Kärytöntä kosmetiikkaa

Tämä remontti toimii näköjään lähtökohtana aika moneen postaukseen. Otin nimittäin käyttöön vanhan pesuhuoneen hyllyltä löytyneen muotovaahdonjämän, vaikka hiusten muotoilu onkin tällä hetkellä kategoriassa "vähemmän tärkeät asiat". Kuinkas sitten kävikään? Huomasin, että se döfää kaamealle! Ummehtuneen esanssisen aivastuttavan makealle, vielä seuraavanakin päivänä. Ei se viisi vuotta sitten noin paha ollut. Mitä hittoa sille on tapahtunut, merkkitököttiä vielä!

Kaksi vaihtoehtoa.
1) Tuote on mennyt jotenkin pilalle.
2) Hajuaistini on mennyt jotenkin pilalle.

Veikkaan kakkosta (pun unintended!). Koska en ole tietääkseni hajusteyliherkkä, vaan aina lätrännyt ongelmitta voimakkaasti tuoksuvien tuotteiden kanssa, kyseessä lienee vahingossa tapahtunut tottuminen. Olen hiljalleen siirtynyt käyttämään sekä kodin että ihmisten hygieniassa hajustamattomia tai miedosti hajustettuja ekopesuaineita ja -kosmetiikkaa, joten ehkä nenäni on vain kalibroitunut kevyempään kuormitukseen. Tai ainakin siihen, että voimakkaastikin hajustetun luonnonkosmetiikkatuotteen tuoksu häipyy nopeasti.

Madaralla on nenäni mukainen tuoksumaailma.

Hajusteet edustavat kuitenkin suureksi osaksi kemikaalimaailman turhakkeita, joten vähempikin riittäisi. Jo raskausaikana, kun hajuaistini terävöityi keskiverron vihikoiran tasolle, tuli mieleen, että mahtaa hajusteyliherkällä ihmisellä olla vaikeat oltavat muuallakin kuin ruuhkabussissa Chanel 5:ssa marinoidun tädin vieressä. Markettikosmetiikka, pesuaineet ja huonetuoksut kuten wc-raikastimet ovat kaikki voimakkaasti hajustettuja. Onko edes olemassa hajustamatonta muotovaahtoa?

Kaksi luonnonkosmetiikkaosaston lempituotettani:
käsivoide on voimakkaan tuoksuinen, kasvovoide taas mieto.

Tuoksuihin liitettävät mielikuvat ovat ällistyttävän voimakkaita. Minun oli pitkään vaikea uskoa, että pyykki on puhdasta ilman tiettyä huuhteluaineen tuoksua ja että pinnat voi pyyhkiä ilman tolua (jos nenääni asennettaisiin tolukapselit, en siivoaisi ikinä). Ehkä mä vielä joku päivä totun siihen lapsiperheen eteisessä leijailevaan lapsiperhehajusteeseenkin: "kostea kumisaapas goes taskun pohjalle jäänyt mansikkakarkki".

Pekkaa pahempi

Yleensä äänestyslippuun kirjoittamani numero ei ole voittajien joukossa. Eilen oli. Kun sanoo ääneen, että Haavisto on vihreä sivarihomo ja vielä ilman loppututkintoa, olen aika vaikuttunut vaalituloksesta.

On paljon ihmisiä, joille jokainen näistä attribuuteista on merkityksellinen. Vaikka vihreästä ehdokkaasta ei koskaan pelkän jäsenkirjan perusteella tiedä juuri mitään, joten Vihreiden äänestäminen on aina henkilövaalia; vaikka maatamme on jo 12 vuotta johdettu ilman minkäänlaista armeijakokemusta; vaikka itse drop-outina pidän lähinnä kannustavana esimerkkinä sitä, että noin pitkälle pääsee yo-todarilla.

Mutta se homous. Itse homoseksuaalisuus on oikeastaan uutinen vain Suomessa, mutta kun vaihtoehdoksi laitetaan kokoomuslainen armeijan käynyt hetero varatuomari, niin mantelitumakkeelle tulee töitä. Tämä näkyy kampanjoinnissa. Jenniä kuljetettiin jo tänä aamuna näyttävästi mukana. Myönnetään. Kun jaossa on Maan Äiti -titteli, vahvoilla on helmikaulainen, paitoja silittävä Miss Kannustavuus, jota voi kritisoida vain laimeista runoista ja kahvin juomisesta lusikka kupissa.

Kauppiksen käyneet tietävät, että muutostilanteessa kannattaa puntaroida vahvuuksia, heikkouksia, uhkia ja mahdollisuuksia. On äänestäjän silmässä, mitä analyysistä löytää. Kävi miten kävi, hyvä presidentti maalle saadaan joka tapauksessa.

Pari kiinnostavaa linkkiä vaalien tiimoilta:

• Ylen Ehdokasvertailu
• Viitasaaren äänestytulokset
• Ei se ollut mikään "vastajytky"

Kuva: Mika Niiniranta