100-400 grammaa jauhelihaa, kiitos

Olen taas törmännyt kummalliseen logiikkaan. Tällä kertaa hämmästelen lasten vaatekokoja. Käytännön ihminen ei voi ymmärtää mikä hiton koko on 62-68 tai 74-80. Mun mielestä luvut ei ole mitään venyviä käsitteitä vaan joko se vaate on kokoa 74cm tai 80cm. Vai tarkoittaako tuo että vaate on 77 cm ja joustaa? Mitäh. Kuka tästä hyötyy? Osaako joku kertoa? Ja samaan rahaan voisi joku valmistaja ottaa kantaa siihen, miksi lastenvaatteiden koot vaihtelee niin paljon? Jos vaatteet tehdään senttimetrimitalla niin onko esimerkiksi italialaisten senttimetrit lyhyempiä?? En voi käsittää. Loppumarinaksi lisään vielä, että lastenvaatteita pitäisi mitoittaa samalla tavalla kuin miesten housuja, jotta hoikkisten bodyt ei lepattaisi tuulessa.

Son maanantai.

Vai vielä ruuhkaa

Aikaa, jolloin perheen lapset ovat pieniä, kutsutaan ruuhkavuosiksi. Aika huono termi. Parempi olisi esimerkiksi moottoritievuodet tai formulavuodet. Ja ne alkavat siitä, kun elämän on saanut sillä tavalla mallilleen, että on vakituisissa töissä ja parisuhteessa saman katon alla. Sillä hetkellä ihminen nimittäin astuu johonkin madonreikään, joka heittää sinut ulos viidenkympin kohdalla.

Esimerkki. Neljä vuotta sitten tähän aikaan olin vielä suht hyvätuloinen sinkku, matkustelin paljon ja asuin kaksiossa Lauttasaaressa. Sitten tapasin ukkoni. Nyt yhtäkkiä asun Espoossa, olen naimisissa ja minulla on piakkoin vuoden ikäinen lapsi. Sen sijaan minulla ei ole harrastuksia eikä rahaa eikä matkoja eikä vapaa-aikaa ja kaikki aikaisemmin helpot asiat kuten kampaajakäynnit ja shoppailut ovat järkyttävän järjestelyrumban takana.

Että ruuhkaa my ass.

Ruutulipun jälkeen alkavatkin sitten vaihdevuodet. Toivottavasti se vaihde on vitonen eikä pakki.

Kakun paikka

Matildalla on tänään nimipäivä! Mun perheessä oli tapana juhlistaa kaikkea mahdollista kinuskikakulla - myös nimipäiviä - ja sen tavan ajattelin juurruttaa meillekin. Aina pitää juhlia kun voi, elämässä on ihan riittävästi arkipäiviä!

Viime sunnuntaihesarissa oli Kirstin palstalla kysymys, joka koski Matilda-nimen historiaa.

"Matilda tai Mathilda on muunnos germaanisesta nimestä Mechthild. Sanan alkuosa tarkoittaa voimaa ja loppuosa taistelua, joten voimakkaasta taistelijasta on kyse. Keski-Euroopassa nimen muoto on yleensä Mathilde. Lyhenteitä eri kielissä ovat Hilda, Hilde, Tilda, Tilde, ranskassa myös Maude, englannissa Maud ja Tilly sekä virossa Milda. Suomen almanakkaan Matilda tuli vuonna 1726. Matildan nimipäiväksi vakiintui vuonna 1750 maaliskuun 14. päivä eli ensi perjantaina juhlitaan Matildoja."

Tuli siis ihan vahingossa valittua tättähäärälle sopiva nimi. :)

Nyt kakkuostoksille.

Vaadimme sateenvarjoja!

Olin eilen hyvin miedosti viihteellä ja kävin pitkästä aikaa erobaarissani Sling Inissä (ilman kyseistä syytä kuitenkin). Eikös ole kivan näköistä!


Sain idean että voisin korvata puutteelliset leivonta- ja siivoustaitoni opettelemalla tekemään hyviä drinkkejä! Mun yhden ystävän mies on ihan suvereeni cocktail-guru ja niillä tarjoillaan aina tosi hienoja juomia. Mä löysin jo sateenvarjoja ja Cocktail-kirjan. Ja huomenna on perjantai.. :D

Ihme tyyppi

Yhtä asiaa mä mietin päivittäin: millainen ihminen tosta lapsesta tulee? Turhamainen? Iloinen? Pitkävihainen? Suurpiirteinen?

Luonteesta on jo pieniä aavistuksia. Tosta likasta tulee ennen kaikkea sisukas. Jeanne d'Arc. Matilda rupesi nousemaan ylös jo 7,5 kk iässä kivuliaan näköisesti - ylös kun oli päästävä, tyylistä viis. Pikku bodari myös roikkuu mummilan tuolissa pelkkien käsien varassa, aika optimistista. Mä tykkäsin ite pienenä kaivaa ylös isoja kiviä ja avata solmuja. Kynsien alla oli aina multaa ja etuhampaiden kiille lohkeili. Isänsä taas on historian kamalin inttäjä, hirveä dobermanni, joka ei lopeta ennen kuin vastapuoli on murjottu mielipiteineen henkiseen maakuoppaan. Jos siis geenit on kohdallaan, Madde sopis hienosti eduskuntaan - ja siis ehdottomasti oppositioon. Näin eduskunnan pitäis muutenkin toimia, oppositiossa pitäis aina olla samat hyvät supliikkijäärät, jotka muistaa haukkua värikkäin sanankääntein hallituksen lapsiperheiden lyömisestä ja hyvinvointiyhteiskunnan romuttamisesta säännöllisin väliajoin.

