Needful things

Viime vuonna tähän aikaan oli raskaus puolivälissä, eikä minulla ollut harmainta aavistustakaan, mitä tuleman pitää. Koska biologinen rolexini on aina ollut täysi susi, en ollut koskaan hypistellyt kaupassa lastenvaatteita tai tuitutellut vaunuihin. Tiesin, mikä vaippa on, mutta en ollut koskaan pitänyt sellaista kädessäni saati vaihtanut sitä. Olenkin elävä esimerkki siitä, että siperia tekee sen mitä siperian pitää tehdä.

Hieman stressaantuneen aloin opiskella aihetta. Luin perhelehtiä ja -kirjoja, katsoin tiededokumentteja lapsen kehityksestä, etsin vertaistukea netistä ja haastattelin neuvolan tätiä, tuttavapiirin lapsiperheitä ja omaa äitiäni. Lapsista kun jokaisella on mielipide. Nyt koko touhu naurattaa.

Kokosin näin jälkikäteen listan asioista, joita ilman en olisi tullut toimeen ja toisen mokoman joita en todellakaan tarvinnut.

TARPEELLISTA TOP5

1. Isä
Tämä ei ole mikään itsestäänselvyys! Jos äitiys on järkytys niin kyllä voi olla isyyskin. Me jokainen tiedämme näitä tapauksia: yksi mies pakenee jo raskausvaiheessa, toinen jättää vastasyntyneen lapsensa. Kolmas taas katsoo, että lapsenhoito ei kuulu hänen toimenkuvaansa vaikka paikalla onkin. Sitoutunut ja vastuuta kaihtamaton isä, joka osaa jonglöörata työn, harrastusten, lapsen ja parisuhteen välillä on aarre.

2. Yksityinen neuvola
Yksityisen neuvolapalvelun ostaminen oli paras päätös koskaan. Se maksaa yhden Barcelonan reissun verran mutta muistot ovat paremmat. Aina on sama, kokenut kätilö (eikä 19-v terveydenhoitaja) ottamassa aikataulun mukaisesti vastaan, tsekkaa itse verenpaineet, hemoglobiinin ja virtsan proteiinit ilman jonottelua labraan, vastaa puhelimeen (myös viikonloppuisin) ja muistaa asiakkaansa nimeltä.

3. Hyvät lastenvaunut
Meidän saksalaisesta verkkokaupasta täysin sokkona ostetuilla Gessleineilla on tullut rullattua jo satoja kilometrejä. Nyt osaisin ostaa paljon kalliimmat. On ihania multi-purpose malleja, joissa on turvakaukalo, vaunukoppa, rattaat ja mikrouuni yhdessä (tosin nyt näyttää siltä että yhdistelmävaunujen lisäksi tarvitsee kuitenkin kevyet rattaat). Jos ei ole mitään lentokentän kokoista varastotilaa tee simppeli use case: mitä kuvittelet tekeväsi vaunujen kanssa? Jos aiot mennä hiekkateille kävelylle, valitse ilmakumirenkaat ja hyvä jousitus. Jos taas luuhaat kauppakeskuksissa vaadi kääntyvät etupyörät.

4. Vauvakeinu
Paristokäyttöinen Gracon keinu kaikilla herkuilla vapautti suihkuun, vessaan, postilaatikolle, roskapussikeikalle ja syömään (max 40 minuutiksi mutta kuitenkin). Bonuksena vauva usein nukahti siihen.

5. Lapsenpiika
Jos haluatte joskus molemmat poistua kotoa ilman lasta tarvitsette luotettavan hoitajan ja tuttipullon (huom. kannattaa olla samaa sarjaa rintapumpun kanssa ellet käytä korviketta). Aloita lähipiirin koulutus (omat vanhemmat, appivanhemmat, kummisedät & -tädit) heti kun olet saanut sairaalakassisi purettua. Koulutus siksi, että 30 vuodessa on tullut digi-tv, Euroopan unioni ja curling-hopeaa - myös neuvolan ohjeet ovat muuttueet oman äitisi ajoista.

TARPEETONTA TOP5

1. Synnytysvalmennus
Synnytysvalmennuksesta ja synnytyssaleihin tutustumisesta ei varsinaisesti ollut hyötyä. En muistanut opeista h-hetkellä yhtään mitään. Valmennus onkin tärkeämpää tukihenkilölle, jolla on ehkä jonkinlainen tolkku päällä. Voisin lisätä tarpeettomien asioiden listaan myös ilokaasun, jonka kipua lievittävä vaikutus on tasan nolla. Kolme annosta epiduraalia teki hommasta siedettävää.

2. Lähes kaikki lelut
Ihan pienet vauvat vain katselevat, kolmikuiset rapisuttelevat, puolivuotiaat imeskelvät pesulappuja, vanhemmat vauvat yrittävät saada ääntä aikaan ja treenaavat motoriikkaansa. Ilmaisia leluja ovat mm.
- sellofaani ja vihannespussit (eh, muista valvoa muovipussileikkejä)
- lastenruokapurkkien värikkäät kannet
- riisillä/makaronilla täytetty lääke/maustepurkki
- pesupallo, jonka sisään on tungettu äidin vanhoja hiuslenksuja
- kaikki asiat joissa on pesulappu, myös pehmolelut
Poikkeuksen tekee lelukaari, jonka nimi pitäisi olla "20 minuuttia omaa aikaa".

