Salvequickin kuorintasukat hurmaavat insinöörinkin

*Yhteistyössä Salvequickin kanssa*

Sain minäkin testiin Salvequickin kuorintasukat. Jaa että mitkä? No tietenkin jalkoihin laitettavat muovipussit, joiden luvataan suorittavan jalkahoidon 90 minuutissa.

Sehän sopii. Meillä nimittäin asuu jalkaongelmaisia kaksi kappalein.

Minulla on leveä lesti ja pitkät (ja sairaan rumat) varpaat, joten jaloissa on kaikenlaisia kovettumia ja hankaumia koko ajan. Lisäksi kantapääni ovat niin tikkuiset, että jos pitää laittaa jalkaan alle 40 denierin sukkahousut, ostan varuilta kaksi pakettia, jos se ensimmäinen pari hajoaa. Puuvillasukkien elinkaari on näissä kavioissa kymmenisen käyttökertaa.

Jalkaongelmani eivät kuitenkaan ole mitään verrattuna perheen atoopikkoon. Koti-insinöörin jalkapohjat naarmuttavat jopa parkettilattiaa, kantapäät halkeilevat ja kynnet ovat irtoamispisteessa juoksuharrastuksen takia. Iho on ylipäätään herkkä, kutiseva ja aivan älyttömän kuiva.

Vetäisimme pääsiäisenä pussit jalkaan, kaadoimme viiniä lasiin ja lösähdimme mökkisohvalle aktiiviseen testaustuokioon. Kuvamateriaali ei ole kovin kaunista, joten herkät älkööt jatkako tästä eteenpäin.

Luin vasta jälkikäteen että kynsilakat olisi pitänyt poistaa.

Huomasimme heti reagoivamme vähän eri tavalla.

Koti-insinööri totesi, että tuntee jaloissaan pientä kihelmöintiä, minä en tuntenut mitään.

Jo seuraavana päivänä Koti-insinööri huomasi, että jalat hilseilevät ja punoittavat. Minulla ei hilseillyt mikään.

Kolmen päivän päästä Koti-insinööri alkoi luoda nahkaansa toden teolla ja nyppi kantapäistään valtavan kokoisia iholastuja. Minun jalkani olivat entisellään.

Vajaan viikon päästä Koti-insinöörin jalat olivat vauvan peppua. Tyyppi hihkui riemusta ja halusi näitä käänteentekeviä ja jopa pyörää tärkeämpiä innovaatioita lisää, myös rumpaliduunin karheuttamiin käsiinsä. Eikä kuulemma pääpussikaan tekisi pahaa, jos lopputulos on tämä. Hän myös oletti laihtuneensa pari kiloa pelkän irronneen nahkamäärän ansiosta. Rasvakin imeytyy helpommin.

Minä sen sijaan olin jo luopumassa toivosta, kunnes kuudentena aamuna hiippailin duunissa suihkuun. Kun nykäisin sukan pois jalasta, lattialle rapisi kourallinen parmesaanilastuja. Ja siitä se sitten lähti. Nahkaa irtosi muutaman päivän ajan vinhasti ja parissa viikossa sain minäkin lopulta silkinsileät jalat.

Jahuu, se lähtee sittenkin!

Ihotyypeissä on siis eroja. Hidas reagointini saattoi johtua myös siitä, että lomarituaaleihini kuuluu jalkahoito ja jalat oli puunattu viimeksi helmikuussa. Käsittelyä suositellaan neljän kuukauden välein, joten katsotaan kesän jälkeen uudelleen!

Ei tämä silti kokonaan jalkahoitoa korvaa. Siinähän on pointtina sysätä kersat isukille vähintään viideksi tunniksi.

Nyt saatte testata itse! Jakoon lähtee kolme jalkahoitopakettia, johon tulee kaupanpäälliseksi vielä rakkolaastareita. Perustele, miksi juuri sinä tarvitsisit tällaisen paketin kipeästi. Valkkaan sunnuntai-iltana ennen klo yhdeksää kommentin ja yhteystiedot (sposti riittää) jättäneiden joukosta kolme akuuteinta tapausta. Pelastuspaketti lähtee matkaan saman tien!

