Tietoa mainostajalle ›

17.12.2012

Pitäkää matonne

Haikaillessani helppoa elämää, sain kuulla, että ongelmaani oli naurettavan helppo ratkaisu: minun pitää nousta aikaisemmin. Kuudelta ylös ja kahvia koneeseen, niin jo on rauhallinen ja mukava aamu taattu. Lapset sujahtavat vaatteisiin tuosta noin vain ja koko perhe on pelkkää hymyä hoitotädin ovella!

Flickr / Grey sky morning

Tästä ei pidä loukkaantua, vaikka mieli tekisi. Kyseessä on tietenkin aamuvirkun ihmisen kommentti. Hän luulee, että yhdeksältä illalla tulee uni, jos vain menee sänkyyn, ja että aikaisin on ihan helppo herätä. Hän ei tajua mitään siitä, että yhdeksältä alkaa paras omien asioiden hoitohetki ja uni tulee vasta puolilta öin. Ihan samalla tavalla voisi ajatella, että masentuneen pitäisi vain piristyä ja kaljun kasvattaa hiukset.

Aihe kaipaa alleviivaamista, koska aamuvirkut eivät ole mikään itsestäänselvä enemmistö, jolla on oikeus jaella (paskoja) neuvojaan.

Ihmisellä on voimakas luonnollinen rytmi, joka vaikuttaa koko vuorokauden vireystilaan. Aamu- ja iltavirkuille on löydetty muitakin eroja. Iltavirkut ovat kuulemma alttiimpia tunne-elämän heittelyille ja erilaisille addiktioille. En ihmettele. On kohtuullisen stressaavaa ylittää itsensä ajankohtana, jolloin on käytännössä vielä unessa. Tässä aamuihmisille kalibroidussa maassa kahdeksaa pidetään pyhänä kellonlyömänä, jolloin kunnon luterilainen on kaulukset tärkättyinä päivän haasteissa kiinni.

Joustolle olisi kuitenkin sijaa. Juttelin taannoin erään kuusikymmentäviisivuotiaan kanssa. Tämä hyväkuntoinen, pidetty naisihminen, joka piti työstään, oli jäämässä eläkkeelle. Eläköitymisen syyksi hän ilmoitti, ettei enää jaksanut kahdeksan aamuja, ei yhtä ainutta. Hän olisi jatkanut, jos olisi saanut tulla yhdeksään. Ei saanut.

Pitäkää matonne. Minä olen palaverissa aikaisintaan 9:30. Ja silloinkin juuri heränneenä.

90 kommenttia:

  1. Aamen. Tää yhteiskunta on hirveä. Ja sitten pitäis vielä olla vastuussa toisten ihmisten hengestä ja terveydestä silloin aamuisin. (oon lääkäri) (ja siitäkin syystä anonyymi)

    VastaaPoista
  2. Olin aamuvirkku ennen lapsia. En enää. Sukulaiseni on iltavirkku. Molemmille valitettavasti sopii se kuudelta herääminen. Minulle sen vuoksi, koska alan sitten etsiä kadonneille sukille pareja (iltavirkut ehkä tekevät tuon illalla). Sukulaiselleni sen takia, että hän aloittaa heräämisnuokkumisen kuudelta, joten ehkä on kahdeksalta puhekykyinen. Mutta en minäkään, aikaisemmassa elämässä aamuvirkku, niistä kahdeksan aamuista pidä. Sitä ennen on tehty jo tuhoton työ saada lapset ajoissa sinne ja tänne ja raapattu auto ja kahlattu lumessa jne. Ja ratkaisevalla hetkellä on aina lapsilla joku juttu huonosti tai kengät kadonneet tai matikan kirja hukassa ja sitten taas mennään- viime tingassa. Lapset ajoissa omiin juttuihin, mutta minä aina myöhässä tai lähes myöhässä.
    Kahdeksan on kuitenkin inhimillisempää kuin olla töissä kuudelta aamulla. Se ainostaan lohduttaa. Saisinko joulupukilta lisää organisointikykyä?

    VastaaPoista
  3. Minä myös inhoan aikaisia aamuja yli kaiken. En edes hae kesätöihin sellaisiin paikkoihin, joissa työt alkaa aina viimeistään kahdeksalta (olen opiskelija). Vuorotyö vielä menee, sillä aamuvuoroja on harvoin monta putkeen.

    VastaaPoista
  4. Minäkin olen aina kärsinyt siitä että koulut / työt alkavat kahdeksalta. Nykyisin teen töitä freelance / apurahapohjalta ja yksi tärkeä syy tähän on, että voimme lapsen kanssa nukkua edes vähän pidempään aamuisin. Etenkin talviaamujen umpipimeys ja väsymys on minusta aivan kaameaa.
    Ja vielä en ole löytänyt taikakeinoa, jolla saisin lapsen (ja itseni) nukahtamaan ajoissa.

    VastaaPoista
  5. Just näin. Nykyinen duunini on siitä ihan loistava et suurin osa vuoroista on klo 15-23 = ilta- ja yövirkku kiittää (mut sitä en tiedä, miten tää toimii joskus tulevaisuudessa skidi(e)n kanssa, ääks).

    VastaaPoista
  6. Todellakin. Ihmettelin tässä tuon pojan kanssa "rytmejä luodessamme" että miksi sitä pitäisi koittaa nukuttaa yöunille kasilta kun itte kukkuu pitkälle yli puolenyön. Kuka hullu sen kakaran kanssa muka herää kuudelta tai seittemältä kilkattaan, kun itteä vaan nukuttais?! Siksi tein radikaalin päätöksen neuvolan näkökulmasta ja lapsi menee nukkumaan noin klo 22. Ja nukkuu sit kans kymmeneen. Ja tää rytmi vaan passaa mulle ja äitiys"lomalle".

    Olin muuten aikanaan työpaikassa jossa työt alkoivat kello 6. Onneksi oli mahdollisuus liukumaan ja saloitin siis kello 7. Pitkän työmatkan takia, jotta ehti seiskaksi töihin, oli herättävä 5.30 ja se se vasta teki kuulkaa tiukkaa. Varsinkin kun kotoa piti sit lähtä 6.10. Onneks ei enää.

    Jostain kumman syystä olen myös kulkenut toisella paikkakunnalla opiskelemassa ja silloinkin jotta ehti seiskalta lähtevään bussiin, oli herättävä ennen kuutta. Mutta bussissa sai sentäs nukkua sen tunnin!!

    VastaaPoista
  7. Taivas että ärsyttää ne ihmiset jotka tulevat sanomaan kuinka pitäisi mennä illalla aikaisemmin nukkumaan tai kertovat kuinka kivaa on aamulla herätä aikaisin ja kehoittavat tekemään samoin. Koita sitten noille jästeille sanoa, että minä olen iltavirkku aamutorkku enkä minä vapaaehtoisesti näin toimi vaan minun sisäinen kelloni ohjaa minua toimimaan näin, enkä minä saa aikaisin unta ja jos herätys on liian aikaisin niin minä nuokun aamulla puolihereillä kunnes kello näyttää riittävästi eli lähempänä luonnollista heräämisaikaani.
    Siitä minä saan syyttää itseäni että olen aina valinnut sen työpaikan jossa pitää olla ennen muita, nykyisin tuo paikka on päiväkoti ja siten työpäivä voi alkaa jo 6.30. No onneksi nyt kotiäitinä aamuherätykset on lähempänä kasia, poikakin on iltavirkkuja ja menee nukkumaan kymmenen aikoihin joskus jopa jälkeen. Raskausaikana sanoi muuten yksi ultraava lääkäri etten saa opettaa lasta jo kohdussani valvomaan iltaisin ja nukkumaan aamuisin.. Grrrr!! Kuka sanoo että aamuvirkkujen rytmi olisi se oikeampi rytmi!! Ei niitä perskutan lehmiä enää ole joka talossa lypsettävänä.
    Pojalla muuten on sama rytmi mikä oli raskausaikanakin, on ollut koko ajan ja sen rytmin se kyllä kehitti aivan itse, minä valvoin viel kahdelta yöllä :)

    VastaaPoista
  8. Minä olen iltatorkku ja aamuvirkku, olen ollut muistaakseni aina. Nytkin hereillä, aamutee juotu, viiden jälkeen lähden ajelemaan töihin. Sopii minulle, en yritä tuputtaa tätä kenellekään! :) Töistä lähden kahden aikaan, joten lapset haen hoidosta ennen kolmea. Työaika on siis liukuva. Jos lapsia ei olisi, en ehkä ihan vielä tähän aikaan olisi menovalmiina, mutta aikaisin kuitenkin, houkuttaa valoisalla (tai hämärällä, eihän nyt ole ikinä valoisaa...) kotiin pääsy.

    Jos joskus harvoin on minun vuoro viedä lapset aamulla hoitoon, ei siltä kiireeltä pelasta oma aikainen herääminenkään. Ihan sama monelta itse herään, tai lapset, kun lapset ei vaan toimi aamulla sujuvasti! Yhden käden sormilla on laskettavissa ne kerrat, kun päästään hyvillä mielin ja oikeaan aikaan hoitoon. Ehkä ne aamut lasten kanssa on meillä miehen juttu, ei sillä kuulu tällaisia ongelmia olevan... :)

    -Sallis

    VastaaPoista
  9. Aamuvirkuksi voi kyllä opetella. Pystyyhän unirytmiään muuttamaan jos vaikka oleskelee ulkomailla pitempään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja aamuvirkut voivat opetella vaihteeksi valvomaan iltaisin. :) Pointti onkin se, että miksi vitussa aamuvirkkuus on normi?

      Ulkomailla oleskelu on tietenkin aivan eri asia. Tuolla linkin takana kerrotaan, että tätä luontaista rytmiä säätelee valo. Siksi siis ulkomailla kalibroituu uudelleen - iltavirkuksi. Mä kuulun myös ihmisiin, jotka eivät halua matkustaa kuin kahden aikavyöhykkeen sisällä, koska se uudelleenkalibrointi on niin tuskallista ja siihen menee abt viikko per tunti.

      Poista
    2. Miksi kukaan haluaisi opetella aamuvirkuksi? Kysyn vaan...

