Äitikin harrastaa

Kirjoittelin joku aika sitten lasten harrastuksista. Siis siitä, kuinka ne harrastavat kaikenlaista, vaikka niitä ei kyyditsisi mihinkään kerhoon. Olen huomannut itsekin harrastavani monia asioita, vaikka periaatteessa en harrastakaan mitään.

Juokse porosein!

Päiväkotitriathlon
Lähdet hakemaan ipanoita päivähoidosta. Pyöräiluosuus päättyy kahdeksan kilsan kohdalla kun takakumi puhkeaa, joten juoksutalutat loppumatkan. Saavut päiväkodin pihaan tummanpunaisena, solmuun menneen fillarin kanssa n. 16:59. Sitten uit hiessä loput 800 m kotiin.

Pikapyrähdykset
Juoksulajeja on muitakin. Tässä lajissa treenataan räjähtävää nopeutta yhdistettynä aistiherkkyyteen. Yläkerrasta kuuluva saksien klipsunta ("leikitäänkö kampaajaa?"), kolme vessanvetoa putkeen (putkimies tulee kalliiksi)  ja sohvan takaa kuuluva maiskutus edellyttävät ripeää toimintaa. Ja tietenkin kevätklassikko "Äiti, mulla on vähän paha olo..."

Mindfulness.
Missä mun pyöräilykypärä on? Onko Snadin villapuku pyykkikorissa? Pitikö päiväkotiin viedä rahaa tänään? Oliko aamun palaveri ysiltä vai kympiltä? Milloin kolumnin dedis on? Kuka soitti? Mitä kello on? Odotan sitä päivää, kun voin harrastaa mindemptynessiä. Nyt on vähän varattua.

Huonekalujen entisöinti
Olen erikoistunut tussi- ja kaurapuurotöihin. Osa projekteista on haastavampia kuin toiset, mutta kun sitkeästi hinkkaa, raaputtaa tai taltalla hakkaa niin kyllä se alkuperäinen kaluste sieltä esille tulee. Pintatyöt sitten vielä päälle.

Kahvakersa
Painot 12 ja 21 kg. Monipuolinen voimalaji, jossa nostellaan, kanniskellaan, raahataan, hyppyytetään, roikotetaan ja ojennetaan (rimpuilevaa) painoa kaikkiin ilmansuuntiin välilevy nitisten.

Mitäs te harrastatte?

Bisnesideoita pöllittäväksi

Aina silloin tällöin pääkoppaan tupsahtaa ideoita, joilla voisi ansaita rahaa. Jotkut ideat menevät ohi, jotkut jäävät vaivaamaan: olisiko tässä oikeasti ideaa? Puuttuuko Suomesta tällainen?

Tässä kolme ideaa, jotka pitäisi mielestäni toteuttaa.

Crepes-kioski

Syksyllä Tapiolassa piti lettubaaria ranskalainen yrittäjä. Jäin miettimään, miksi suolaisia ja makeita täytettyjä lettuja ei voisi saada vuoden ympäri. Annos valmistuu odottaessa, mukana olisi myös täysjyvä- ja kelilettu, luomumunilla tietty. Peruskattauksen lisäksi jokaisella paikkakunnalla voisi olla oma spesiaalilettu: Savonlinnan muikkulettu,  Suonenjoen mansikkalettu ja Kittilän porolettu. You name it. Tv-tuotantona syntyisi uusi ruokaohjelma: lettuyrittäjien reseptikilpailu yhdistettynä lähimatkailuun. Rahoittajana MEK. Toiminta voisi alkaa vaikka HopLopeista.

Mun suosikki: sokeri-sitruuna.

Kasvitaulu

Pidän viherkasveista, mutta en oikein tiedä, mihin niitä laittaisin. Läheskään jokaisessa asuntomme huoneessa ei ole ruukun mentävää  ikkunalautaa - ja jos onkin ikkunoista vetää talvella niin, että ne pakastuvat. Eikö kasveista voisi tehdä sisustustauluja? Tämä olisi teknisesti viherseinän (joita muuten testataan ilmanpuhdistajina) ja sellaisen keittiöyrttikasvattamon välimaastoa, ei siis pelkkä seinään kiinnitettävä teline. Taulussa voisi olla myös kasvien viihtymistä edistävä valo, jolloin taulu toimisi myös tunnelmalamppuna. Asetelman saisi tilata valmiina (monia eri kokoja) tai designata itse - koriste tai hyötykasveja. 

