Tietoa mainostajalle ›

20.3.2013

Ohukainen ja ohukainen

Säännöllisin väliajoin joku kehtaa väittää, että lasten ruokatottumukset ovat kasvatuskysymys. Kyllä eivät ole. Ruokailussa saman perheen kersat voivat nimittäin olla kuin yö päivä. Ihan samoilla safkoilla, samoilla ruoka-ajoilla ja vippaskonsteilla.

Skidin kanssa olen tapellut ruokailusta 5,5 vuotta. Tyyppi ei edelleenkään erota nälkää janosta, eikä osaa sanoa, ronkkiiko ruokaansa siksi, ettei ole nälkä vai siksi, että ruoassa on jotain vikaa (vai molempia). Omena vie nälän neljäksi tunniksi, joten välipaloja ei voi antaa. Mitään uutta tämä epäilevä Tuomas ei kokeile vapaaehtoisesti. On itse todennut, että maut pilaavat ruoan (paitsi, jos kyseessä on sokerin maku), mutta toki myös värit ja koostumus häiritsevät. Ja jos ipana on vähänkin kipeä, mitään ei mene alas, viikkoon.


Snadi taas on aivan toista maata. En ollut tätä ennen tajunnut, että lapsi voi todella kiukutella nälkäänsä. Pikkusisko myös syö ihan mitä tahansa -- kotiruokaa, eineksiä, raakaruokaa ja puuroa, myös papuja, sieniä ja avokadoa mukisematta -- soseena, rakeisena tai kokonaisena. Makustelee, pureskelee, tarkastelee. Kuin tätä ruokamyönteisyyttä kompatakseen, sillä on kaikki hampaatkin olleet suussa jo vuoden ikäisestä. Lusikalla tyyppi on syönyt jo monta kuukautta. Ja jos lusikka viipyy, se alkaa lappaa ruokaa suuhun sormin.

Yksi- ja viisivuotias syövät annoskoossa mitattuna saman verran, paitsi että pienempi syö lisäksi vielä välipaloja. 

Onko tällä sitten mitään korrelaatiota kasvamiseen? Ei! Molemmat kasvavat tasaisesti, hoikkina. Syksyllä Skidi skippasi yhden vaatekoon kokonaan ja hujautti muutamassa kuukaudessa 6 senttiä pituutta. En tajua, mistä se repi raaka-aineet. Ehkä se yhteyttää.

Kyttään tietenkin myös Snadia. Syökö se liikaaTuleeko siitä lihava? Ei. Miinuskäyrällä on tämäkin. Lääkäri ehdotti tarkistuspunnitusta ja käski antaa enemmän ruokaa. Missä välissä? Pitääkö se herättää yöllä kermakakulle?

Tiedän, että painokäyrät ovat keskiarvoja. Jonkun on oltava ylä- ja jonkun alapuolella. Päänvaivaa on tarjolla tasapuolisesti molemmissa päissä.

78 kommenttia:

  1. Olen joskus ennenkin kertonut, että meilläkin menee ruokailut juuri näin. Esikoinen sanoo "en syö" ihan kaikelle ja kuopus samojen annosten edessä "lempiruokaani" :P

    Nythän kasvukäyriä on päivitetty, jospa meidänkin hoikkikset olisi nyt juuri oikealla kohdalla käyrillään ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eiks kasvukäyriä päivitetty just siihen "väärään" suuntaan eli vastaamaan sitä että lapset ovat nykyään isompia? Eli meidän kersat putoaa jonnekin nälkäkurki-kategoriaan. O_o

      Poista
  2. Hahahah, ihan kuin meillä! Tytötkin suurin piirtein saman ikäiset. Isompi sörkkii ja piipertää ja maha on teelusikallusesta täynnä ja nuorempi kiskoo ruokaa, puuroa ja muuta emmettä ihan käsittämättömiä määriä. En tajuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen luovuttanut että koskaan lapsista mitään tajuaisin.

      Poista
  3. Suora kuvaus meidän tyttöjen (1v2kk ja 4v) ruokailuista! Isompi ilmoittaa ja ennen pöytääntuloaan, että "minä en muuten sitten ainakaan syö!" ja pikkusysteri lappaa suuhunsa omalla lusikallaan kaiken ja mielellään niiden lusikallisten välissä äitin pitää olla kärppänä lapioimassa myöskin ruokaa neidin suuhun. Kaikki menee, paitsi pavut, mutta nekin hän ottaa nätisti pois suusta ja asettelee sievästi lautasen reunalle :D
    Isompi on kyllä mennyt aina pituudessa ja painossa reippaasti plussakäyrillä mutta omalla käyrällään kuitenkin, eli ei ole ylipainoa. Pienempi menee tasan nollakäyrällä.

    Kiitos muuten todella hyvästä blogista! :) seuraan aktiivisesti mutta nyt vasta kommentoin ekaa kertaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on jotenkin aina niin palkitseva se epäluuloinen "mitä tää on?".

      Poista
  4. Oi! Kohtalotovereita!

    Esikoinen 5v törkki tänäänkin ruokaansa, ja yritti keksiä tykkääkö mistään tekemästäni ruuasta. Ei kuulemma tykkää. Ollaan tapeltu syömisestä ensimmäisestä maitokulauksesta lähtien.

    Kuopus 3v on aina syönyt lautasensa tyhjäksi sillä välin, kun kinaan isomman kanssa, pitääkö syödä sitä ja tätä ja kuinka paljon. Lempiruokaa kysyttäessä, tykkää aina juuri siitä näkyvillä olevasta sapuskasta.

    Tunnistan myös tuon joka tapauksessa kyttäämisen itsestäni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kohtalotovereita todellakin! Ah, voisin kirjoittaa katkeran postauksen siitä, kuinka esikoinen on tappanut kaikki haluni tehdä ruokaa.