      Poista
    3. Arvatkaa onko aamuvirkulle tuskaa "kalibroida" itseään työmatkoilla, kun iltariennot/illalliset ym kestää normaalisti puoleenyöhön...ja näistä ei voi yleenäs kieltäytyä. Esim. Englannissa 2 h aikaero tarkoittaa minulle sitä, että pääsen nukkumaan Suomen aikaan klo 2 aamuyöllä ja herään pahimmillaan "normiaikaan" klo 4. Nimimerkillä kokemusta tästäkin on...
      Pikkasen voi helpottaa tätäkin , jos pystyy venyttämään nukkumaan menemistä muutamana iltana ja menemään töihin myöhemmin. Pakko vaan yrittää joustaa tässäkin...

      Poista
    4. Ai voi opetella vai?
      Olen sekä aamu että iltavirkku, nukun seitsemän tuntiani yleensä kahdessa erässä.
      Jouduin muutama aika sitten työhön, johon mennään 23 ja päivällä kotiin n. 10-13.
      Ihan pahinta millä ihmistä voi rankaista! En ole saanut nukuttua kertaakaan tyydyttävää unta työn alkamisen jälkeen edes viikonloppuna, kun ei uskalla nukkua silloinkaan öisin, ettei olematon rytmi muuttuisi!

      Poista
    5. Niinpä, ei tätä talviajan pimeää Suomea voi verrata kaikkiin ulkomaihin. Kyllä mäkin muutuin rytmiltäni siellä etelässä asuessa, ei tarvinnut nukkua niin paljoa kun se valoisuus auttoi. Illalla tuli sopivasti hämärää, jes, eikun nukkumaan ja aamulla oli tosi aikaisin valoisaa, että heräsi pirteänä!!! No, huomaan vireystilassa selvän muutoksen Suomessakin kesäaikaan - ei ole YHTÄÄN vaikeuksia nousta kesällä 05 ja lähteä siitä salille virtaa täynnä (toki menen nukkumaan ajoissa). Yritäpäs samaa talvella niin ei tuu mitään.

      Jokaisen ihmisen kroppa ja mieli toimii eri tavalla, on muuten käsittämätöntä, että tätä ei kaikki tajua. Eihän kaikille kaikki ruokakaan sovi, rytmi on sama juttu. Opetella kai voi juu jossain määrin, mutta ei sitä ihan mihin vaan väänny.

      Nytkin olen nukkunut optimaaliset 8-9 tuntia ja silti on tässä joulukuussa alkanut armottomasti väsyttää useammin, pimeys ei vaan sovi. Elän kuitenkin säntillistä elämää ja pidän AINA huolen yöunista, niistä en tingi. Onneksi valo alkaa tässä jo voittaa, vaikkakin pikkuhiljaa :)

      Poista
  10. Mä uskon kanssa tohon unirytmin muovaamiseen. Olen aamuvirkku. Nukkumaan 21 ja ylös 06. Pysyn rytmissä viikonloppuisinkin, ehkä tosin oon noin tunnin myöhemmin nukkumassa ja heräämässä. Lomalla onnistun kyllä iltavirkkuuntumaan väkisin valvomalla :D.

    VastaaPoista
  11. Olen varmaan aamuvirkku, koska mulle aikaiset aamut ei tuota tuskaa. Toisaalta viikonloppuisin valvon ja nukun myöhään ilman ongelmia (ellei viikolta ole univajetta). Siksi olen taipuvainen ajattelemaan, että onko se herääminen/valvominen muka niin vaikeaa, jos sitä oikeasti haluaa. ;) Vaikka uskon kyllä, ettei noin moni valita vain huvikseen!

    Mutta jos viikkoja herää aina klo 6 ja menee nukkumaan siten, että saa sen oman optimiunimäärän/yö täyteen, onko herääminen aikaisin/nukahtaminen aikaisin yhä vaikeaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ehkä olet samanlainen kuin minä, jolle rytmin muuttaminen ei ole vaikeaa. Nyt olen iltapainoitteisessa rytmissä, mutta pystyn myös elämään rytmissä nukkumaan kympiltä ja heräämään ilman kelloa virkeänä kuuden kintaalla. Olen siis vaihtelevasti iltavirkku ja aamuvirkku. Myöskään aikavyöhykkeiden ylittely ei ole vaikeaa. Olen kiitollinen unenlahjoistani.

      Poista
    2. Joiltakin se rytmin muuttaminen onnistuu helposti, toisilta ei. Tässäkin on erilaisia asioita, jotka ratkaisevat eri ihmisille. Mulle ei ole väliä unen määrällä, kunhan vaje ei jatku pitkään. Mies taas on iltavirkku luonnostaan, mutta mikään rytmi ei sovi, jos unta tulee alle 8h, koska silloin se on herätessään täysin toimintakyvytön. Mä pystyn sopeutumaan aika nopeastikin vaikka 00-06 uniaikaan, mutta miehelle se olis jo lähtökohtaisesti mahdoton asia.

      Poista
  12. Minä ainakaan mitään mukavaa luvannut, kunhan mainitsin että jos herää/herättää lapset vähän aikaisemmin niin ei ole niin kiire aamulla :D.

    Iltavirkku on minunkin luontainen olomuotoni, mutta olosuhteiden (=yhteiskunnan normien) painostuksesta olen lapset hankittuani ja akateemisen elämän hylättyäni joutunut aamuisin heräämään viimeisen 14 vuoden ajan.

    Yhteiskunnan toimivuuden kannalta varmaan jommankumman virkkuuden pitää olla normi. Aamuvirkut vaan on voittaneet tämän taistelun josku esihistorian hämärissä.

    VastaaPoista
  13. Aamuvirkku sai aamun naurut :D
    Mutta tottatosiaan, onhan se aika epäreilua iltavirkku/aamutorkuille ettei joustoa ajan suhteen välttämättä löydy. Jos itse pysyn herillä iltakymmeneen ja jaksan viihdyttää iltavirkkumiestäni siihen asti niin voin taputtaa itseäni selkään. Se on vaan niin sisäänrakennettu että näkee kaiken kahtena kympin jälkeen kun yrittää väsyneillä silmillä kohdistaa katseensa töllöön... Viikonloppu aamuisin saatan kyllä nukkua jopa puol ysiin - mikäli 6-vuotias aamuvirkku poika sen sallii.
    Mutta vaikka aamuvirkku oonkin on siinäkin joku raja - kuudelta en tod. ponkaise kahvin keittoon vaikka ipana kuinka jo kärttäisi heräämistä :D Kasin maissa on sopiva hetki kaivautua lämpöisen peiton uumenista ja potkaista moottori käyntiin.
    Tsemppiä kaaosaamuihin - muista ettei se kestä ikuisesti ;)
    t. Meeri

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Meeri, sinä et kyllä ole aamuvirkkukaan jos kasi on sopiva aika kömpiä ylös :)

      Poista
    2. Niinpä, en taida olla ihan aito aamuvirkku jonka luomet läpsähtävät viideltä virkeänä auki :) Yleensä oon ollut hereillä "jo" seiskasta asti, sitten fiilistelen peiton alla kasiin jos olosuhteet sen sallivat. /Meeri

      Poista
  14. Mun työyhteisössä kunnioitetaan iltavirkkuja. Saa tulla vaikka puoleenpäivään, kunhan hommat etenee. Ite oon kylläkin aamuvirkku, jonka pitää lähteä lastenhakuun neljältä.

    VastaaPoista
  15. Hyvä Katja, olen niin samaa mieltä!

    Omista vanhemmistani toinen on aamu- ja toinen iltavirkku. Aamuvirkku on selvästi sitä mieltä, että myöhään nukkuvat ihmiset ovat laiskoja, mikään järkeily ei tepsi asiassa. Iltavirkku on joutunut työelämässä joustamaan ja opettelemaan arkisin heräämään aikaisin. Pian he jäävät molemmat eläkkeelle, ja pelkään miten heidän käy. Aamuvirkun pitäisi tajuta, että koko elämä on menty hänen rytmillään, eikä eläkeläisen pidä joutua enää elämään itselleen luonnottomasti. Mutta eipä tuo taida siihen pystyä, hän luulee omaa rytmiään oikeaksi kun koko yhteiskunta on sen mukaan rakennettu. Toivottavasti löytävät sovun.

    t.Marianne

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun isovanhemmat on ihan pulassa, kun vuosikymmenet työelämässä aamuvuoroa tehneinä ne ei enää pysty sopeutumaan heräämiseen klo 05 jälkeen. Eihän se muuten ois ongelma, mutta kun nyt ne on jo LIIAN aamuvirkkuja yhteiskunnallekin, eli aamuisin on minimissään kolme tuntia aikaa ennen kuin mikään paikka on auki tms, että pääsis vaikka asioita hoitamaan. Tähän kun lisätään se, että toisen heistä iltavirkkuus on samaan aikaan "pahentunut" iän myötä, niin nyt ne molemmat lähinnä herää hiton aikaisin ja nukkuu n. neljät päiväunet pitkin päivää mennäkseen sit joskus aikaisintaan puolen yön maissa nukkumaan...

      Poista
  16. No täällä kanssa yksi, joka on pakosta opetellut aamuvirkuksi. Luontainen rytmini on ehdottomasti iltaan ja yöhön painottuva, mutta ensin lasten myötä se kääntyi kohti "normaalimpaa", kuten kai useimmilla, ja sitten reilu vuosi sitten erittäin aikaiseksi - herään yleensä klo 04:30.

    Ja ennen vastalauseita, selitän asiaa. Olen virallisesti hoitovapaalla (vielä pari viikkoa), mutta yritän saada tehtyä duunia kuitenkin hiukan. Ainoat hetket - mikäli aikaa ei ota perheen yhteiseltä ajalta - on aamulla ennen miehen töihin lähtöä ja päiväunien aikaan.

    Tehokkuus on vaihdellut. Välillä aamulla on ihan uskomattoman hyvä draivi ja ajatus kulkee tuhatta ja sataa. Toisinaan herääminen on edelleen täyttä tuskaa, ja muun muassa maanantait menevät pääasiassa ihan pyllymäkeä. Ei siinä sitten auta edes Sleep Cycle App, vaikka muuten hyödyllinen onkin.

