Rikos ja rangaistus

Opettaja-lehdessä oli joku aika sitten kiinnostava puheenvuoro siitä, onko jälki-istunnolle vaihtoehtoja. Hesarin raati pui samaa kysymystä ja nyt kurinpitotoimien riittävyyttä pohdittiin vielä päättäjätasollakin.

Opettajajärjestöjen puheenjohtajat korvaisivat jälki-istuntoja koululaisten työpalvelulla. Rikkeitä tehneet koululaiset joutuisivat esimerkiksi siivoamaan. Perusteluna on, että suuri osa oppilaista ei ota jälki-istunnosta opikseen.
- YLE.fi

Olen itse ollut kerran istumassa. Varastimme kansliasta jälki-istuntolappuja ja kirjoittelimme niitä aikuismaisella käsialalla luokan pahimmille elististi-viisastelija-hikipingoille, jotka järkyttyivät suuresti. Kiinni jäimme, tietty. Tunti meni kuitenkin yllättävän nopeasti ja kepponen oli ehdottomasti sen arvoinen - varsinkin kun sain lusia rangaistukseni teini-ihastukseni kanssa.

Työpalvelu kuulostaa ehdottomasti pahemmalta kuin jälkkä. Ongelma on kuitenkin monitahoinen: moraalinen opetus ei saisi olla, että työ on rangaistus. Mutta kun se on! Palkaton työ on rangaistus, Hodorkovskikin sen tietää.

Siivous on kuitenkin erityisasemassa. Yleiseen viihtyvyyteen vaikuttavat työt pitäisi kuulua kaikille, ainakin jossain määrin. Jostain syystä kaikki arvostavat siisteyttä, mutta kukaan ei arvosta siivoojaa. Jos koululaiset siivoaisivat koulua säännöllisesti osana koulupäivää, kasvaisiko heistä kansalaisia, jotka ymmärtäisivät jättävänsä jälkiä maailmaan? Ja että jäljet siivoaa aina joku? Tämän tietää jokainen kotityöläinen: kun pyykit, roskat ja lika hoituvat maagisesti itsekseen, ne lakkaavat olemasta töitä.

On myös monta muutakin työtä, jotka kokisin rangaistuksena. En haluaisi olla siivooja sen enempää kuin kokki, veturinkuljettaja, balleriina tai Nokian pääjohtajakaan. Jälki-istuntokeisari Bart Simpson joutuu aina kirjoittamaan taululle sata kertaa lupauksen että ei enää tee kolttostaan uudestaan. Sehän on ns. turhaa työtä. Rangaistuksista pahin?

Lapsiperhe Kanarialla vol 2

Terveiset kahden lapsen perhematkalta! Olen pitänyt perheemme ulkomaan matkoilla kahta sääntöä: lentoaika ei saa ylittää 7 tuntia, aikaeron täytyy olla vähemmän kuin 3 tuntia ja periltä tulee saada alkoholijuomia. Näillä spekseillä ei talvella pääse kuin Kanarialle.

Loma oli taas ihmisen parasta aikaa, vaikka muutama muistutus tulikin siitä, miksi koko ajan pitää olla tarkkana.

• Lomakohteen kuvaukseen täytyy suhtautua samalla tavalla kuin asuntoilmoituksiin. Jos paikkaa kuvaillaan matkanjärjestäjän "omaksi kyläksi" se tarkoittaa, että mesta on läpikotaisin Bamse-sertifioitu ja keskellä ei mitään. Jos paikkaa suositellaan surffaajille, voit olla varma, että aallot vievät rannalta kaikki paitsi yli 160 senttiset ammattiuimairit. Ja että pitkähihaiselle (= toppatakille) on käyttöä ja tenniksen voi unohtaa.
• Retket voivat muodostua painajaisiksi. Voi nimittäin olla, että sukellusveneretkeksi markkinoitu ohjelmanumero pitää sisällään 2,5 tuntia bussikuljetusta, 1,5 h sukelluksen odottelua ja 40 min sukellusta. Kannattaa siis kysyä oppaalta, mikä retken tarkka ohjelma on. Viisi tuntia ilman fygyä, eväitä ja puhelimen akku finaalissa (oma syy) on vähän vaikea kombo nelivuotiaan kanssa. Varsinkin kun kuulet aikataulun vasta perillä ja tajuat, että olet kutsunut kaverit sangrialle samaan aikaan kun olet itse 30 m pinnan alla.
• Hotellin tärkein ominaisuus on (meille) hyvä lastenallas. Tropiikin ulkopuolella sen on kuitenkin oltava lämmitetty. Pilvisenä ja tuulisena päivänä huulet saa silti sinisiksi vartissa. Hyvät puolet: jäinen kersa liikkuu hitaammin ja jäätelörahat säästyy.
• Lentomatkaan pitää varautua kuin ydinsotaan. Käsimatkatavaroihin kannattaa kasata ruokaa ja viihdettä vuorokaudeksi non-stop, vaikka koneessa esitetään elokuvia ja tarjoillaan ruokaa. Kiität itseäsi vaivannäöstä, kun lento on myöhässä, videoruutu on rikki, kersojen safkatarjoilu alkaa kesken piirretyn ja vauva vääntää kunnon ribbet juuri sillä hetkellä kun vessaan on parinkymmenen metrin jono.

Toisaalta voihan sitä kotiinpaluutakin yliromantisoida. Oma sänky ei välttämättä lohduta enää niin paljon kun huomaat, että ulko-ovelle saa kahlata metrisessä kinoksessa ja jääkaappi käryää kuolemalle, vaikka siellä ei ole mitään. 

Ensi vuonna taas.