      Poista
    2. Kyllä, täälläkin on kuollut palava into vääntää mitään makaronilaatikkoa kummempaa!
      T. Pavunnoukkijan äiti

      Poista
    3. Veitte sanat suustani, inhoan nykyään ruuanlaittoa yli kaiken, siitä kun tulee poikkeuksetta murskaavaa palautetta jälkikasvulta, paitsi jos lautasella on pelkkää pastaa, aarggghh...

      Poista
  5. Kermakakulle :D

    Meillä se ainut syö vähän kummallisesti, välillä kauheasti, välillä ei mene mitään. Sosehernekeitto oli sen mielestä ihan kauheaa, mutta kanelilla maustettu sieni-pinaattipilahvi tosi hyvää. En ymmärrä lapsia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei näistä ota selvää. Ärsyttävää on myös se, että analysointitaidot ovat niin julmetun alkeelliset. Ruoka on vain "pahaa", vaikka rse oikeasti olisi liian kylmää. Hmph.

      Poista
  6. Joo, meillä kaksoset - ja vaikka kuinka koettaisi kohdella yksilöinä, niin kyllä niille nyt samaa ruokaa tarjotaan samoissa olosuhteissa - ja on kyllä syömisten suhteen kuin yö ja päivä. Toinen veti alle vuoden vanhana naama hymyssä homejuustoa ja toiselle taas on kaikki pastaa eksoottisempi (ja siis pelkkää pastaa, ei nyt mitään kastikkeita) usein liian vaikeaa edes maistettavaksi. Ja tietysti se nirso kasvaa reippaammin kun reipas syöjä. Mene ja ymmärrä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tästä! Kaksoset ovat parasta mahdollista tutkimusaineistoa!

      Poista
  7. Meillä on ollut kolmen pojan kanssa vääntöä ruokailusta. Esikoisen lempparia oli pienestä asti ranskanperunat ja pihvi, kunhan oppi ettei ruoan tarvitse olla ihan sileää. Hieno kurkku...Kaksosilla meni tasajako niin, että toinen söi perunat ja toinen lihat annoksista. Heillä taisi olla yhteinen ruoansulatus. Ja toisen kaksosen lempiruoka 4-vuotiaana oli homejuusto ja lempijuoma vichy. Siinä moni aikuinenkin nikotteli. Silti ovat kasvaneet kaikki tasaisesti ja hyvin. Kyllä lapsi aina jostain sen ravintonsa ottaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, meillä kanssa pistää epäilemään, että kaksosilla on yhteinen ruoansulatus.:D Esikoinen on ihan kaikkiruokainen, ja tietysti ehdin jo taputtamaan itseäni olkapäälle, että kyllä tää on vain kasvatuksesta kiinni - joopa joo.

      Poista
    2. Haha, mut toihan on kätevää et lautanen tyhjenee yhetisvoimin. ;) Tämä toinen lapsi kyllä pudotti hartioiltani aika ison apinan, joka esikoinen kanssa oli sinne istuttanut. Syy ei ollutkaan minussa. Wohoo!

      Poista
  8. Miksei kukaan herätä mua keskellä yötä kermakakulle?? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tämän minäkin haluaisin tietää! :)

      Poista
  9. Meilläkin pikku neiti 1 vuotta ja 2 kuukautta vetää ihan uskomattomia määriä ruokaa, mutta kasvu on nolla käyrän alapuolella. Ihme pikku sintti ihan uskomattomista ruuista huolimatta.... Kakkii tosi välillä kolme neljä kertaa päivässä, ehkä se menee sinne? Iso veli 4 vee taas, söi viimeiset kolme vuotta kuin hevonen, paljon ruokaa upposi hoikkaan ja pitkään kaveriin. Syö ja söi ihan mitä vain. Mut nyt syö varmaan vähemmän kuin siskonsa... Iltapalalla pikkuneiti vetää tupla satsin puuroa verrattuna veljeen, jolla on ongelmia jo sen pienen annoksen kanssa...

    Ruokahalu vaihtelee kyllä kausista toiseen. Tosin esikoisen kanssa luovuin uskosta kausi vaihteluun, kun söi kolme vuotta tolkuttomia määriä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kyllähän se panos-tuotos suhde on tietysti olennainen. Ja meilläkin siis molemmat -20 käyrällä.

      Poista
  10. Heh, meillä esikoinen on hoikka, vaikka syö kuin hevonen. Kuopus on paljon pieniruokaisempi. Esikoinen on käppyröiden mukaan alipainoinen, kuopus normaalipainoinen.

    Selitys löytyy potasta. Kuopus käyttää ravinnon paljon tehokkaammin, esikoinen tuottaa runsaasti kansan tuotetta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin se menee, kuopuksen ensimmäinen yhdyssana oli "kakkahätä". ;)

      Poista
  11. Kolme tytärtä ja kaikilla täysin erilaiset ruokailutavat. Ja kokemukseni mukaan ruokailutavat myös muuttuu ikäkausien mukaan. Välillä ronklataan ihan perusruokien kanssakin ja välillä menee ihan kaikki.

    Kaikkea meillä tarjotaan lapsille ja yleensä uusia ruokia pyydän edes maistamaan. Ja joskus niitä vanhojakin inhokkiruokiakin, koska maku muuttuu iän myötä.

    Noista kasvukäyristä... olen täysin allerginen niille ja niitä kommentoiville terveydenhoitoalan "ammattilaisille"!
    Tytöt on pienestä pitäen urheilleet paljon ja myös syövät hyvin ja paljon. Siitä huolimatta ovat hoikkia ja aina saan tekkareilta kuulla, että syövätkö tarpeeksi, tytöt on liian hoikkia, liian pitkiä painoon nähden tai liian lyhyitä jne.