    Kun siis joku kysyi, miksi pitäisi olla aamuvirkku tai miksi aamuherääminen on normi, siihen vastauksena, että olosuhteet saattavat määrätä tähän suuntaan. Jonkun kustannuksellahan nämä yhteensovittamiset kuitenkin tapahtuvat, perheen, lasten, unien tms. Jos tässä on joku win-win-mahdollisuus, niin olen pelkkänä korvana.

    Lisäksi aamut normina ovat kyllä koko ajan väistymässä - jatkuvastihan ihmiset tuntuvat menevän yhä myöhempään duuniin ja vastaavasti olevansa siellä kauemmin. Ja yleensä elämään iltapainotteisemmin. Harmi, että päivähoitopalvelut eivät pahemmin jousta.

    Enkä ole uusliberaalin työmoraalin ilmentymä, joka rääkkää itseään ollakseen lähellä jumalallista työolentoa. Luulen silti, että töihin palattuanikin jatkan ainakin osin "liian" aikaisin heräämistä. Paitsi että tarvitsen myös aamun rauhalliset hetkeni kera Hesarin ja kahvin (ilman lapsia/miestä), on aamu myös loistava aika urheilla. Ja jos sitten ehtisi hetken ehkä töitäkin, ehtisi aiemmin kotiin!

    VastaaPoista
  17. Mä menen aamulla ennen seiskaa töihin, ja esim. viime yönä nukahdin about puoli kaksi. Tulen toimeen 4-5 tunnin yönilla, kuusi tuntia on jo pitkä yö, kahdeksaa tuntia en nuku kuin äärimmäisen väsyneenä (aikaero, matkat, joku poikkeuksellinen stressitilanne). Lapsi menee nukkumaan viim. kasilta, ja nukkuu arkisin siihen asti kunnes herätetään, viikonloppuisin ysiin - puoli kymmeneen. Mulle on jaettu ne kortit, joilla pelatessa ei kehtaa valittaa mitenkään päin.

    VastaaPoista
  18. Mä olen aina ollut illan virkku - rupesin lukemaan tentteihinkin vasta joskus kasin kieppeissä ja siitä sitten pikkutunneille asti, tykkäsin hoidella asioita ja järjestellä kaappeja keskiyön aikaan. Mutta sitten musta tuli "aikuinen": valmistuin, menin töihin ja hankin perhettäkin. Ja mulla on kyllä rytmi muuttunut, johtuen pitkälti siitä, että meidän lapsi on ollut vajaan vuoden ikäisestä lähtien "kuudelta alkaa aamu" -tyyppiä. Ja tää kakkonen näyttäisi olevan samoilla linjoilla. Äh.

    Mä silti myös tykkään päästä töistä aikaisin, joten vääntäydyn sinne varhaisessa vaiheessa, viimeistään puoli ysi. Ja mulle on ihan turha ehdotella palavereita neljän jälkeen. Mä oon kuulkaa jo lähtökuopissa kotia kohti! Tähän työrytmiin päädyin oikeastaan myös siksi, että pk-seudulla sukkuloidessani halusin olla ennen kasia töissä, jotta Kehä I:n ruuhka ei olisi ehtinyt vielä pahimmilleen (työmatka kesti muutenkin sen tunnin), ja nykyisinkin tykkään sitten olla varhain kotona, jotta ehtii lapsiakin nähdä (ne kun menee sitten kohtuu aikaisin nukkumaankin, kun kerran heräävät aikaisin - ja ei, lapsi ei nuku yhtään pidempään vaikka menisi myöhemmin nukkumaan).

    Sellainen huomio myös, että pk-seudulla ihmiset menevät selkeästi myöhemmin töihin kuin täällä provinssissa. Seiskaan töihin tulevat eivät täällä ole mikään ihmetyksen aihe ja lounaallekin kurvataan jo puoli yhdentoista maissa. Mä oon nykyään näitä ihmisiä. :D

    VastaaPoista
  19. Katja, olet ongelman ytimessä. Suomi on aamuvirkkujen luvattu maa! Ja se todella on normi, siksi ns helpomman elämän saaminen on hankalaa, kun tarttee muuttaa koko yhteiskuntaa. Olen ihmetellyt, miksi täällä halutaan herätä niin aikaisin, kun suurin osa vuotta on pilkkopimeää. Luulen, että kyse on historiasta. Kun maatalousyhteiskunnassa aamuisin oli pakko herätä eläinten takia, niin sitten sitä tehdään myös nyky-yhteiskunnassa.. Me olemme historiamme vankeja. Ja tän yhteiskunnan normi on reippaasti tehdä hommat heti aamusta ja olla tehokas ja sitten laabailla ilta. Kun tähän lisätään yhä pitenevät työmatkat pk-seudulla, niin tuo aamuvirkkuus vain korostuu.

    Olen tehnyt erilaisia toimistohommia koko ikäni ja lähes kaikissa paikoissa on ollut liukuva työaika. Käytännössä töissä piti olla ysiltä, tai viimeistään puoli kymmenen. Kun nykyduunissa rustattiin liukumia uusikisi, niin ei tietenkään venytetty tuota aamuliukumaa loppupäästä, vaan nyt voi tulla töihin jo kuudeksi!

    VastaaPoista
  20. mä en ehtinyt kommentoida aiempaan postaukseen tota eskarihommaa, ainakin meidän eskari pk-seudulla muutama vuosi sitten alkoi päiväkodissa klo 9. koulu alkaa aikaisemmin, aikaisintaan 8.30 kuitenkin. maakunnassa siskon ekaluokkalainen menee kouluun kasiksi.

    ehkä ton eskarihomman tarkoituksena on myös valmistella vanhempia siihen, että koulu alkaa aamusta eikä sen alusta voi neu votella, toisin ku päiväkodin :D

    missä muuten menee aamu- ja iltavirkun raja? miten ne määritellään? onhan ihmisiä, jotka sinänsä heräävät esim. klo 7 mutta tarvitsevat tunnin verran hesarointia ja kahvittelua ennenku kykenevät astumaan ulos. ja ihmisiä, jotka nukahtavat mainiosti klo 22 mutta nukkuisivat vaikka kellon ympäri, jos se olisi mahdollista. ja ylempänä mainittuja max 5 unitunnin tyyppejä.

    VastaaPoista
  21. Minusta nykysysteemi on hyvä kompromissi. Aamuvirkut ehtivät tehdä vaikka mitä ennen kahdeksaa, esim monet vanhukset heräävät jo neljän viiden maissa ja edessä on monta yksinäistä tuntia ennen kuin yhteiskunta käynnistyy. Suurin osa ihmisistä on varmaankin jossain välimaastossa ja esim. herääminen seiskan pintaan onnistuu ilman ongelmia. Itse myös uskon että rytmiä voi jonkun verran muokata. Se ettei ole aamusta parhaimmillaan onkin sitten toinen juttu.

    VastaaPoista
  22. Entäs, jos on aamu- ja iltatorkku niin kuin minä?
    -Plaa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja minä. Mun luontainen rytmi on unta klo 23-09. Lapsi ja yhteikunta vaan ei tähän suostu. Olen myös äärimmäisen huono toimimaan väsyneenä. Sisko porskuttaa kuuden tunnin yöunilla vaikka koko viikon, mutta mulle yksikin niin lyhyt yö tarkoittaa aivokuolemaa työpaikalla.

      Poista
  23. Hei, olen aamuvirkku ja usein kärsinyt siitä :) Olen kuvitellut, että iltavirkkuus on tyypillisempää ja jotenkin hyväksyttävämpääkin. (Hauskaa että asioista oikeasti ajatellaan näin erilailla) Kyläreissuilla odottelen aina pari tuntia hiljaa sängyssä, etten herätä muita kolisteluilla, se on aika raskasta, kun se on itselle kaikista virkeintä ja tehokkainta aikaa. Toisaala en oikein millään jaksa valovoa nykyään enää 11een astikaan. Joten sosiaalinen elämä on ollut (ennen lapsia) aika toivotonta, uni on tullut niin kavereiden sohvalle kuin kotonakin, kun on kavereita kylässä.
    Työaamut ovat tietty helpompia, sen on totta, mutta oma aikaa ei oo sen enempää illalla, kun kiiruhtaa nukkumaan jo ysin jälkeen. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämäkin totta. Itse olen valikoivasti (ne huonot puolet valikoituneena) toisinaan kumpaakin. Työelämässä iltavirkku eli aamut tuottavat työaamuina tuskaa (joku henkinen juttu varmaan?), mutta mulla on tämä sama kyläilyongelma. Jos olemme jossain kylässä, herään taatusti ekana ja hengailen hissukseen yksinäni. Tuskallisinta on ollut siskoni perheen luona, jossa multimedialaitoksen (= myös tv) päälle saaminen on saavutus, johon en ole vielä kyennyt, joten lähinnä luin aamuisin kaikki paikallislehdet ja mainokset läpi sekä keittelin kahvia odotellessani muiden heräämistä :)

      Poista
  24. Mä voin kiskasta itteni ylös millon vaan (ja sitä on tässä tullu tehtyäkin erinäisistä syistä). Mutta vain fyysisesti. Henkisesti herään vasta ysin jälkeen ja sillonkin vasta kahvipannun kanssa.

    Mammatouhussa raskainta on, ettei koskaan, siis koskaan, voi herätä rauhassa. Aina ensimmäiseksi otetaan lapsi kantoon ja ruvetaan vaipanvaihtoon yms. touhuiluun, joka vaatis jonkinlaista aivotoimintaa, vaikka jotenkin meneenkin autopilotilla. Mulle aamutorkkuilu tarkottaa siis myös hidasta heräämistä, kellonajasta riippumatta. Ja se on synnynnäinen ominaisuus.

    Tän yhteiskunnan aikataulujen takia olen ollut koko elämäni väsynyt, joten kehitin koulussa silmät auki -nukkumistekniikan. Harmi, etten enää osaa, olis palavereissa hyödyllistä.

    VastaaPoista
  25. En lähtisi ensimmäisenä pistämään aamuvirkkujen päitä pölkyllä, sillä nykytilanne on monimutkaisempi kokonaisuus. Kuten toinen anonyymi yllä totesi, maatalousyhteiskunnan peruja tässä eletään, eikä niistä ajoista ole vielä montaakaan sukupolvea. Ennen vanhaan tehtiin töitä kellon ympäri, oli pakko, jos meinasi pysyä hengissä.

