa niitä lapsia tehdä!? Itse olen jo vuosia ollut tahtomattani lapseton, kun vastaan ladotaan keskenkasvuisia miehiä, jotka luulevat joko elämän olevan loputon romanttinen komedia ja pornoelokuva tai ovat päättäneet olla tappiin asti edesvastuuttomia kuin Peter Pan konsanaan. Hittoako minua kolmekymppistä naista syyllistävät! Minä kyllä voisin heti ryhtyä talkoisiin, jos joku kouluttaisi tämän maan miehet ymmärtämään pehmoisia perhe- ja parisuhdearvoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. jep. Ja tämä sukupuolien välisten erojen kasvaminen ei auta tässä.

      Poista
    2. Eikö nykyisin pyritä siihen, että sekä miehet että naiset saisivat olla sellasia kun haluavat? Eikä se välttämättä tarkoita sitä, että ne mielihalut ja kiinnostukset alkaisivat lähestyä toisiaan, voi käydä myös niin, että erot korostuvat eikä sekään ole sen enempää väärin. Puheyhteys ja erilaisuuden sietäminen ei kuitenkaan saisi jäädä sen itsrnäisyyden jalkoihin.

      Parinvalinta ja siinä onnistuminen on valitettavasti edelleen aika arpapeliä, toki jonkun verran voi omalla toiminnallaan vaikuttaa, mutta jos sopivaa tyyppiä ei osu kohdalle niin ei ne omat hyvät taidot sammakosta prinssiä taio. En muista oliko hesarin vai ylen artikkeli, jossa joku ehdotti ehkäisyvalistuksen rinnalle hedelmällisyysvalistusta...juuri miehiä silmällä pitäen. Harva nainen lykkää lapsia tarkoituksella 35 tuolle puolen, mutta miehille on ihan hyväksyttävää vatuloida asian suhteen ihan kuinka vanhaksi tahansa ja siinä samalla mahdollisesti pitää puolisoa löyhässä hirressä odottelemassa. Ongelmallista on myös jatkuva, pelkkiin onnistumisiin keskittyvä uutisointi +40v äideistä, joka antaa valheellisen kuvan siitä, että naisillekin hedelmällisyyden jatkuminen näin pitkälle olisi normi ja 30v biologisen kellon ahdistamat naiset hysterioivat turhaan.

      Poista
    3. Tuosta faktojen korostamisesta olen ihan samaa mieltä. Mutta tällä hetkellähän erilaisuutta ei siedetä yhtään vaan äitiyttä ylikorostetaan ja isyyttä väheksytään, myös työpaikkojen ulkopuolella. Kaikki maat, joissa vanhemmilla on aidosti vapaus valita, vapaat jakautuvat tasaisemmin, ja kaikki tutkimustulojset tukevat sitä käsitystä että isille korvamerkatut tuet aloittavat muutoksen. Tällä hetkellä olemme siis aika maksimisegregoituneessa tilanteessa joka saadaan entistä vinoutuneemmaksi vain kieltämällä naisia käymästä töissä.

      Poista
  4. Minäkin uskoin kun puoliso sanoi että yhdessä hoidetaan jälkikasvu. Vauvoja se kuitenkaan hoitanut pätkän vertaa, nehän oli tylsiä, plääh. Hoitovapaalla ei mies ollut päivääkään. Olen silti onnellinen että tuli nämä kersat hankittua. Ilman vauvakuumettakin. Perhe on aika <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulle toi oli olennainen lupaus ja suunnittelussa mentiin konkretiaan päivämääriä myöten. Ja lupauksen rikkominen olis siis johtanut siihen, että meillä ei olis ollut perhettä saman katon alla.

      Poista
    2. Konkretia on hyvä. Meillä ennen lapsen syntymää lyötiin lukkoon vanhempainvapaan jako (mä töihin kun lapsi 9kk...btw Kela modernisti toki ekalla yrittämällä myönsi koko vanhempainvapaakauden tuet mulle, vaikka en hakenut kuin sen osan mitä aioin vapailla olla...että ei ihan mennyt putkeen Kelalta se, oikaisu tuli kyllä nopeasti, mutta ei hyvä, että sieltäkin päästä tulee automaatiolla indikaatiota, että äiti vanhempainvapaan pitää kokonaan). Siinä vaiheessa kun lapsi alkoi olla 9kk, oli mies kääntämässä kelkkaansa "ei pärjää kotona", "ei osaa", "töissä olisi kiire" (ja siis kyseessä oli mies joka oli ollut aktiivisesti mukana vauvan kanssa myös mun ollessa kotona, on vaan eri asia silti kuin päävastuussa oleminen se). Tää olisi ollut se kohta, jossa olisi ollut helppo hannata ja jäädä kotiin (koska myös mun pää huusi "en voi jättää mun vauvaa") mutta tehtiin suunnitelman mukaan ja tadaa, äidin pää ei hajonnut (se oli lähellä kotona ollessa, kun aloin kuvitella olevani korvaamaton vauvalle ja kipuilin sen kanssa) ja mies, no hän vietti elämänsä tärkeimmät kuukaudet kotona vauvan kanssa (hän on tätä ilosanomaa vienyt eteenpäin jok'ikiselle kaverilleen joka on tullut myöhemmin isäksi ja pitää käsittämättömänä sitä, jos joku isä ei pidä vanhempainvapaasta osuuttaan :D).

