Näin lopetat päiväkodin

Snadilla oli tänään viimeinen päivä päiväkodissa. Tuttu ja turvallinen varhaiskasvatus vaihtuu syksyllä peruskouluksi, koska lapsi on (muka) koulukypsä.

Olen jo kertonut, miten päiväkoti aloitetaan, mutta nyt pitäisi koota ohjeet siihen, miten päiväkotiura lopetetaan kunniallisesti. Toki jo tiedämme, että kasvaminen on luopumista ja eteenpäin menoa jne jne, mutta viimeiseen päiväkotipäivään on silti syytä varautua huolellisesti.

1. Nauti viimeisestä aamusta. Löysäily nimittäin loppuu nyt. Aika, jolloin saatoitte pötkötellä sängyssä puoli yhdeksään ja rynniä tukka pystyssä aamupiiriin ovat ohi. Pitää herätä säntillisesti, muistaa reppu ja syödä aamupala, ihan joka päivä. Jos mokaat saat merkinnän Wilmaan.

2. Valmistaudu hakuun mielikuvaharjotteilla. Lapsi on kaikki nämä vuodet opetellut impulssikontrollia, joten nyt on sinun vuorosi näyttää, että osaat! Älä vaan ala pitämään mitään puheita siitä, mitä varhaiskasvatus sinulle äitinä ja naisena merkitsee (voit tehdä sen vaikka jälkikäteen vielä mailitse). Kiitä hoitajia ihan ystävällisesti kaikista näistä vuosista ja pidä naama peruslukemilla kun he halaavat ipanaa ja toivottavat kaikkea hyvää. Jos kuitenkin vollotat kuin sylivauva, ota omat nessut mukaan. Yli kuusivuotiaat vastaavat omaan nenänsä niistämisestä.

3. Ota mukaan jätesäkki. Ne riittävät juuri ja juuri piirustuksille, askarteluille, kepeille, kiville ja ipanan lokeron ja kuravaatenaulakon sisältöön. Ota toinen, jos meinaat käydä löytötavaralaatikon kautta. Jos et kuitenkaan muista ottaa jätesäkkiä, olen kuullut, että lapsen takista saa kätevän kassin latomalla kamat selkävuoria vasten. Sitten vetskari kiinni ja hihoista kamat kantoon.

4. Jos kovasti nielettää, luo silmäys päiväkodin pihaan. Olit alussa niin kassalla täällä! Hiekkalaatikko söi kaikki hatchimalsit, liukumäestä tuli musta silmä, kiipeilypuu teki reiän pipoon ja alamäki tuhosi valtavan määrän housuja.

5. Anna itsellesi mitali, sillä se meni ihan hyvin. Olet saanut pahimman noro-täi-kihomatosetin tampattua ja kersa on jotenkin maagisesti yhteiskuntakelpoinen, kaikesta turaamisesta huolimatta. Nyt kun viimein muistaisit poistaa jaloista siniset kenkäpussit, ei enää tarvitse! Elokuussa sitten tarkkana: älä mene patsastelemaan päiväkodin pihaan vaan saata lapsi kiltisti kouluun ja mene töihin.

Vettä on virrannut!

Muotinurkka: hyvien pikkareiden arvostuspäivä

"Äiti, nämä on ihan sikahyvät!" Kuopus tuli eräänä aamuna kiittämään melkein kädestä pitäen alushousulaatikosta löytyneistä uusista merkkipikkareista. Hän kehui ne maasta taivaaseen. Oli hyvä vyötärökuminauha, laadukas materiaali, napakat ja juuri sopivan kokoiset, mistään ei törröttänyt lankoja tai elastaani ollut väsynyt.

Niin. Kaikki kuopuksen vaatteet tulevat useamman lapsen käytön jälkeen, tuhanteen kertaan pidettyinä ja harsoksi pestyinä, myös alushousut ja uusiahan ostetaan sitten kun sivusauma repeää. Olin tietenkin ostanut nämä uudetkin isosiskolle, mutta tuli liian pientä kokoa. Ei ole lastenkaan pehvat tuohesta tehty! Laitoin itseni viideksi minuutiksi Muotinurkkaan häpeämään.

Siellä nurkassa ajattelin, että hyville alkkareille pitäisi järjestää jonkinlainen kansallinen liputuspäivä. Niiden ostaminen on suht iloton projekti, johon pitäisi saada vähän glamouria. Miettikääpä: kalsaripäivänä kaupoissa olisi hyviä alkkaritarjouksia, tubettajat esittelisivät suosikkialkkarinsa, englanninkielinen kalsarikännistä tehty somevideo leviäisi globaaliksi hitiksi ja A-studiossa olisi hyvä paneelikeskustelu erilaisista tuhdoista.

Oletan, etten ole ainoa, jolla on alusvaatelaatikossaan pikkareita, joita ei kehtaa ulos narulle ripustaa, mutta ei voi poiskaan heittää. Koska ne ovat hyvät. Väitän, että kaikkia ihmisiä sukupuoleen, koulutustasoon ja ikään katsomatta yhdistää se, että on hiton mukava olo, kun se ensimmäiseksi päälle puettava vaate on kaikinpuolin sopiva. Huonoissa alkkareissa voi mennä jopa yrityksen kilpailukyky, kun keskittyminen töihin jää heikoksi ja pitää ravata vessassa korjailemassa asustusta. Pätee niin Beyonceen kuin levyseppähitsaajaan. Mietipä Sipilä sitä!

Ja pikkarihankinnat voivat tunnetusti mennä monella tavalla pieleen. Tulee väärää kokoa (toisin kuin esim paidoissa pikkareissa vain sopivan koon kanssa voi elää) tai väärän malliset: liian korkeavyötäröiset, jotka rullaavat yhtäkkiä lantiolle kun kumarrut, liian matalat niin että merkittävä osa hanurista jää ilman suojaa tai sellaiset, jotka menevät pakaroiden väliin ja joita sitten yrittää vaivihkaa tverkata parempiin asemiin. Myös materiaali voi olla surkeaa, liian ohutta luirua tai jotain perkeleen patapataa, pitsit voivat hangata ja joku hiton koristenappi aiheuttaa allergiaa. Sitten ovat vielä hankaavat saumat ja housunkauluksesta lepattavat laput, liian löysät tai kireät vyötärökuminauhat ja epäsopivat jalka-aukot.

Ja kerran ostin stringit. Pidin niitä päivän, illalla heitin ne grilliin ja laitoin bensaa perään. Roihu ei ollut kummoinen, mutta kosto maistui suloiselta.

Mistä tämä kärsimys johtuu? Ensinnäkin alusvaatteiden sovittaminen on jostain syystä monelle täysi no-no. Ja vaikka ei olisikaan, niin onhan se työlästä ja aina ei jaksa. Toiseksi ne on yleensä pakattu tiukkoihin muovipakkauksiin tai laatikoihin, jotka viestivät kaikin tavoin, että lähempi tarkastelu tai sovittaminen ei ole toivottavaa. Sitten tulee otettua jotain, mitä luulee oikeaksi. Erityisesti jos yrittää saada samaa paria rintsikoiden kanssa.

Muotinurkka suosittelee seuraavaa: arvosta pehvaasi ja keskity kalsareihin. Huonot alkkarit ovat virheinvestointi, jota tuskin saat kaupaksi enää eteenpäin. Ja jos löydät hyvät, osta saman tien useammat.

Kiitos.