    Pahimman raivarin sain pari vuotta sitten silloin 8-luokalla olleen tyttären puolesta. Terkkari valitti asiasta jatkuvasti (joka kerran kun tyttö terkkarilla kävi muista syistä) tytön pituudesta (tyttö on ollut aina pienikokoinen), niin että tyttö ahdistui totaalisesti. Voitte kuvitella, että 14 v ei oikein ymmärrä mitään ulkonäköön kohdistuvia kommentteja... Soitin terkkarille ja kielsin kommentoimasta enää millään lailla näitä pituus/paino ym. asioita. Kuulemma ei ollut ymmärtänyt, että aiheuttaa ahdistusta tytölle. En voi kertakaikkiaan ymmärtää, että "ammatti-ihmiset" ei tajua tälläisiä asioita ilman vanhemman kommentteja.

    Huvittavinta jutussa oli, että suurinpiirtein heti tuon soittoni jälkeen tyttö otti ja kasvoi toistakymmentä senttiä noin puolessa vuodessa ja on nyt jotain 165 cm pitkä eli ihan normikokoinen nuori nainen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kukaanhan ei pituudelleen juuri mitään voi, puututaanko siihenkin noin tylyin sanakääntein nykyään terkkarin toimesta? Vai oliko takana epäilys siitä, ettei tyttö syö tarpeeksi ja kasvu takkuilee siksi?

      Itse en kasvanut ala-asteen jälkeen senttiäkään, vaan jäin alle 160cm "pitkäksi" nysäksi, mutta en muista terkkarin koskaan sitä kommentoineen. Minä vain olin ja tulen olemaankin lyhyt, ei siitä ruvettu nokkimaan.

      Poista
    2. Niinpä.... ei voi pituudelleen mitään. Ja jos terkkari olis menetellyt oikein olis varmaan soittanut minulle eli vanhemmalle huolestaan eikä höpötellyt asiasta koko ajan tytölle.

      Homma meni niin pitkälle, että terkkari oli sitä mieltä, että tyttö pitää laittaa hormonitutkimuksiin ja tästäkin puhui vaan tytölle ei huoltajalle.

      Ihme touhua, ihan kuin tuon ikäinen jo osais kaikki asiansa itse hoitaa...

      Niin ja vielä, tämä ei ole ainoa tapaus kohdallani ja olen tutuilta kuullut, että samansuuntaista kommenttia vanhemmat saa, joten kyllä mä vähän oletan, että kyse on aika yleisestä käytännöstä.

      Poista
    3. Niin ja vielä tuosta syömisestä, tyttö söi kuin "hevonen" eli 7 kertaa päivässä välipalat mukaan laskettuna. Tmä siksi, että urheili 6 kertaa viikossa ainakin 2 h kerrallaan. Terkkari ei vaan uskonut tytön kertomusta. Ja olishan se silmillään nähnyt, että ei ole mikään laiheliini vaan lihasta löytyy.

      Ja tyttö oli aina ollut pieni ikäisekseen, mutta kun "vanhemmat on pitkiä" piti kuulemma tytönkin olla. Meillä pituusgeenit on perinyt keskimmäinen 13 v , nuorimmalle 9 v just terkkari valitti edellisessä tarkastuksessa, että on liian lyhyt... Huoh !

      Selitä näitä nyt sitten lapselle jälkikäteen, kun itse et ole paikalla tarkastuksessa.

      Poista
    4. Voi ei! Aika ärsyttävää, varsinkin kun näitä kasvupyrähdyksiä tulee ihan pyytämättä ja yllättäen. :( Joka tapauksessa jos terkkari epäilee jotain häiriötä niin ei siitä nyt lapselle avauduta.

      Poista
    5. Teini-ikäisen pituuskasvua seurataan mielestäni nykyisin kaikkien kohdalla, ellei ole selkeästi jo "aikuisten pituudessa". Tässä on ihan pointtinsakin, koska jos tiettyyn ikään mennessä (en kyllä enää muista mikä se oli, oisko ollu just toi 14) ei ole tullut kasvupyrähdystä ja on alle 150cm pitkä, on kohonnut todennäköisyys sille, että pituuskasvu on oikeasti häiriintynyt, ja asiaa on syytä tutkia.

      Homman validius ei tietenkään poista sitä faktaa, että on todella huonosti hoidettu, jos tätä vaan sille teinille kommentoidaan, eikä ensisijaisesti sen vanhemmille.

      Poista
    6. Tyttö ei ollut alle 150 cm ja oli kasvanut ihan tasaisesti koko ajan omilla käyrillään ja ollut aina pieni ja siro ikäisekseen. Ainoa peruste terkkarilla oli, että kun vanhemmat on noin pitkiä (168 ja 185cm) niin lapsenkin pitäis olla.

      Pituuskasvuun vaikutti varmasti tytön luisteluharrastus, treenimäärät on lajissa sen verran suuria, että monilla luistelijoilla kasvu hiukan myöhentyy.

      Eniten mua tosiaan ärsytti tuo, ettei vanhemmille puhuttu koko asiasta ainoastaan nuorelle.

      Poista
    7. Tuo "lapsen pituuden ennustaminen" on kyllä -anteeksi nyt vaan- joskus ihan huuhaatoimintaa, ainakin jos metodi on edelleen sama kuin viimeksi kun olin asian kanssa kosketuksissa... Silloin nimittäin neuvolassa kysyttiin, että miten pitkä on äiti ja miten pitkä on isä, ja tästä laskettiin -I kid you not- keskiarvo! Ja se oli sitten se lapsen tuleva pituus... Tulos oli sitten yli 10cm enemmän kuin mikä todellinen lopputulos, minkä ois ehkä voinu arvata jos olis yhtään otettu huomioon että a) isä oli suvussaan aivan poikkeuksellisen pitkä henkilö, ollen reippaasti yli suomalaisten miesten keskipituuden ja b) kummankin vanhemman suvussa naiset oli järjestään alle suomalaisten naisten keskipituuden. Yllättäen tyttären pituudeksi jäi melko tasan sama, kuin lyhyehköllä äidillään.