Vähän tähän tyyliin, mutta kasvia laajempana pintana ja sellaisella kastelusysteemillä ja valolla.
KUVA: Flickr / BinaryApe

3. Älypuhelinsovellus "Pariton"

Tämä tuli mieleen, kun Skidin uikkarit eivät enää olleetkaan kyydissä, kun tulimme uimahallista kotiin. Olivat tipahtaneet tavaratilasta jonnekin matkan varrelle. Älypuhelimeen pitäisi saada sovellus kadonneiden lastentarvikkeiden ja niiden omistajien yhyttämiseen. Yksinkertaisimmillaan tämä olisi hyvin simppeli kuvapalvelu: aina kun näet maahan pudonneen kurahanskan, nallen, pipon, tuttipullon whatever, otat siitä kuvan ja lataat palveluun. Palvelu ottaa sijainnin automaattisesti ja kamoja voi etsiä kartan kautta. Mitään mainosmyyntiä kummallisempaa ansaintalogiikkaa en ole tähän vielä keksinyt - tiedä sitten, riittäisikö käyttäjämäärät. Myös rehellistä löytäjää olisi kiva jotenkin palkita. Jokaisesta kuvasta saa mainosrahoilla kustannetun kahvikupposen vaikka R-kioskilta.

Irtisanoudunko? Irtisanoudutko itse? Vai onko nää jo olemassa?

Ajatuksia fillarikommunismista

Kanssavaltuutettu Timo Soini piti maanantain sessiossa kiinnostavan puheenvuoron (alkaa osasta 2, kohdasta 1:43:22.). Hän intoutui metrokeskustelussa puhumaan yksityisautoilun ihanuudesta ja siitä, että hän ei kuulemma "koskaan aio alistua fillarikommunismiin". Jälkimmäinen ilmeisesti liittyy jollain tavalla kaupunkibulevardeihin.

Timppa. Minulla olisi nyt sinulle pari asiaa, ihan näin kommunistina.

Aloitetaan perusasioista. Kun se päivittäinen liikunta on aivan kiistatta terveysteko. Valitettavasti. Minun perseeni leviää liiasta istumisesta ja niin käy monelle muullekin. Ja lihominen tulee näillä karjalageeneillä kalliiksi. Ehkä olet Timppa kuullutkin siitä, että erikoissairaanhoito lohkaisee tänäkin vuonna Espoon budjetista ison loven. Siis nämä sydärit, liikalihavuuden aiheuttamat aineenvaihduntasairaudet sun muut tekonivelet.

Siinä erässä ei paljon kaupunkibulevardit paina.

Toiseksi. Vaikka olen kaupungin leivissä täysi keltanokka, kokemukseni kaupunkiliikkumisesta on sinuun verrattuna aika kova. Perheessämme on auto, jota käytetään mummilavisiitteihin ja mökkimatkoihin. Lisäksi kävelen kauppaan, päivähoitoon ja Alkoon, työmatkapyöräilen (aloitin taas!) 80 km viikossa, hyppään sadesäällä bussiin tai KutsuPlussaan, singahdan junalla valtuustoon ja huristelen taksilla ravintolasta kotiin. Tätä juttua kirjoitan ratikassa.

Että anteeksi nyt Timppa, mutta ihminen, joka osaa vain laittaa webaston päälle, on minun nähdäkseni rajoittunut kuin... noh, vaikka kommunisti.

Jaksa Timppa vielä hetki. Ymmärrän hyvin, että edustat yhden asian puoluetta, jossa muiden huomioiminen on vähän vaikeaa. Perheellisenä ihmisenä sinun lienee helpompi ajatella asiaa tulevien sukupolvien näkökulmasta. Kun kysehän ei oikeastaan ole sinusta vaan isosta kuvasta, eikö niin? Siitä, mihin tämä yhteiskunta kannustaa ja millaisen kaupungin me lapsrakkaille jätämme. Jos ei itse halua/pysty/osaa fillarin satulassa istua, olisiko kuitenkin fiksua iloita siitä, että muut tekevät niin? Ja että siihen on mahdollisuus.

Muista horisontti, Timppa. Muuten saattaa kypärä valua silmille.

Kotityöt exceliin

Listasin viime syksynä viikon ajan syitä aikuisten riitoihin. Tiesin lopputuloksen jo etukäteen: riitojemme aiheet ovat turhia pikkuasioita, väärikäsityksiä ja ikuisuusaiheita. Ärsyttävimpiä ovat ne riidat, joita tulee joka päivä. Näiden otsikkona ovat usein kotityöt.

Koti-insinööri, ratkaisukeskeisenä ihmisenä, ehdotti, että kokeilisimme selkeyttää hähmäistä tilannetta laittamalla kotityöt exceliin. Mitä minä teen? Mitä sinä teet? Kaikki arjen pyörittämiseen liittyvät työt listataan ja niille arvioidaan viikoittainen ajankäyttö. Sitten työt jaetaan niin, että molemmille tulee sama määrä kotityöaikaa.

