Luin ihan älyttömän kiinnostavan artikkelin menkoista ja terveydestä. Juu kyllä, tämä kuukausittainen riemujuhla ei ole ensimmäisenä mielessä, kun omaa hyvinvointiaan pohtii, mutta pointti oli, että ehkä pitäisi. Artikkelissa listattiin nimittäin nippu terveysongelmia, jotka saattavat näkyä muutoksina menkoissa. Reagointitapoja on monia: kivut, runsaus, kesto, kierron muuttuminen johonkin suuntaan tai kuukautisten poisjäänti.
Eräs amerikkalainen naistentauteihin ja synnytyksiin perehtynyt opinahjo onkin todennut, että menkkoja tulisi seurata samalla tavalla kuin verenpainetta ja painoa ja tämä tapa pitäisi opettaa jo teineille. Kuinka moni seuraa?
Ja tämä on kiinnostava huomio, josta minulla onkin ihan omakohtaista kokemusta vuoden takaa.
Kun reilu vuosi sitten rupesin ihmettelemään lyhentynyttä kuukautiskiertoa, törmäsin ensimmäistä kertaa käsitteeseen esivaihdevuodet. Kyseessä on vaihtelevan pituinen munasarjojen saattohoitovaihe, jossa ovulaatio varhaistuu mutta ei vielä esiinny estrogeenipuutosta. En ollut kuullut tästä mitään ennen googlailua. Miksi?
Kuukautisvaivat on helppo sivuuttaa tai vähätellä, koska vertailukohtaa ja systemaattista seurantaa ei ole (vaikka hommaan löytyy jo sovelluksiakin). On siis vaikea sanoa, mikä on normaalia. Tämä epätietoisuus saattaa siis turhaan pitkittää jotain diagnoosia. Artikkelin perusteella tajusin, mitä eksaktisti tarkoittaa "runsaat kuukautiset" ja kuukuppi toimii hyvänä mittarina.
Harvemmin hormonitoimintaansa tulee valiteltua kuten päänsärkyä. Mutta nykyään kun kaikki puhuvat jo avoimesti vatsan toiminnastaan, ehkä tämäkin aihe lakkaa hiljalleen olemasta näkymätön.