    Historian lisäksi on muitakin näkökulmia. Meillä on entistä enemmän vapaa-aikaa, ja pidämme sitä itsestäänselvyytenä (vrt. tilanne silloin 100 vuotta sitten). Arvostamme vapaa-aikaa ja vanhempina erityisesti sitä kuuluisaa omaa aikaa. Yhteiskuntamme on äärimmäisen yksilökeskeinen: kukaan ei saisi tulla sanomaan, miten meidän pitää elää ja olla. Toisaalta olemme myös hirvittävän itsekkäitä, eikä tässäkään ole useimpien mielestä mitään pahaa: haluamme rahaa (eli käymme töissä), haluamme vapaa-aikaa (valvomme myöhään) ja lisäksi haluaisimme vielä nukkua pitkään. Kaikki tämä 24 tunnin sisällä. Minä siis muiden mukana.

    Olen kuitenkin itse sitä mieltä, että unirytmiä pystyy ohjaamaan. Kysehän on vain muutamasta tunnista, ei mistään 6-12 h:n aikaerosta. Vietin muutama vuosi sitten viikon mökissä keskellä metsää ilman nettiä, televisiota ja katuvaloja (sähköt sentään oli). Olin ihan valmista kamaa yöunille jo ysin pintaan. Uskon, että illanvirkkuus on jossain määrin opittua. Jos annan itselleni luvan valvoa koneen ääressä ja tehdä juttuja niin pitkään kuin huvittaa, unirytmi keikahtaa muutamassa päivässä pikkutunneille. Ei siksi että se olisi minulle luontaista, vaan koska valoja ja virikkeitä on joka puolella. Ja onhan tämä ilmiö varmasti tuttu kaikille teini-ikäisten vanhemmille. En kuitenkaan kuulu niihin onnekkaisiin, jotka selviävät 6 tunnin unilla. Siispä olen opetellut menemään nukkumaan viimeistään klo 23, mieluummin jo aikaisemmin. Nimenomaan opetellut. Haluan nimittäin mennä ajoissa töihin, että pääsen sieltä myös ajoissa pois. Sama koskee miestäni. Hän kukkui opiskeluaikoina helposti aamukahteen, mutta menee nykyään nukkumaan kympiltä ja karkaa usein töihin jo seiskan jälkeen. Minusta kyse on myös eräänlaisesta itsensä johtamisesta (itsekuri on vähän turhan vahva sana). Kun tiedostaa miten arki sujuu parhaiten, tekee ne valinnat joilla se onnistuu. Ajoissa nukkumaan niin ei aamulla väsytä, viinipullonkorkki kiinni 2 lasin jälkeen, niin ei tule krapulaa. Pidän tätä osana aikuistumista.

    On totta, että olemme oman historiamme vankeja, mutta kyllä on syytä itsessämmekin. En siis oikein usko koko tähän aamu/iltavirkkukategorisointiin, kun kerta kokeiltu on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Peukku tälle! Vaikken itse jaksa olla kovin tarkka nukkuma-ajoistani, uskon kuitenkin, että rytmien muokkaaminen onnistuu kaikilta, jotka niin päättävät. Valintakysymys ennemmin kuin geenien säätelemä "pakko". Toistaiseksi viihdyn paremmin iltavirkkuna, jolloin saan sitä lapsetonta omaa aikaa mutta takkuiset aamut...

      Poista
    2. Näin juuri, olin tulossa kirjoittamaan jotakuinkin samaa.

      Minulle herääminen on ollut aina vähän vaikeaa, olen mieluummin valvonut pitkään ja herännyt myöhään. Kouluun on kuitenkin aina ollut pakko lähteä ja bussi ei odota. Montaakaan kertaa en myöhästynyt. Nykyään töihin joudun lähtemään aikaisintaan puoli seitsemän aikaan, myöhäisintään noin yhdeksältä. Ja herään aina tuntia aikaisemmin. Puhelimen herätyksen soitua raahaan itseni (vaikka silmät kiinni) suoraan suihkuun ja sieltä tultuani olen jo suhteellisen virkeä. Saan siis tarvittaessa itseni ylös mihin aikaan tahansa. Kuitenkin viikonloppuisin annan itselleni luvan nukkua pidempään, tarvittaessa vaikka puolille päivin (jos ei ole mitään menoa aamupäivästä).

      Sen huomaa kuitenkin, että kun joutuu heräämään aikaisin, alkaa myös illalla vähän aikaisemmin väsyttää. Se on juurikin tämä tietokone, mikä pitää hereillä myöhään yöllä ja saa jotenkin hämättyä sitä luontaista väsymyksen tunnetta. Jos pidän iltaisin koneen kiinni ja vaikka tuijotan ei-mitään tv:stä, olen paljon väsyneempi.

      Poista
  26. Täällä yksi aamuvirkku ja illantorkku joka kyllä kärsii aina välillä tuosta luonnollisesti aikaisesta heräämisestä ja siitä, että illalla ei pysy silmät auki klo 22.30 jälkeen millään.

    Olishan se mukava viettää edes joskus yhteistä aikaa iltavirkun miehen kanssa ja varsinkin joskus viikonloppuna lähteä esim. konserttiin, mutta kun ei vaan jaksa pysyä hereillä. Nykyisin minä olen ensimmäinen joka sänkyyn menee n. klo 22 ja viimeistään 22.45 on simmut ummessa ja pää tyynyssä.
    Varsinkin vanhin 16 v ja nuorin 9 v tyttö hilluis ihan miten pitkään vaan, jos antais ja samoin mies alkaa vasta klo 23 aikoihin valmistautua nukkumaan.

    Työpaikalla en kyllä ole koskaan ennen klo 8.30 vaikka nousen 5.50, koska työmatkaan menee melkeen tunti ja haluan syödä aamiaisen ja lukea aamulehden rauhassa... käytännössä ainoo hetki päivässä, kun saan olla rauhassa.=)

    Kyllä minuakin on aika monta kertaa ottanut työpaikalla pattiin, kun lapsettomat tai ne joilla on "isommat" lapset hehkuttaa aikaisin töihin tulemisen ihanuutta ja järjestää palavereja alkamaan klo 8 (Onko ilmiö tuttu varsinkin teollisuudessa työskennelleille?), olen aina sanonut, että ennen klo 9 alkaviin kokouksiin en pääsääntöisesti tule "perhesyistä".

    Ei kai muuta neuvoa voi antaa, kuin että koittakaa siskot kestää, ongelma helpottuu kun lapset kasvaa ja muuttuu omatoimisiksi. Meilläkin vanhimpien kouluun meno sujuu jo automaattisesti omatoimisesti, nuorinta kolmasluokkalaista pitää vielä aamulla paimentaa, mutta ehkä hänkin oppii tässä parin vuoden sisällä jo huolehtimaan omista aamutoimistaan itsenäisesti.

    VastaaPoista
  27. Mä en muuten oikein koskaan ole ymmärtänyt niitä, jotka hassaavat aamutoimiin kauheasti aikaa. Mä nukun mieluummin mahdollisimman pitkään ja pistän itseni vauhdilla valmiiksi. Ennen lapsia tarvitsin puoli tuntia, nyt menee kyllä se tunti. Hätätilanteessa pääsen kyllä ihan kuosissa ulos vartissakin, jotain syöneenäkin.

    Mies kyllä edustaa tota hitaampaa aamua. Mua jotenkin vähän ärsyttää, ettei se hilppase vauhdilla töihin, tulis sitten nopeammin takaisinkin. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, kuka mitäkin ja mihinkin aikaan tekee... Joku tekee aamustaja toinen keskiyöllä, oikeesti mitä väliä ? Mulla tilanne on se, että milloinhan sen aamulehden sitten lukisin, kun kotiin töistä tultua kello on jotain 17.30 ja ruokaakin pitäis perheen saada ja yleensä kiire on jo viedä lapsia harkkoihin yms... Ihmiset on erilaisia. Todellisuudessa omiin aamutoimiin (suihku, meikkaus, pukeminen ja aamiaisen syöminen) mulla menee max puoli tuntia ja lopun ajan teen kaikkea muuta eli luen lehteä, tyhjennän tiskikonetta, täytän pyykinpesukonetta, laitan lapsille aamiaista ym. kun en näitä kuitenkaan jaksa/ehdi/pysty tekemään työpäivän jälkeen.

      Poista
  28. Nappikirjoitus. Sain lapsen 7 viikkoa sitten ja ei-niin-yllättäen yöt on mitä on, ts. päivisin väsyttää. Silti uni ei tule ennen yhtätoista vaikka kuinka silmät seisoo päässä.

    VastaaPoista
  29. Toisaalta työelämä on aina kompromissi - ei sitä kukaan voi tehdä sen muakan, mikä itselle on just se fantsu vaihtoehto ja sattuu parhaiten omaan fiilikseen sopimaan (paitsi yksityisyrittäjä, eikä varmaan silloinkaan kovin menestyksekkäästi).

    Palaveriin joutuu menemään joskus jo puoli kahdeksan, ja joskus joutuu odottamaan palaverin alkua neljään, vaikka tunnit olis olleet täynnä jo kolmelta. Tuntuu vähän hassulta tällainen "Minä olen palaverissa aikaisintaan 9:30. Ja silloinkin juuri heränneenä", kun palaverissahan ollaan silloin kun ne ovat, ei silloin kun olet viitsinyt työpaikalle raahautua. Itteä ainakin ottaa eniten päähän just ne työkaverit, joille kaikki on aina väärään aikaan ja sit ollaan naama väärällään kun joutuukin tulemaan OMG kasiin töihin. Tai olemaan puoli viiteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mua ainakin sieppaa töissä just se, että palaverin on oltava aikaan X, kun osanottajat on kaikki siinä samassa lafkassa töissä koko päivän. Ts. kellään ei ole mitään oikeaa pakottavaa syytä palaveerata väkisin vaikka aamukasilta, jos se ei yhdelle käy. Joka päivä jää kuitenkin yli 6h sellaista aikaa, jolloin kaikki on paikalla siinä yhden ja saman käytävän varrella aivan varmasti. Ja sitten joku kehtaa murjottaa kun ei saa palaveerata siihen yhteen ainoaan aikaan päivästä, joka ei jollekulle käy...