Ilmeisesti Madden huumorintaju on vähän erikoinen. Se repeilee ääneen, jos mä aivastan tai yskin. Tai jos isi naputtaa sormilla kaulastaan ratsuväkiteeman (joo, se ON hämmästyttävä performanssi!). Neuvolassa on melkein joka kerta kirjoitettu adjektiivi "hyväntuulinen". Mikä on ilahduttava piirre tässä murjottajien maassa!

Varmaan sillä on myös jotain erikoisuuksia ton huumorin lisäksi. Mun isobroidi keksi pienenä asioille omia nimiä: järvi oli uima, puhelin oli halonen (!) ja sukset oli hiihtimet. Ihan hemmetin hyviä sanoja! Periytyyköhän jotkut omituisuudet? Mähän en erota oikeaa ja vasenta vaikka mulla on muuten hyvä suuntavaisto (osasin taannoin ajaa Ylästöön niin että katsoin vain kerran kartasta missä se sijaitsee, ja tiedän aina mihin kohtaan parkkihallia auto jäi). Joudun aina tarkistamaan asian sormuksesta. Oon aika hiljaista matkaseuraa. jos joudun kartanlukijaksi kun pitää miettiä paljon etukäteen mitä mä sanon seuraavassa risteyksessä. Ai niin, kirjoitin myös kaikki numerot peilikuvana.

Humour me: mitä outoa ootte tehny pienenä? Tai suurena? Jos luulette olevanne normaaleja niin haastatelkaapa äitiänne. ;) Tai hei, mikä olis kauheinta mitä jälkikasvustanne voisi tulla? Musta olis kamalaa jos Maddesta tulis nyhverö! Onneksi siitä ei liene pelkoa.

Kettutyttö

Minussa on aina asunut pieni kettutyttö. Tämä johtunee siitä, että asuimme penskana Kirkkonummen metsissä (omakotitalossa kuitenkin) ja kasvoin hyvin luontotietoiseksi. Tunnen edelleen Suomen yleisimmän floran ja faunan nimeltä, en voinut koulussa käsittää miten joku daiju ei erota tiaisia toisitaan tai tunne piharatamoa. Toimitin myös "Mailman eläimet" [sic] -lehteä ystäväni Kirsin kanssa. Jaoin mutsin duunissa kopioimaa nidettä naapuruston postiluukkuihin pyytämättä ja yllätyksenä ja sitten laitoin laskun perään! :D Hinta taisi olla kaksi markkaa. Kyllä sen joku maksoikin, kiitos vaan kärsivällisyydestä naapureille. Fyi:

Talitiainen

Sinitiainen

Nyt lapsen tulon myötä ympäristö- & oikeudenmukaisuusteemat ovat nousseet pintaan pitkän seesteisen kauden jälkeen. Olen vähän liian laiska kahlitakseni itseni vaivaiskoivuun Vuotoksen vastustusmielessä ja luonnehtisinkin itseäni enemmänkin ilkivaltatyypiksi. Voisin hyvin lähteä sprayaamaan jokaisen vastaantulevan sinikettu-ulsterin ja tunkemaan perunoita citymaastureiden pakoputkiin.

Olen myös ryhtynyt fanaattiseksi kierrättäjäksi, uusimpana tulokkaana kierrätän myös metallin. En vain enää yksinkertaisesti voi heittää lasia sekajätteeseen, enkä salli stipluja muillekaan: viime viikonloppuna dyykkasin broidin sekajätteen joukosta kermatetran keräyskartonkipuolelle. Selvin päin. Tällä hetkellä iloitsen siitä, että Tapiolan Lämpö sai vuoden mäkätyksen jälkeen aikaiseksi tuoda jätekatokseemme keräyskartonkiastian. Woohoo!

Mutta mutta. Maailma ei ole vielä täydellinen. Yksi asia, mihin ei ilmeisesti enää kellään riitä resursseja huomioda, on melusaaste. Viittaan lehtipuhaltimiin, liikenteeseen, ylilentäviin lentokoneisiin, tv-mainoksiin, tavaratalojen hissimusiikkiin, kännykkään pälättämiseen, mankan huudattamiseen rannalla - näitä riittää. Voitteko kuvitella: yhden tutkimuksen mukaan kaupunkilaisvarpuset laulavat kovempaa kuin maalaisserkkunsa! Niiden on pakko, muuten ei tuu häitä. Näin kevätaamuisin sen huomaa selkeästi kun kottarainen karjuu palkeet punaisina ikkunalaudalla. Missä on oikeus hiljaisuuteen?? Sitäpaitsi minulla on oma lehmä allikossa kun Madde nukkuu pihalla.

Toivottavasti Matildasta tulisi äitiään räväkämpi. Olisi hienoa nähdä uutisissa kun oma tytär jahtaa keltaisessa kumiveneessä valaidenmetsästäjiä Tyynellämerellä tai blokkaa ydinjätejunaliikennettä Ranskassa. Voisi vaan peitellyn tyytyväisenä kohautella olkapäitään kauhisteleville tuttaville että sellainen se on tämä meidän tyttö.

Saa se ryhtyä lääkäriksikin.

Tässä on muuten linkki fläsäytykseen jossa voi testata oman ekoterrorisminsa tason: Ekohaaste
Mä olin keskinkertainen. Mikä vääryys.