Tietoa mainostajalle ›

29.12.2010

Mikä on toisin osa 1

Ajattelin kirjoittaa pienen juttusarjan siitä, mikä näin toista kertaa raskaana ollessa on toisin.

Hyvin moni asia. Raskauteen keskittyminen on aivan eri luokkaa. En spontaanisti muista, mikä viikko on menossa. En jännitä ultria yhtään, kaikki menee niin kuin on mennäkseen. Mikään ei takaa mitään.

Ajattelin kuitenkin aloittaa pinnallisella aiheella: viikkoja on kasassa 15 ja näytän siltä kuin säilyttäisin paidan alla parivuoteen lakanaa. Housut alkoivat kiristää heti testin tehtyäni. Neuvolantäti yritti lohduttaa, että ennenaikainen pömpötys johtuu siitä, että keskivartalon kudokset antavat toisella kerralla hiukan helpommin periksi. Hiukan helpommin? Sanoisin, että kyseessä on kudosteni täydellinen luovuttaminen.

Näin nimittäin eilen viikko sitten kuvatun Uuden Mustan tv-mainoksen, jossa itsekin esiinnyn (tulee ulos tammikuun puolivälissä), ja järkytyin syvästi. Kuvittelin ennen kuvausta, että ihan hyvähän tää tilanne on, kun vähän vetää vatsaa sisään ja pitää ryhdin suorassa. Kukaan mitään huomaa. Juu ei. Jos tv lisää normaaliin ihmiseen kaksi kiloa, niin raskaana olevaan tulee kymmenen.

Olen siis raskaana, mutta näytän siltä kuin olisin metamorfoosissa muumimammaksi. Missä on tyylikäs, hehkuva raskaus ja alavatsan sievä pullotus?? I'm just fatnant.

Toivon tämän kevään menevän helvetin nopeasti ohi. Joku asia sentäs on ennallaan.

Ps. Lisäsin uuden paksuus-kategorian näille sessioille.

12 kommenttia:

  1. Oi hihhei! Paksusti onnea matkaan toivotan! Jaan nuo fiilikset jo tämän ekan kanssa (joka täytti eilen 4 kk). Ryhävalasolo tuli heti, ja vessasakin sain laukata tosi alusta asti, enkä todellakaan nauttinut olostani tai hehkunut koko aikana. Päinvastoin, minusta kehkeytyi angstinen ja sekopäinen turpea ärrimurri, ja siitä toivutaan vieläkin. Onneksi lapsi on maailman ihanin pikku tarmonpakkaus :)

    VastaaPoista
  2. Onnea raskaudesta! Minullakin meni toinen raskaus kuin huomaamatta (mitä nyt en voinut öisin hengittää, kun nenä oli koko ajan tukossa), mutta painoa tuli lisää ja rutkasti. Ja vielä synnytyksen jälkeenkin. Varsinkin univelan kanssa on vaikea taistella painoa vastaan. Osa siitä oli onneksi turvotusta. Ja vatsa ei kyllä enää vetäydy ilman jumppaa - ainakin jos on sellainen megamaha kun mulla oli.

    VastaaPoista
  3. Onnea matkaan! Allekirjoitan kaikki. Toinen raskaus pullahti esille välittömästi testin tekemisen jälkeen ja ekat "ihquu, sähän olet raskaana!"-kommentit tuli työkavereilta viikolla 6...

    Tämän päälle olikin kiva lukea neuvolasta jaetusta oppaasta, että viikolla 18 "vatsasi alkaa jo hiukan näkyä." Joo... Tuo venyttää melkoisesti käsitettä "hiukan".

    VastaaPoista
  4. Paljon onnea! :) Ja tutulta kuulostaa. Toisaalta raskaus menee ehkä vähän nopsempaan, kun ei laske jokaista päivää tai edes viikkoa. Liitoskivut oli mulla myös pahemmat tokassa. Toisaalta mulla on kaveri, jolla on 3 lasta, ja sillä ei ole ollut missään raskaudessa sanottavasti liitoskipuja.

    VastaaPoista
  5. Heh, tsemppiä vaan muuttuviin muotoihin! Ei se kyllä oo ihan helppoa noin vaan hyväksyä, että näyttää omasta mielestään ei-toivottavalta. Mulla se kyllä iski ennemminkin päälle synnytyksen jälkeen. "Imetys vie raskauskilot" ei tod. toteutunut mun kohdallani ja vielä yli puolen vuoden jälkeen synnytyksestä on noin viisi kiloa jäljellä. Muistan myös itkeneeni (!!!) miten hirveältä näytin lapseni ristiäiskuvissa. Heh, onneksi tähän ulkomuotoon on jo tottunut tai sitten sitä on ihan oikeasti jollain tasolla palautunut lähemmäs normaalia. Mutta tosiaan, ärsyttää kun helposti pidetään ihan pinnallisena, jos jotain tuskaa muuttuneesta ulkomuodosta uskaltaa ääneenkin lausua. Äidin kai kuuluisi vain onnellisena hyväksyä maharöllykät ja raskausarvet ihanana osana elämää. Jepjep.