      Eri asia on sitten, jos niitä vaihtoehtoja ei ole, mutta ehdottomasti typerämpää on mun mielestä tällanen hyppyyttämisen yrittäminen kuin se, että joku sanoo että aikoo käyttää liukuvaa työaikaansa, ja tulee myöhemmin/lähtee aiemmin.

      Poista
    2. Tässä on varmasti huikeasti eroja työpaikkojen välillä. Melko helppoa on sopia paltsuajoista, jos on se 1 palaveri per päivä... Mutta kaipa noitaaamu kasin ja ilta viiden kokouksia on juuri siksi, että muut ajankohdat eivät käy. Monilla aloilla työpäivät lähes koostuvat yksinomaa kokouksista - ainakin allekirjoittaneella

      Poista
    3. Kun lapsi piti hakea päiväkodista viiteen mennessä, niin mulla ei ainakaan ollut mitään mahdollisuutta olla puoli viideltä enää missään paltsussa. Ne liukumat on mm. sitä varten, että mä voin sumplia lapsen hoitoon viennit ja haut mieheni kanssa kätevästi. Mä tosin merkkasin kalenteriin varatuiksi ne noutopäivien klo 16-17 ajat jo hyvissä ajoin. Sieltähän ne sitten työkavereillekin näkyvät ja fiksuimmat heistä osaavat olla edes ehdottelematta niitä palavereja ko. aikaan.

      Poista
    4. Ja vielä tohon anonyymin kommenttiin. Kyllä mun työpaikalla palaverit on silloin kun kaikille yhteisesti sopii eikä silloin kun joku despootti on päättänyt ne pitää.

      Poista
    5. ^ Despootti = kuka tahansa, joka olettaa, että kaikki ovat viitsineet tulla töihin ennen puoltapäivää, vaikka olis nukuttanut? ;)

      Vähän tollanen "I'm a special snowflake" -fiilis tulee tästä keskustelusta, ihan kuin meitä kaikkia ei joskus väsyttäis ja herääminen ei joskus tuntuis toivottomalta. Mutta kun MINUN spesiaaaaaligeenikortisolirytmini, miiiinääää en pysty kun en pysty kun en ole aamuvirkku, maaaaahdotonta on, despoottiiiiii! Itku! Vinku!

      Tosi monessa paikassa on liukumia sun muita joustoja, ja monessa paikassa työajan voi sopia. Samalla tavalla kuitenkin on sellaisia työpaikkoja, joissa täytyy ottaa huomioon muidenkin aikatauluja, ei vain omiaan. Kyllä meillä ainakin palaverit alkavat ennen kahdeksaa, jos se esim. ASIAKKAALLE alkaa sopimaan, tai ovat viideltä, jos se on ASIAKKAALLE ainoa mahdollinen, eikä siinä kysellä kenenkään lapsen hakuja tai kortisolirytmejä. Vähän eri juttu ehkä istua jossain lafkassa, jossa työkaverit palaveeraavat lähinnä keskenään (tai jossain julkishallinnossa, jossa keneltäkään minkään pyytäminen on työpaikkakiusaamista). Ihme oletus täällä, että palaverit sovitaan aina työkavereiden kesken?!

      Katjankin työpaikka on julkisin varoin ylläpidetty laitos, niin ei oo paljon paineita olla paikalla asiakkaan toivomaan aikaan. Liike-elämä vaan ei toimi niin. Kyllä mä vaan vien firmani miljoonat muualle, jos palaveria ei saa sovittua, kun toimittajan työntekijä ei jaksa nousta sängystä ennen ysiä, näitä aikatauluja kun ei oo varaa muokata kenenkään yksittäisen ihmisen unirytmin mukaan. :)

      Poista
    6. Mitenhän se menee, millaisin ehdoin lapsen saa sellaiseen päiväkotiin, josta voi hakea viiden jälkeen? Se ei taida olla ihan ilmoitusasia. Työnantajahan ei voi velvoittaa ketään jäämään töihin työajan jälkeen, vaikka asiakas sitä kuinka toivoisi.

      Poista
    7. Riitta, se menee niin että jos on iltamenoa/kokousta/asiakastilaisuutta illalla lapsen hakee toinen vanhempi/isovanhempi/hoitaja. Toi on niin totta mitä ed. anonyymi kirjoitti - ei kaikissa hommissa sanella/järjestellä työaikoja oman unirytmin tms. mukaan. Ei varmaan Riitta voi velvoittaa ei, mutta jos ei löydy mitään joustoa ei varmaan sovellu tietyille aloille. Viimeistään YT-neuvotteluissa saattaa huomata sen.

      Poista
    8. Eli ammatinvalintakysymys... omalla työpaikallani on aina kunnioitettu sitä, että pientä lasta ei nyt vain voi jättää yksin ja ettei aina ole niitä muita aikuisia, jotka voivat lapsen hoitaa. Aika monet YT:tkin on tullut koettua...

      Yleisesti ottaen ei kannata omaa elämää YT:den pelossa pilata. En usko, että esimerkiksi Accenturen Oulun yksikkö lakkautetaan siksi, että siellä työskentelevät ex-nokialaiset olisivat olleet jotenkin poikkeuksellisen haluttomia kokoustamaan asiakkaille sopivaan aikaan.

      Poista
    9. Ja ed. anonyymi jatkaa.. tuli vielä mieleen, ettei mulla ainakaan työsopimuksessa lue mitään työaikaa - ainoastaan kokonaistyöaika (tunnit/vko) on määritelty.

      Poista
    10. Se kortisolirytmikommentti oli kyllä ihan pelkästään Jannalle tarkoitettu eikä liittynyt tähän muuhun keskusteluun mitenkään, joten jos sitä ei napattaisi irti asiayhteydestään ja annettaisi ymmärtää että se oli keskustelun yksi pääaiheista.

      Eipä mulla muuta, kiitos :-).

      Nobody

      Poista
    11. Työaika lukee useimmilla työehtosopimuksessa: ei työnantaja voi määrätä tulemaan töihin mihin aikaan päivästä hyvänsä eikä myöstään kirjata työsopimukseen mitään työehtosopimuksen vastaista.

      Toisaalta työnantaja voi vaatia tulemaan viimeistään yhdeksäksi (jos on normaali liukuma) ja pysymään työpaikalla ne kahdeksan tuntia (pl. ruokatunti ja kahvitauot). Yleensä on tapana joustaa näissä asioissa kumpaankin suuntaan, kunhan työt tulevat tehdyiksi.

      Poista
    12. Ainakaan rahoitusalan työehtosopimuksessa ei puhuta työajasta mitään (siis kellonajoista). Mutta siis meillä homma toimii hyvin. Itse joustan tarvittaessa (esim. asiakastilaisuudet on iltaisin) ja työnantaja joustaa myös oikeastaan aina kun on tarvis. Ei siis mitään valittamista. Ja tosiaan kun perheessä on kaksi aikuista niin yleensä poikkeusjärjestelyjä on helppo tehdä.

      t. se kokonaistyöaikainen

      Poista
    13. Ei täällä mielestäni kukaan olettanut, että palaverit pidetään aina oman työpaikan henkilöiden kanssa. Kyllä mun paltsuista varmaan 90 % on asiakkaiden kanssa, mutta en ole silti kohdannut sitä, että nyt kovin usein pitäisi ennen ysiä aloitella tai pitää paltsut niin, ettei neljältä pääsisi kotiin lähtemään. Tämä tietysti siksikin, että usein joku joutuu matkustamaan parikin tuntia kokoustamaan ja ennen ysiä starttaavat paltsut ovat tosi kurjia siitäkin syystä. Seiskalta vielä on ihan ok startata neukkaria kohti.

      Mutta kun näitä kommentteja olen lukenut, niin onpa tullut mieleeni, että lienen varsin hyväonninen työkavereideni, työyhteisöni ja asiakkaiden suhteen. ;) Kaikki tuntuvat ymmärtävän, että ihmisillä on muutakin elämää kuin työ ja asiakkuussuhteiden hoito.

      En nyt jaksanut tarkistaa, mutta sanooko TES mitään työajasta, jos työsopimus kerran ei?

      Poista
    14. Aika monilla työpaikoilla, missä on liukuva työaika, on kuitenkin läsnäolovelvoite klo 9-15.

      Poista
  30. Tämäkin kirjoitus oli taas niin mun elämästä: Suurin syy, miksi päätin vielä venyttää hoitovapaata oli se, etten kestä ajatustakaan aamuheräämisistä (omistani enkä lasten). Meillä nimittäin ei myöskään lapset herää ennen yhdeksää, joten johonkin kahdeksan rytmiin totutteleminen tulee olemaan aivan yhtä helvettiä koko perheelle.
    Ja näille "kyllä rytmiä voi siirtää" -ihmisille haluan sanoa, että en ole vielä kertaakaan elämässäni mennyt niin aikaisin nukkumaan, että seitsemältä herääminen olisi ollut jotain muuta kuin tuskallista. Kyse ei oo unen määrästä eikä illan nukkumaanmenoajasta vaan siitä, moneltako joutuu heräämään. Aamuväsyneille ihmisille (en sano iltavirkuille, koska en välttämättä ole virkeä illallakaan. Lasten myötä olen opetellut valvomaan pitempään, että olisi edes hetki omaa aikaa) kaikki ennen yhdeksää tapahtuva on tuskaa. Varmasti tuskan määrää voi jotenkin vähentää pitämällä kiinni jostain tiukasta rytmistä, mutta ei siitä helppoa tule koskaan. Ja oikeastaan se rytmittäminen on osa ongelmaa. Töissä käydessäni olen ollut jo illalla stressaantunut aamun herätyksestä ja siitä, että pystyäkseni siihen edes jotenkin, mun pitää aloittaa siihen valmistautuminen jo illalla.
    Tuskallista on tietää, että selvästi äitinsä unirytmiin tulleet lapset joutuvat tähän aamunatsismiin ennemmin tai myöhemmin.

    VastaaPoista
  31. Ymmärtääkseni useimmilla ihmisillä on luontainen herkkyys nukahtamiseen noin klo 21-22 välisenä aikana. Sen huomaa muun muassa alentuneesta ruumiin lämpötilasta, alkaa vähän palella (jos on siis mahdollista rauhoittua kuulostelemaan oloaan edes vähäsen). Tyypillisesti jos tämän slotin ohittaa, virkistyy, ja seuraava sloti onkin sitten yhden unijakson päästä eli aikuisilla yleensä 3-4h kuluttua.

