Tietoa mainostajalle ›

11.4.2017

Koira, joka tykkää meidän perheestä

Kaupallinen yhteistyö Kulkurit-yhdistyksen kanssa

Koiran kanssa olin samassa veneessä paljon pitempään kuin exän. Kuva Kuusamosta.

Koiraprojekti on tällä hetkellä suvantovaiheessa. Ipanoiden pahin koiravänkääminen on laantunut, mutta keskusteluja koirasta käydään säännöllisesti. Mitä koira syö? Mikä rotu olisi sopiva? Mitä jos se pissaa sisälle?

Sitten Snadi kysyi, että entäs jos se ei tykkää meistä?

Se on hyvä kysymys.

Yksi vahva vaihtoehto on nimittäin ollut kulkukoira. Tuntuisi fiksulta tarjota koti jo syntyneelle kodittomalle koiralle, mutta minua on mietityttänyt juuri tuo Snadin kysymys. Jos koira tulee huonoista oloista, voiko se olla arvaamaton? Olisi turhan raskas prosessi ottaa koira, jota ei voikaan pitää.

Olen kokeillut. Kaksi vuotta enimmäkseen ulkosalla ollut koira ei tottunut ikinä sisätiloihin. Vaikka riski oli tiedostettu, kokemus oli teini-ikäiselle masentava. Sitä se oli varmasti koirallekin.

Salla Honkapää Rescueyhdistys Kulkurit ry:stä muistutti ihan aiheellisesta asiasta. Rescue-koira on koira siinä missä mikä tahansa muukin: aina yksilöllinen persoona, joka reagoi eri tavoin ihmisiin, muihin koiriin ja yllättäviin tilanteisiin. Perheen täytyy olla valmis sopeutumaan koiraan, yhtä lailla kuin koiran odotetaan sopeutuvan täysin uuteen elämään. Yhteiselo vaatii totuttelua.

Yhdistyksen tekemä ennakkotyö auttaa koirien ja kotien yhdistämisessä. Rescue-koirat arvioidaan tarkasti ennen kuin ne otetaan mukaan adoptio-ohjelmaan. Arkoja tai aggressiivisia koiria ei voi mukaan ottaa.


Ennakkotyöstä huolimatta koiran käytös voi ja erittäin todennäköisesti saattaakin muuttua kotioloissa. Lähes poikkeuksetta tämä tapahtuu positiivisempaan suuntaan. Joskus tarhalla arka koira saattaa olla uudessa kodissaan hyvinkin reipas ja iloinen, mutta voi myös käydä toisin päin. Uuden perheen pitää olla valmis antamaan uudelle perheenjäsenelle aikaa.

Adoptioprosessin aikana arvioidaan myös koti, sillä jotkut rodut ja kodit eivät ole yhteensopivia. Aktiivinen koira vaatii aktiivisen kodin, jotkut sekoitukset taas vaativat kokemusta. Toki on myös koiria, jotka sopivat mihin tahansa hyvään kotiin. Kulkukoirissa kun valinnanvaraa on valitettavasti riittämiin (varoitus: älkää vain menkö katsomaan noita kotia tarvitsevien koirien kuvia, jos buhuu-kynnys on matala).

Mitään pitkää koirakokemusta ei kuitenkaan edellytetä. Asenne ratkaisee. Koiran ottaminen edellyttää aina motivoituneisuutta, sitoutumiskykyä ja realismia, mutta rescue-tapauksessa vaaditaan myös ymmärrystä koiran kokemaa elämää kohtaan. Koira tarvitsee johdonmukaista ja positiivista koulutusta, rutiineja ja rakkautta.

Yhdistys tarjoaa uudelle kodille tukea. Alkuvaiheessa kannattaa olla yhteydessä aina kun on epävarma olo. Neuvoja ja apua on saatavilla ja netissä on vertaistukiryhmiä rescue-koiraperheille. Tarvittaessa auttavat myös ammattikouluttajat.

Tärkein muistutus tästä minulle oli se, että koira vaatii aikaa, aina. Lemmikkien hankinnassa on pidettävä pää kylmänä, vaikka mankuminen yltyisi kuinka kovaksi tahansa. Mekään emme voi tehdä päätöstä ennen kuin tiedämme, miten Snadin koulu alkaa sujua ja missä kersojen koulu ylipäätään jatkossa sijaitsee.

Rescue-koira it is. Mutta aamupissitys on meille suurempi kompastuskivi kuin koira itse.


18 kommenttia:

  1. Sydäntä lämmitti lukea, että olette kallistuneet kulkukoiraan uutta perheenjäsentä hankkiessa.
    Meillä on kolme rescuekoiraa, joista kaksi on Kulkureiden kautta tulleita. Yhdistystä ei voi kun kehua!