Ehdotus oli mielestäni lähinnä hupaisa, mutta suostuin kokeiluun. Mitä ihmeen väliä nyt jollain taulukoinnilla on. Ei se pesukone pyöri yhtään useammin xls-muodossa.

Eikä pyörikään. Mutta riidat ovat vähentyneet melkein nollaan. Excelin ansiosta se minä teen paljon enemmän -fiilis on deletoitu. Minä hoidan pyykit ja astiksen, koska Koti-insinööri hoitaa kaupan ja ruoanlaiton. Postit minulle, roskat sinulle, lastenvaatteiden sortteraus minulle, pullojen vienti sinulle. Oli kyseessä sitten kukkien kastelu, pihatyöt, lamppujen vaihto tai sohvapäällisten pesu, vastuuhenkilö löytyy.

Kun otsaa kalvava marttyyrinkruunu on poissa, voi jäpättämisen sijaan keskittyä hoitamaan ne omat hommansa. Luonnollisesti voi tehdä homman jos toisenkin kumppanin puolesta, ei se niin nokonuukaa ole. Mutta se on silloin joustavuutta eikä mikään lisäkatkeroitumisen aihe.

Jotkut tehtävät hoidetaan toki markkinatalouden säännöillä. Meillä käy siivooja. Satunnaisesta silittämisestä veloitan edelleen kaksikymppiä per paita (tarjouksena kaksi viidelläkympillä. Housut maksavat miljoonan.)

Toki riidat myös vähenevät huomattavasti, kun lapset kasvavat ja arki helpottuu. Korttitalon pystyssäpitäminen on paljon vähemmän kuormittavaa, kun huuto vähenee, jollain ei ole koko ajan räkätautia ja yksi kulkee itsenäisesti koulun ja kodin väliä. Mutta joskus kannattaa aktiivisesti kokeilla uutta ja tehdä niin kuin ei ole ennen ollut tapana tehdä.

Hitto vie. Alan uskoa insinöörikoulutuksen olevan maailmaa pystyssäpitävä voima.

Harha nimeltä kasvatusneuvo

Toinen lapsi on avannut silmäni parista asiasta.

Ensinnäkin olen tajunnut, että samasta geenivarastosta ja samoilla kurinpidollisilla reunaehdoilla voi kasvaa kaksi ihan erilaista ihmistä. Toiseksi olen havainnut, että koko vanhemmuuskokemukseni sanelee kersa. Kasvatuslogiikkani ei siis voi olla kovin vesitiivis.

Vääriä johtopäätöksiä valottaa pieni ajatusleikki.

1. Jos esikoinen olisi ainoa lapsi, uskoisin, että...

• lasten päiväunet ovat joku kiero salaliitto. Vauvana päikkärit kestävät 20 minuuttia ja kahden ikävuoden jälkeen ne loppuvat kokonaan.
• kaikki lapset jäävät huutamatta päivähoitoon. Selkeästi osoitus äärimmäisen hyvästä kiintymyssuhteesta.
• lapset alkavat puhua sujuvasti 1,5 vuotiaina, jos niille vain lukee riittävästi satuja.
• olen loistava pottakouluttaja. Vaippa vain otetaan kaksivuotiaalta pois ja pissit tulevat sen jälkeen pottaan - myös yöllä. Voilá!
• lapset voi hyvin ottaa kolmevuotiaina fine dining -paikkaan, koska olemme pitäneet niin hyvää kuria.
• jäähypenkki on ratkaisu kaikkeen huonoon käytökseen. Sitä ei tarvita kuin pari kertaa ja kas lapsi lopettaa turhan temppuilun.

2. Jos taas kuopus olisi ainoa lapsi, uskoisin, että...

• kaikkien kannattaa lukea vauvamanuaaleja. Lapset toimivat juuri kuten kirjoissa luvataan, esim. nukkuvat kolmen tunnin päiväunia.
• päivähoitoon totutteluun kannattaa varata puoli vuotta. Sen kun jaksaa, huuto alkaa olla enää satunnaista.
• ihmiset, jotka eivät käytä vauva-aikaa hyväkseen, ovat saamattomia. Tässähän voisi vaikka kirjoittaa kirjan! (Ja kirjoitinkin.)
• pottakoulutus kannattaa aloittaa vasta viisivuotiaana.
• lapselle voi syöttää kotiruokaa jo puolivuotiaana, sillä ne maistelevat mielellään uusia makuja, nauttivat ruuan rakeisuudesta ja niillä on hampaitakin jo aimo läjä.
• jäähypenkki on hyvin kyseenalainen rangaistusmetodi, koska kersa ehdottaa sitä itse ja ottaa siellä hyvällä mielellä päiväunet. Huutaminen toimii paremmin.

Huh. Onneksi se kolmas lapsi jää tekemättä. En varmaan uskaltaisi kirjoittaa tähän blogiin enää mitään.