Hitaasti laulaen

Kuopus haluaa, että illan viimeinen ohjelmanumero on unilaulu. Kun hampaat on pesty ja iltasatu luettu, sammutetaan valot ja laitetaan pää tyynyyn. Lauluksi toivotaan yleensä jotain vähintään viisisäkeistöistä balladia.

Yleensä tässä vaiheessa olen jo vähän kypsä koko nukutusrituaaliin - olkoonkin että se on meidän perheessä ollut pitkään lastenhoidollisesti se helpoin osuus. Pesukoneen tyhjennys ja kirjoitushommat painavat päälle, polvet puutuvat kyykkimisestä. Eräänä iltana yritin lyhentää biisiä skippaamalla yhden säkeistön, mutta palaute tuli välittömästi. Äiti, se ei mene noin.

Ei menekään. Pistos. Olen aina ollut sitä mieltä, että on ihan sama, oletko alatiesynnyttänyt lääkkeettömästi, täysimettänyt ja luomuruokkinut. Taiteellisesta vaikutelmasta kersoilta ei saa pisteitä. Vain läsnäololla on merkitystä. Ja siinä ei ole vaihtoehtoina kuin on ja off.

Jos olen linjakas itseni kanssa, ei ole liikaa pyydetty, että laulan kerran päivässä yhden laulun ihan kokonaan, normaalissa tempossa. Aikaa jää ihan hyvin vielä toivottaa rauhassa hyvät yöt. Siniseen uneen ei mene edes viittä minuuttia.

Joku ehkä sanoisi, että ei ole olemassa liian pitkää kirjaa tai laulua, on vain liian paljon kaikkea muuta.

Mutta ei ole mitään väärää siinä kaikessa muussakaan. Ei vanhemmuus tarkoita sitä, että pitää unohtaa kaikki muu kiinnostava. Katkeraksihan siitä tulee - ja se on paljon ikävämpi tunne kun kiireisyys. Pitäisi vain lopettaa kaikkien asioiden tekeminen yhtäaikaa. Olen äitinä ihan ookoo mutta carpe diem -ihmisenä keskeneräinen.

Äitienpäivän mietteet ovat joka vuosi vähän erilaiset. Lapset kasvavat. Äidit kasvavat.

Onhan tässä vielä taaperrettavaa, mutta enää tämä juhla ei nolota. Hitaasti laulamaan opetellen.

Kahvilat, skarpatkaa!

Kirotut allergiat. Snadi on osoittautunut sekä atooppiseksi että allergiseksi. Listalla on omenaa, kiiviä, rypälettä, pähkinää, mansikkaa, suklaata ja sen sellaista. Nyt ilmeisesti koivun kukinnan aikaan myös aineelle x.

Allergisen lapsen kanssa on erityisen haastavaa kahvilassa. Kaikissa juomissa (paitsi vedessä) on omenaa tai rypälettä. Kaikissa leivonnaisissa on (tai voi olla) pähkinää ja/tai suklaata. Jono vain pitenee takana, kun myyjä yrittää etsiä tuoteselosteiden perusteella sopivia tuotteita.

Ja silti voi käydä niin kuin tänäänkin kävi: sopivaksi arvioitu (ja nimenomaan arvioitu, koska sisällysluetteloa ei löytynyt) vadelmamuffinssi aiheutti jostain syystä tällaista jälkeä joka puolelle kroppaa. Kuin nokkosella olisi läiskinyt.

Voisi kuvitella allergisia - ja jopa hengenvaarallisen reaktion kehittäviä - asiakkaita olevan jo sen verran, että kaikissa makroravintoaineita jossain muodossa tarjoilevissa paikoissa olisi selkeät merkinnät ja turvalliset vaihtoehdot, mutta ei.

Toivon todella, että tämä helpottaa iän myötä. Mutta sitä odotellessa: kertokaapa tiedättekö pääkaupunkiseudulta hyviä kahviloita, joissa on valikoimaa ruoka-ainerajoitteisille? Lähden mielelläni vaikka naapurikuntaan retkelle, jos vain saisi rahalla jotain muuta kuin helvetillistä kutinaa.

