Tietoa mainostajalle ›

5.6.2008

Wahlgrenskan opissa osa II

Jatkoa eiliseen. Lapsikirjassa oli muutama joko heti kättelyssä tai sitten kokemuksen myötä käsittämättömältä vaikuttanut juttu.

Osallistuminen.
Wahlgreeni käytti usein lapsen integroimisesta perheeseen beduiinileirivertausta: kun uusi henkilö (vauva) tulee leiriin, hän saa yhdyshenkilön (äiti/isä), joka kertoo miten leirissä toimitaan ja sen jälkeen hänet otetaan mukaan leirin ylläpitoon. Aluksi osallistuminen on passiivista seuraamista, mutta tarttumis-/konttausiässä sen pitäisi vaihtua aktiiviseksi osallistumiseksi. Hyvä idea joo, kaikkienhan tulee tuntea itsensä tarpeelliseksi, mutta puolivuotias..? Mä varmaan tulkitsen tota kirjaa väärin tai sitten meillä asuu aivokääpiö. Noin 10kk iästä Madde alkoi ymmärtää tiettyjen usein toistuvien tehtävien päälle ja haluaa nykyään itse pistää astianpesukoneen luukun kiinni - aiemminhan sen sulkeminen aiheutti hermoromahduksen - tai painaa kaukosäätimestä tv:n päälle. Ja nyt kun se sujuu, siitä saa myös niitä tärkeitä onnistumisen tunteita.

Vakiomalli.
Vakiomalli on siis Wahlgrenskan muotoilema käytännön päivärytmi, jota toteuttamalla lapsen tarpeet tyydytetään jo ennen kuin hänen tarvitsee sitä erikseen "pyytää". Ohje on vähän liian pitkälle viety kellonaikoineen päivineen. Esimerkiksi jos lapsi herää viideltä on aikuisen laitettava kello soimaan varttia vaille, ettei lapsi joudu itkemään huomiota. Kuolleen ruumiini yli. Tässä unohdetaan, että eikö meidän aikuisten pitäisi nimenomaan kertoa lapselle, että viideltä ei kukaan nouse vaan hyvin voi vielä nukkua lisää. Toiseksi otti päähän se, että jokaisessa ruokailussa pitäisi muka olla pääsyöttö ja sen jälkeen vielä lisäsyöttö "varastoksi". Ihan jees, jos lapsi suostuu syömään, mutta kuka hitto pystyy imettää lasta, jolla ei ole enää nälkä..? Voi myös olla, että mä en vaan osannu.

Potalle opettaminen.
Tätä W ei ole tehnyt yhdellekään lapselleen vaan kaikki ovat oppineet suoraan vaipoista pöntölle, koska hän näkee että potassa piilee sudenkuoppia: ruumiintoiminnoista saattaa tulla vallankäytön väline, joilla lapsi voi halutessaan järkyttää vanhempiaan, tai suoritus, mikä taas aiheuttaa paineita. Järkeenkäypää joo, mutta ihan yhtä lailla lapsi voi mielenosoituksellisesti olla pissimättä pönttöön. Olen samaa mieltä siitä, että turhaa meteliä potatuksen tuloksesta kannattaa välttää ettei normaalista ruumiintoiminnosta tule pakkopullaa. Sitäpaitsi Madde olisi alta aikayksikön jätevesiviemärissä luisine takalistoineen, jos yrittäisin sitä pöntölle istuttaa.

Tutista vieroittaminen 5-6 kk iässä.
Meillä koko tutissa alkoi olla järkeä vasta puolivuotiaana, ennen sitä syljettiin pois urakalla. Huvitutti ei tietenkään saa olla pääasiallinen lohduke, mutta kyllä se meillä on kummasti rauhoittanut tilannetta kun on ollut vaikeuksia nukahtaa tai hermo mennyt kassajonossa. Mistään imemisen tarpeen tyydyttämisestä ei mun mielestä koskaan ole ollut kyse. Pitäisi kysyä Maddelta

Kaikkia oppaita pitää lukea bullshit-suodattimella, niin tätäkin. Lapsikirjaa kannattaa lukea, jos haluaa yhden näkökulman mutta miksikään raamatuksi en tätä kutsuisi. Ja ilmankin pärjää.

1 kommentti:

  1. Mulla on yksi ihana kaveri, jolla on viisi lasta, ja se ei oikeastaan ollenkaan jakele mitään neuvoja, koska hän on juurikin sisäistänyt sen, että kaikki lapset on erilaisia. Toki vastailee lonkalta jos kysyn hänen mielipidettään asioihin, tai neuvoja "itsestäänselvyyksiin", mutta muuten antaa kaikkien kukkien kukkia :) Mun mielestä se on mieletön asenne kun voisi olla toisinkin. Ja itse asiassa juuri tän kaverin voisi antaakin olla päällepäsmärinä lapsiasioissa, koska sen lapset on kaikki viisi (4-18 vuotiaita) tosi ihania ja hyvin käyttäytyviä. Täytyykin kysellä sen salaisuuksia seuraavan kerran kun nähdään :)
    -Karina

    VastaaPoista

Nyt olis sun vuoro.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...