      Poista
    3. Just tämä on se tärkein pointti! Se status quo on varmasti vaihtelevan vaikea rikkoa mutta mun pää kyllä huusi todella voimakkaasti vain töihin pääsyä. Enkä tosiaan tiedä yhtä ainutta isää, joka olisi vanhempainvapaan jälkeen ollut pahoillaan että otti tuon ajan. Mun ystäväpiirissä Koti-insinööri oli ensimmäinen suunnannäyttäjä mutta tosi moni seurasi perässä.

      Poista
    4. Noh, minun lasteni isälle se 1 kk:n isyysvapaa esikoisen kanssa oli maksimi mihin hän pystyi. Toisen kohdalla ei tarvinnut edes keskustella asiasta. Ei riitä että tarjotaan isyys/vanhempainvapaata, pitäisi tarjota "kurssi" siihen isyyteen, eli ihan oikeasti tukea niille miehille, kuten sanoit, jotka eivät ole sitä itsekään saaneet.

      Poista
    5. Sehän on valitettavasti ihan loogista, isäkuukausi on juuri se miehille osoitettu pätkä ja kaikki muu mielletään äidin hommaksi - ellei äiti sitten taistele tätä muutosta vastaan. Eihän naisillekaan mitään äitikurssia järjestetä vaan taidot karttuu tekemisen kautta.

      Poista
    6. Niin, mutta juuri tästä nykytilanteesta ja vahvasta äitikulttuurista johtuen naisille on tarjolla vertaistukea ja sukupolvitukea omalta tai muiden äideiltä ihan eri tavalla kuin miehille. Jos isän omakaan isä ei ole osallistunut lastenhoitoon, niin mistä se malli ja innostus ammennetaan? Aivan varmasti löytyy isejä jotka ottavat selvää ja ovat sosiaalisia jne menevät rohkeasti kerhoihin mukaan, mutta väitän että vähintään kaksinverroin on isejä, jotka eivät kehtaa tai halua kysellä tai joilla ei ole sellaisia lapsiperheellisiä ystäviä, joiden kanssa olisi luontevaa asioista keskustella. Kaikille ei valitettavasti osu kohdalle miehesi kaltaista suunnannäyttäjää. Jos töissä hommat sujuu loistavasti ja vaihtoehtona on vahva taaperotasoinen epämukavuusalue kotona missä vanhemmuuden kehitystä tapahtuu etupäässä "kantapään kautta" (jos lainkaan), on aika vaikea myydä tätä kotivanhemmuutta antoisana elämänvaiheena ja vaihtoehtona työelämän tarjoamille onnistumisille.

      Poista
    7. Olen tästä ihan samaa mieltä: tarvitaan ehdottomasti miesten kannustamista monelta taholta, ja tätä asennemuutostyötä onkin jo alettu tehty mm. työpaikoilla, mutta vaikuttaisi siltä, että isyys leviää tehokkaimmin ystäväpiirin kautta: läheisiltä ystäviltä ehkä kehtaa tällaisia asioita kysellä. Väestöliitto muuten järjestää kursseja tuleville vanhemmille, isäkurssi voisi kyllä olla hyvä lisä. Ehkä se voisi vakuuttaa niitä, jotka jo harkitsevat.

      Itse koin, että naistenkin vertaistuki on vähän heikkoa (olettaen että ei ole hirveän kiinnostunut imettämisestä) eli aika itsekseen esimerkiksi kaikkia talousasioita ja työelämän yhdistämiskuvioita on saanut miettiä. Onneksi oli excel-guru puolisona.

      Poista
  5. Sinulle pitäisi antaa Finlandia -palkinto! Ihan äkkiä ei tule mieleen toista, jonka kieli ja kielikuvat olisivat yhtä värikkäitä, rikkaita ja yllätyksellisiä. Isket asioissa nasakasti naulan kantaan ja vedät sopivasti överiksi. Viihdytät, mutta samalla vähän sivistätkin ja laitat lukijan aivot ja ajatuksen liikkeelle. Aivan mahtavaa, kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No jopas! Lämmin kiitos näin hienosta palautteesta!

      Poista
    2. Samaa mieltä, lähtisit politiikkaan ja perustaisit puolueen, äänestäisin!!!

      Poista
  6. Miehien ja poikien rooli on kylla vielakin ihan armottoman ahdas! Viimeksi muutama paiva sitten olin marketissa koska kuusivuotias poika halusi kokeilla balettitossuja. Tyttojen osastoltahan ne piti ostaa, koska vaikka tytoille loytyi valineita ja vaatteita kaikiin harrastuksiin (jalkapallo, uinti, pesapallo, tanssi yms. yms.) niin pojille ei sitten loydykaan muuta kun niita miehisia lajeja. Kylla ketuttaa! Ja jos sattuu olemaan kotoisin pienemmista kylista niin paineita on sitten viela enemman. Eras hyva (miespuolinen) ystava asuu kaukana pienen kylan sukulaisistaan, vaikka ikavoi heita jatkuvasti, koska ei pysty soputumaan sen kylan miehenmalliin ilman etta hyvat ystavatkin alkavat nimitella. Yrita siina sitten edes harkita isaksi tulemista, kun yhteiskunta ei edes anna mahdollisuutta olla sellainen mies kun haluaisi olla!

    -Henkka

    P.S. Lasitehdas oli loistava, tietajat tietaa miten se 90-luvun lama jatti jalkensa moneen perheeseen <3

    VastaaPoista
  7. Tähän liittyy myös erittäin vahvasti se että saadaan turvakotien lukumäärä oikealle tasolle. Suomi on tietääkseni saanut jo useamman huomautuksen puutteellisesta turvakotien määrästä.

    VastaaPoista

Nyt olis sun vuoro.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...