Tai sitten olisi taas bisneksen mentävä aukko markkinoilla.

Asennetta uimaportailla

Tapahtuipa viikonloppuna. Istuimme mökillä saunassa ja ilmoitin lähteväni uimaan. Jännää kyllä, ainoa tapa saada jatkuvasti paleleva kroppani lämpimäksi on viisiasteinen merivesi. Yllätyksekseni kuulin viereltäni kommentin:

"Äiti, mä tuun mukaan."

Varovainen ja harkitsevainen Skidi ilmoittautui seuraksi.

"Kuules, vesi on toooodella kylmää, paljon kylmempää kuin uimahallissa. Siihen ei totu samalla tavalla kuin kesällä."

Kyseessä ei kuitenkaan ollut väärinkäsitys. Tyyppi oli päättäväinen ja lähti mukaan.

Laiturilla satoi ja tuuli, aallot loiskuivat uimaportaisiin. Itseäkin alkoi epäilyttää koko reissu, mutta koska astuimme molemmat lokin paskaan, olisi jalkoja ainakin pakko vähän huljuttaa.

Pulahdin itse ensin henkeä salpaavan kylmään mereen ja jäin sitten odottamaan Skidin suoritusta. Ipana oli kahden vaiheilla, mutta kannustin kokeilemaan: pidä portaista kiinni niin pääset sekunnissa takaisin. Eikä ole pakko mennä jos pelottaa.

Pienen epäröinnin jälkeen se vetäisi syvään henkeä ja upotti itsensä mereen, ihan kokonaan! Riemusta kiljuen juoksimme takaisin saunaan analysoimaan kokemusta.

On lapsia, jotka eivät tee mitään silkasta kokeilemisen ilosta tai lahjusten toivossa. Jotkut vakuuttaa vain sillä, että maitojuna tuo takaisin, jos idea ei ollutkaan hyvä. 

Varovainenkin voi olla rohkea. Kylmässä vedessä uiminen on päätös. Se ei tunnu alkuun hyvältä, mutta sen voi silti tehdä (... ja samalla tavalla voisi toki suhtautua myös parsakaaliin lautasella).

Asenne ratkaisee. Jos tosiaan haluaa jotain saada aikaan, pitää vain mennä ja tehdä - kunhan on ensin tsekannut exitin sijainnin.

Eläköön mum body!

Mum bodyn tunnistaa peittävistä kaavuista.

Vanhemmat - tai heidän vartalonsa - ovat olleet tällä viikolla uutisvirrassa, näennäisen positiivisessa valossa.

Ensinnäkin oli kuninkaalliset vauvauutiset. Pressikuvassa esiintyi 10 tuntia sitten synnyttänyt Catherine. Hän oli hämmästyttävän upean näköinen, meikattu ja kiharrettu, nilkat hoikat ja hymy huulilla. Oli keltainen leninki ja korkokengät.

Sitten isät saivat synninpäästön: muotiin on tullut ns. isävartalo, dad body. Miehen kropan ei tarvitse olla täydellisen trimmattu vaan pyöreälle, isälliselle vartalolle ollaan kuulemma suopeita.

Uutiset alleviivasivat hienosti toisiaan.

Perinteisesti synnyttänyt nainen on saanut olla standardien ulkopuolella, räjähtänyt ja väsynyt, mutta yhä useammin näkee uutisia, joissa perheenlisäysuutisen keskeinen sisältö onkin tuoreen äidin ulkonäköarvio.

Nihkeää. Leppoisa dad body -trendi tuskin ikinä laajenee koskemaan äitejä, vaikka nimenomaan äidin kuntoutuminen saattaa olla pitkä ja raskas projekti. Lisäksi osa maailman ihmisistä saa edelleen olla iloisia, jos jäävät kyseisestä toimituksesta henkiin. Vastaava pressitilaisuus olisi jäänyt minultakin tekemättä, ainakin esikoisen kanssa. Pyörryin synnytyksen jälkeen joka kerta kun yritin nousta seisomaan: verenpaineeni oli 100/50 ja hemoglobiini 95.