    VastaaPoista
  6. Minulla on "toisen sarjan" lapsilla vaan vuosi ja 3kk ikäeroa. En ressannut viimeisen raskauden aikana mistään, en tosin olisi ehtinytkään. Kaikki vaan meni. Kiloja tosin tuli minullakin enemmän ja nopeammin (onneksi ne myös lähti nopeasti). Synnyttämään tuli kyllä viimeisen kanssa kiire, kotona meni vedet ja 45 minuutin kuluttua (ilman mitään kipulääkitystä) oli sairaalassa neiti kainalossa. Joten ei kannata sitten loppumetreillä aikailla!

    VastaaPoista
  7. I feel you. Multa kysyi kasvohoitaja Tallinnassa tasan RV 8 että 'tuleeko sulle vauva?' Toinen raskaus tosiaan näkyy nopeammin, enkä tiedä mistä tuo (noita)hoitaja osasi tuota kysyä kun puoleen väliin saakka näytin mielestäni lähinnä tynnyriltä. Suosittelen suosiolla siirtymään äitiyshousuihin; mahaa ei kiristä ja siten ahdistus lievenee;)

    VastaaPoista
  8. Onnea raskaudesta, ja jos yhtään lohduttaa, ihan sama täällä. Ensimmäinen napero täytti just kaks ja mä olen raskaana viikolla 19, tänään kävin yheden tuttavan luona kylässä joka kysyi, että "herranen aika, onko se jo tulossa". Mä kans oon naureskellut neuvolan lehtisiä, joissa sanotaan että pikkuhiljaa alkaa vatsa hiukan näkyä ja voi siirtyä kokoa isompiin vaatteisiin tai jopa äitiysvaatteisiin, ja netin keskustelupalstojen "pidin raskauteni salassa toiseen ultraan saakka" -henkisiä juttuja. No olihan sitä vatsaa hiukan jo ennestään, ja ekasta raskaudesta tietty jäi löysempää matskua vatsan kohdalle, mutta silti. Jestas.

    Jaa saa purnata. Ei aina tarvitse soimata pinnalliseksi, on ihan normaalia että haluaa näyttää ööö, ei-isomahaiselta. Ja olis ihan kiva sellainen sievä pingottava kumpu alavatsalla. In my dreams.

    VastaaPoista
  9. Silloin kun itse löysin kohtuni jo raskauden ensi viikoilla odotin kaksosia;) Sinä et varmaan kuitenkaan, kun kerran olet ultrassa jo käynyt, onnea raskaudelle - se ulkonäkö onneksi on kumminkin vaan ulkonäkö.

    VastaaPoista
  10. Piaf, kiitti! Ja hyvä kuulla että sulla sama kokemus! Onneksi tämä tuntuu menevän aika nopeasti.

    Helena, kiitosta! Väsymys, imetys ja laihdutus on kamala yhdistelmä. Mä hallitsen painoa nimenomaan liikunnalla, en syömisellä, mutta ehkä mä osaan tällä kerralla pitää paremmin itsestäni huolta ottamalla paaaaljon rennommin.

    taapertaja, kiitos! Mun tuulihousut ratkesi sivu- ja haarasaumasta viime viikolla. Ei yhtä pittoreskia kuin pillihousujen ratkeaminen mutta paljon traagisempaa.

    Helmililja, kiitti! Mulla ei ollut edellisellä kerralla liitoskipuja, mutta eipä ollut pahoinvointiakaan, joka nyt ilahdutti kolmen viikon presenssillä..

    pilami, kiitti tsempistä! Palauduin viimeksi synnytyksen jälkeen aika nopeasti (multa tippui kahden viikon ajan kilo päivässä..) mutta mielenkiinnolla odotan miten nyt käy. Tiettyyn rajaan asti omasta ulkonäöstä huolehtiminen on mun mielestä ihan tervettä (jopa suotavaa) ja hyvä kondis parantaa itsetuntoa ja mielialaa. Se vaan mulla menee niin.

    Minna, heh, mä hajosin sairaalassa viimeks niin täysin siihen käytävien mittailuun, että nyt aattelin sinnitellä himassa mahdollisimman pitkään ja teen vaik pihahommia! :D

    Weetuksen mama, joo äitiyshousut on jo käytössä! Sääli että niitä on niin vaikea ostaa käytettynä.

    Anonyymi, mä kans repesin ihan täysin siihen "kohtusi on nyt greipin kokoinen" läppään. Eihän oo, vaan lentiksen!

    Inkivääri, ai kauhia, siinä varmaan on loppuvaiheessa mahassa pitelemistä. Olen kyllä ihan hemmetin tyytyväinen että lekurit ovat löytäneet uunista vain yhden sämpylän!

    VastaaPoista
  11. Täällä kaivattaisiin äitiysvaateaiheista juttua. Mistä saisi suomalaisen naisen (lyhyt ja leveä) kropalle sopivia..

    VastaaPoista
  12. En tiedä miten Heidi Klum sen tekee (joo joo kyllä mä oikeesti tiedän - personal trainer ja ravitsemusasiantuntija ja kokki käsillä 24/7 ja helvetisti aikaa treenata kun sillä on kaikilla lapsilla oma hoitaja varmaan) mutta mä oon ihan epätoivonen tämän toisen löllömahan kanssa... Painoa on raskauden jälkeen pudonnut niin, että sitä on vähemmän kuin ennen raskautta, mutta löllömaha on ja pysyy. Että se on ainakin erona ekan ja tokan raskauden välillä mulla. Jee.

    VastaaPoista

Nyt olis sun vuoro.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...