Ps. Jos olet ällön kuvamatskun ystävä, tsekkaa myös Salamatkustajan Satun ja Lähiömutsin kokemukset!

Tavallisen ihmisen kupla

Tämä vaalienjälkeinen kuplakeskustelu (en oikein tiedä, mihin linkkaisin) on monella tapaa hassu. Kaksi asiaa häiritsee erityisesti.

Omituisinta on se, että kuplia nähdään kaksi. Helsinki ja muu Suomi. Minun ehkä pitäisi tunnistaa itseni "punaviinikuplasta", mutta kun en.

Olen aivan liian keski-ikäinen, mukavuudenhaluinen ja änkyrä hipsteriksi. Kulttuurinkuluttajana olen kerrassaan surkea. En käy Flow'ssa sen enempää kuin sinfoniakonserteissakaan.

Sen parjatun suvaitsevaisuudenkin kanssa on niin ja näin. Jos vietän mieluiten vapaa-aikaani joko perheeni tai samanmielisten ystävieni kanssa, en törmää erilaisuuteen yhtään missään. Eikö se ole melko sisäänpäinkääntynyttä? Jumpassakin kaikilla on samanlainen vyötärömakkara.

Siitä viinistä tykkään kyllä. Varsinkin jos saan litkiä sitä ihan omalla kotisohvalla eikä tarvitse änkeä mihinkään ylihinnoiteltuun, huonolla akustiikalla varustettuun kahvilaan.

Lisäksi puhutaan sellaisesta ihmisryhmästä kuin tavalliset ihmiset. Kuka se on? Kuka ei ole?

Aika harva meistä on johdonmukaisesti jotain tiettyä persjalkaisten alalajia. Väitän, että satunnainen äänestyskäyttäytyminen ei määrittele täysin edes pääministerin kuplaa. Kauniisti sanottuna olemme kaikki itsemme kanssa ristiriitaisia, epäloogisia ja tekopyhiä ihmishybridejä.

Minäkin. Pyöräilevä espoolainen, papin edessä naimisiin mennyt uskonnoton, yksinäisyyttä rakastava perheellinen, Kouvolassa opiskellut Helsingin yliopiston drop-out, duunariperheen keskiluokkainen tytär, introvertti aina kun en ole ekstrovertti, internetiä työkseen rakentava luddiitti ja kasvissyöjä, joka syö kesällä kolme grillimakkaraa.

Silti tai siksi tavallinen ihminen, Suomen kansan edustaja.

Mellakkaan ei ole aihetta. Kuplassa on hyvä elää ja siksipä meillä kaikilla on omamme. Kupla nimeltä Suomi.

Uhka nimeltä sima

Muistan lapsuudesta vain pari Mutsin ruoanlaittoon liittyvää episodia, joille on naureskeltu jälkeenpäin.

Tämä häviää simalle 100-0.

Yksi oli lanttulaatikko. Tulkkasin alakouluikäisenä reseptiä ja kehotin lorauttamaan soossiin 12 dl siirappia, koska en hiffannut että 1/2 dl tarkoittaa puolikasta. Mutsi alkoi onneksi epäillä jo toisen desin kohdalla, että olikohan tämä nyt näin.

Toinen muisto liityy omatekoiseen simaan. Luulin, että kaapissa melskasi räyhähenki, mutta simapullojen kumiset korkit ne vain pamahtelivat kattoon ja pullot kaatuilivat kolisten.

Koska oletettavasti kärsin jostain juurettomuuskriisistä, olen saanut päähäni pakkomielteen yrittää tehdä itse simaa. Hanketta tukee se, että tänä vuonna olisin kerrankin ajoissa. Mutta uskallanko? Kun keittiö on suhteellisen uusi enkä viitsisi nolata itseäni enempää perheen edessä.