      Mut hei, ainakaan sen tytön kasvutahdista ei valitettu koskaan, eli jotain laatuakin ilmeisesti osui kohdalle sitten myöhemmin.

      Poista
  12. Junnu oli iso syntyessään. Junnu oli myös kova syömään. Neuvolantäti kröhisi, että jospa äiti ei antaisi hirveästi ruokaa, kyllä lapsi ilmoittaa milloin se on täynnä! No ei tuo lapsukainen, se voisi syödä kypsässä alle vuoden iässä vaikka elefantin yhdeltä istumalta, jos vain annettaisiin.

    Kätevä juttu on se, että jamppa on jo monta kuukautta syönyt jotakuinkin tismalleen saman määrän. Luulisi sen laihtuvan tai jotain, mutta kasvaa vieläkin rotevana ja isokokoisena. Mutta kun eivät vanhemmat ole mitään siroja kevyitä tikkuja, niin turha kai on lapsestakaan odottaa linnunluista balettitanssijaa- sama miten sen ruokailua muuttaisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, tuo "lapsi kyllä ilmoittaa" on tosiaan vähän haastava periaate. Kyllä Skidikin joutuu syömään vähän vaikka ihan heti ilmoittaakin että yhtään ei ole nälkä.

      Poista
  13. En syönyt skidinä mitään. En siis mitään. Mutsi vei mut lääkäriinkin jotain parivuotiaana, kun mikään ei pudonnut ja olin ihan kukkakeppi. Lääkäri oli todennut että terve tyttö, kai se sen syö minkä tarvitsee. Muistan itse, kuinka mutsilla ja faijalla paloi mun kanssa käpy kun nirsoilin jonkun lihakeittolautasen äärellä. Ai niin - en nukkunutkaan. Parin tunnin nukutusrituaali kuulemma joka ilta.

    Joten voi sitä vahingonilon määrää, kun aloin itse odottaa ekaa kersaa: "Kohta saat maistaa omaa lääkettäsi, istua nukuttamassa tuntikausia ja tapella ruokailujen kanssa. Voi että kuule, kohta se taistelu alkaa, ohhohhoo." Olen kieltämättä vähän huvittunut, kun molemmat muksut on aina syöneet ja nukkuneet aivan mainiosti. Myös se 2-vuotias ripakinttu tyttö, joka on kuulemma kuin kopio musta kaikin puolin. Noin siis muuten. Kiitos kannustuksesta äiti. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apua. Mä kyllä ymmärrän sun mutsiakin, toi syömättömyys on traumatisoivaa! Mut ethän sä nyt varsinaisesti ole helpolla päässyt, jos se nyt vähän mummia lohduttaa. O_o

      Poista
    2. Heh, minä kans pienenä huolehdin hoikasta uumasta aikuisiällä; jokainen muhun uponnut maitomillilitra merkittiin saavutuksena ylös, ja olin pariin otteeseen nenämahaletkuissakin. Eipä tainnut olla ruokaa, jonka olisin mukisematta syönyt. Opettelin 15-vuotiaana syömään keittoja ja kastikkeita, 18-vuotiaana kypsennettyjä kasviksia. Nykyään perheen kesken voidaan jo vähän nauraakin sille, että huusin ensimmäiset viisi vuotta elämästäni. Äiti sai viedä mut lastenklinikalle pariksi yöksi niin, että se raukka sai nukkua ees pari yötä.

      Olin tietysti myös paljon kipeänä, mikä selittää käyttäytymistä. Painajaislapsi!

      Poista
  14. Arvelisin, että kasvatus alkaa vaikuttaa vasta siellä kouluiässä, kun syömiseen liittyy lapsen osalta enemmän tiedostamista. Se kasvatus, jolla on vaikutusta, ei ole niinkään sitä opettamista ja tolkuttamista, vaan kaikki arjen käytännöt ja vanhempien oma esimerkki opitaan. Kaikessa yksinkertaisuudessaan: jos kotona on syöty kasviksia, oppii lapsi suhtautumaan niihin luontaisena osana ruokavaliota, vaikka monta monta vuotta kitisisikin niitten syömistä vastaan. Jos kotona syödään usein eineksiä, joutuu lapsi aikuisena tietoisesti opettelemaan syömään terveellisempää ruokaa, eikä välttämättä silloin sitä motivaatiota löydä. Jokainen lapselle tarjottu ruoka-annos on osa tuhansien toistojen sarjaa, josta ne ruokailutottumukset muodostuvat.

    VastaaPoista
  15. "Yhteyttääkö se?" :D

    Meillä on ollut vähän pullukka (ei siis musta, mutta käyrien mielestä) esikoinen ja nyt kun se on ennen 3-vuotispäiväänsä hoikistunut ihan hirveästi ja housut tippuu päältä, niin se on vieläkin + -käyrällä. Luulin sitä jo ihan rimpulaksi. ;) Jokainen kai geeneillään...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ja näitä kasvukausia tulee ja menee. Välillä jumitetaan tieyssä koossa ja välillä kaikki sukkikset roikkuu polvissa. Hirveen kivaa tää lastenvaate-ennakointi. MITÄÄN ei kannata ostaa etukäteen, ainakaan uutena.

      Poista
  16. Hei!