    Uusin koiratulokkaamme saapui meille Romaniasta kun meidän muksu oli kahdeksankuinen. Tämä koira on ollut meidän kohdallamme se helpoin tapaus sopeuttaa yhteiseloon lapsen kanssa, kun lapsi on ollut osa sen uutta perhettä alusta asti. Koira oli saapuessa ihan superarka, ja arkuutta on vieläkin jonkin verran. Sen toki ymmärtää, sillä koira eli tarhalla koko ikänsä ennen meille päätymistään. Mutta toisaalta, nyt kun se on kotiutunut, ei se pidä äänekästä ja ympäriinsä härväävää nyt reilu vuoden vanhaa ipanaa yhtään sen kummoisempana, kuin meitä isompiakaan ihmisiä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa kuulla näitä onnellisia tarinoita! <3 Jotenkin mun koiranomistajan itsetunto on kadonnut kun on niin pitkä aika mennyt ilman koiraa, mutta tästä tuli sellainen itseluottamus että kyllä rakkaudella saa ihmeitä aikaan.

      Poista
  2. Facebookissa on "Rescuekoirien käyttäytyminen ja koulutus" -niminen ryhmä, jossa hyvässä hengessä käydään keskusteluja rescuekoiran omistamisen iloista ja harmeista sekä jaetaan positiiviseen vahvistamiseen perustuvia koulutusvinkkejä. Suosittelen tätä ryhmää jo rescuekoiraa harkitsevalle, koska keskustelua seuraamalla saa hyvän kuvan siitä, millaisia haasteita rescuekoiran ottaminen voi tuoda tullessaan - ja miten niistä onnistuneesti selvitään!

    (Ja iso osa samoista haasteista voi toki kohdata ihan rotukoirankin omistajaa, samat lempeät kasvatuskeinot auttavat minkä tahansa hauvan kohdalla parhaiten.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tästä lisäyksestä! Tästä ryhmästä Salla taisi mainitakin. Mutta tuo suluissa oleva juttu oli se tärkein oivallus, että koirista ei voi kukaan mitään takuuta mennä antamaan.

      Poista
  3. Täälläkin sydän lämpeni tekstistäsi, hienoa, että olette päätyneet rescue-koiraan jos/kun sen aika koittaa. Surullisen usein ihmiset kuvittelevat, että ottamalla rotukoiran kasvattajalta pääsee jotenkin helpommalla ja ongelmitta. Eihän sekään ole "valmis" kotikoira, vaan vaatii koulutusta ja kärsivällisyyttä siinä missä rescue-koirakin.

    Monet myös perustelevat haluttomuutensa rescueen sillä, että haluavat pennun. Monet luulevat, että rescue-koira tarkoittaa automaattisesti aikuista koiraa. Rescue-koirien joukossa on kuitenkin paljon myös pieniä pentuja (valitettavasti). Kun koirien (ja eläinten ylipäätään) tilanne on maailmassa mikä on, en itse voi ymmärtää miksi kukaan haluaa teettää tänne tieten tahtoen lisää, kun kodittomia vahinkokoiria on jo koko maailman perheiden tarpeisiin. Ymmärrän toki, että rahan vuoksi koiria teetetään, mutta siitä toiminnasta on aito eläinrakkaus kaukana, vaikka kasvattaja sanoisi mitä.

    Rescuen ottaminen on eettistä, järkevää ja voi niin palkitsevaa. <3 Kiitos ajatuksia herättävästä tekstistäsi <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kieltämättä tuo turha vastakkainasettelu rotukoirien kanssa herätti minutkin. Ehkä rescuen mukana tulee sellainen henkinen vastuu että en nyt mokaa tätä kun toisella on jo ollut huono alku. O_o Toinen "yllätyksenä" tullu asia oli myös se, että valinnavaraa on sekä "roduissa" että iässä niin surullisen paljon. Jotenkin olin mieltänyt rescuet aina aikusiksi koiriksi, mutta eihän se tietenkään ole niin. Toivottavasti yhä useampien sydän kallistuisi löytökoirien suuntaan!

      Poista
    2. Joo, eipä se kerro mitään onko koira rotukoira, eikä edes välttämättä se mitä rotua se on. Meillä on isovanhemmista lähtien ollut yhtä ja samaa rotua perheessä ja meillä menossa nyt koira numero kaksi. Koira numero yksi pysyi nätisti ilman hihnaa Espoon kerrostalon pihalla ja vahti veljeä hiekkalaatikolla, koira numero kaksi etsii itselleen jokaisen reitin vapauteen eikä tule takaisin vaikka miten huutelisi ja osoittaa vielä kolmenkin vuoden iässä mielipiteensä lenkin pituudesta armottomalla remmirähjäämisellä (joka onneksi on laantunut vain siihen hetkeen kun päästään pihatielle). Rescue-koirassa (ja rescue-eläimissä ylipäätään) siitä eläimestä on usein jo jonkinlaista tietoa käytöksestä ja arvio perheen sopivuudesta tehdään kyllä aika perusteellisesti, että ei siinä ihan arpomiseksi mennä.