    Itselläni nukahtamisherkkyys ajoittuu suunnilleen tuolle välille, mikä itsestäni kuulostaa ja tuntuu ihan hirveän tyhmän aikaiselta ajalta, enkä usein menekään silloin nukkumaan, vaan ajattelen että sinnittelen vielä klo 23:een. Mutta se onkin jo liian myöhä, nukahdusherkkyys on mennyt ohi, ja olen täysin virkeä noin klo 01:30-02:00 asti.

    Pystyisin hyvin nukahtamaan klo 21:30, ja heräämään virkeänä klo 6, mikä olisi itselleni monella tapaa ideaalein aika nousta, jos siis vain malttaisin mennä nukkumaan puoli kympiltä!

    Uskoisin aamu- ja iltavirkkuudessa tosiasiassa olevan osin kyse tästä ilmiöstä. Illantorkuilla ehkä tulee väsymys rajumpana tuolloin nukahtamisherkkyysajankohtana. Ns. illanvirkut ehkä myös arvostavat enemmän yökukkumista, ja malttavat sinnitellä väsymyksen ohi.

    Ja jos ihmisen normaali rytmi on noin 24,5h, niin kuten Katjan linkissä mainittiinkin, useimmat ihmiset joutuvat ponnistelemaan pysyäkseen 24h-rytmissä, minkä voi helposti todeta juuri loma-aikoina.

    Ja mitä tulee pimeyteen ja valoisan ajan hyödyntämiseen, niin saisihan maalis-syyskuun välisenä aikana hyödynnettyä valoisan ajan paljon tehokkaammin juurikin heräämällä varhain, ja vastaavasti menemällä nukkumaan varhain. Helsingissä huhtikuun puolestavälistä syyskuun alkuun varsinainen pimeä aika ei ylitä 8 tuntia, joten niin halutessaan ei pimeydestä tarvitsisi kärsiä ollenkaan valveillaoloaikana ;)

    Todennäköisesti ihmisen luontaisista temperamenttipiirteistä rytmisyys vaikuttaa myös siihen, kuinka helppo ihmisen on muuttaa uni-valverytmiään.

    VastaaPoista
  32. Minä olen iltavirkku, ollut lapsesta asti. Olen yrittänyt ja yrittänyt muuttaa tätä, mutta minkäs teet. Yritin joskus itsepäisesti herätä joka aamu kuudelta ja mennä kymmeneltä illalla nukkumaan. Ja silti pyörin sängyssä vielä kolmelta, ei tullut niin mitään. Välillä menee kokonaisia öitäkin valvoessa, eikä siltikään seuraavana iltana ole toivoakaan saada unta kymmeneltä. Ärsyttää töissä, kun aamuvuirkut huutelevat että se on vaan itsestä kiinni. Kun se ei ole! Isäni on myös iltavirkku, äitini taas aamuvirkku. Isääni olen siis tullut, enkä oikein usko että tästä koskaan tulen muuttumaan. Melkein kaikkea olen kokeillut paitsi lääkkeitä, niihin en suostu, vaikka yhteiskunta pyöriikin aamuvirkkujen ehdoilla.

    Rakastan valvoa öisin, on jotenkin rauhoittavaa tietää että muut nukkuvat ja minä valvon. Saan öisin paljon aikaseksi, en voisi kuvitellakaan tekeväni opparia aamulla/päivällä, ajatus ei vain kulje. Olen siitä vähän hassu tapaus, että jaksan painella sellaisilla neljän tunnin yöunijaksoilla kauankin, vaikka mieluiten nukun kymmenisen tuntia. Aamuheräämiset ovat silkkaa tuskaa, joskus meinaa itku tulla kuudelta kun kello pärähtää soimaan.

    Niin ja viinakaan ei saa minua sammumaan. Voin juoda melkoisia määriä, ja olen aina viimeinen joka on hereillä jatkoilla. Joskus se on aika rasittavaa, kun muut nukahtavat viideltä ja itse kohkaat vielä kahdeksalta hereillä. Mutta tällainen minä olen ja olen sopeutunut siihen. Ehkä alan vakiyököksi kun valmistun, se olisi haaveeni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos sun kortisoli"rytmi" on heittäny jostain syystä kuperkeikkaa? Tai sitten sä vaan oot tollanen ja hitonko sillä väliä jos se ei elämää niin kauheasti haittaa :-).

      Nobody

      Poista
  33. Aamen. Ei mitään lisättävää. :D

    VastaaPoista
  34. Typerin saamani lastenhoitovinkki tuli aikanaan naapurilta esikoiseni ollessa viisikuinen. Naapuria huolestutti se, että meillä oli verhot kiinni vielä aamukymmeneltä, joten ensiksi se ehdotti mulle masennusdiagnoosia ja sitten neuvoi aikaistamaan lapsen rytmiä, koska "eskarikin alkaa klo 8, ei sinne voi mennä silloin kun sattuu heräämään". Tiedän, että rytmin siirto ei suju hetkessä, mutta ei siihen nyt jumalauta viittä ja puolta vuotta tarvita!

    Jos on 25 vuotta joutunut elämään luontaisen rytminsä vastaisesti ja sitten siunataan tauolla työelämästä ja vauvalla, joka mahdollistaa nukkumisen hyvin ja myöhään, niin olishan se suunnilleen maailman typerintä olla tarttumatta tilaisuuteen. Etenkin vain siksi, että niin "kuuluu" tehdä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toihan on suorastaan ihastuttavaa, jos naapuri näkee asiakseen tarkkailla koska verhot aukaistaan... ;) Mäkin nukuin esikoisen kanssa ekat n. viisi kuukautta 10-11 asti aamulla. Sitten se rupesi heräämään kuudelta.

      Poista
    2. Hehee, mitähän meidän naapurit ajattelee meistä, kun meillä on AINA verhot kiinni, johtuen ihan siitä syystä, että emme vain kehtaa availla ja sulkea niitä joka päivä... Emme me täällä kuitenkaan pimeässä istu, sillä nuo verhot päästävät valon läpi, mutta estävät kämpän kuumumista kesällä ja talvella tietysti ei istu olohuoneessa ihan akvaariossa...

      Poista
  35. Olen koko lapsuuteni kuunnellut tätä 'ei saa nukkua koko päivää, menee päivä hukkaan' paasausta. Hyvät ihmiset selvästikin heräävät aikaisin. Laiskat paskat nukkuvat puoleenpäivään - valvominen on aina jotenkin moraalisesti epäilyttävää. Vieläkin nelikymppisenä tunnen syyllisyyttä viikonloppuisin jos herään puoli kympin jälkeen. Hyvin on äidin opit taottu päähän.

    Olen iltavirkku ja tarvitsen paljon unta. Alle 8 tunnin yöunilla en montaa päivää toimi - ja koska teen aivotyötä, haluan myös levätä kunnolla jotta pää toimii. Olisihan se hienoa olla huippusuorittaja joka tarvitsee muutaman tunnin yöunet mutta ei. Vielä voin syyttää lapsia ja päiväkodin aukeamista ja kieltäytyä kasin palavereista mutta hittolainen molemmat pian jo kouluiässä....Muistan, etten koulussa iltapäivällä usein edes muistanut aamun ekaa tuntia jos koulu alkoi kasilta. En vain toimi aamulla. Onneksi näin aikuisena voi vetää kofeiinia puoli ämpärillistä, että jotenkin tokenee.

    Mä olen raksafirmassa töissä ja olen tapellut myös tiimini puolesta tuosta liukumasta. Se kun on aamulla vain ysiin asti ja iltakuuden jälkeen tehdyt työtunnit eivät kirjaudu. Tiedän, että rakennuksille mennään aikaisin (miksiköhän muuten?) mutta että konttorissa asiantuntijoidenkin pitää noudattaa samaa aikataulua ei mene jakeluun. Suurin osa kollegoista tulisi mieluiten ysiin, kymppiin ja istuisi tarpeen vaatiessa pidempään. Miksi modernissa yrityksessä ei voida antaa ihmisten tehdä työtä silloin kun se parhaiten heille sopii? Miksi joku täti/setä yläkerrassa on sitä mieltä että iltaseitsemältä tehty työ on arvottomampaa kuin aamuseitsemältä?

    Sessan

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pakko vielä lisätä kun aiheesta lämpenin: tämä aamuvirkkuuden ihannointi oli varmasti yksi syy miksi en viihtynyt mammiksella. Olisin mielelläni tavannut ihmisiä ja ollut sosiaalinen, mutta kaikki äiti-lapsisysteemit olivat aina heti aamusta. En todellakaan pannut herätyskelloa soimaan jotta ehtisimme johonkin perhekahvilaan tai äiti-lapsijumppaan. Aamulla heräilimme rauhassa, luin lehden ja join kahvit ja sitten puolen päivän maissa olimme valmiita valloittamaan maailman. Puistossa ei ollut ketään enää, mammat rynnivät vastaan kun uunissa oli jo makaroonilaatikko ja lapsilla lounasaika. Olimme aina väärään aikaan väärässä paikassa ;-)

      Poista
    2. Meillä myös jäivät kaikki äiti-lapsi -jutut sekä vauvauinti tästä syystä väliin. Onneksi on oma harrastus illassa.

      Poista
    3. Historiallisesti ajatellen raksalle mennään aikaisin paristakin syystä:
      1) Koko valoisa aika on saatava käytettyä hyödyksi. Kun kaikki toiminnot oli ennen tehtävä käsipelillä kokonaan, niin aikaa niihin meni pitempään.
      2) Rakentaminen oli mahdollista vain hyvin rajattuna aikana vuodesta. Tämä on tietenkin ikävästi juuri sse lämpimin aika, jolloin aikaisin töihin menemällä ehtii saada paljon aikaan ennen päivän kuuminta aikaa. Sitten voi olla poissa auringosta tauolla pari kuuminta tuntia ja palata taas työhön.
      3) Aiemmin oli varsinkin maalla usein niin, että raksalla jotakin tekevä teki jotain muutakin työtä, esim. kotoaan käsin, tai ainakin viljeli jotakin omaa länttiään. Näin ollen ihmisillä oli muitakin ei-siirreltäviä tehtäviä, jotka oli ehdittävä tehdä. Jos meni aamulla aikaisin raksahommaan, jäi loppu päivä muuhun käyttöön.