    Meillä ovat erilaisia kaikki neljä sekä varreltaan että ruokailutottumuksiltaan. Esikoinen on hoikka kuin pavunvarsi ja syö kuin varpunen, kaksi kertaa oman painonsa. Toinen, poika, syö vähän, superkranttu, hoikka. Kolmas, tyttö, mallia atleetti, ollut samanlainen aina. Hoikka siis, mutta voisi nostaa vaikka hevosen kuin Peppi. Urheilee niin paljon, että voisi syödä ihan miten paljon vain. Sitten tulee hännän huippu, ylipainoinen :(. Äitinä en ole ylipainoinen, en ole ikinä tupakoinut, ensimmäinen puolitoista vuotta meni kasvuserannassa, kun tyttö ei kasvanut tarpeeksi. Ensimmäinen ja ainoa meidän perheessä, jota on täysimetetty puolivuotiaaksi. Kun kuopus lopulta alkoi kasvaa, teki se sitä molempiin suuntiin. On erittäin isokokoinen tyttö sekä painossa että pituudessa. Voi kunpa tähän keksisi jonkun viisasten kiven! Tytölle ei anneta santsikierroksena kuin salaattia eskarissa, karkkipäivä on kerran viikossa, samoilla mielestäni kohtuullisen terveellisillä ruuilla mennään kuin muutkin meidän perheessä ja liikkuukin mielellään. Koulu alkaa. Huolestuttaa. Kiusataanko sitä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No teillä on kyllä kieltämättä kohtuullista hajontaa. Nää ulkonäkökysymykset ja koulu on kyllä haastava yhdistelmä. Ootteko koskaan käyny missään tutkimuksissa? Jos kyseessä on joku hormonihäiriö?

      Poista
    2. Mun laps oli pienestä pitäen pullukka, joskus vähä enempi välillä vähemmän. Kouluiässä alettiin kiinnittämään huomiota painokäyrään. Tähän Väliin lielä se, että lapsi on aina rakastanu liikuntaa ja ollut luokkansa parasta A-luokkaa lajissa kuin lajissa. Niin sitten löytyikin lopulta kilpirauhasen vajaatoiminta. Käytiin erilaisissa tutkimuksissa, ravitsemusterapeutilla yms. Ruokavaliokin oli just oikea,ei liikaa herkkuja, vaikka moni varmaan ajatteli niin. Lääkitys alotettiin ja seurannat, sen jälkeen kaikki painokäyräkin alkoi tasoittumaan.

      Poista
    3. Tutkittu on ja seurattu. Ikäisekseen iso. Nyt ei kasvukäyrät enää sojota suoraan ylöspäin. Tuota kilpirauhasta voisin taas kysäistä, kun seuraavan kerran käydään. Luulen kyllä, että se on katsottu ensimmäisenä, kun kaikki harvinaiset sairaudetkin on suljettu pois ja röntgenit otettu. Ravitsemusterapeuttikaan ei osannut sanoa juuta eikä jaata. Näillä mennään...

      Poista
    4. Tässä teille kirjoitukset jotka ärsyynnytte kasvukäyristä. Ei niillä ole tarkoitus ketään ärsyynnyttää vaan niiden avulla voidaan saada viitteitä mahdollisista sairauksista.

      Poista
  17. KIITOS, KIITOS, KIITOS!!!!

    Lähes kivi putosi sydämeltäni ;) Juuri ihmettelin ääneen lapselle miten voi olla täynnä parista lusikallisesta, kun oli ihan hiiirveä nälkä. Teenkö huonoa ruokaa? Onko rytmi väärä? Mitä ihmettä teen väärin? Miksi lapsi ei syö? Miksi vain suklaa on nam, nam?

    Ehkä en siis yhtään mitään. Kuulostaa niin samalta. Maut pilaa ruoan ;)

    Sanoinko jo kiitos!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei kestä! Vertaistuki on hinnatonta. :)

      Poista
  18. Minä yritän reilu 1v lapsellenii tarjota monipuolista ravitsevaa ruokaa, joita hän suvaitsee pari lusikallista ehkä maistaa. Pari kertaa on saanut makkaraa/nakkia maistaa ja heti tuli uusi herkku. Samoin maistuisi makaroni sekä ranskalaiset. Turhauttavaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö olekin!! Perkeleen nakki! Onneksi Skidi tykkää edes raaoista vihanneksista (kypsennetyt ja ruoan sekaan pilkotut ei käy), syötän sitten kuormasta ruokaa tehdessä. Syvältä.

      Poista
  19. Hei mutta tuokin SAATTAA joskus muuttua.. meidän "maistoin 4 lusikallista kun olen neljävuotias, saanko jo mennä?"-keskimmäinen on alkanut yhtäkkiä syömään aivan järkyttäviä määriä! Ensimmäisenä on lautanen tyhjä ja yleensä pyytää vielä lisääkin :) Mahtavaa! Ja siis ensimmäiset 4vuotta elämästään ei oikein koskaan syönyt yhtään mitään..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa hyvältä! Parempaa saattaa siis olla luvassa. Mutta itsehän olemme jo täysin traumatisoituneita. ;)

      Poista
  20. Niin tuttua. Kolme syö, mutta yksi ei syö, vaan herahtaa itkuun kun pyydetään pöytään. Ja se sama yksi ei ole koskaan syönytkään, ja onkin se pieni. Mutta niin kauan kun lapsi jaksaa leikkiä ja touhuta normaalisti ja taidot kehittyy normaalitahdissa, en suostu huolestumaan, vaikka ottaakin pannuun tehdä sille ruokaa kun se ei syö. Halvemmaksi tulisi kun lakkaisi edes lappamasta mitään lautaselle.

    Ai niin, kelpaa sille letut. Ja vohvelit. Ne on kuulemma ihan oikeita ruokia. :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, toi kakaran itkuun purskahtaminen ennen ruokailua tarjoaa ehkä parhaan äitiysfiiliksen ikinä. Alan ihan just käyttää natriumglutamaattia ihan kaikissa ruoissa.

      Poista
    2. Niinpä tarjoaa joo. Saa laskea aika moneen kymmeneen ennen kuin kykenee sanomaan näennäisen rauhallisesti, että "no tule nyt ainakin istumaan meidän kanssa, ja voithan sinä edes maistaa!"