Ja vaikka miehiä kohtaan ollaankin näennäisen suvaitsevaisia, ei ole periaatteessa mitään hienoa siinä, että arvioiden ja luokittelujen ulkopuolelle ei jää enää mikään ihmisryhmä. Maailman menosta saavat osansa myös lapset.

Catherinea ei tietenkään voi edes rehellisesti kadehtia. Kuninkaallisen vauvan esittely on mediatapaus, josta ei voi kieltäytyä. Tulevalla kuningattarella on ollut ja on jatkossakin käytettävissään aivan erilaiset tukijoukot kuin normimutsilla - sen lisäksi, että hän on upea nainen, joka ei olisi näyttänyt hirveältä vaikka hänen päällään olisikin ollut marjapuuronpunainen sairaalakaapu ja hikiliiskaiset hiukset ponnarilla.

Nostetaan sunnuntaina malja mum bodylle - kaalinlehdille rintsikoissa, raidoille vyölaukussa, rypäleille pohkeissa ja maksisiteille pikkareissa. Iloitaan siitä, että meidän ei ole pakko hymyillä synnytyksen jälkeen kameroiden edessä, jos ei huvita.

Pinkki pikniksalaatti punakaalista

Tässä blogissa jakamistani resepteistä suurin osa käsittelee jossain muodossa kaaleja. Niin tämäkin.

Fanitan kaalia monesta syystä. Monipuolisen vitamiiniarsenaalin (punakaali muuten voittaa C-vitamiinin lähteenä jopa valkokaalin) lisäksi kaalilla on muitakin suomalaisugrien terveyttä edistäviä vaikutuksia:

"Kaalit sisältävät sekä liukenevaa että liukenematonta kuitua, jotka alentavat veren kolesterolitasoa ja ehkäisevät suolistosairauksia. Kaaleissa on myös luteiini-nimistä flavonoidia, joka on hyväksi silmien terveydelle sekä glukosinolaatteja, jotka eräiden tutkimusten mukaan saattavat parantaa vastustuskykyä ja ennaltaehkäistä maha- ja suolistosyöpien syntyä."
- Yle Akuutti

Lisäksi viiskakkostelijat arvostavat sitä, että kaali on täyttävää. Annos kaalia auttaa paastopäivän nälänhallinnassa.

Tällä myyntipuheella pistän vinkaten anopin bongaaman kaalisalaattireseptin, joka sopii vaikka vappupiknikille, niin aurinkoon kuin räntäsateeseen.

Punakaali-fetasalaatti

1 puolikas punakaali
1 iso punasipuli
200 g fetajuustoa
1 dl paahdettuja kurpitsansiemeniä
 
Kastike:
1 rkl makeaa sinappia
1 rkl hunajaa (ei kovin kökköistä)
2 rkl punaviinietikkaa
2 rkl sitruunamehua
¾ dl oliiviöljyä (panosta kunnon öljyyn)
suolaa ja pippuria maun mukaan.

Tämän salaatin pointti on tuo kastike. Alkuperäisessä reseptissä hunajaa oli vain nimeksi, mutta laitoin itse sinappia ja hunajaa suurin piirtein saman verran, koska tykkään hunajan mausta.  

Suolan kanssa kannattaa olla varovainen. Feta on itsessään aika suolaista ja lisään kurpitsansiemeniinkin pannulla hiukan suolaa, joten kastike ei välttämättä kaipaa sitä.

Vappupiknikille tämä herkku sopii paitsi ulkomuotonsa myös säilyvyytensä takia. Kaalisalaatin voi tehdä valmiiksi jo edellisenä iltana, koska kaali ei ole pienestä muhimisesta milläänsäkään.

Ja mikä parasta: tämä monitoimisalaatti on erinomaista sellaisenaan, lisukkeena, leivän päällä sekä kuohuviinin (tai siman) kera.

Tosin en kyllä tiedä mikä olisi kuohuviinin kanssa pahaa. Ei kyllä mikään.