      Poista
    4. Tuosta, että äiti-lapsi-systeemit on aamupäivisin, päästään myös siihen, että päiväkodeissa pääasiallisin toiminta-aika on aamupäivisin, siinä 9-10 aikaan (toisinaan heti aamupalan jälkeen).Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että lapset ovat silloin virkeimmillään ja jaksavat keskittyä parhaiten. Jos samaa ohjattua toimintaa yrittää toteuttaa iltapäivällä, on tuloksena lähinnä kaaos, kun lapset ovat levottomia. Ehkä samasta syystä nuo äideille ja lapsille suunnatut tapahtumat järjestetään aamupäivisin?

      Poista
    5. Vapaapäivinä 9-10 aikaan meidän muksumme kömpivät pyjama päällä olkkariin ja heräilevät sitten aamupikkukakkosen aikana. Virkeimmillään nuo ovat siinä puolen päivän aikaan.

      Miten ihmeessä nämä samat muksut olisivat päiväkodissa aamupäivästa virkeämpiä? Heidät on revitty sängystä julmetun aikaisin... uskoisin, että he ovat virkeimmillään päiväunien ja välipalan jälkeen.

      Poista
    6. Tottakai he olisivat virkeämpiä, jos olisivat tulleet päiväkotiin 9-10 aikaan, eli näin ollen heränneet aikaisemmin. Ainakin päivähoitoryhmissä missä on monta lasta yhtä aikaa samoissa tiloissa, on iltapäivät paljon aamupäiviä levottomampia - lapset käyvät jotenkin ylikierroksilla. Tietysti kotona ollessa tilanne on toinen, kun sosiaalisia kontakteja on huomattavasti vähemmän ja lapset ovat täysin toisenlaisessa ympäristössä. Silloin lapsi ei kuormitu samalla tavalla ja iltapäivälevottomuutta tuskin ainakaan samassa mittakaavassa esiintyy.

      Tästä tuli mieleeni, että on päiväkodissa työskentelevänä hankalaa se, että osa pienistä lapsista ilmestyy päiväkotiin vasta suoraan lounaalle tai vähän ennen (eli noin yhdeltätoista), jolloin harva heistä nukahtaa päiväunille (jonne mennään heti ruokailun jälkeen). He ovat ehkä heränneet myöhemmin, kenties vasta juuri ennen päiväkotiin tuloa. Se taas aiheuttaa sen, että nämä lapset ovat jo aivan väsyneitä iltapäivisin - ja nämä lapset ovat usein niitä viimeisimpiä, joita sieltä haetaan. On siis lapsenkin kannalta hankalaa, jos kotona on toisenlainen rytmi kuin päiväkodissa. (Ja ennen kuin joku huomauttaa, niin tiedän kyllä ettei tässä ollut kyse päiväkotikontekstista, kunhan sanoin.)

      Poista
    7. Tarkennuksena: nämä meidän muksumme tulevat sängystä väkisin revittyinä, väsyneinä ja haukottelevina päiväkotiin kahdeksaksi aamupalalle. Kotona he olisivat nukkuneet yhdeksään. En millään usko, että he ovat aamupäivästä virkeämpiä kuin iltapäivästä, parin tunnin päivälevon jälkeen (kuulemma he myös nukkuvat sen kaksi tuntia eivätkä ole illalla kovin aikaisin valmiita petiin).

      "On siis lapsenkin kannalta hankalaa, jos kotona on toisenlainen rytmi kuin päiväkodissa."

      Mutta siis... miksei päiväkodissa voi järjestää näille muksuille lepohetkeä vasta myöhemmin iltapäivästä? Varsinkin jos heitä on paljon?

      Poista
    8. Koska henkilökuntaa tai tiloja ei yksinkertaisesti riitä. Meillä esimerkiksi (alle 3-vuotiaiden ryhmä) nukkumaan mennään lounaan jälkeen siinä 11:30-12:00 aikoihin. Silloin paikalla on kaikki kolme ryhmän työntekijää. Aamuvuoro lähtee usein jo yhden jälkeen, jolloin paikalle jää kaksi työntekijää. Toinen heistä on lepohetkeä valvomassa lasten kanssa ja toinen niiden kanssa, jotka ovat jo heränneet. (Samalla yrittävät ehtiä pitää sen päivän ainoan kymmenen minuutin tauon.) Viimeistään puoli kolmelta loputkin lapset ovat heränneet ja syömme välipalan. Jos tässä vaiheessa pitäisi vielä olla nukuttamassa osaa lapsista, ei hereillä olevilla olisi tilaa leikkiä (lasten sängyt sijaitsevat siinä leikkihuoneessa) ja lisäksi olisi molemmissa tiloissa vain yksi aikuinen. Kun sitten nukkumasta heräisi pari lasta, joutuisi tämä hereilläolijoiden kanssa oleva aikuinen käyttämään heidät wc:ssä ja pukemassa jne, jolloin leikkivien lasten kanssa ei olisi aikuista lainkaan (missä ikinä he olisivatkaan). Lisäksi noihin ruokailuaikoihin emme voi itse kovin paljoa vaikuttaa, sillä esimerkiksi välipalakärry pitää saada tiettyyn aikaan mennessä palautettua keittiöön, jotta siellä on joku, joka sen tyhjentää ja siivoaa.

      Poista
    9. Minulla ovat lapset niin isossa päiväkodissa, että siellä on pienten puolella kolme ryhmää. Jos joka ryhmässä on pari kolme lasta, jotka nukkuisivat mieluusti päiväunensa myöhemmin, niin ryhmiä sopivasti järjestelemällä ja yhdistelemällä luulisi sen olevan mahdollista. Yleensä asiat tuppaavat järjestymään, jos tahtoa löytyy. Loppu viimeksi päiväkotien on tarkoitus palvella perheitä eikä perheiden päiväkotia. Jos nyt unohdetaan "laiskat" iltavirkut, niin on paljon ammatteja, joissa työpäivä ei aina ala aamusta. Silloin se äidin ja lapsen yhteinen aika on aamupäivällä eikä illalla.

      Vaikka kärryn palauttaisikin, niin kai sitä nyt muutaman lautasen ja juomalasin voi tiskata vaikka seuraavana aamuna? Ruokailujen järjestämisen pitäisi lähteä päiväkodin tarpeista eikä toisin päin.

      Poista
    10. Päivähoidon tarkoituksena voidaan nähdä myös varhaiskasvatus. Siis se, että tarjotaan lapselle laadukasta, suunnitelmallista ja pedagogista kasvatusta hänen varhaisvuosien ajan, yhteistyössä kotien kanssa (toki pääasiallinen kasvatusvastuu on perheillä). Päivähoitoa ei tulisi nykyään enää nähdä vain lasten säilytyspaikkana.

      Ja tietysti noin isossa talossa on vähän erilaiset mahdollisuudet erilaisten ratkaisujen ja aikataulujen järjestelemiseen, verrattuna meidän pieneen kolmen ryhmän päiväkotiin.

      Poista
    11. Mitenhän se "varhaiskasvatus" vaatii sitä, että lapsia yritetään päiväkodissa väkisin unille silloin, kun heitä ei vielä nukuta? Jos tarkoitus on toimia yhteistyössä perheiden kanssa, niin, että vanhemmilla on pääasiallinen kasvatusvastuu lapsistaan, niin marssijärjestys on kyllä harvinaisen selvä: päiväkoti voi esittää toiveita, mutta päätökset siitä, milloin esimerkiksi päiväunet nukutaan tai mihin aikoihin päivästä lapset ylipäätään päivähoidossa, kuuluvat vanhemmille. Päivähoidon työntekijät suunnittelevat sitten toiminnan näiden reunaehtojen mukaan. Vastuun mukana tulee aina myös päätösvaltaa, muuten ei kyse ole vastuusta, vaan siitä, että sen jolla on valta, välttelee siihen kuuluvaa vastuuta.

      Nykyään päivähoito tosiaan menee helposti lasten varastoimiseksi, jos perheen aikataulut eivät sovi yhteen päiväkodin päivärytmin kanssa. Lapseni päiväkodissa tämä on lasteni osastolla huomattu ja päivärytmiä on käännetty perheille paremmin sopivaksi.

      Poista
    12. Kuten edellisessä viestissä totesinkin, niin teidän isossa päiväkodissa siihen onkin tavallista paremmat mahdollisuudet. Meillä se käytännössä nyt vaan on aika mahdotonta, että etenkään meidän pienet nukkuisivat kuka milloinkin.

      Tuolla varhaiskasvatuksella en tarkoittanut viitata nukkumiseen mitekään vaan tuohon lauseeseesi "Loppu viimeksi päiväkotien on tarkoitus palvella perheitä eikä perheiden päiväkotia." Ei se aivan näin yksioikoista ole, jos katsotaan sitä päivähoidon varhaiskasvatuksellista tehtävää. Kyllä se on vuoropuhelua puolin ja toisin. Toisella puolella ovat vanhemmat, jotka tuntevat oman lapsensa, ja toisella puolella koulutetut kasvattajat, joilla on tiedot esimerkiksi lasten kehityksestä laajemmassa kontekstissa. Molempia tarvitaan.

      Tietenkin vanhemmilla on päätösvaltaa lastensa asioista, mutta ei se voi niinkään mennä, että kaikki päivähoidon piirissä olevien lasten vanhemmat tulevat sanelemaan omat aikataulunsa päiväkodille. Se vaan ei päiväkodin näkökulmasta toimi. Me toimimme ryhmässä, halusivat vanhemmat sitä tai ei. Lapsia on monta yhtä aikuista kohden (käytännössä alle 3-vuotiaita on 4 per aikuinen ja vanhempia lapsia 7 per aikuinen) ja tilat rajalliset. Tilanne on eri kuin jos lapsi olisi kotona korkeintaan parin sisaruksen kanssa.