      Poista
  21. Niin tuttua, esikoinen veti ensin 10 kk pelkkää äidinmaitoa ja kasvoi kokoajan, mikään sose ei uponnut, ainoastaan maissinaksut, sit rupes syömään palaruokaa, esim yhden perunanpalan... kasvoi kokoajan omaa käyräänsä. Mitään ei vapaaehtoisesti oikein 2 vuotiaanakaan laittanut suuhun, vaan kaikki piti syöttää ja kaikki jotenkin maistui liikaa.... Sit syntyi tyttö, kun poika oli 2v, kuvittelin, että imetän 6kk, mutta 4 kuukautisena jo rupes pöllimään ruokaa mun lautaselta ja kaikki meni, söi lusikalla alusta pitäen itse ja kaikkea. Loppukesällä olin kylässä ja tyttö konttas kyläpaikassa marjapensaan alle ja lappas kaksin käsin marjoja suuhunsa (isoveli maistoi yhden ja irvisti). Sama on jatkunut ja nyt nuo ovat 5 ja 7v, kumpikin hoikkia ja kumpikin kasvaa hirmu vauhtia.... 10 cm on tullut vuodessa pituutta... Tulin joskus siihen tulokseen, että terve lapsi ei nälkään kuole, jos on ruokaa tarjolla, opin myös sujuvasti valehtelemaan neuvolassa, kun painostivat lopettamaan väkisin imetyksen, että rupeais lapsi syömään oikeaa ruokaa... Ai joo, toi 7v ei syö edes karkkia, kun maistuu liian voimakkaalle, mut kammottava mauton levolac- mahanpehmennyslitku on sen mielestä hyvää...

    VastaaPoista
  22. Kuulostaa ihanalta! Meidän 2v:n ongelma on siinä, että herkutkaan ei maistu. Ruuat, jotka uppoaa on Kotipizzan pizza, kananmunan valkuaiset (ei keltuaiset), raejuusto ja raaka porkkana. Kehittele niistä sitten aamupala, lounas, välipala, päivällinen ja iltapala. JOKA PÄIVÄ!

    Itse olen ollut hyvä syöjä (vieläkin....), mutta mieheni nirsouden perikuva. Mut sama, vaikka miinuskäyrillä mennään, mulle riittää, että paino ei ole ainakaan tippunut ja jos kehitys on muuten normaalia. Syö se sitten hiekkaa ja lunta ihan hulluna. Niin ja niitä kuramoskamöykkyjä, joita tulee auton lokasuojiin.... Ehkä se tarvittava energia tulee sieltä?

    VastaaPoista
  23. Mun tekee mieleni tähän siteerata Juicea,vaikka tää onkin varmaan jo kulunut juttu eli"Ei ole väliä onko ylipainoinen vai alipainoinen.Pääasia,että on tasapainoinen".Mutta älkää nyt vaan kysykö,että millainen se tasapainoinen sitten on? <3

    VastaaPoista
  24. Ahh ihanaa, vertaistuki on parasta. Muillakin tätä samaa! Mulla tosiaan esikoinen vetelee ties miten alhaalla miinuskäyrällä eikä tunnu koskaan tuntevan nälkää. Kai sellaisiakin ihmisiä on? Ainoa mikä menee alas kaksin käsin on itse tehdyt pinaattiletut.. eli edes kerran viikossa :) Yleensä vain ronkkii ruokaansa ja yrittää keksiä kaikkea muuta mihin kiinnittää huomiota, paitsi ruuan lappamiseen suuhun. Jotain me tehdään varmaan väärin koska hoitopaikalla syö ilmeisesti kokoonsa nähden paremmin, vaikkakin hitaasti. Kakkosta vasta odotellaan joten saa nähdä miten käy...

    VastaaPoista
  25. Mullekin sanoi muuan neuvolan täti aina että oon liian pieni enkä kasva tarpeeks, plaaplaa. Kaiken maailman testejä kävin läpi ym.
    Sattuipa sitten että olin n.10 vuotta sitten päiväkodissa harjottelussa mihin tää samainen täti tuli käymään ja kertoilemaan juttuja. Sanoin sille että "muistatko mua, oon se ja se..?" Muisti. Sanoin, että "kukahan tässä on lyhyeks jääny" Minä (176cm) vai sinä (ehkä 160cm nippa nappa) :D Oli vähän aikaa hiljaa ja sano sit että "ihan hyvin taitaa olla mittaa kertyny" :)
    -tipiliii-

    VastaaPoista
  26. Kaikkiruokaisen lapsen äitinä voin vain tsempata teitä, joiden muksut kieltäytyvät ruuasta... Itse olen ollut lapsena kaksivuotiaaksi saakka kaikkiruokainen, mutta kaksivuotissynttärikakun kynttilöiden puhaltaminen vaikutti kuulemma siten että lakkasin syömästä. Lauantaimakkaralla ja jugurtillakin kasvoin aika isoksi kuitenkin ;) onneksi oma ei ole ainakaan vielä tehnyt samaa temppua. Syö mm. hapankaalia, sushia, hillosipuleita ja paistettua maksaa. Siis nirsoilee vähemmän kuin minä (vaikka aika kaikkiruokainen olenkin tätä nykyä...). Pituus menee tasaista plussakäyrää, mutta paino on hyvin suhteessa pituuteen, ei ylipainoa vaikka paljon syökin. Pientä tuosta ei voi jäädäkään, molemmat vanhemmat kuitenkin liki 190-senttisiä.

    VastaaPoista
  27. Meillä myös kaksoset, poika söisi vaan makaronia ja jauhelihaa, tyttö vetelee ennakkoluulottomasti melkein kaikkea, herkkuina vuohenjuusto ja etikkakurkut. Ja kun kysytään haluavatko maistaa jotain uutta niin nirsompi poika jo silloin ilmoittaa että tyttö maistaa, hän ei. Ja silti se poika on isompi (syntyessään siskoaan n.400 g isompi, nyt juuri 3 täyttäneinä on painoero jo 3 kg...). Mutta meille on osunut ihan hyvät neuvolantädit, koskaan ei ole sanottu "kasvaa sirona omalla käyrällään" vakavampaa kommenttia tytön painosta, joka siis menee jossain siellä -10 käyrällä...