      Poista
    3. Haha, tämäkin täysin totta! Mulla on kokemusta afgaaneista, kun olin kennelissä duunissa, ja kaikkihan ne olivat erilaisia. Oli lussuja ja riehakkaita, säyseitä ja teräviä. Yhden kanssa oli vaikea käydä julkisilla paikoilla koska se mielellään NOJAILI ihmisiin. :D

      Poista
    4. Hmm..tuo rahan takia niitä koiria tehdään, en henkilökohtaisesti tiedä yhtäkään kasvattajaa, joka olisi edes nollatilanteessa 'harrastuksensa' pohjalta, vaikka vuositasolla olisi useammatkin pennut. Jos sen homman ottaa edes jotenkin vakavasti niin erilaiset tapahtumat, ulkomaanmatkat ja ihan sen lauman yleinen ylläpito ja EL-kulut vievät äkkiä ne rahat jotka eettisesti tuotetusta rotukoiranpennusta saa.

      Näillä kasvattajilla, joiden kanssa olen asioinut tai ollut muuten tekemisissä se motivaatio hommaan on ollut joko näyttelytoiminta ja siinä päteminen ja/tai oman rodun jalostukselliset seikat. Yhdellä oli käyttölinjaisia koiria ja tunnen myös mutkan kautta opaskoiria jalostavan ihmisen. Että kyllä niille ihan jalostetuillekin koirille on muitakin motiivieja kuin raha...

      Poista
    5. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
  4. Meille tuli 2v sitten rescue koira joka oli silloin 8v. Hyvin meidän koira tottui meihin ja me häneen.Suomenkielenkin on oppinut kun tottelee suomeksi. Meillä oli hyvä tuuri koiran suhteen,missään vaiheessa ei ole tarvinnut torua koiraa,ei riko litään,ei jyrsi mitään. Kiinni pystyy kotipihalla pitämään ei mene naapuriin vaikka siellä on koira. Tulee luokse pyydettäessä. Kaikinpuolin ihanne koira,yksi huonopuoli löytyy,meidän koira on laiska lenkkeilee,se laittaa topin jos ei halua pidemmälle,ja ei auta kun palata kotiin.Talvella meinasin laittaa potkuriin laatikon ja koiran siihen mut jätin kuitenkin tämän ajatuksen.Koiramme ei haasta riitaa kenelläkään,vaikka joillekin koirille saattaa haukkua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, tuo laiskuus! Mun terrieri alkoi kymmenvuotispäivänsä jälkeen määritellä lenkkinä sellaisiksi parin sadan metrin mittaisiksi. Nelitassuinen vastaanharaus loppui heti kun käännyttiin kotiin päin. :´D Ehkä teidänkin turre on nuorempana ollut reippaampi menijä.

      Poista
  5. Peukut teille ja valinnan suunnalle! Tulin vain kertomaan noista aamupissoista. Aamu-unisena pelkäsin sitä kaikkein eniten, mutta nyt kolmas rescue elämässä ja kaikkien kohdalla on käynyt niin, että ne sujahtavat perheensä rytmiin. Meillä mennään viimeinen lenkki yöllä ja aamulla saan nukkua vaikka päivään ilman ongelmia. Muuten onkin sitten työtä, varsinkin uusimman tulokkaan kohdalla, mutta se on kyllä ongelmineneen aika binäärin ääripäässä. Edellinen oli itse ihmisen mieli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, mun terrieri oli myös aamu-uninen. :) Lähinnä viittasin siihen että emme tiedä millaisiksi kouluaamut ylipäätään muodostuvat kun kersat käynevät evakkokoulua koko ala-asteen ajan. >.<

      Poista
  6. Ihana ajatus hankkia löytökoira. Meillä on nyt seitsemänvuotias Belgian tuliainen ja hienompaa koiraa emme olisi voineet saada. Kaikki on mennyt mallikkaasti alusta lähtien. Hän toki tuli meille puolivuotiaana ja selvästi oli aikaisemminkin hyvin pidetty. Tarjonnasta ei koiratarhoissa siellä ollut puutetta. Haluaisimme koiralle kaverin, myös kodinvaihtajan, mutta painimme samojen huolien kanssa kun tekin, nyt kun kuvioissa on vielä tarhaikäinen lapsi. Toivottavasti teille (ja meillekin) löytyy sopiva kaveri löytökoirasta.

    Ninni

    VastaaPoista
  7. Meillä ollut kohta kolme vuotta rescue koira Kreetalta. Koira on koko ajan oppinut uutta ja rohkaistunut toimissaan. Kotona se on suorastaan läheisriipuvainen, mutta jää hyvillä mielin myös työpäivän ajaksi kotiin. Suuria yllätyksiä emme ole kokeneet, mutta niihin on syytä varautua. Jokainen koira on yksilöllinen pelkoineen ja luonteineen. Kyllä tästä koirasta on tullut koko perheen ihanan rasittava rakkauspakkaus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että läheisriippuvainenkin voi viihtyä päivän kotona! Minkä ikäisenä koiruus teille muutti?

      Poista

Nyt olis sun vuoro.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...