      Sitten on niitä vanhempia, jotka ilmoittavat, että heidän lapsensa ei sitten muuten nuku päiväunia, tai että pitää repiä ylös sängystä puolen tunnin jälkeen. Näitä on jopa alle kolmevuotiaissa. Siinä sitten yrität pitää lasta väkisin hereillä tietäen, että se on vahingoksi lapselle... Fakta on se, että päiväkotiympäristö on lapselle monin verroin stressaavampi kuin kotiympäristö, ja vaikka lapsi ei kotona enää päivällä nukkuisikaan, niin päiväkodissa uni tulee melko helposti. Ja sen näkee lapsen levottomuudesta heti jos lapsi ei päiväunia ole nukkunut. (Ja selvennykseksi: en siis väitä nyt, että Riitta toimisit näin, vaan tässä on yksi esimerkki siitä, kun vanhemmat sanelevat ehdot, ehkä jopa vastoin parempaa tietämystä.)

      Poista
    13. Aika hyvin havainnollistat sitä, miksi päätösvallan pitää olla vanhemmilla!

      Päiväkodin työntekijät näkevät lapsen vain päiväkodissa, muutaman tunnin ajan, yhtenä lapsena isossa ryhmässä. He eivät näe kokonaisuutta. He eivät näe sitä, miten lapsi riekkuu illalla puolille öin aina, kun on nukkunut pitkät päiväunet, revitään sitten umpiväsyneenä aamulla sängystä ja on päiväkodissa päiväuniaikaan väsynyt. Onhan alla vain seitsemän tuntia yöunta. Ongelmaksi nähdään vanhemmat, jotka haluavat lyhentää päiväunia, ei sitä, että iltavirkku lapsi ei yksinkertaisesti saa illalla unta, jos ei väsytä-

      Siinä ei työntekijöiden besserwisseröinti "pitäisi mennä aikaisemmin", "kun se on niin väsynyt päiväuniaikaan" auta yhtään mitään. Silloin on niitä päiväunia lyhennettävä, vaikka siitä seuraisikin muutama vähän raskaampi iltapäivä.

      Poista
    14. Joidenkin lasten kohdalla tuo "muutama tunti" tarkoittaa kymmentä tuntia. Mikä on aika iso osa lapsen valveillaoloajasta. Viitenä päivänä viikossa. (En sanoisi, että silloin vanhemmatkaan näkevät kokonaisuutta sen paremmin.)

      Kuten totesin, ovathan nuo kauniita ajatuksia että vanhemmat voisivat ojentaa päiväkodin kasvattajille omat aikataulunsa ja todeta, että noudattakaa näitä, mutta kun se käytännössä ei ole mahdollista.

      Poista
  36. Ja sitten se iltavirkku ihminen saa aamuvirkun lapsen. Ja kun olet silmäpussit polvissa hulluuden partaalla elänyt viiden tunnin katkounilla aikasi, on vain pakko muuttaa sitä rytmiä ja itkeä tirauttaa pari krokotiilin kyyneltä menetetylle illan hiljaiselle omalle ajalle. Jos silloin joku olisi antanut asiaan hyvän "neuvon", olisi saattanut saada takaisin jonkun painokelvottoman neuvon vaihtarina. :)

    VastaaPoista
  37. Oletko koskaan ajatellut, että jos iltavirkulla on vaikeaa työelämässä, aamuvirkun vaikeudet koskevat vapaa-aikaa. Itse en juurikaan pysty nukkua aamulla pitkään, joten jos valvon iltaisin tai viikonloppuisin esim konsertin tai kyläilemisen takia, olen seuraavina päivinä väsynyt koska en saanut nukutua aamulla riittävästi takaisin! Aika usein tämän takia jää lähtemättä mihinkään rientoihin, kun ei kestä ajtusta siitä seuraavasta väsymyksestä. Ja sitten helposti elämä kaventuu vain sen työn suorittamiseksi, johon on kohtuullisen helppo herätä kun menen nukkumaan klo 21. Lapset on meillä samanlaiset, eivät nuku aamulla vaikka valvottais niitä illalla.Siinä saa sitten yrittää selittää lähipiirin aikuisille miksi ei tulla lasten kanssa siihen ja siihen tilaisuuteen edes tämän yhden kerran. Summa summarum - yhteiskunnan toiminta on todellakin kompromissi, josta varmasti löytyy vielä paljon kehitettävää.
    Ja p.s. Teini-ikä oli kamalaa kun oli vaikea jaksaa valvoa pikkutunneile muiden mukana, eli ehkä on vain oikeudenmukaista saada hyvitystä aikuisiällä työaikataulujen osalta :D

    VastaaPoista
  38. Tykkäsin. Kommentteja en jaksa lukea. Itse herään aikaisin ja otan sen oman ajan, enkä jaksa,jos lapset haluavat valvoa kymmeneen asti. Mut kirjoitus oli hauska ja hyvä.

    VastaaPoista
  39. Amen!
    Taas yksi lisäsyy olla hankkimatta niitä lapsia. Jos hoitopaikassa pitää olla viimeistään 9.15, mies voi hoitaa kaikki aamutoimet sintin osalta sitten seuraavat 16v. Minä en osallistu.

    VastaaPoista
  40. Paljon puheenvuoroja. Joukossa taisi olla vain yksi, joka ilmoitti olevansa sekä aamu- että iltatorkku. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että unentarve on selvästi normaalia suurempi.

    Ihan turhaan valitatte, iltavirkut. Teillä on siinä illalla useampi tunti aikaa tehdä mitä vaan, rentoutua tai valmistautua seuraavaan aamuun.

    Mutta entä kun unentarve on oikeasti 11 h per yö? Ihan joka yö? Kun kahdeksan tunnin yöunet tarkoittavat täyttä zombioloa koko päiväksi?

    Tästä ei puhuta missään. Minun mielestäni erilainen vuorokausirytmi ymmärretään tässä yhteiskunnassa oikein hyvin verrattuna siihen, että haluaisi nukkua "koko ajan".

    Lapsiperheelliselle tämä tarkoittaa sitä, että sitä "omaa aikaa" ei ole lainkaan. Nukun yhtä paljon kuin lapseni, useimmiten haluaisin nukkua enemmän.

    Ja ei, mistään taudista ei ole kyse, olen aina ollut tällainen. Arki on pelkkää sinnittelyä.

    VastaaPoista
  41. Täällä ilmoittautuu yksi aamun- ja illantorkku. Paras rytmi omalla kohdallani olisi saada nukkua klo 22-8, mutta eihän se onnistu. Ennen lapsia vaihdoin usein vuoroja iltavuoroon (klo 12-20) jolloin aamulla oli ihana herätä rauhassa ja käydä vaikka lenkillä, ja illalla ehti vähän syödä ja katsoa telkkaria ennen nukkumaan menoa. Nykyään kun on lapsia, niin heräävät yleensä jo ennen seitsemää mikä on täyttä tuskaa. Ja parin viikon päästä alkaa työelämä ja aamuvuorot, jolloin pitää saada lapset jo seitsemäksi hoitoon, APUA!

    VastaaPoista
  42. Täällä yksi vakavasti unihäiriöinen iltavirkku (ylpeänä voin kertoa, että meidän suvussamme on univammaisia jo ainakin neljässä polvessa!). Kaikki konstit on kokeiltu, ja olen todennut, että ainoa keino selvitä tästä elämästä hengissä on elää oman rytmini mukaisesti. Onneksi satuin valitsemaan ammatin, joka mahdollistaa kotona työskentelyn. Kaikki sympatiani niille, jotka eivät juuri voi vaikuttaa aikatauluihinsa!
    -Venla

    VastaaPoista
  43. Itse olin ennen lasta aamutorkku ja oli sitä myös lapseni ollessa ihan pieni, onnekseni vauvan unirytmi aamuisin meni yksiin omieni kanssa! :D Nykyisin 2v ukko herää viimeistään puol 6 AAMULLA!! Huh!! "eihän silloin KUKAAN täysjärkinen ole hereillä, vaan kaikki työintoiset" Mutta toisin kävi... Puol 6 noustaan ylös ja heti kahvia jopa parikin kuppia, joiden jälkeen on pakko alkaa vaikka sitä palloa potkimaan ettei nukahda kesken pojan tärkeimpien lastenohjelmien ja niiden selostamisen. Mutsin PITÄÄ jaksaa niitä kuunnella/katsella, meillä ainakii!! :) Näin sitä siis jaksaa vallan hyvin sinne pitkälle iltapäivään, jolloin molemmat (mutsi ja ukko) kaipaavat päikkäreitä. Ja illalla jaksaa yllättävän pitkälle valvoo vielä omien juttujen parissa. Nim.merk: EX-aamuvirkku

    VastaaPoista
  44. Pakko mainita vielä se, että mäkään en joskus ennen päässyt liikkeelle ilman kahvia ja monesti heräsin vasta ekan kahvitauon jälkeen eli kymmenen jälkeen. Siihen asti nuokuin ja olin väsynyt.

    Nyttemmin jo hyvän aikaa (enemmän ja vähemmän yli 10v. plus viime aikoina oppinut vielä huikeasti lisää omasta kropasta) olen ymmärtänyt että ahaa, myös ravinto vaikuttaa näin paljon.

    Kahvin juonnin lopetin jossain vaiheessa kokonaan ja muutuin pirteämmäksi ;) Nyt kyllä juon kahvia välillä, mutta huomattavasti keskivertosuomalaista vähemmän ja pyrin painottamaan sen aamuun eli normisti yksi iso muki vain aamulla. Jos teetä, niin kofeiinitonta vihreää tms.

    Jos syön iltasella paljon hiilareita, olen aamulla zombie sekä järjenjuoksun osalta että kropan vireystasolta, samoin tuntuu kun mun pää ja silmät olis turvoksissa, tai ei tunnu vaan ne on. Eli en tee näin...en karppaa treenin vuoksi, mutta suuret hiilarit aamulla/lounaalla ja valkoisista mössöistä luopunut kokonaan.

    Toimii. Mut aika harva osaa kuunnella kroppaansa, itse en kai silloin joskus osannut. Tosiaan en olis joskus uskonut, että ilman kahvia voi olla pirteä kuin peipponen =D Ja tietenkään univelalla ei saa mennä eteenpäin eli joku tasainen järkevä rytmi pitää olla. Mikä ei itselläkään ollut mahdollista 100% vauva-aikana, mutta onneksi se aika nyt oli melko lyhyt - ellei sitten satu pykäämään viittä peräkkäin :)

    VastaaPoista

Nyt olis sun vuoro.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...