    VastaaPoista
  28. Meidän perheessä on mies ja vanhempi mukula kuuluneet joukkoon maut pilaavat ruoan. Muksu 4,5 vee on mukana tutkimuksessa, jossa selvitetään kaikenlaisia ruokaan ja kasvatukseen liittyviä juttuja. Yhtenä vuonna olimme verikokeissa ja muutaman viikon päästä tuli paperi kotiin, jossa luki että miehellä ja pojalla on herkkä makuaisti karvaaseen makuun, minulla keskiverto. Tähän kohtaan tulisi semmoinen lampun kuva :)

    VastaaPoista
  29. "Kyttään tietenkin myös Snadia. Syökö se liikaa? Tuleeko siitä lihava?"

    Tuleeko skidistä lihava, jos hänelle yritetään jatkuvasti syöttää enemmän kuin hän itse söisi? Kylläisyyden tunteen tunnistaminen voi vaikeutua, mistä voi tulla isona ongelmia.

    Mutta joo, en tarkoita pelotella tai moralisoida.

    Miksi ihmeessä lasten kaikkiruokaisuus ja hyvä ruokahalu rinnastetaan hyvään kasvatukseen?!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, miksi?? Ja kuinka paljon lapsen ruokahaluun vaikuttaa riitainen tilanne ruokapöydässä? Kyllähän lapsi huomaa sen, milloin häneen suhtaudutaan ärtyisästi, vertaillaan muitten syömistä jne. Eikö syömisen suhteen voisi välittää lapselle viestiä siitä että hän on hyvä sellaisena, pieniruokaisenakin.

      Poista
    2. Skidihän saa syödä ihan niin vähän kuin haluaa - mutta pöydässä pitää istua ruoka-aikana ja maistaa. En mä traumoja pelkää, jokaisella on omansa. Olen pahoillani lähinnä omista traumoistani! :D Mutta tosiaan, kasvatuksella ei ihan kaikkea saa ruokapöydässä tapahtumaan vaikka haluaisi.

      Poista
  30. Huh, vertaistuki on parasta! :)

    Tyttö 1v9kk ei suostu syömään oikein mitään ja silloin kun syö niin määrät on pienen pieniä. Toisinaan kuitenkin jonkin verran syö edes jotain.. Makarooni pelkältään olisi sitä parasta, tietenkin. Hipp Pasta juniorin lasagne on oikeasti varmaan ainoa ruoka joka menee hyvällä ruokahalulla alas. Ja no, kananpalat. Eli vaikka on tehty käytännössä kaikki ruuat vauva-ajoista asti aina itse, on viime aikoina lipsuttu välillä kyllä vähän purkkien puolelle, että saa itselle sen fiiliksen, että ei anna lapsen riutua... KAIKKI marjat ja vihannekset lentävät kaaressa (ei siis suostu edes maistamaan..) Kurkku on ainoa jota menee. Mehuja ei juo, tänäänkin yritin saada maistamaan, mutta itku siitä tuli.. Kahvia kyllä sitten haluaisi äidin kupista juoda. Ja vahvat juustot menee. Ja sipulia syö raakana. Herkuista menee pipari ja jäätelö, siinäpä se. Mummolasta palautetaan tosin aina syöttöpossua muistuttava, etäisesti meidän rimppakintun näköinen lapsientapainen. Mitä lie syöttävät siellä. :D Mutta näin mäkin sen olen ajatellut, että sitten myöhemmin kun tuon alienin kanssa oppii saman kielen ja voidaan keskustella asioista enemmän kuin kahden sanan lauseilla, niin ehkä tilanne sitten helpottuu. Tai mene ja tiedä. Molemmat vanhemmat ollaan kuitenkin ihan kaikkiruokaisia, joten nirsoilua ei ole meiltä oppinut, uskon että enemmän liittyy ruuan koostumukseen ja suun alueen herkkyyteen... Ja pääasia että kasvaa. Millä lie, mistä noista mitään ikinä tietää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niiin ja lisäyksenä vielä, että tällä hetkellä käydään taistelua maidon juonnista. Vettä on juonut tavallisesta mukista ties kuinka kauan, mutta autappa armias kun laitat mukiin maitoa. Pullosta pitäisi saada, mutta tähän taloon ei enää tuttikumeja osteta. 10ml meni tänään maitoa. Wohoo. Tuossakin siis joku epäluulo tai kapinointi taustalla, koska mukista juominen sinänsä onnistuu. Niin ja mehua tms. olisi kiva jos oppusi vähän juomaan, tämän huomasimme perheen kiertäneen noron aikana....no, selvisi hengissä onneksi pelkällä vedelläkin. :)

      Poista
  31. Olen joskus joltain paremminkasvattajalta kysynyt onko hän ihan tosissaan sitä mieltä että olen ihan kiusallani kasvattanut toisen lapsista kutakuinkin kaikkiruokaiseksi, ja toisen ruokarajoitteiseksi joka nuorempana sai hirveät kilarit mm. siitä että pinaattilettu oli väärin leikattu :O Kaikkiruokainen on se miinuskäyrällä oleva, ja sihtikuono on pituuteensa nähden painava, pikemminkin lihaksikas kuin lihava.

    Onneksi minulla on sentään oma vahva vakaumus siitä etteivät terveet lapset kuole nälkään lihapatojen äärellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä kysymys. :) Veikkaan että minäkin olisin pahimmanlaatuinenparemminkasvattaja jos lapset olisivat syntyneet toisessa järjestyksessä.