Koko prosessi vaikuttaa samanlaiselta salatieteeltä kuin leipominen (hiivan käyttö on aina vähän jännittävää). Ja valitako muovipullo vai lasipullo? (Ja mistä niitä saa?) Pitääkö korkki laittaa tiukkaan kiinni vai ei? Miksi pullotusvaiheessa pitää laittaa sokeria pohjalle? Mistä tietää, että hiivaa on riittävästi? Miten taataan poreilu? Ja ennen kaikkea mistä tiedän, että tästä tulee lapsille sopivaa tavaraa eikä kiljua?

Help! Olisi nimittäin yksi kivikovaksi jämähtänyt fariinisokeripakettikin kaapin perällä.

Sähköpyörä - ostajan opas

*Yhteistyössä Helkaman kanssa

Projektini vaihtaa pyöräilyn goretex-vermeet työvaatteisiin etenee. Kävin nimittäin viikonloppuna koeajamassa Helkaman sähköavusteisia pyöriä.

Yleisenä havaintona koeajosta oli se, että voi kun ihmiset kävisivät testaamassa näitä! Vaikka sähköpyörä on painavampi kuin tavallinen pyörä ja siksi ilman avustusta raskaampi ajaa, ero ei ole normaalikuntoiselle ihmiselle merkittävä. Sen sijaan merkittävää on se, että avustuksen kanssa ylämäkeen rullaaminen suorastaan naurattaa! Olen entistä vakuuttuneempi, että sähköpyöräilystä tulee Suomessakin varteenotettava kulkumuoto.

Ostopäätöksen tekeminen oli kaltaiselleni tekniikkanoviisille aika hankalaa, joten haastattelin valintaa varten sekä Helkaman myyntipäällikköä että Suomen polkupyörätukun asiantuntijaa. Kirjasin ylös vastauksia minua askarruttaneisiin kysymyksiin.

Helkaman pyörissä on hintahaitaria reilusta tonnista 2500 euroon. Mikä aiheuttaa sähköpyörien hintaerot?

Hinta koostuu käytetystä tekniikasta: komponenttien laadusta, akkujen kapasiteetista (vähän yllättäen akku on pyörän kallein osa) ja lisävarusteista. Kalliimmat/laadukkaammat tekniikat kuten Panasonic, Bosch ja Shimano ovat toiminnaltaan ja käyttövarmuudeltaan selvästi edellä vastaavia halvempia ja tuntemattomampia merkkejä.

Moottoreita on monenlaisia. Millainen moottori pitäisi valita?

Sähköavusteisiin pyöriin saa monenlaisia moottoreita ja kaikissa on puolensa. Yhteistä niille on kuitenkin se, että ne saavat avustaa polkemista vain 25 km/h asti (muuten ne ovat moottoriajoneuvoja). Sähköavusteisella pyörällä ei siis voi kaahata miten kovaa vain.

Helkaman malleissa moottoreita on kahta mallia: keskiössä sijaitseva keskimoottori, jossa avustus menee suoraan polkimiin / ketjuihin, ja napamoottori, joka pyörittää pyörää. Keskimoottoristen pyörien ajotuntuma ei ole kovin sähäkkä, mutta ne sopivat hyvin tasaiseen menoon ja kuorman vetämiseen.

Napamoottorillinen sähköpyörä taas on mahdollista rakentaa kevyemmäksi ja urheilullisemmaksi kuin keskimoottorinen. Napamoottorin tekniikka on edullisempaa ja siksi se on käytössä Helkaman edullisemmissa malleissa. Sellaisen voi myös asentaa tavalliseen pyörään jälkikäteen!

Mitä väliä: akku tarakalla vai keskellä pyörää?

Akun sijoittaminen alas keskiön seudulle tekee pyörästä vakaamman/tukevamman kuin tavaratelineen alle sijoitettu akku. Jos pyörään tulee kiinni lastenistuin, voisi olla fiksumpaa valita malli, jossa akku ei ole tarakalla. Nähdäkseni tällä ei kuitenkaan ole suurta merkitystä, jos pyörää käyttää tasaisessa menossa.

Mikä osa sähköpyörän tekniikasta useimmin hajoaa? Saako varaosia? 

