24.4.2018

Pommiin nukkumisen anatomia


Heräsin aamulla 8:53. Koti-insinööri oli lähtenyt töihin jo kauan sitten ja Skidillä oli kahdeksan aamu. Kun pomppasin tukka pystyssä ylös, huomasin, että Snadikin veti vielä lonkkaa.

- Olemme nukkuneet pommiin, huusin kun samalla kun kiskoin farkkuja jalkaan.

Jaha, totesi Snadi, nousi ylös, puki mitä löysi, söi lennossa paahtoleivän ja sinkosi pyöränsä selkään. Olimme eskarin ovella varttia yli yhdeksän.

Hyvin meni, ei tämä ollut pommi ollenkaan, hän huikkasi ja lähti varhaiskasvatukseen.

Tajusin, että kuusivuotiaalla on jo näköjään hyvä käsitys siitä, mikä on "pommi" ja mikä ei. Vaikka Snadi ei osaa kelloa, hän osaa arvioida, kuinka kiire on.

Ja se on ihan minun syytäni. Tämä ei ollut ensimmäinen (eikä viimeinen) kerta, kun äiti sekoaa aikataulujen kanssa. Aikakäsitystäni kutsutaan yleisesti "joustavaksi". Voin uppoutua töihini tai ajatuksiini niin totaalisesti, etten huomaa ajan kulua ollenkaan. Olen edelleen matka-aikojen suunnittelussa aivan liian optimistinen, vaikka olen yrittänyt vuosien varrella pessimistisöityä.

Vihaan kiirettä ja hoputtamista. Yritän säätää aikataulut aina mahdollisimman rennoiksi: ei jokaiselle päivälle jotakin, vältetään nukkumaanmenokiirettä, pidetään mahdollisimman väljät vaihdot, sovitaan minimimäärä aamumenoja eikä varsinkaan ahdeta viikonloppua täyteen ohjelmaa.

Elämäni on kuitenkin täynnä erilaisia hälytyksiä, sillä myöhästyminen on Suomessa kuolemansynti. Lapsillehan pitäisi nimenomaan opettaa, että aina on pommi!

Tai ehkei sittenkään. Ehkä kiireen tiedostaminen on tärkeä taito, erityisesti tässä perheessä, jossa kukaan ei herää arkiaamuna itsestään.

Kiireissä on nimittäin eroja. On sellainen kevyt hoppu, jossa pitää treenien jälkeen ehtiä kylpyyn ennen nukkumaanmenoa, ja sitten on semikiire, jolloin ei voi jäädä ihastelemaan pajunkissoja ja tallomaan joka ainoassa lätäkössä, jos haluaa ehtiä tanssitunnille, hammaslääkäriin tai kampaajalle. Äärikiire on tilanne, jossa päiväkotiryhmä lähtee tasan 8:30 bussilla kevätretkelle. Tällaisesta stressaan yleensä viikon etukäteen. Ja sitten on tietenkin kiireitä, jotka menevät ohi itsestään.

Vaikka olen yrittänyt ideologisista syistä pitää yllä kiireettömän lapsuuden vaikutelmaa ruuhkavuosista huolimatta, erilaisten aikaikkunoiden kanssa puljaaminen kuuluu jokaisen elämään ja niiden kanssa pitää oppia toimimaan: asettamaan niitä hälytyksiä, laittamaan kamoja valmiiksi edellisenä iltana, syömään juostessa ja optimoimaan metrovaunu liukuportaiden sijaintiin nähden. Aina hiominen ei riitä, erityisesti jos herätyskellon asetukset ovat mystisesti muuttuneet, kuten tänä aamuna. Silloin on vain juostava ja pyydeltävä anteeksi.

Vastapainoksi voi nauttia niistä kiireettömistä aamuista, jolloin voi vetehtiä kylmenneen kahvin kanssa somevirrassa. Ipanat joutuvat yhdeltätoista ovikelloa pimpottavalle naapurin likalle sanomaan että hetki, olemme vielä pyjamassa. Ainoa deadline on laittaa pyykit kuivumaan ennen nukkumaanmenoa. Täydellistä!