3. Pinnasängyn laskeutuva laita
Arvatkaapa kuinka kauan metsästettiin pähkinänruskeaa sänkyä, jossa on laitamekanismi. Arvatkaapa kuinka monta kertaa laitaa on laskettu.

4. Yli sadan euron hoitolaukku
Niin. Mikä tahansa iso laukku, jossa on paljon taskuja, olisi käynyt. Olin kuitenkin varma että tarvitsen Skip Hopin farkkukankaisen ja vedenpitävän mallin, jossa on hoitoalusta (liian pieni) mukana. Vedenpitävyyttä en tajua ollenkaan. Eihän lapsi kai kassiin pissi ja korvikekin kulkee tetrassa tai pullossa, ei kassin pohjalla.

5. Vauvaharrastukset
Kiitos ei. Vauvauintiin olisin ehkä voinut mennä jos olisin tajunnut ilmoittaa meidät jonoon viime huhtikuussa, mutta en voi kuvitella mitään kamalampaa kuin joku avoin päiväkoti tai muskari. Osta joku mörrimöykkylevy ja jumppaa mukelosi kanssa olohuoneen matolla - voit lopettaa heti kun tulee parku eikä tarvitse kuunnella muiden äitien loputonta jaapatusta lapsistaan. Jos taas nimenomaan haluat tavata muita äitejä, asia on kokonaan toinen, mutta lapsi ei alle yksivuotiaana ryhmäliikuntaa kaipaa. Jotkut eivät kaipaa koskaan.

Huom. Näistä listoista ei todennäköisesti ole hyötyä kellekään. Jokainen kokoaa omansa jälkikäteen. Saa nähdä onko tämä lista vuoden päästä edes itselläni samanlainen.

Armopaloja

Seuraa pahantuulinen purkaus, sillä olen todella loukkaantunut. Yhteiskunta haluaa ostaa multa päivähoitopalveluja hintaan 294,28€ / kk. Voitteko kuvitella?! Puhun siis kotiin alle kolmivuotiasta lasta hoitamaan jäävälle vanhemmalle maksettavasta kotihoidon tuesta, mitään hoitolisää (niin siis se on maksimissaan 168,19€) en tietenkään saa liian isojen entisen elämän tulojen takia, mikäli nyt ymmärsin oikein Kelan todella sekavien ohjeiden perusteella. Espoo-lisän, joka on ruhtinaalliset 218,64€, kanssa summa nousee reiluun viiteen sataan. Miinus verot. Anteeksi nyt, mutta suostun myymään näin rankkaa työtä tuohon hintaan ehkä puolentoista miestyöpäivän verran. Totuus on, että meidän perheen talouden kannalta on aivan yks ja hailee, saanko mä tollasen armopalan kerran kuussa vai en. Eihän toi riitä edes mun osuuteen kuukauden ruokaostoksista, saati sitten lainanlyhennyksiin. Ja olisihan se kiva jatkaa harrastuksia, kampaajalla käyntiä, auton tankkausta ja puhelimeen puhumista sun muuta itsekästä.

Vähintäänkin reilua olisi maksaa mulle samaa palkkaa mitä päiväkodeissa hoitajille maksetaan, olenhan hommaani vuoden verran räätälöidysti pätevöitynyt ja lisäksi kohtuullisen motivoitunutkin. Säästän myös yhteiskunnan rahoja koska lapseni ei todennäköisesti saa jokaista tautia ja tarvitsee näin ollen vähemmän terveyspalveluita. Tämä yhteinen aikahan olisi myös ymmärtääkseni lapsen parhaaksi - eikö yhteiskunta siis haluakaan sitä? Lapsen parhaaksi tuskin on myöskään se, että hoitovapaan ajalta ei kerry vuosilomia. Näin siis vähennetään tehokkaasti koko perheen yhdessäoloaikaa hoitovapaan jälkeen.

Kai mä olen sitten leuhka materialisti, mutta mun itsetunnon yksi osa-alue on se, että mulla on omaa rahaa jolloin ei tarvitse elellä kenenkään siivellä - oli se sitten aviomies tai äiskä - ja neuvotella rahankäytöstä ylipäätään. Nyt kun vanhempainvapaa loppuu maaliskuun viimeisenä päivänä, jään pitämään kertyneitä vuosilomia, joiden ajalta saan normaalia palkkaa. Oi autuus! Tosin siitä pitää jäädä säästöön aikamoinen lohkaisu, jotta Sampo ei heinäkuussa kolkuttele ovella lainaa perimässä.

Kela lähetti mulle jo toiveikkaana hakemuspaperit, mutta Matilda ruttasi ja imeskeli palautuskuoren käyttökelvottomaksi. Harmittaa, etten tehnyt sitä itse.