Edullisemmissa tekniikoissa yleisimmät murheet ovat akussa ja ohjausyksikössä, kalliimmissa tekniikoissa ongelmia esiintyy erittäin harvoin. Varaosia on saatavilla kaikkiin malleihin.

Akun kapasiteetti laskee käyttökertojen ja käyttövuosien jälkeen ja se tarvitsee uusia, kun kapasiteetti on laskenut liian alhaiseksi käyttötarkoitukseen nähden. Joitakin akkuja tarvitsee ladata tietyin väliajoin vaikka pyörää ei käytettäisikään. Näin akku pysyy käyttökuntoisena muutamalla latauksella talven yli vaikka sitä ei muuten käytettäisi.

Jos pyörää huoltaa samoin kuin tavallistakin pyörää, elinkaari on sama kuin tavallisen pyörän.

Miten usein akkua pitää ladata? 

Se, miten pitkään yhdellä latauksella pystyy ajamaan riippuu akun kapasiteetista (8Ah – 16Ah), käytettävästä avustustasosta, maastosta, lämpötilasta ja vastatuulesta. Karkeasti voisi sanoa pienemmillä akuilla ajettavan 30-40 km ja isoimmilla akuilla jopa yli 100 km. Lataaminen tyhjästä täyteen kestää noin viisi tuntia (vaihtelee eri tekniikoiden ja akkujen kapasiteetin mukaan).

Voiko sähköpyörän jättää ulos ja voiko sillä ajaa sateella?

Molempiin vastauksena että kyllä voi, sähköiskun tai oikosulun vaaraa ei ole.

Mihin malliin päädyin?

Koska pyörä on pääasiallinen liikennöintivälineeni, päädyin testaamaan Helkaman kalleimpia malleja. TE28L edustaa malliston uusinta uutta ja E2800 on suunniteltu sähköpyörien Volvoksi. Molemmissa on kuitenkin laadultaan suhteellisen samaa tekniikkaa, uudemmassa mallissa vain vähän uudempaa ja tehokkaampaa.

Molemmissa on keskelle pyörää sijoitettu Panasonicin moottori, 12 Ah akku, säädettävä avustus ja todella hienot led-valot (joo, olen helppo). Molemmat mallit valmistetaan Suomessa ja hintaeroa on muutama sata euroa.

Testasin pyöriä monipuolisessa maastossa, jossa oli sekä hiekka- että asfalttitietä, jyrkkiä ylä- ja alamäkiä, tiukkoja mutkia ja kanttareita.

TE28L

• Hinta: 2490 €
• Näyttö: hieno datanäyttö, jossa usb-liitäntä.
• Design: tavanomaisen näköinen pyörä, josta miesten ja naisten malli erikseen, yksi väri molemmissa.
• Ajomukavuus: miellyttävä ja tuttu ajofiilis, ergonomiasta bonusta. Avustuksen käyttö oli helppoa, mutta jalkajarruun tottumattomalle ajaminen tökki alkuun.
• Avustus: neliportainen avustus + talutusavustus erikseen. Alin avustustaso oli hyvin kevyt ja toisaalta taas korkein taso tuntui kuin alla olisi ollut mopo.
• Lastenistuimen kiinnitys onnistuu pienellä säädöllä.
• Jarrut: käsi- ja jalkajarru.

E2800

• Hinta: 2190 €
• Näyttö: perussäätötaulu, jossa kolme avustusvaihtoehtoa.
• Design: grafiitinharmaa unisex-malli, joka näyttää sähköpyörältä.
• Ajomukavuus: huono satula pilasi tunnelmaa mutta sen saa kuulemma vaihdettua. Tämä ei ollut yhtä sähäkkä kuin kilpailijansa mutta riittävän tehokas kuitenkin. Tuntui kaarteissa ketterämmältä ja helpommalta nousta kyytiin ja pois.
• Avustus: kolme tasoa, erot pienet. Alimmallakin avustustasolla pärjää nähdäkseni aika hyvin.
• Lastenistuimen kiinnitys onnistuu helposti.
• Jarrut: käsijarrut.