Sitten tässä iässä voi jo laittaa yhdeksi työelämän tavoitteeksi, että yksikään kokous ei ala ennen kymmentä. Sen jälkeen ei olekaan omia pommeja tullut.

22.4.2018

Paranna (lasten)ohjelma yhdellä kirjaimella



Tiedätte tämän hauskan sanaleikin, jossa elokuvan tai tv-ohjelman nimestä saadaan yhtä kirjainta muuttamalla (vaihtamalla, lisäämällä tai poistamalla) paljon kiinnostavampi konsepti. Alla pari esimerkkiä.




Ajatelin kokeilla, että saadaanko samalla metodilla myös suomalaisiin lastenohjelmiin uutta twistiä. Ja kyllähän niistä kaikenlaista kiinnostavaa kehkeytyi.

Hyhmä Hau.
Ryhmä Hau tarjoaa valtavasti mahdollisuuksia. Tyhmä Hau ja Rähmä Hau ovat ehkä vähän epäkorrekteja ja Ryhmä Hou turhan jouluinen, mutta kauhuleffaksi sopiva Hyhmä Hau (meressä vaaniva koira-ameeba) voisi tuoda viikonloppuaamuihin mukavaa jännitystä. Toisaalta myös pelastustehtävistä täysin piittaamaton Ryhmä Mau, joka lähinnä tiputtelee kamoja pöydältä, voisi toimia.

Pikku Kekkonen
Mietin ensin että Tikku Kakkonen, mutta myönnän että ohjelmasisältönä erilaiset pebaa säästävät wc-paperit eivät ehkä puhuttele kohderyhmää. Ehkä suomalaiseen elämänmenoon sopisi paremmin Pikku Kekkonen: hiekkalaatikon autoritaarinen sekopää, joka joutuu joka jaksossa jonkinlaiseen noottikriisiin ja kiipeää lopuksi palmuun.

Maila-Mehiläinen
Miten olisi suojelurahaa vaativa kukkaniityn gangsta? Ehkä sielukkaampi olisi kuitenkin Faija Mehiläinen, kuningattaren varjossa elävä, stadin viljelylaatikoissa pölyttävä yksilö, joka taistelee mehiläisisien oikeuksien puolesta.

Palomies Samis
Ryhmä Haun kaltainen runsauden sarvi! Kallistuin ensin scifin suuntaan (Halomies Sami) mutta päädyin kuitenkin tähän symppishahmoon, joka hakeutuu palomieheksi saadakseen olla kerrankin samikset jonkun kanssa. Ongelmiahan sitä seuraa.

Otonautit
Oman toimen ohella meripelastustehtäviä hoitava ryhmä on henkisesti kuormittunut ja ajautuu sisäisiin riitoihin, koska jotkut eivät todellakaan tee yhtä paljon kuin muut.

Ripsa Possu
Faktapitoinen ohjelma kaikille suolistovaivoista kärsiville perheille vauvasta vaariin. Painottaa valintojen tärkeyttä: miksi kannattaa tarkistaa onko maitojuoma laktoositon ja paahtaa kelileivät eri paahtimessa.

Ripari-Mikke
Tämä pitäisi ehkä siirtää Pikku Kakkosesta Galaxin puolelle, mutta hei: onko mitään parempaa kuin kitaraa soittava ja Tilkkutäkkiä laulava haarniskaan pukeutunut isonen, joka jubailee tärkeistä uskonasioista kahden lohikäärmeen kanssa? Miksei tätä ole jo?!

Dinojuha
Suomen pääministerin (ja miksei koko hallituksen) puuhastelut 65 miljoonaa vuotta sitten vallinneiden arvojen parissa lasten silmille sopivissa annoksissa. Tai no, ei se kyllä sovi edes tällaisena. Sori.


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...