Armopaloja

Seuraa pahantuulinen purkaus, sillä olen todella loukkaantunut. Yhteiskunta haluaa ostaa multa päivähoitopalveluja hintaan 294,28€ / kk. Voitteko kuvitella?! Puhun siis kotiin alle kolmivuotiasta lasta hoitamaan jäävälle vanhemmalle maksettavasta kotihoidon tuesta, mitään hoitolisää (niin siis se on maksimissaan 168,19€) en tietenkään saa liian isojen entisen elämän tulojen takia, mikäli nyt ymmärsin oikein Kelan todella sekavien ohjeiden perusteella. Espoo-lisän, joka on ruhtinaalliset 218,64€, kanssa summa nousee reiluun viiteen sataan. Miinus verot. Anteeksi nyt, mutta suostun myymään näin rankkaa työtä tuohon hintaan ehkä puolentoista miestyöpäivän verran. Totuus on, että meidän perheen talouden kannalta on aivan yks ja hailee, saanko mä tollasen armopalan kerran kuussa vai en. Eihän toi riitä edes mun osuuteen kuukauden ruokaostoksista, saati sitten lainanlyhennyksiin. Ja olisihan se kiva jatkaa harrastuksia, kampaajalla käyntiä, auton tankkausta ja puhelimeen puhumista sun muuta itsekästä.

Vähintäänkin reilua olisi maksaa mulle samaa palkkaa mitä päiväkodeissa hoitajille maksetaan, olenhan hommaani vuoden verran räätälöidysti pätevöitynyt ja lisäksi kohtuullisen motivoitunutkin. Säästän myös yhteiskunnan rahoja koska lapseni ei todennäköisesti saa jokaista tautia ja tarvitsee näin ollen vähemmän terveyspalveluita. Tämä yhteinen aikahan olisi myös ymmärtääkseni lapsen parhaaksi - eikö yhteiskunta siis haluakaan sitä? Lapsen parhaaksi tuskin on myöskään se, että hoitovapaan ajalta ei kerry vuosilomia. Näin siis vähennetään tehokkaasti koko perheen yhdessäoloaikaa hoitovapaan jälkeen.

Kai mä olen sitten leuhka materialisti, mutta mun itsetunnon yksi osa-alue on se, että mulla on omaa rahaa jolloin ei tarvitse elellä kenenkään siivellä - oli se sitten aviomies tai äiskä - ja neuvotella rahankäytöstä ylipäätään. Nyt kun vanhempainvapaa loppuu maaliskuun viimeisenä päivänä, jään pitämään kertyneitä vuosilomia, joiden ajalta saan normaalia palkkaa. Oi autuus! Tosin siitä pitää jäädä säästöön aikamoinen lohkaisu, jotta Sampo ei heinäkuussa kolkuttele ovella lainaa perimässä.

Kela lähetti mulle jo toiveikkaana hakemuspaperit, mutta Matilda ruttasi ja imeskeli palautuskuoren käyttökelvottomaksi. Harmittaa, etten tehnyt sitä itse.