Koska tekniikka oli molemmissa hyvin samankaltainen ja ajomukavuudessakaan ei ollut suurta eroa, tein päätöksen designin perusteella: vaakakuppi kallistui unisex-mallin puolelle. Näin saan ehkä houkuteltua myös Koti-insinöörin kokeilemaan vehjettä!

Seuraavaksi sitten pääsen käytännössä kokeilemaan, kuinka paljon sähköpyörän käyttö nopeuttaa työmatkaani ja lisää pyöräilypäiviä. Aion myös testata, miten paljon avustuksen käyttö vähentää kalorinkulutusta. Stay tuned!

Päiväkotien kännykkävalvonta FTW

Lueskelin uutista päiväkotilasten "kännykkävalvonnasta" innolla.

Tämä on analoginen paperiteevee. Ongelmina mm ohjelmien repeytyminen, hukkuminen ja unohtuminen.

Kummallisesta otsikosta huolimatta jutun sisältö oli positiivinen: lasten päiväkotipäivän rekisteröivästä mobiilitekniikan käyttöönotosta on ollut päiväkodissa hyötyä.

"Lasten hoitoajat on aiemmin kirjattu ruutuvihkoon ja tiedot on siirretty tietokoneelle jälkikäteen. Tämä on aiheuttanut ylimääräistä työtä." - Yle

Säästöjä syntyy myös siitä, että kertyvää dataa käytetään suunnittelussa, laskutuksessa ja jopa ennakoimisessa. Ja voittaja on lapsi! Mitä enemmän jää aikaa siihen varhaiskasvatukseen, sitä parempi.

Tämä on erinomainen esimerkki siitä, mitä tekniikka parhaimmillaan on. Asianmukaista, helppokäyttöistä ja nopeaa. Siis kerrankin saadaan tehokkuutta, jota ei revitä hoidon laadusta kuten työntekijöiden jaksamisesta tai ammattitaidosta.

Pahimmillaan tekniikka aiheuttaakin sitten juuri päinvastaista.

Huonoa ATK:ta modernista maastamme löytyy. Wilma on kömpelöhkö karvalakki, VR:n lipunmyyntijärjestelmä myy pyytämättä ja yllätyksenä tuplakalliin lipun ja Stockan verkkokaupasta ei yksinkertaisesti saa ostettua tuotetta vaikka kuinka yrittäisi. Näistä kokemuksista syntyy yleistä ennakkoluuloisuutta, tekniikkavastaisuutta ja -pelkoa.

Vihaan itsekin järjestelmiä, jotka tuhlaavat aikaani ja jättävät epävarman fiiliksen, että sainko asiani hoidettua. Viimeksi näin kävi sähköisessä kesäleiri-ilmoittautuessa - jouduin laittamaan sähköpostia perään, että tulikohan tämä nyt perille. Siis tupladuuni. Enkä suostu käyttämään firmamme matkalaskujärjestelmää, koska systeemistä jää aina joku mystisesti nimetty täppä klikkaamatta viidennellä välilehdellä, jolloin laskua ei voi hyväksyä. Mieluummin maksan vain kulut itse. Typerää sekin.

Huonot kokemukset tekniikasta johtuvat huonosta tekniikasta. Kaikki tekniikka ei ole pahasta. Se on kuitenkin sama kuin toteaisi kumisaappaat turhiksi, jos yksi merkki vuotaa.

Syypää ei ole huono käyttäjä vaan huono ostaja. Hyviäkin verkkokauppoja ja asiointijärjestelmiä on. Väitän, että suomalaiset yritykset eivät osaa ostaa IT-järjestelmiä, jotka olisi asianmukaisesti suunniteltu ja testattu. Asiakaspalvelu on tahtolaji.

Mutta hyvä Pori. Sitten kun nämä hyviksi havaitut ideat vielä otettaisiin nopeasti muidenkin kuntien käyttöön.


Ps. Toinenkin hyvä uutinen: HSL tuo vihdoin markkinoille mobiililipun, joka toimii kaikissa liikennevälineissä. Vaikutus on välitön. Lasten säästöpossua ei ole enää tarpeen rikkoa joka kerta kun lähdetään porukalla kaupunkiin.