      Poista
  32. Komppaan täysin sitä, että samassa perheessä voi elää täysin erilaisia ruokailijoita. Esikoinen syö mieluiten aamupalanaan paahtoleipää ilman mitään päällä (edes voita), samoin nirsostellaan tällä hetkellä lähes kaikelle tuoreelle ja ties mille muulle. Kakkonen vetelee sipulia raakana ja syö kaiken mitä suuhunsa saa. Mämminkin kohdalla muistaa vaan varmistaa että 'ei kakka?'.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. XD Koska varmasti olet tarjonnut kakkaa ja on tärkeää tietää, milloin sitä tarjoillaan.

      Poista
    2. Toivottavasti toi kysymys tulee sieltä edes sellaseen epäluuloiseen eikä sellaseen lievästi pettyneeseen sävyyn...

      Poista
    3. Joo meillä on joka toinen torstai jälkiruoaksi mämmiä ja joka toinen kakkaa. ;) Pitää varmistaa että voi varautua.

      Tosielämässä: päästin kerran vahingossa suustani, että tämä mämmi näyttää vähän kakalta (huono idea -osastoa). Epäluulonsiemen oli kylvetty.

      Poista
  33. Terapiaa, ihanaa! Mun eka (nyt 9v tyttö) on ollut alusta saakka huono ja HIDAS syöjä. Siihen kun vielä lisää sen, että on superherkkä verensokerin vaihtelulle, niin voitte arvata onko ruokailuista ollut kaikki hohto pois viime vuodet.

    Pikkulapsiaika oli ihan kauheaa kun en tiennyt miten saan rääpäleen syömään yhtään mitään. Boikotoi pitkään mm. kaikkia muita viljatuotteita kuin velliä - taisi syödä ekan leipäpalansa kolmevuotiaana. Raat vihannekset ja hedelmät ovat aina kelvanneet mainiosti, mutta eiväthän ne pidä nälkää -tai etenkään verensokeria tasaisena. Heti kun verensokeri droppaa liikaa, iloinen lapsi muuttuu maanisdepressiiviseksi monsteriksi. Jessus.

    Kouluunmenon jälkeen meno on vähän helpottanut. Ilmeisesti on tajunnut että ruoka voi olla oikeasti pahaa (kouluruoka) ja kotinirsoilu on jäänyt vähemmälle. Mutta edelleen mieluiten eläisi raakaravinnolla ja aloittaa joka ruokailun dissikoimalla kaiken lautasella olevan erillisiin läjiin joita hitaasti sitten mutustelee naama epäluuloisena, närppii haarukasta kuin joku muinainen faaraon koemaistaja.

    Toka taas on perustyytyväinen, maistaa kaikkea ja tänään viimeksi otti ruokaa lisää ja kehui vielä. Äiti melkein itki onnesta. Samat pöperöt, sama kasvatus.

    Pakko vielä kertoa ihana neuvolatarina: kysyin apua neuvolalääkäriltä kun tyttö oli alle 2v. Kerroin, että syö ihan minimaalisia määriä ja kasvaa lähinnä maidon ja iltavellin voimin. Neuvolalääkäri aloitti torumaan ja valisti, että on erittäin tärkeää että minä äitinä syön aina samaan aikaan kunnolla ettei lapsi saa huonoa esimerkkiä. Tytöille kun puhkeaa niin helposti anoreksia!! En ihan usko, että alle 2v ipana osaa yhdistää syömisen ja lihavuuden, mutta näin sitä saatiin äiti syylliseksi tähänkin uhkaan. Lisäsi vielä, että mun pitää lopettaa välipalavanukkaiden syöttäminen koska ne vievät ruokahalut. Tässä vaiheessa kävelimme ulos lääkäristä. Olisikin syönyt vanukkaan, kakara ei syönyt vaikka sille olisi iskenut levyn Fasun sinistä tahmeaan pikkukäpälään!

    Vieläkin nousee verenpaine kun muistelen tuota käyntiä. Ja kun ihmiset selittävät tärkeillen miten lasten syöminen on kasvatuskysymys. MIten heidänkin purjoliisansa on syönyt ihan kaikkea pienestä saakka. Olisivat ihan helvetin tyytyväisiä miten onnekkaita ovat. Kasvatuksella on aika vähän asian kanssa tekemistä ainakaan pikkulapsivaiheessa.

    Sessan

    VastaaPoista
  34. Meillä myös esikoinen ollut aina huono syömään ja nirso, kuopus OLI kaikkiruokainen kunnes alkoi ottaa mallia isommasta. Nykyään perheessä on pieniruokainen, muttei enää kauhean nirso esikoinen ja isompiruokainen nirsoilija joka tökkii ruokaansa etsien mahdollisia piilotettuja sieniä tai kesäkurpitsoita ja kysyy kolme minuuttia ruokailun jälkeen, että milloin on iltapala. Tai saako ottaa banaanin.

    VastaaPoista
  35. niin, on turmiollista lisätä kaloreita salaa (puuron öljyä) jops neuvola katsoo että kulkee hieman alakäyrää. Kasvu tapahtuu perimien mukaan ja toiset kasvaa oikein huomattavasti vielä 17-18 v iässäkin ja vanhempanakin.
    Jos syöttää väkisin tai salaa tulee siitä 1 mm läskikerros, joka on 3 v 3 mm läskikerros ja niin on tehty tuleva ylipainoinen lapsi.
    Sitä mitä syö pitää katsoa, lihaa, hedelmiä, vihanneksia, maitoa, ruis- ja vehnäpuuroa. Vähemmän kauraa, voita, maitorasvaa ja erityisen vähän suolaa. Myös piilosuola ketsupissa leikkelelihassa, juustossa on pahaksi.

    Jos on reipas ja syö pääasiassa kunnon ruokaa ja vatsa toimii, niin kaikki on hyvin.

    hedelmiä, ei tietysti paljoa, puolikas päivässä on hurjan hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, ylipainon ongelmat on kyllä jossain muualla kuin puuroon lsiätyssä öljyssä. :D

      Poista

Nyt olis sun vuoro.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...